Lomalla mulla on ollut hieman enemmän aikaa lueskella blogeja, selailla instagramia ja yleisesti koko sosiaalista mediaa, lehtiä, artikkeleita jne. Huomaan välillä ärsyyntyväni teksteistä joissa toistuu liian usein ”minä”. Tekstistä tulee automaattisesti jotenkin itsekeskeinen kuva, vaikka se ei välttämättä olisi edes tarkoitus. Minäminäminä, sitähän nämä blogit suurimmaksi osaksi on. Päiväkirjoja ja tekstejä omasta elämästä. Hauskaa tässä on se, että itse teen ihan samaa, eli kirjoitan päivittäin itsestäni. No, okei, kirjoitan paljon myös aiheista, jotka eivät liity itseeni, vaan ovat enemmänkin ohjeita, vinkkejä ja inspirointia muille.
Eilen selailin hieman pidempään ulkomaisia muoti- ja lifestyleblogeja ja huomasin ahdistuvani. Sen sijaan, että olisin inspiroitunut ihanista kuvista, upeista tyyleistä, kauniista (täydellisistä) ihmisistä, tuli enemmänkin huono olo. Koen omaavani aivan hyvän itsetunnon, eikä tapana ole vertailla itseäni muihin. Silti jostain syystä tuli oikeen huono mieli siitä, kuinka täydellistä kaikkien elämä on netissä.
Syödään ulkona ja herkutellaan harva se päivä ja silti ollaan langanlaihassa kunnossa, vaikka lapsen syntymästä on alle 6 kk. Täydellinen talo, mies, vaatteet, auto ja paljon rahaa (ainakin antaa ymmärtää). Jokainen kuva on täydellinen otos, kuin muotilehdestä. Ikää usein alle 25 v. Niin, että mistäköhän ne lasten ja nuorten paineet johtuu?
kuva: Riikka
Oon itsekin kirjoittanut paljon puolustelevia tekstejä blogien puolesta ja oon edelleen sitä mieltä, että näitä juttuja täytyisi osata suodattaa tietyn suodattimen läpi. Kaikki ei vaan aina ole sitä miltä näyttää. Sen tietää, mutta silti se vaikuttaa. Aloin miettiä omaa ulosantiani ja toivon tietysti, että en itse aiheuttaisi paineita muille. Olen hyvin tavallinen tallaaja, eikä mun elämässä ole juurikaan glitteriä. 😀 Intohimona on treeni ja ravinto, joten olen löytänyt kanavan, jonka avulla pystyn auttaa ja antaa infoa muille.
Toinen puoli tässä on se, että kun tekstit kohdistuvat vahvasti vain pieneen osa-alueeseen elämässä, tulee helposti kuva, että en muuta tee tai ajattele. Liian usein sitä tulee kirjoitettua onnistumisista ja niistä asioista, jotka sujuu hyvin. Blogien ideana on tietysti antaa inspiraatiota ja luoda hyvää, positiivista fiilistä, mutta jos silloin tälllöin antaa vähän kosketuspintaa oikeeseen elämään, johon kuuluu (ainakin mun elämään) myös ne huonot päivät, niin ei kaikesta synny liian kiiltokuvamainen pinta.
ylin kuva on protskuletut blogiin, alin kuva protskuletut normaalisti 😀
Viime aikoina, etenkin viime viikolla mulla oli ihan jäätävä inspiraation puutos tätä blogia kohtaan. Väkisin kun ei voi kirjoittaa, tulee sitten tietysti huono omatunto siitä, ettei hoida työtään kunnolla. Kukaan muu tuskin edes huomaa jos jää päivä tai pari päivittämättä, mutta itsellä se jyskyttää takaraivossa jatkuvasti. Keksi nyt jotain kirjoitettavaa!!
Mulla on päiviä, kun tuntuu että kaikki kaatuu päälle. Oon huono hoitamaan asioita ajoissa ja monesti ne kerääntyvät aina hirveän ahdistavaksi hommaksi. En ole aina tyytyväinen itseeni, tai ulkomuotooni. Mun on joskus tosi vaikea lähteä treenaamaan. Oon itseasiassa aika laiska ihminen, en varmasti jaksaisi treenata niin paljon, jos en tekisi treenaamista työkseni. Yleensä jos teen jotain, vedän sen hyvin helposti överiksi, oli kyseessä karkkipussi tai innostuminen uudesta asiasta.
