MITÄ ULKONÄKÖ KERTOO?

Ulkonäkö toimii aika vahvana ensivaikutuksena, kun tavataan uusia ihmisiä. Nykyään myös valokuvien perusteella tehdään paljon päätelmiä henkilöitä tuntematta. Joskus päätelmät ja ajatukset voivat mennä hyvinkin paljon pieleen ja todellisuus ihmisestä on jotain ihan muuta. Monet sosiaalisessa mediassa työskentelevät voivat varmasti yhtyä siihen, että meitä myös tuomitaan paljon vain sen perusteella mitä valokuva kertoo.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Idea tähän tekstiin heräsi, kun selailin aamulla instagramia. Eräs naispuolinen henkilö, jota olen seurannut jo pidemmän tovin, olikin kertonut normaaleista päivityksista poiketen tarinan omasta ”matkastaan”. Usein hänen kuvansa ovat treenipainotteisia motivaatiokuvia ja tyyppi on mielettömän timmissä kunnossa jatkuvasti. Näyttää siis melkein siltä, että on menossa kisalavalle koska tahansa. Itsekin olen miettinyt, että mitenköhän vähän hän syö, tai kuinka kurinalaista elämän pitää olla, jotta näyttää aina tuolta. Olin siis tehnyt päätelmät sen mukaan mitä oletin asioiden olevan. Usein oletetaan, että hoikka syö vähän ja lihava paljon, mutta totuus ei ole aina niin yksinkertaista.

Nainen kertoi olleensa aina hyvin laiha, hän on yli 180 cm pitkä (mitä ei myöskään kuvista huomaa). Aikaisemmin oli elänyt tyyliin pelkällä roskaruualla ja alkoholilla. Ennen – kuvassa hän oli melkein anorektisen laiha. Sitten hän oli alkanut urheilla, syödä ja nukkua. Oli saanut painoa ylös 10 kg, josta suurin osa näyttäisi olevan lihasmassaa. Useasti kun hoikat, jopa laihat naiset tai miehet alkavat käymään salilla sekä syömään kunnolla, tulos on usein se että lihaksia saadessaan näky voi olla aika kireä, koska rasvaa ei ole ennestäänkään ollu juuri yhtään. Kireä ulkomuoto voi olla aika harvinainen näky, mutta sekään ei aina tarkoita näännyttämistä tai ylitreenaamista.

Usein jos nähdään lihava tai pullea ihminen, ensimmäiset ajatukset saattavat olla että tyyppi elää pelkällä pizzalla ja makaa päivät sohvalla. Usein näin voi ollakin, mutta on olemassa myös suurikokoisia, urheilevia ja normaalia ruokaa syöviä ihmisiä. Ylipaino voi johtua myös muista asioista, kuin pelkän roskaruuan syömisestä. Sairaiudet, hormonitoiminta, stressi, elämäntilanteet ja monet muut asiat vaikuttavat ulkomuotoon ja elämään. Laihtunut tai lihonnut tuttu on voinut käydä rankkoja asioita läpi, jolloin ulkonäkö on voinut olla täysin toissijainen asia selvitessä. Jälleen kerran, tämä on toki paljon harvinaisempaa, mutta ei mahdotonta.

kuva

kuva reipas ja laiska?

Kaverisi jakaa valokuvan facebookissa, jossa hän on baarissa juhlimassa. Ensimmäinen oletus lienee, että hän on myös nauttinut alkoholia?

Kaupungilla kävellessä näet terveysbloggaajan istuvan Mc Donaldsissa, ensimmäinen ajatus lienee että bloggaaja on siellä syömässä?

Instagramissa seuraat tyyppiä, jonka kuvat ovat aina ylitsepursuavan iloisia ja kaikki on ihanaa. Hänellä on luultavasti todella mahtavasti kaikki asiat, vai kätkeekö hän sittenkin surut ja murheet teennäisen ilon alle?

