OSAATKO OTTAA PALAUTTEEN VASTAAN?

Meille suomalaisille on tunnetusti hieman haastavaa antaa ja ottaa palautetta vastaan. Ylipäätään face 2 face palautteenanto saattaa tuntua epämiellyttävältä, oli kyseessä positiivinen tai negatiivinen asia. Tietysti on poikkeuksia ja itse ainakin arvostan ihmisiä, jotka jaksavat antaa palautetta muille. Myös palautteen vastaanottaminen on oma taiteenlajinsa. Kilpaurheilua harrastaneet voivat ehkä samaistua siihen, että palautteen vastaanottaminen on helpompaa, koska on totuttu saamaan paljon korjattavaa ja kritiikkiä. Se ei tunnu mitenkään pahalta, se vaan kuuluu mennä niin. Joku toinen voi taas kokea myös rakentavan palautteen loukkaavana ja ottaa helposti itseensä.

Yleensä asioissa, joissa kokee olevansa epävarma aiheuttaa melkein mikä tahansa negatiivissävytteinen palaute pahan mielen. Palautehan voi olla kriitiikkiä ja sitä kautta myös rakentavaa, mutta sitä on ehkä vaikea sulattaa. Monet alkavat heti puolustelemaan omaa kantaansa, muttaku mä yleensä kyllä teen eri tavalla tms. Vaikeampi on vain olla hiljaa ja ottaa palaute vastaan. Haukkuminen ja solvaaminen on tietysti aina eri juttu, eikä sen kaltaisista palautteista mielestäni kannata välittää. Tämä on tosin helpommin sanottu, kuin tehty.

11406388_10153023787169200_8254735963922724679_o

Ryhmäliikuntaohjaajana on paljon esillä ja arvostelun alaisuudessa. Se voi tuntua hyvin henkilökohtaiselta, jos joku antaa negatiivisen palautteen, sillä monesti tunnit on itse suunniteltu ja mietitty. Sitä voi helposti myös kieltää palautteen ja ajatella että tyyppi on vaan ihan väärässä. Itse olen aina ajatellut asian niin, että kaikkia palautteita ja toiveita ei voi ottaa huomioon täydellisesti ja lähtee muokkaamaan omaa tyyliään. Tarkoitan, että kaikilla on kuitenkin oma persoona ja se ei välttämättä miellytä jokaista treenaajaa.

Jos palaute koskee jotain asiaa, minkä voi muuttaa, pyrin aina miettimään miten voisin parantaa tekemistäni eteenpäin. Mulla oli pitkään ajatus, että mun tunneilla vedetään aina täpöllä, take it or leave it. Se on tavallaan edelleen osa tyyliäni, mutta viime syksyn koulutuksessa sain kuitenkin ajateltavaa. Jos haluan olla ohjaaja, jonka tunnille kaikki voivat tulla, täytyy mun antaa mahis myös niille, joilla ei ole (vielä) huippukunto. Toki oon aina antanut vaihtoehtoja liikkeisiin, mutta sanotaanko että suurin muutos on ehkä omassa asenteessa. Mun oli hyvin vaikea sulattaa tätä palautetta ja ajattelin vain että oon ite oikeessa, koska tunneillani kuitenkin käy paljon porukkaa. No, pikkuhiljaa aloin kuitenkin muuttaa omaa asennetta ja koen olevani paljon monipuolisempi ohjaaja kuin ennen. Edelleen koen vahvuudeksi sen, että saan niin sanotusti ihmisistä paljon irti, mutta kuitenkin enemmän positiivisella tavalla kuin aiemmin. Nykyään tunneillani käy entistä enemmän erilaisia treenaajia ja sehän on pelkästään rikkaus.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Palaute voi joskus tuntua jopa pahalta, mutta se kannattaa kääntää vahvuudeksi. Asioita ei tarvitse muuttaa ihan kokonaan, mutta ottaa asian ajateltavaksi ja miettiä mitä voisi kehittää, sillä kaikkihan halauavat kehittyä asioissa jotka ovat tärkeitä. Jos palaute on annettu asiallisesti, on siinä yleensä jokin järkevä viesti takana. Jos pysyy vain siinä ajatuksessa, että minä tiedän parhaiten, ei koskaan pääse eteenpäin kehityksessä.