Toisaalta olen hyvin aikaansaava asioissa, jotka on mulle tärkeitä. Treenaaminen on mun intohimo, etenkin siksi koska siitä tulee älyttömän hyvä olo. Kun olo on hyvä sisäisesti, ei ulkomuotokaan paina niin paljon ja sitä ajattelee heti positiivisemmin itsestään. En ole läheskään täydellinen, tai edes millään tavoin erikoinen, mutta olen silti onnellinen ja uniikki omana itsenäni. 🙂
Voin sanoa, että ainakin omalla kohdalla valokuvat joita käytän, ovat aina monien otosten parhaita, kuvia joissa korostuu ne parhaat puolet. Kenestä tahansa saa hyviä, edustavia kuvia, jos osaa kuvata. Kuvia varten meikataan ja laitetaan hienot treenikledjut päälle ja lähdetään hienoihin maisemiin ottamaan materiaalia. Ollaan siis aika kaukana normaalista tilanteesta. 🙂
kuva: Riikka
Mun mielestä täydellisyys ei ole sitä mitä näkyy ulospäin, vaan sitä että voi olla onnellinen asioista joita omassa elämässä on nyt. Kehitettävää on aina, mutta senkin voi tehdä positiivisella tavalla. Oon huomannut, että ihmiset jotka hehkuttavat hirveästi vaikkapa parisuhdettaan ovat yleensä ne epävarmimmat tyypit. On jännää kuinka päivittäin tulee ”pusipusi kulta, rakas” – päivityksiä/postauksia ja yhdessä hetkessä status onkin sinkku. Sama pätee aika moneen muuhun asiaan. Jos on tyytyväinen, tuskin on tarvetta hehkuttaa jatkuvasti tai tuoda esille kuinka hienoa mun elämä on. En tarkoita, ettei koskaan saisi olla ylpeä omasta kullastaan tai hehkuttaa saavutuksiaan. Lähinnä jatkuva pommitus ihanuudesta alkaa tympäisemään ennemmin tai myöhemmin.
Tulipas sekava kirjoitus, toivottavasti saitte langasta kiinni ja tuli edes hetkeksi olo, ettei tarvitse ottaa paineita muista, vaan kehittää sitä omaa mahtavuuttaan eteenpäin! 😉
voi Aino, ihana kirjoitus oli. Olet mun silmissä niin ihana tyyppi päästä varpaisiin. Aloin miettimään omaa blogiani ja sainkin idean sinulta tehdä postauksen todellisesta kodin arjestamme. Sitä tekee parhaansa kuvia varten, mutta todellisuus on jotain muuta 😉 Nauti lomastasi ja nähään elokuussa <3
Kiitti Marika <3 Luen sit innolla sun tekstin tästä aiheesta. 🙂 Pian nähhääään!
Teidän naisbloggaajien tulisi kirjoittaa seksielämästänne ja kaikista salaisuuksistanne ja ajatuksistanne. Kaikki dieetti ja fitnesohjeet on kirjoitettu ja luettu jo tuhannen kertaa.
haha 😀
Näin viisikymppisenä osaa jo suhtautua aika kriittisesti tällaisiin ”inspiraation” lähteisiin ja ”muiden auttamiseen” perustuviin blogeihin, joissa kuitenkin peruslähtökohta taitaa olla omien melkoisen kapean elämänalueen saavutusten ja oman ihanan elämän esittely muille. Se vain pelottaa, että esimerkiksi oma 15-vuotias tyttäreni eksyisi näihin ispiraatioblogeihin ja alkaisi luulla, että elämän kuuluu olla yhtä treenaamista ja sixpäkin esittelyä. Teinit ovat niin kovin haavoittuvaisia ja luulevat, että elämän kuuluu olla pelkkää ulkonäköä ja ulkonäön palvontaa ja terveelliseksi elämäntavaksi naamioitua ulkonäön palvontaa.
Kurjalta tuntuu sekin, että jos bloggaaja kertoo omasta ”aidosta” arjestaan aitoine murheineen, elämän haasteineen, ajatuksineen ja kamppailuineen, ketään ei kiinnosta. Vain se glitteri ja pintakiilto kiinnostaa. Ihmiset kai haluavat sitten kuitenkin peesata niitä menestyjiä.