Esimerkit ovat vain yksinkertaisia juttuja joiden perusteella tehdään oletuksia asioiden laidoista ja ehkä puhutaan asioita eteenpäin faktoina. Haluaisinkin herätellä ajattelemaan, että kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää.

Olisiko teillä tarinoita, joissa ulkonäön tai vaikka valokuvan perusteella tehdyt epäilyt tai oletukset ovat olleetkin täysin väärin perustein tehtyjä?


AHDISTAVA TÄYDELLISYYS

Lomalla mulla on ollut hieman enemmän aikaa lueskella blogeja, selailla instagramia ja yleisesti koko sosiaalista mediaa, lehtiä, artikkeleita jne. Huomaan välillä ärsyyntyväni teksteistä joissa toistuu liian usein ”minä”. Tekstistä tulee automaattisesti jotenkin itsekeskeinen kuva, vaikka se ei välttämättä olisi edes tarkoitus. Minäminäminä, sitähän nämä blogit suurimmaksi osaksi on. Päiväkirjoja ja tekstejä omasta elämästä. Hauskaa tässä on se, että itse teen ihan samaa, eli kirjoitan päivittäin itsestäni. No, okei, kirjoitan paljon myös aiheista, jotka eivät liity itseeni, vaan ovat enemmänkin ohjeita, vinkkejä ja inspirointia muille.

Eilen selailin hieman pidempään ulkomaisia muoti- ja lifestyleblogeja ja huomasin ahdistuvani. Sen sijaan, että olisin inspiroitunut ihanista kuvista, upeista tyyleistä, kauniista (täydellisistä) ihmisistä, tuli enemmänkin huono olo. Koen omaavani aivan hyvän itsetunnon, eikä tapana ole vertailla itseäni muihin. Silti jostain syystä tuli oikeen huono mieli siitä, kuinka täydellistä kaikkien elämä on netissä.

Syödään ulkona ja herkutellaan harva se päivä ja silti ollaan langanlaihassa kunnossa, vaikka lapsen syntymästä on alle 6 kk. Täydellinen talo, mies, vaatteet, auto ja paljon rahaa (ainakin antaa ymmärtää). Jokainen kuva on täydellinen otos, kuin muotilehdestä. Ikää usein alle 25 v. Niin, että mistäköhän ne lasten ja nuorten paineet johtuu?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

kuva: Riikka

Oon itsekin kirjoittanut paljon puolustelevia tekstejä blogien puolesta ja oon edelleen sitä mieltä, että näitä juttuja täytyisi osata suodattaa tietyn suodattimen läpi. Kaikki ei vaan aina ole sitä miltä näyttää. Sen tietää, mutta silti se vaikuttaa. Aloin miettiä omaa ulosantiani ja toivon tietysti, että en itse aiheuttaisi paineita muille. Olen hyvin tavallinen tallaaja, eikä mun elämässä ole juurikaan glitteriä. 😀 Intohimona on treeni ja ravinto, joten olen löytänyt kanavan, jonka avulla pystyn auttaa ja antaa infoa muille.

Toinen puoli tässä on se, että kun tekstit kohdistuvat vahvasti vain pieneen osa-alueeseen elämässä, tulee helposti kuva, että en muuta tee tai ajattele. Liian usein sitä tulee kirjoitettua onnistumisista ja niistä asioista, jotka sujuu hyvin. Blogien ideana on tietysti antaa inspiraatiota ja luoda hyvää, positiivista fiilistä, mutta jos silloin tälllöin antaa vähän kosketuspintaa oikeeseen elämään, johon kuuluu (ainakin mun elämään) myös ne huonot päivät, niin ei kaikesta synny liian kiiltokuvamainen pinta.

DSC01352_Fotor_Collage

ylin kuva on protskuletut blogiin, alin kuva protskuletut normaalisti 😀

Viime aikoina, etenkin viime viikolla mulla oli ihan jäätävä inspiraation puutos tätä blogia kohtaan. Väkisin kun ei voi kirjoittaa, tulee sitten tietysti huono omatunto siitä, ettei hoida työtään kunnolla. Kukaan muu tuskin edes huomaa jos jää päivä tai pari päivittämättä, mutta itsellä se jyskyttää takaraivossa jatkuvasti. Keksi nyt jotain kirjoitettavaa!!

