Kuvaa katsoessa mieleen tuli varmasti fyysinen tasapaino, mikä on sekin ihan hieno homma, mutta tarkoitan kuitenkin sitä paljon puhuttua tasapainoa hyvinvoinnin suhteen. Sitä fiilistä kun voi jatkuvasti olla tyytyväinen itseensä, eikä aina tarvitse olla jotain projektia tai dieettiä päällä. Tunnistatte varmasti ne ikuisuuslaihduttajat, joilla on lähes aina jokin kuuri käynnissä. Jos kuuria ei ole käynnissä, mielessä painaa asiat joiden eteen pitäisi tehdä jotain. Tyytymättömyys itseään kohtaan voi syödä todella paljon omasta onnellisuudesta. Tyytyväisyys taas ei tule ulkoisten seikkojen kautta, vaikka nekin toki vaikuttavat suurimmalla osalla oloon. On ihan ok, että on jotain kehitettävää, jos pystyy kehittämään itseään positiivisella fiiliksellä, eikä ruoskien.
Oon monesti aiemminkin kertonut, että oon itsekin kulkenut suhteellisen pitkän polun tähän pisteeseen. Oon elänyt elämääni hyvin laihana ja myös hieman pulleampana, brunettena, punapäänä ja blondina, mutta aina oon ollut tyytymätön ja miettinyt, että sitku sitä ja tätä, niin voin olla tyytyväinen. Oon toki myös sitä mieltä, että jos on joku asia joka vaivaa todella paljon ja johon voi itse vaikuttaa, niin miksei sitten vain ottaisi asiakseen ja tekisi jotain sen suhteen sen sijaan, että jaarittelisi vuodesta toiseen kuinka nyt pitäisi saada muutosta aikaiseksi.
Näihin juttuihin vaikuttaa toki myös ikä ja se, että alkaa priorisoida eri asioita tärkeysjärjestykseen, mutta myös se, että on löytänyt parhaan mahdollisen elämäntavan, jota on helppo noudattaa. Ei voi edes puhua mistään noudattamisesta, sillä en koe, että meen minkään sääntöjen mukaan, vaan tavat ovat hioutuneet pikkuhiljaa. En mieti mitä saan tai en saa tehdä, paljonko voin syödä tai, että olisi pakko mennä treenaamaan. Tällä hetkellä elän vaihetta, jossa treenaan ihan fiilispohjalta omien ohjauksien lisänä. Tänään vedin aamun RPV:n jälkeen salitreenin, koska huvitti. Sen jälkeen kävin infrapunasaunassa ja se fiilis tän setin jälkeen on jotain sellasta, mitä ilman ei vaan voisi enää olla. Useasti juuri vapaus synnyttääkin suuren motivaation ja palon tehdä asioita.
Äsken tulin iltajumpasta ja oikeen pohdiskelin, että mitä tekisi mieli syödä ja sitten valmistin ihanan herkullisen annoksen. Ei tarvitse rajoittaa annosta tai miettiä, saako syödä sitä tai tätä, vaan menee sen mukaan mikä tuntuu parhaalta. Nämähän ovat ihan itsestäänselviä asioita (toivottavasti) suurimmalle osalle, mutta jos on elänyt vaihetta, jossa kaikkea täytyy pohtia hirvittävän paljon, osaa arvostaa tasapainoa. Oon huomannut, että nykyään just ne pienet asiat ovat tärkeimpiä. Niitä juttuja joista tulee paras fiilis on, kun esimerkiksi herää hyvin nukutun yön jälkeen, viettää leffailtaa sohvan nurkkaan käpertyneenä tai se fiilis kun oot antanut kaikkesi treenissä.
Monesti mietitään, että miten sitten oppisi hyväksymään itsensä ja pystyisi olla tyytyväinen. Mun mielestä kaikki lähtee siitä, että päättää päästää irti negatiivisista ajatuksista (kliseistä, tiedän). Eli yksinkertaisesti lopettaa virheiden tuijottelun ja etsimisen ja päättää olla tyytyväinen. Mulla oli pitkään kunnon issuet omia jalkoja kohtaan ja kyttäsin jatkuvasti peilistä kuinka läskit reidet mulla on. 😀 Näin jälkeenpäin kuulostaa toki hieman huvittavalta tuo, mutta siis yhtenä päivänä vaan päätin, että nyt loppuu negistely. Treenaan paljon, joten mun reidet tulee aina olemaan hieman suuremmat ja lihaksikkaammat ja that’s it. Sen jälkeen, en ole asiaa sen kummemmin miettinyt.