Kyllä sitä varmaan viiskymppisenä katsoo ja lukee ihan eri kulmasta kuin parikymppiset ja osaa suodattaa asioita paremmin.
Oot oikeessa siinä että tavalliset arkiset asiat eivät niin kiinnosta ketään ja sen vuoksi ollaankin ehkä ajauduttu tähän, että kaiken täytyy olla upeeta ja mahtavaa.
On kyllä aika ihmeellistä, miten sitä itsekin menee siihen lankaan, että ajattelee toisten elämän olevan juuri sitä upeutta ja hienoutta, mitä blogissa esitellään. Siis vaikka itse olen blogannut jo ziljoona vuotta ja tiedän ihan hyvin, mikä on totuus kauniiden, täydellistenkin, kuvien ja juttujen takana. Siitä huolimatta aina välillä tulee olo, että muiden elämä on ihan oikeasti niin fantastista…
Mutta suurkiitos sulle ihanan inspiroivasta blogista!! (Vaikka välillä ajattelenkin, miten joku vaan voi näyttää niin upealta jatkuvasti. Treenatessakin… 😀 )
No sanoppa muuta! Sitä tietää kyllä, mutta välillä kai vaan unohtaa että blogit on vain pintaraapaisu henkilön elämästä. 🙂
Kiitos paljon Minttu!! =)
Oot niin oikeassa, että nykyajan ’upeita ja inspiroivia blogeja’ pitää osata lukea tietyn suodattimen läpi. Se on sitä medianlukutaitoa. Itsekin pidän blogeista ja omani on mulle pakopaikka niiltä tympäiseviltä arkipäivän asioilta ja pyrinkin tuomaan sinne vaan ne positiiviset asiat – välillä siloteltuna ja välillä niinkuin ne ovat.
Olen ihan samaa mieltä, että turha hehkuttaminen ihan sama mistä aiheesta, oli se sitten parisuhden, yber-kunto tai vaikka jokailtainen kekkereillä juokseminen, uuvuttaa. On ihana lukea blogeja joissa on kauniit kuvat ja soljuva teksti, mutta pitää silti ymmärtää, että niidenkin takana on normaali ihminen.
Inspiraation puute tulee välillä kaikille, iästä ja ammatista riippumatta. Ja olet oikeassa, sitä ei kukaan huomaa jos et blogia päivitä pariin päivään, mutta itsellä jyskyttää takaraivossa pieni omatunnon ripaus joka sanoo että päivitä. Ite olen ottanut sen linjan, että välillä kirjoitan paljon postauksia varastoon ja kun iskee inspiraation puutos, julkaisen näitä. Suunnittelen myöskin jonkin verran etukäteen mitä kirjoitan ja milloin ne julkaisen, mutta tässäkin voi mennä liiallisuuksiin ja sekin saattaa alkaa tympäistä pidemmän päälle.
En nyt ole varma mitä koitin sanoa, luultavasti halusin vain kompata sun sanoja! 😀
hanna
http://www.hannamariav.com
Kiitti laajasta kommentista. Oon sun kanssa ihan samoilla linjoilla näiden hommien suhteen =)
Wöörd. Niin samaa mieltä sun kanssa! Hyvä teksti 🙂
Kiitos! =)
Hei Aino tää oli tosi mukava teksti!! :)) Juuri näinhän se on, ja tosiaan, mistäköhän ne paineet tulee nykypäivänä..
Kiitti Emilia. Kyllähän sosiaalinen media luo ne omat paineensa, täytyy vaan aina muistaa että kuvat on kuvia ja oikee elämä ihan eri asia! 🙂
Ihana postaus Aino! 🙂 Itse kirjoitin vähän vastaavasta aiheesta kanssa muutama päivä sitten: oli samanlainen ahdistus/paha mieli blogimaailmasta, sen ulkonäkökeskeisyystä, pinnallisuudesta ja näennäisestä täydellisyydestä. 😉
Kiitos Vilma! =) Kävinkin lukemassa sun postauksen ja on ollut vähän samat ajatukset meillä. Sun blogi on kyllä niin hyvän mielen blogi josta tulee aina positiivinen fiilis, jatka samaan malliin! 🙂
Tää oli ihana teksti 🙂 mä en oikeestaan muita blogeja lue, kuin sun. Ei se ketään inspiroi, että lukee kuinka kivaa jonkun elämä on. Itseäni ei edes kiinnosta. Ihmisten pitäisi alkaa viettää vähemmän aikaa somessa lukemassa mitä muut tekee – ja alkaa keskittyä omiin tekemisiinsä. Mitään ärsyttävämpää en tiiä kuin se, että viettää iltaa kavereiden kanssa ja ilta menee siihen että kaverit räplää kännykkää; selaa ja päivittää FB:tä ja instaa.