Mulla on päiviä, kun tuntuu että kaikki kaatuu päälle. Oon huono hoitamaan asioita ajoissa ja monesti ne kerääntyvät aina hirveän ahdistavaksi hommaksi. En ole aina tyytyväinen itseeni, tai ulkomuotooni. Mun on joskus tosi vaikea lähteä treenaamaan. Oon itseasiassa aika laiska ihminen, en varmasti jaksaisi treenata niin paljon, jos en tekisi treenaamista työkseni. Yleensä jos teen jotain, vedän sen hyvin helposti överiksi, oli kyseessä karkkipussi tai innostuminen uudesta asiasta.

Toisaalta olen hyvin aikaansaava asioissa, jotka on mulle tärkeitä. Treenaaminen on mun intohimo, etenkin siksi koska siitä tulee älyttömän hyvä olo. Kun olo on hyvä sisäisesti, ei ulkomuotokaan paina niin paljon ja sitä ajattelee heti positiivisemmin itsestään. En ole läheskään täydellinen, tai edes millään tavoin erikoinen, mutta olen silti onnellinen ja uniikki omana itsenäni. 🙂

Voin sanoa, että ainakin omalla kohdalla valokuvat joita käytän, ovat aina monien otosten parhaita, kuvia joissa korostuu ne parhaat puolet. Kenestä tahansa saa hyviä, edustavia kuvia, jos osaa kuvata. Kuvia varten meikataan ja laitetaan hienot treenikledjut päälle ja lähdetään hienoihin maisemiin ottamaan materiaalia. Ollaan siis aika kaukana normaalista tilanteesta. 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

kuva: Riikka

Mun mielestä täydellisyys ei ole sitä mitä näkyy ulospäin, vaan sitä että voi olla onnellinen asioista joita omassa elämässä on nyt. Kehitettävää on aina, mutta senkin voi tehdä positiivisella tavalla. Oon huomannut, että ihmiset jotka hehkuttavat hirveästi vaikkapa parisuhdettaan ovat yleensä ne epävarmimmat tyypit. On jännää kuinka päivittäin tulee ”pusipusi kulta, rakas” – päivityksiä/postauksia ja yhdessä hetkessä status onkin sinkku. Sama pätee aika moneen muuhun asiaan. Jos on tyytyväinen, tuskin on tarvetta hehkuttaa jatkuvasti tai tuoda esille kuinka hienoa mun elämä on. En tarkoita, ettei koskaan saisi olla ylpeä omasta kullastaan tai hehkuttaa saavutuksiaan. Lähinnä jatkuva pommitus ihanuudesta alkaa tympäisemään ennemmin tai myöhemmin.

Tulipas sekava kirjoitus, toivottavasti saitte langasta kiinni ja tuli edes hetkeksi olo, ettei tarvitse ottaa paineita muista, vaan kehittää sitä omaa mahtavuuttaan eteenpäin! 😉


OSAATKO OTTAA PALAUTTEEN VASTAAN?

Meille suomalaisille on tunnetusti hieman haastavaa antaa ja ottaa palautetta vastaan. Ylipäätään face 2 face palautteenanto saattaa tuntua epämiellyttävältä, oli kyseessä positiivinen tai negatiivinen asia. Tietysti on poikkeuksia ja itse ainakin arvostan ihmisiä, jotka jaksavat antaa palautetta muille. Myös palautteen vastaanottaminen on oma taiteenlajinsa. Kilpaurheilua harrastaneet voivat ehkä samaistua siihen, että palautteen vastaanottaminen on helpompaa, koska on totuttu saamaan paljon korjattavaa ja kritiikkiä. Se ei tunnu mitenkään pahalta, se vaan kuuluu mennä niin. Joku toinen voi taas kokea myös rakentavan palautteen loukkaavana ja ottaa helposti itseensä.