Kuvasin maanantaina ja tänään omaa ohjaustani tuota Les Millsin The One kisaa varten. Video on aika hyvä palautteenantaja, sillä harvemmin sitä näkee tai kuulee itseään, kuten muut. Leikkasin pienen klipin biisin viimeiseltä kierrokselta. Koska just puhuin noista vaihtoehdoista, niin täytyy sen verran sanoa, että ne näytettiin jo aikaisemmilla kierroksilla ja tässä vaan annettiin mennä! Oma ääni kuulostaa tosi oudolle ja löysin jo aika paljon korjattavaa. 😀 Tämä oli raakileveto, eli kokeilin vain ohjata biisin pitkästä aikaa. Nyt alkaakin oikea  treeni, eli teen vielä ”käsikirjoitukesen” ja kunnolla treenit käyntiin. Harmi vaan kun en pääse harjoittelemaan asiakkaiden kanssa kuin vasta elokuussa  ensi kerran. Maanantain tunnilla kamerasta loppui just muisti kesken (perus!), oli sen verran hyvä fiilis ja meteli että sen olis halunnu saada talteen. 😀 Ei sen puoleen, ettei kyllä tänäänkin olis ollu menoa! Iltatunnit on vaan kuitenki iltatunteja. 😉


17 Responses to “OSAATKO OTTAA PALAUTTEEN VASTAAN?”

  1. Happoa sanoo:

    Herrranjumala mikä vauhti 😀 Olipas hauska nähdä pätkä, ei tosta siun ohjaamisesta oo niin saanu kuvaa päähän pelkän tekstin välityksellä. Ite en ole kauheesti ees käyny ryhmäliikuntatunneilla, joten nähny vaan pari yksittäistä ohjaustyyliä. Huima meno! Palauteasia on tärkeä, itsellä olis paljon kehitettävää turhassa negailussa. Positiivisen palautteenkin mun mieli onnistuu kääntämään negatiiviseksi. Harjottelua harjottelua 🙂 Tsemppiä kisaan, toivottavasti teet siellä parhaan mahdollisen suorituksen…ja jos se vaikka tois voitonkin! 🙂

    • Henna sanoo:

      Monet ryhmäliikuntaohjaajat eivät ole kovin monipuolisia. Näiden yksipuolisten ohjaajien tunneilla käy lähinnä tietyn kuntotason omaavaa porukkaa, yleensä niinpäin että hurjan kunnon omaaville ei ole raskaampia vaihtoehtoja tarjolla.
      Huippua kun laitoit videon ohjauksestasi. Jos tuossa oli mielestäsi paljon parannettavaa niin odottelen innolla ns. parempaa versiota 🙂

      • ainorouhiainen sanoo:

        Tuossa on ihan hyvä pointti, että yksipuolisuus voi rajata asiakaskuntaa pieneen. Koen ite että mun tunneilla käy eniten nuoria naisia, mutta on ollut kiva huomata että sinne on alkanut eksyä paljon muitakin, niin miehiä kuin vähän vanhempiakin naisia 🙂

        Kiitos, voisin laittaa sitten vertailuvideoo kun oon saanut homman kasaan! 😉

    • ainorouhiainen sanoo:

      Kiitos, kiva kuulla 🙂 Toivotaan että kisassa menee nappiin!! 🙂

  2. Pauliina sanoo:

    Nyt kun palautteen antamisesta on kyse, niin haluun ohjaajana sanoa muutaman jutun videosta, jotka tekis sun ohjauksesta ehkä vielä vähän parempaa, ainakin mun mieleen 😀 Kun tossa kierroksen alussa vedetään noita polvia, niin siihen mun mielestä sopisi sellainen hiljaisempi puhe, sellainen kysyvä, odottava ja hiljainen, ehkä jopa kuiskaus, ymmärrät varmaan mitä haen takaa? Eli enemmän kontrastia ton palauttelun ja huippukohdan aikaisen puheen välille. Ehkä myös joku motivoiva kysymys vois toimia, esim. miten paljon ne haluaa itestään antaa tänään, miten paljon sulla (asiakkaalla) on varaa vielä tehostaa, mikä on sun motivaatio jaksaa loppuun. Ja ehkä ton täysiä-sanan voisi korvata vaikka että niin kovaa kun susta ikinä lähtee, tää vois taas tuoda enemmän sitä ”vaihtoehtoisuutta” kappaleeseen ja asiakkaille 🙂 Sen lisäks musta on tosi motioivaa itselle, kun ohjaaja kertoo kuinka paljon kappaletta tai kuinka monta toistoa on jäljellä tai että kuinka paljon jo on takana (en tiedä, oot voinu siitä mainita myöhemmin), esim. meillä on enää 12 askelkyykkyhyppyä jäljellä ja ollaan tehty jo 50 tai jotain sen suuntasta. Tuossa ennen noita lumilautahyppyjä, toivoisin myös sun ääneen enemmän sellasta örinää, u know? 😀 Toki kaikki ei sovi kaikkien suuhun eikä tunnu omalta, mutta nämä on juttuja mitä itse kokeilisin ja mitkä muhun tehoaa kun oon asiakkaana 🙂

    Tsemppiä kisaan! 🙂 Toivon kovasti että pärjäät.