Välillä tulee selailtua joitakin blogeja jos näkyy kiva aihe tai on erittäin tylsää. Mä en vaan yleensä voi ottaa bloggareita tosissaan, koska mä tiedän että se mitä ne tuo esille ei oo koko todellisuus. Aika usein nää bloggaajat on vaatekaupoissa tai muissa normaaleissa paikoissa töissä, mikä kuuluu ihan tavallisen ihmisen arkeen. Tietysti – siitä ei tehä postauksia.
Sun blogista tykkään, koska täältä saa paljon hyviä vinkkejä treeniin, ravintoon ja terveyteen, ja se kiinnostaa mua koska en luontaisesti noista kamalasti tiedä. Oot muutenkin ihan fiksun ja aidon olonen, eli näitä sun mielipidetekstejäkin jaksaa lukea 😀
Kiitos paljon Sanni. Mahtavaa kuulla että oon onnistunut antamaan uusia vinkkejä terveellisempään elämään =)
Oon viime päivinä miettinyt tätä asiaa itekin!
Oon huomannut semmoisen ilmiön että jos en oo tyytyväinen omassa arjessani (esimerkiks jos treenit on jääneet välistä, syön huonosti tai on muuten ajatukset ihan solmussa) niin sillon on parempi pysytellä pois muiden blogeista ja instafeedistä ja keskittyä taas niin sanotusti omaan napaan ja järjestellä omat asiani.
Koska sillon kun mulla on hyvä ja onnellinen fiilis omassa arjessa ja tuntuu että asiat on balanssissa, niin mua ei yhtään haittaa muiden ilot ja hehkutukset, oli ne aitoja tai ei.
Ja just niinkö loppuun tiivistit – ei tartte ottaa paineita muista, senkun vaan keskittyy olemaan ite mahtava!
🙂
Mulla on ihan sama! Silloin jos on itellä p*ska fiilis, on turha mennä lukemaan mitään täydellistä elämää -juttuja. Useimmiten ei edes haittaa hehkutukset, olikohan huono päivä vaan eilen 😉
Kiitos kommentista ja teretulemast indiedaysille =)
Haha! Noi protskuletut 😀
haha, ei menny ihan putkeen noiden alempien kanssa 😀
todella hyvä kirjoitus! tekstistä pystyi aistimaan vilpittömyyden ja sen, että olet silti tyytyväinen itseesi, vaikka tajuat asian realistisen puolen täysin! heti tuli itselläänkin parempi mieli! ”juuri noinhan se asia on! onpa kiva olla minä!” 🙂
Kiitos, kiva kuulla 🙂
Tosi hyvä kirjotus ja niin totta! Musta on jotenkin niin ihana, että vaikka sun ruokakuvat on laadukkaita ja tarkoin aseteltuja, niin niissä on kumminkin keskitytty siihen olennaiseen, eli siihen ruokaan. Kovin usein muista blogeista katotaan että varmasti näkyy kaikki epäolennaisimmatkin asiat hienoista viinilaseista lautasen alusiin.. Ei sillä, ettei sullakin joskus näin olisi, mutta tykkään siitä mistä mainitsit itsekkin, ettei sun blogissa oo turhaa glitteriä 😉
Kiitos paljon palautteesta!! =)
Totta ja totta. Itsellä jo sen verran ikää etten usko bloggareiden elämän olevan mitään glamouria. En kuitenkaan jaksaisi lukea postauksia jossa ruikutetaan harva se päivä jostain – suomalaiset valittavat jo muutenkin tarpeeksi. Pohdinnalliset postaukset ja oman itsen kehittäminen yms juinnostavat kyllä. Jos bloggaaja bloggaa pelkästään hienoista asioista katoaa kosketus kirjoittajaan ja tärkeimpänä samaistumisen tunne, sellaista blogia ei jaksa kukaan lukea.