Yleensä asioissa, joissa kokee olevansa epävarma aiheuttaa melkein mikä tahansa negatiivissävytteinen palaute pahan mielen. Palautehan voi olla kriitiikkiä ja sitä kautta myös rakentavaa, mutta sitä on ehkä vaikea sulattaa. Monet alkavat heti puolustelemaan omaa kantaansa, muttaku mä yleensä kyllä teen eri tavalla tms. Vaikeampi on vain olla hiljaa ja ottaa palaute vastaan. Haukkuminen ja solvaaminen on tietysti aina eri juttu, eikä sen kaltaisista palautteista mielestäni kannata välittää. Tämä on tosin helpommin sanottu, kuin tehty.

11406388_10153023787169200_8254735963922724679_o

Ryhmäliikuntaohjaajana on paljon esillä ja arvostelun alaisuudessa. Se voi tuntua hyvin henkilökohtaiselta, jos joku antaa negatiivisen palautteen, sillä monesti tunnit on itse suunniteltu ja mietitty. Sitä voi helposti myös kieltää palautteen ja ajatella että tyyppi on vaan ihan väärässä. Itse olen aina ajatellut asian niin, että kaikkia palautteita ja toiveita ei voi ottaa huomioon täydellisesti ja lähtee muokkaamaan omaa tyyliään. Tarkoitan, että kaikilla on kuitenkin oma persoona ja se ei välttämättä miellytä jokaista treenaajaa.

Jos palaute koskee jotain asiaa, minkä voi muuttaa, pyrin aina miettimään miten voisin parantaa tekemistäni eteenpäin. Mulla oli pitkään ajatus, että mun tunneilla vedetään aina täpöllä, take it or leave it. Se on tavallaan edelleen osa tyyliäni, mutta viime syksyn koulutuksessa sain kuitenkin ajateltavaa. Jos haluan olla ohjaaja, jonka tunnille kaikki voivat tulla, täytyy mun antaa mahis myös niille, joilla ei ole (vielä) huippukunto. Toki oon aina antanut vaihtoehtoja liikkeisiin, mutta sanotaanko että suurin muutos on ehkä omassa asenteessa. Mun oli hyvin vaikea sulattaa tätä palautetta ja ajattelin vain että oon ite oikeessa, koska tunneillani kuitenkin käy paljon porukkaa. No, pikkuhiljaa aloin kuitenkin muuttaa omaa asennetta ja koen olevani paljon monipuolisempi ohjaaja kuin ennen. Edelleen koen vahvuudeksi sen, että saan niin sanotusti ihmisistä paljon irti, mutta kuitenkin enemmän positiivisella tavalla kuin aiemmin. Nykyään tunneillani käy entistä enemmän erilaisia treenaajia ja sehän on pelkästään rikkaus.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Palaute voi joskus tuntua jopa pahalta, mutta se kannattaa kääntää vahvuudeksi. Asioita ei tarvitse muuttaa ihan kokonaan, mutta ottaa asian ajateltavaksi ja miettiä mitä voisi kehittää, sillä kaikkihan halauavat kehittyä asioissa jotka ovat tärkeitä. Jos palaute on annettu asiallisesti, on siinä yleensä jokin järkevä viesti takana. Jos pysyy vain siinä ajatuksessa, että minä tiedän parhaiten, ei koskaan pääse eteenpäin kehityksessä.