Hyvää oloa tukee tietysti terveelliset elämäntavat ja jos vaikka karkin puputtamisesta tulee jatkuvasti vaan huono fiilis, miksei sitten lopettaisi sitä? Kun keskittyy antamaan itselleen hyviä juttuja niin olo ja mieliala seuraa ihan varmasti mukana. 🙂 Paasaan aina siitä, kuinka me usein ollaan tapojemme orjia sekä muutosvastarintaisia. Muutos tuntuu todella vaikealta, mutta hyvin nopeassa ajassa sitä pystyykin omaksumaan uusia juttuja.
Tuli vaan sellainen onnellisuuskohtaus ja oli ihan pakko päästä avautumaan jonnekin. 😀 Elämä on kyllä aika siisti juttu, kun sen vaan oikeen oivaltaa. 😉
toppi & trikoot: Reebok*
kengät: Nike Kaishi*
*Intersport Vaasa
kuvat: Riikka
Nyt ollaan asian ytimessä, hyvä Aino! 🙂
Thaanks! =)
Tosi hyvä kirjoitus jälleen kerran Aino! <3 Oon itse myös löytänyt ton maagisen tasapainon omaan hyvään oloon, jolloin mistään ei tarvitse kiristellä. Ei tarvi miettiä että "mitä nyt en saa syödä", kun voi vaan miettiä: "Mitä mun tekis mieli syödä" - toki kun kroppa kaipaa vain hyvää, ravitsevaa ruokaa!
Löytäispä kaikki samanlaisen olotilan, oikein sattuu katsoa vierestä kun niin monet naiset luettelee missä lakossa sitä ollaan tai mitä nyt _ei saa_ syödä!
Hyvää viikonloppua! :-*
Kiitos Ines <3 =)
Oot niin oikeessa ja itekin toivon että kaikki voisivat elää balansissa. Menee niin paljon turhaa aikaa ja vaivaa lakkoiluun ja turhiin kidutuskuureihin.
Moi!
Mulla on ongelma: en tiedä syönkö tarpeeksi. Täytyykö mun alkas vaan laskee kaloreita tarkemmin? Kävin muutaman vuoden salilla aktiivisesti mut tuntuu ettei lihasta tarttunu paljon mitään. Ongelmia on ollu kans lihasten hermotuksessa. Ahistun jos alan syömään enemmän kun olo tuntuu heti niin turvonneelta, sit alan taas vähentää syömistä ja huolestun puolestaan siitä syönkö liian vähän…
Tässä postauksessa oli hyvää asiaa! Mulla on just se ongelma etten osaa olla tyytyväinen itteeni. Vihaan sitä että mulla on leveät hartiat ja vyötärö ja lantio samanlevyiset, ihan ku miehen vartalo vaikka treenaan paljon.. Haluisin oppia hyväksymään asian ja välillä onnistun siinä, mut toisena päivänä peilikuva taas inhottaa!
Minäkin toivoisin saavani vastauksen ylläolevan kommentin alussa lukeneeseen asiaan. Syönkö tarpeeksi treenaamiseen nähden ja päästä yli ahdistavasta turvotuksesta. :/
Asiaa voi mun miettiä niin, että onko sulla energinen olo, jaksatko arjen/treenit hyvin? Jos on syönyt pitkään liian vähän, voi mennä hetki ennen kuin keho tottuu suurempaan energiamäärään ja aluksi voi tuntua turvonneelta. Kannattaa kuitenkin muistaa että kun syö terveellisesti sitä harvoin pääsee sen vuoksi lihomaan.
Nyt heti pois tuollaiset vihaamiset. Oikeesti, kaikilla ihmisillä on kohtia mitkä ei oo välttämättä se oma lempparikohta kropassa, mutta harvemmin sitten muut ihmiset niitä virheitä edes huomaa. Oon ihan varma että oot itse tehnyt tuosta ongelmasta vaan ison omassa päässä. Kokeile unohtaa negailut ja keskity mielummin niihin juttuihin mistä pidät itsessä! 🙂 Mulla on myös leveähköt hartiat ja kapea lantio, mutta se on aika yleinen ominaisuus kun urheilee paljon!