Totta puhut itsekin. Eihän negaa jaksa lukea jatkuvasti ja se on myös tarttuvaa, mutta liika pintakiilto menettää myös kiinnostuksen ennen pitkää 🙂
Hyvä teksti ja pakko sanoa että samaistun hyvin paljon.
Mutta silti ehkä ”paras” anti oli noi protskulettukuvat. Näistä tuli siis niin mieleen minkälaisen kuvan annan niistä omassa blogissani/instassani versus se todellisuus eli tälläkin viikolla söin aamiaiseksi munakokkelia.
Ihana postaus! Tuo on kyllä niin totta, että blogimaailma (ja mulla ainakin myös some) saavat välillä aikaan ihan hölmöjä paineita oman elämän suhteen. Kauniista ja hyvännäköisestä elämästä tulee tavoite ja helposti katoaa ymmärrys siitä, mikä elämästä oikeasti tekee hyvää ja onnellista. Ihmiset alkaa mittaamaan oman elämänsä arvoja sen mukaan, mistä saa siisteimpiä kuvia instagramiin, eikä sen mukaan, mikä itselle tuottaa hyvää oloa tai mikä on itselle tärkeää ja merkitykellistä.
Silti oon kyllä saanut huikean paljon inspiraatiota blogeja lukemalla ja useinhan sitä alkaa itsekin fiilistellä uudella tavalla arkisen elämän tavallisia asioita (liikkumista, syömistä, aamukahveja…), kun niistä näkee fiilistelypostauksia joissain blogeissa. Tosi vaikeaa on kuitenkin löytää se tasapaino, ettei ala vertaamaan omaa elämäänsä muihin. Siinä vertailussa häviää auttamatta, kun blogeissa kuitenkin on yleensä kuvattu elämästä vain tarkasti valikoituja juttuja 🙂
”Mun mielestä täydellisyys ei ole sitä mitä näkyy ulospäin, vaan sitä että voi olla onnellinen asioista joita omassa elämässä on nyt.” AAMEN! Just näin! Läsnäolon taitoa vain harjoittelemaan, kun tällainen turha pinnallinen ahdistus seuraavan kerran iskee 🙂
Sulla on kyllä ihana ja inspiroiva blogi! 🙂 <3
Moi! Käyn aina sillon tällön täällä sun blogissa kurkkiin, että mikä meno ja hakeen vähän ideoita ja katteleen hienoja kuvia (kirjottelen ite vähän samoista aiheista, mutta enemmän kilpaurheilun näkökulmasta ja ihan rehdisti stalkkaan joskus, että mikä ihmisiä vois kiinnostaa ja siksi kurkin nää suositummat blogit aina läpi ja mietin, että mitä voisi tehdä itse paremmin/erilailla/ottaa mallia 😛 )
Mutta siis ei ole todellista! Mua aina naurattaa välillä, että monilla bloggaajilla tulee vähän ”aalloittain” samoja aiheita samoihin aikoihin tai samat asiat selkeesti painaa. Yhtenä esimerkkinä jossain kohtaa tuntui olevan nettikiusaaminen. Mutta siis kirjoitin kirjaimellisesti samana päivänä tästä aiheesa (http://nooratoivo.fi/2015/07/some-illuusio/) ja oli nyt pakko kommentoida tänne.
Todella todella jees, että kirjottelit tästä aiheesta, koska etenkin terveys/lifestyle/fitness/treeni akselilla bloggaajilta saisi enemmän tulla niitä rehellisiä juttuja ja etenkin ulkonäön suhteen ja sitä inhimillisyyttä enemmän. Lukijoita kuitenkin on osalla aivan valtavasti ja useimmiten ne ovat nuoria naisia, jotka sitten vetelevät liian helposti niitä ”tuolta täytyy näyttää” johtopäätöksiä, vaikka todellisuus on usein valaistuksen, kuvakulman, hyvän kuvaajan ja monen monen otoksen takana. Hienoo, että toit tätä asiaa esille 🙂
Moikka Noora! Kävin lukemassa sun tekstin ja tosi asiaa oot raapustanut säkin. 🙂 Huomaa kyllä että nyt on käynnissä kausi, jossa yritetään tuoda sitä oikeeta elämää ja niitä virheitäkin esiin. Hieno homma!! 🙂