Kuvasin maanantaina ja tänään omaa ohjaustani tuota Les Millsin The One kisaa varten. Video on aika hyvä palautteenantaja, sillä harvemmin sitä näkee tai kuulee itseään, kuten muut. Leikkasin pienen klipin biisin viimeiseltä kierrokselta. Koska just puhuin noista vaihtoehdoista, niin täytyy sen verran sanoa, että ne näytettiin jo aikaisemmilla kierroksilla ja tässä vaan annettiin mennä! Oma ääni kuulostaa tosi oudolle ja löysin jo aika paljon korjattavaa. 😀 Tämä oli raakileveto, eli kokeilin vain ohjata biisin pitkästä aikaa. Nyt alkaakin oikea  treeni, eli teen vielä ”käsikirjoitukesen” ja kunnolla treenit käyntiin. Harmi vaan kun en pääse harjoittelemaan asiakkaiden kanssa kuin vasta elokuussa  ensi kerran. Maanantain tunnilla kamerasta loppui just muisti kesken (perus!), oli sen verran hyvä fiilis ja meteli että sen olis halunnu saada talteen. 😀 Ei sen puoleen, ettei kyllä tänäänkin olis ollu menoa! Iltatunnit on vaan kuitenki iltatunteja. 😉


KUMPAAN LEIRIIN KUULUT?

Oon taas viime aikoina miettinyt paljon tätä positiivisuus/negatiivisuus asiaa. Juttuhan on niin, että molemmat ovat hyvin tarttuvaa ja leviävää sorttia. Asian huomaa helposti esimerkiksi kommenttiboksissa, jos kommentteihin eksyy yksi negatiivinen kommentti, alkaa homma yleensä leviämään. Kun ensimmäinen uskaltaa sanoa jotain rumaa/negaa, on muiden helpompi yhtyä joukkoon, vähän kuten koulukiusaamisessa, tai kiusaamisessa yleensä. Lähes aina negatiivisiin juttuihin, joku yhtyy ”samaa mieltä” – kommenteilla tai pidemmällä raapustuksella. Itse olen tämän vuoksi tullut tulokseen, etten julkaise kommentteja, joissa ei oikeasti ole mitään ns. rakentavaa palautetta tai järkevää sanomaa. Jos kommentoija haluaa haukkua tai aiheuttaa pahaa mieltä, kyllähän se kommentti tulee kirjoittajan näkyviin, mutta turha sitä on enää jakaa muulle lukijakunnalle kasvattamaan negatiivisuutta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sama ilmiö toistuu ihan oikeassa elämässä, negatiivisuus leviää ja joillakin kaveriporukoilla saattaa olla ihan harrastuksena märehtiä kaikkea, mikä on paskaa ja miten asiat on huonosti. Myös alintajunnassa tapahtuva suhtautuminen asioihin voi vaikuttaa omaan arkeen hyvin paljon – niin hyvässä kuin pahassa. Jos on asennoitunut jo valmiiksi negalla asenteella esim. töihin/kouluun lähtöön, on päivä varmasti raskas ja tylsä. On hauskaa, miten paljon itse pystymme vaikuttaa omaan onnellisuuteen ja olotilaan. Harmi, ettei tätä ehkä ymmäretä käyttää voimavaraksi niin paljon kuin olisi mahdollista.

Olenko itse aina positiivinen ja iloinen? En todellakaan. Taistelen välillä masentavien ajatuksien ja olotilojen kanssa, mutta onneksi aika harvoin. Mielialani saattaa vaihdella päivänkin aikana paljon. Aamulla voi olla huippuhyvä fiilis ja sit yhtäkkiä alkaakin miettiä, että taas samanlainen tylsä päivä ja sitten taas illalla pohtii että kylläpä rakastan mun arkea paljon. 😀 Oon kuitenkin yrittänyt opetella positiivista suhtautumista asioihin. Jos joku asia tuntuu oudolta tai uudelta, en lyttää sitä heti, vaan annan mahdollisuuden, tai ylipäätään haluan antaa toisille ihmisille oikeuden olla erilainen kuin itse olen. Tuomitseminen ja arvostelu on jotenkin niin turhaa.