    • ainorouhiainen sanoo:

      Kiitos pitkästä kommentista, tsempeistä ja vinkeistä! Hauska huomata, miten omassa päässä menee heti puolustelukannalle, kuten kirjoitin. Tarkoitan että haluaa heti selittää, että ”kyllä mä teenki niin jne”! 😀 haha!

      Ei vaan, tuo kontrastijuttu on sellanen mihin oon viime aikoina keskittynyt vähän enemmän, mutta haen kontrastia ehkä enemmän kierroksien välillä. Pyrin alottamaan rauhallisemmin, käyn perushommat läpi ja kierroksien lisääntyessä lisään sitä ääntä yms. MUTTA tuossa on hyvä pointti, sillä mulla on tapana innostua tosi paljon, joten äänenköytöllä saa kyllä sitä kontrastia vielä paremmin esiin.

      Muuten hyviä pointteja, jotka pisti heti aivotoimminan liikkeelle. Monestihan sitä tietää paljon, mutta ei sitä aina voi muistaa kaikkea! 🙂

  3. Anni sanoo:

    Haha, oli pakko heti kokeilla tota 180 asteen tasajalkahyppykääntöasiaa, näytti niin vaikeelta! En kestä kun liikut niin sulavasti ja loikit kuin ei tuntuis missään! Itselle palautteen vastaanottaminen on joskus hankalaa, joskus helpompaa, mutta harmittaa hirveästi, kun en oikein tiedä, miten reagoisin, vaikka en palautteesta harmistuisikaan. Jotenkin kuulostan omasta mielestäni silti siltä, kuin olisin loukkaantunut tai harmistunut palautteesta. Vaikka vastaisin vaan ”aa okei”. Ja monesti tuntuu, että alan selittelemään ja puolustelemaan; ”kyllä mä yleensä teen noin mut just nyt unohdin/en jaksanut”. Huoh!! 😀

    • ainorouhiainen sanoo:

      Kiitos! Kiva kuulla että liikkuminen näyttää sulavalta 🙂 On nimittäin myös treenattu sen eteen! Palautteen ottaminen ei tosiaan ole mikään helppo nakki, mutta harjottelemalla sekin helpottuu ja kun tiedostaa asiat ja omat tuntemukset. Joskus myös asian sulattelu voi auttaa, kun ensimmäinen reaktio on mennyt ohi. 🙂

  4. Maija sanoo:

    Hauska nähdä sua ohjaamassa ja jännää kuulla sun ääni. 😀

    Toi eka lause pisti silmään kun sanoit ”etenkin suomalaisille”. Oon töissä tarjoilijana monikulttuurisessa työympäristössä ja pakko sanoa, että mun mielestä suomalaiset osaa ottaa niin paljon paremmin negatiivisen palautteen vastaan! Tietenkään ei voi yleistää ja voi olla sattumaakin, mutta monet ulkomaalaiset ottaa palautteen vastaan heti väittämällä vastaan, kiihtymällä tai välinpitämättömänä. Se ärsyttää! Mutta varmasti me Suomessakin käyttäydytään joskus näin.

    Ite oon tosi herkkä palautteelle. Se ei yleensä päälle päin näy vaan joku voi luulla, etten välitä, mutta yleensä mulle riittää kerran sanominen niin teen asiat toisin. Siinä on kyllä huonotkin puolensa, koska mun pitäis pitää välillä oma pääni ja voinkin olla oikeassa jossain asiassa. 😀

    • ainorouhiainen sanoo:

      En oikeesti usko et mun ääni on oikeesti tollanen, video huijaa salettiin 😀

      Tossa on hyvä pointti mitä sanoit! Itse tarkotin ehkä enemmän sitä meidän sisäänpäinkääntyvyyttä ja ujoutta, ettei niin uskalleta sanoa ääneen mitään.

      Ja tosiaan, kaikkia palautteita ei tarvikaan ottaa vastaan ja aina muokata itseään niiden mukaan, vaan nimenomaan napata ne parhaat palat ja uudet ajatukset kehitykseen. 🙂

  5. Anniina sanoo:

    Eikä! Video! Mulla on niin ikävä sun tunteja! Ja muutenki gymiä ja ladylinea sekä erästä toista ohjaajaa gymiltä. Täytyy kyllä ens Vaasavisiitillä tulla hikoilemaan jomman kumman tunnille.

    Joka kerta sait mut ylittämään itteni ja tunnilta sai lähteä ihan hiessä uitettuna 😀
    Tehokkaita ja inspiroivia. Niille oli aina pakko päästä ja kyllä otti päähän,
    jos vaikka työvuoro osui samaan aikaan. Sä vedät hyvin ja osaat haastaa sekä kannustaa. Enkä varmasti ole ainoa, joka on tätä mieltä – sun tunnit on niin suosittuja.