Tosi hienoo tekstiä taas:) Olet päässyt ihanaan vähärrasvaiseen ja terveeseen kuntoon , omaksunut fiksut tavat, vaikka sinullakin on ollut pulleampi vaihe, hyvää päivää ja alkavaa viikonloppua:)
Kiitos ja samat sanat sinne Liisa! =)
vasta viikko sitten vissiin osuin sivuillesi ja nyt jo ihan koukussa sun teksteihin <3
Kiitos taas tästäkin tekstistä. Olen itse ajatellut paljon juuri ko.asioita. Olen aina ollut pääsääntöisesti laiha ja liikkunut paljon, mutta syönyt vähän ja jopa huonosti. Kun ikää alkaa tulla lisää, on pakko pysähtyä ja miettiä miten haluaa jatkaa elämänsä ja kroppansa kanssa. Päätin pitää itsestäni huolta, jotta jaksan pitää huolta lapsistani ja perheestäni. Kun päätös oli tehty on oloni ollut paljon helpompi, tasapainoisempi. En saa slaageja jos treenit jää väliin, kun ei vain huvita. Tiedän itseni ja hetimmiten olen taas siellä salilla ja jumpassa. En tunne morkkista jos syön jotain ns. kiellettyä. En kuitenkaan vedä sitä jokapäivä...jne
Kyse on itsensä kunnioittamisesta ja elämänsä hallinnasta. Niin olen sen itselleni jäsentänyt.
Hitsi kun asuttas samassa kaupungissa, niin heti osallistuisin sun tunnelille. Mikä valtava jalat-maassa- ja positiivisuuden energia välittyy ihan näin ruudun kautta!
Ihanaa viikonloppua <3
Ps.otin sun vatsatreeni ja beachbody 2015 ohjelmat kokeilukäyttöön. Jos noihin reisiinja bebaan sais lisää massaa 😉
Kiitos! <3
Osuit kyllä ihan asian ytimeen tällä kommentilla, mahtavaa että oot itsekin löytänyt tyylin jolla on hyvä olla niin sulla kuin perheelläkin. 🙂
Hitsi vie tosiaan, tuu joskus treenileirille vaasaan niin päästään jumppaamaan 😀
Hei, joo jos sellaisia on joskus tiedossa, niin vinkkaa…katson miten saan homman järjestettyä. Mielelläni tulisin, ihan vaikka kokeilemaan, vaikka matkaa on 🙂
Hei Aino!
Olen pitkäaikainen lukijasi ja olen lukijanakin havainnut tämän sinun tasapainosi löytymisen. Terveellistenkin elämäntapojen noudattaminen vaatii tietynlaista itsekuria ja kontrollointia.(valitettavasti nyky-yhteiskunnassa missä terveellisesti syöminen tuntuu olevan enemmänkin valtavirrasta poikkeavaa :() tämä saattaa aiheuttaa sen ettei pääsekkään toimimaan halutulla tavallaan vaan joutuu tietyssä ympäristössä ns. Joustamattomaksi nirsoilijaksi (vaikka haluaisi vain syödä terveellisesti.)
Tämän huomaa varsinkin silloin kun viettää urheilija ystävien kanssa iltaa. Silloin ei ole outoa haluta syödä leffan kanssa proteiinipatukkaa kun taas toisessa seurassa sitä pidetään fitness-intoiluna.
En tiedä tajusitko pointtiani, tekstisi vain herätti tämänlaista pohdintaa
Heippa! Kiva että sen huomaa myös ulkopuoliset 🙂
Ymmärän just mitä yrität sanoa ja voin vaan sanoa että i feel you! Oon ite jotenkin päässyt yli tuosta siinä mielessä, että en enää välitä mitä muut ajattelevat/sanovat mun toimintatavoista, vaikka ne tuntuisivat toisien mielestä liialliselta terveys-intoilulta!
Hej! Jag blir så glad när jag läste denna inlägg. Det är vanliga vardagliga saker, men ändå så bra att bli påmind om med jämna mellanrum. Det är inspirerande och lärorikt att följa din blogg. Det är fina och bra saker du delar med dej.Ha en bra dag! Kram