Siis tottakai sitä joskus ihmettelee suuresti toisten ihmisten toimintatapoja, mutta jos asiasta ei ole itselle harmia, tai se ei aiheuta esimerkiksi vaaraa kenellekään, miksei sitä voi hyväksyä, vaikka itse ei olisi ihan samoilla linjoilla? Mun ajatusmaailmaan ei vaan yksinkertaisesti mahdu se ajatus, että joku voisi tuntea hyvää oloa satuttamalla muita. Ennen kuin sanoo sen ruman sanan työkaverille, kommenttiboksiin tai vaikka vanhemmille, kannattaa miettiä miltä kyseinen palaute tuntuisi omalla kohdalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos tuntee itsensä negatiivissävytteiseksi tyypiksi, kannattaa ihan vaan kokeilla jonain päivänä huijata itseään ja pakottaa positiivisia ajatuksia ilmoille. Jos sanoo vaikka ääneen että onpa kiva mennä töihin tänään, voi olla että siitä tuleekin vähintäänkin siedettävää sinä päivänä.

Levitetään siis mielummin sitä positiivisuutta uuteen viikkoon! Haluan vielä mainita, että 99% lukijoistani on todella positiivista sakkia. Saan paljon kannustavia, positiivisia kommentteja ja on kivaa kuinka jaksatte aina kertoa mielipiteitä ja ajatuksia eri asioihin liittyen. Kiitos siitä. 🙂

kuvat: Riikka


SUMMER HAIR

Kesä kesä kesä kesä! Kesä on aivan mahtavaa aikaa ja tänään hoksasin, että mulla on taas mennyt monta viikkoa siihen, että odotan kesän alkamista. Mitä hittoa, nythän on jo kesäkuu kohta puolillaan ja tässä olisi virallisesti vajaa kolme kesäkuukautta nautittavana. Miksi sitä aina vaan odottaa jotain parempaa ja enemmän? Okei, nyt ei ole ollut mitkään kovin lämpimät kelit, mutta eihän ne oikeestaan koskaan ole tähän aikaan. Miksi pitää aina valittaa säästä, sillä mitä sillä oikeestaan on väliä, ellei nyt kissoja ja koiria tipu taivaalta. Kaikki on asenteesta kiinni, joten mä aion alkaa nauttia tästä ajasta än yy tee nyt. Oon ennenkin pohtinut sitä, että hirveesti aina odottaa jotain tulevaa, eikä osaa nauttia tästä hetkestä. Aika ajoin ainakin minä tarvitsen muistutuksen siitä että pitäis elää nyt eikä sitku..

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kävin eilen leikkauttamassa uuden kesälookin hiuksiin Vaasan Rantasalongissa ja samalla ihana Nina teki mulle hienon letin hiuksiin. Tykkään kovasti kaikista lettikampauksista, mutta valitettavasti hiusten laitto ei kuulu niihin osa-alueisiin jotka mä handlaan hyvin. 😀 Osaan tehdä tavallisen letin ja siihen se sitten jääkin, haha. Yritin kyllä kovasti katsoa miten Nina tuon teki, mutta veikkaan ettei mun tekemä edes muistuttaisi samaa. Vinkkinä kuitenkin teille taitavammille, kannattaa krepata hiusta hieman ennen letitystä, jolloin pysyvyys on parempi ja lettikin hieman muhkeampi. 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Myös hiusten pituudesta pätkästiin osa pois ja malli taitaa olla nyt enemmänkin ”long bob”, joka sopii kesätukaksi oikeen loistavasti. Moni lukija on antanut palautetta, että mulle sopisi etuhiukset ja harkitsin tosi pitkään niiden leikkauttamista. Mulla on ollut etufleda aiemminkin ja se sopii, koska korkea otsa, mutta toisaalta se ei ole niin käytännöllinen, kun hikoilee ja treenaa useamman kerran päivässä. Tulin siihen lopputulokseen, että pitäisin etuhiuksia kuitenkin suurimman osan ajasta pinnillä pois silmiltä, joten parempi jättää väliin tällä kertaa. 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pitäis varmaan suunnittella sellainen summer bucket list, eli lista asioista mitä aikoo tehdä kesällä. Ehkä sitten tulisi tehtyä enemmän, eikä vaan odoteltua parempia ilmoja tai lomaa. 😀

Yhteistyösssä Rantasalonki