    • ainorouhiainen sanoo:

      Voi kiitos kommentista, huippua kuulla tällaista palautetta! Oot lämpimästi tervetullut jumpalle kun tänne seuraavan kerran eksyt 🙂

  6. Martta sanoo:

    Olipas hauskaa nähdä videota sun ohjauksesta ja samalla kuulla sun ääni! Hassua kun on vaan lukenut sun tekstejä ja sen perusteella mielessä on muodostunut mielikuvia sun äänestä, persoonasta ja olemuksesta. Sitten kun näkee videon (eli melkeen niinku livenä :D) niin ne kaikki mielikuvat menikin uusiks, haha! Mutta ehottomasti lisää näitä videoita, tosi kivaa vaihtelua!!

    • ainorouhiainen sanoo:

      Yleensähän ne mielikuvat voi olla jotain ihan muuta kuin todellisuus 😀 Laitetaaan lisää videoo kun saadaan aikaseksi! 🙂

  7. somebody sanoo:

    Onpa kiva, että olet vihdoinkin ottanut palautteista oppia. Just tuo ”aina täysillä” -ohjaus on oikeastaan tosi ammattitaidotonta, koska kyllähän jokaisen liikunta-alan ammattilaisen itseään pitävän pitäisi ymmärtää, että ”aina täysillä” ei ole pidemmän päälle se fiksu tapa treenata. Kun niitä keventelyjä tarvii kehittävään treeniin ja kokonaisuus on se mikä ratkaisee. Ryhmäliikuntaohjaaja ei voi kuitenkaan koskaan tietää jokaisen jumppaajan taustoja, tavoitteita, edellisen päivän tekemisiä, edellisen viikon tekemisiä ja seuraavalla viikolla tulevia juttuja jne.

    Attackissa ja stepissä käyn itse paljon siksi, koska tykkään tuollaisesta ”kuvioliikunnasta” enemmän mitä mistään yksin tehtävästä lenkkeilystä, pyöräilystä tms. ja monipuoliseen treeniin on tarpeen vähän aerobistakin mahduttaa. Mun muut treenit on tosi kuormittavia, joten nämä jumpat sitten teen ihan tietoisesti matalilla sykkeillä. En siksi, että en jaksaisi tehdä ”täysillä” tai siksi, että laiskottelisin, vaan siksi koska se on kokonaisvaltaisesti järkevintä mulle. Teen punnerruksia puolitehoilla polvillaan, koska kaikki muu treeni on yläkroppaa kuormittavaa ja jumpat otan kevyesti palautellen. Jaksan kyllä tehdä punnerruksia suorin vartaloin ja paljon laajemmalla liikeradalla mitä jumpissa tehdään ”täysillä”, en vaan halua noilla jumpilla haitata muita treenejä, vaan edesauttaa palautumista.

    Ohjaajana ei voi olettaa, että ihmiset vain laiskottelee. Eikä ohjaajan pidä ottaa itseensä siitä, että joku tekee kevyemmin. Ammattilaisen pitää ymmärtää, että kevyt treeni on viisasta treeniä. Muutenkin aivan liian moni laiminlyö aerobisen kunnon rakentamisessa sen matalasykkeisen peruskuntopohjaa rakentavan, koska ”aina täysillä” -ohjaajat piiskaa vain vetämään maksimisykkeillä. Ammattilaisilta odottaisi ammattimaisia ohjeita. Jumppaajillekin voi kertoa, että jaksota viikkosi fiksusti. Jos käy vain jumpissa, niidenkin suhteen ohjaaja voisi siinä tunnin alussa jutella muutaman sanan viikko-ohjelman rakentamisesta. Tee lihaskuntoa, tee kevyillä vaihtoehdoilla pari aerobista tuntia viikossa ja tykitä kerran viikossa yksi tunti täysillä. Kaksi pumppia, steppi ilman hyppyjä, attack low-versioilla ja yksi step/attack täysillä ja isosti vois olla perusjumppaajalle fiksu viikko-ohjelma. Parempi kuitenkin jumpata 50 viikkoa vuodessa matalilla tehoilla, mitä 2 viikkoa tammikuun alussa täysillä ja kadottaa motivaatio jaksamisen romahdettua.

  8. linsku sanoo:

    Mää just tykkään lukea näitä juttuja jumpista ja ohjaamisesta ! 😀 vaikuttas että iltajumpat on sun lemppareita 🙂

    • ainorouhiainen sanoo:

      Kiitos kiva kuulla! Iltajumpissa on se oma fiiliksensä 😉

Kommentoi