UNELMA VARTALOISTA JA TAVOISTA HANKKIA NIITÄ

Otetaas pieni ajatus tähän maanantaihin. Vaikka makuasioista ei voi kiistellä, niin moni voi varmasti yhtyä ajatukseen, että urheilijoilla on usein ne makeimmat vartalot. Tarkoitan tällä siis ihan urheilua ammatikseen tekeviä, yleisurheilijoita, tanssijoita, voimistelijoita, joukkulajien pelaajia jne.

Jos seuraavaksi mietitään näiden urheilijoiden mentaliteettia ja sitä mihin he keskittävät suurimman osan ajastaan, on vastaus tietysti treenaaminen ja siinä kehittymiseen vaikuttavat asiat. Ruokavalio on toki hurjan tärkeä osa kehitystä ja siihenkin panostetaan, mutta voisinpa vaikka lyödä vetoa ettei nämä urheilijat harrasta dieettejä, suunnittele treenejä sen mukaan mikä polttaa eniten kaloreita tai mittaile kuinka paljon pakarat ovat kasvaneet missäkin ajassa.

Miten he voivat sitten olla aina niin hyvässä kunnossa? Siinä juuri vastaus. Urheilijat keskittyvät olennaiseen, eli treenaamaan, syömään hyvin ja kehittymään, jolloin kaikki ulkonäölliset asiat ovat sivutuote, ei päätavoite. Olen viime aikoina miettinyt paljon juuri tätä aiheitta, mutta en ole oikein osannut kirjoittaa ajatuksiani ylös, kunnes tänään luin Optimal Perfomancen FB-päivityksen ja sanoin ääneen, että JUST NÄIN!

Sen sijaan, että juoksisit vuodesta toiseen kaiken muuttavan taikanapin perässä tai pelkäisit suotta yksittäisiä yksityiskohtia ravinnossa, treenissä ja elämäntavoissa, pyrit muuttamaan itsesi urhelijaksi.

Katsos, urheilija ei jojodieettaa, ei aloita painonhallintaprojekteja, ei ole laihareilla eikä ole hysteerinen yksityiskohdista. Urheilija muuttaa itsensä (kehonsa ja mielensä) höyryveturiksi, joka keskittyy oleellisiin perusasioihin: treenaa kovaa, syö paljon ja palautuu maksimaalisesti.

Tätä kautta saavutetaan parempi suorituskyky ja fyysiset muutokset kehossa (6-päkki, iso hauis ja pyöreä berberi) ovat enemmänkin oikeanlaisen tekemisen mukava sivutuote kuin tekemisen itse tarkoitus.

Tällä tavoin tekemisestä tulee pitkäjänteistä. Sinun ei tarvitse vuodesta toiseen aloittaa uutta elämää. Sinun ei tarvitse dieettailla, potea henkisiä kriisejä kilon suuremmasta vaa’an lukemasta tai hysteerisesti pelätä yhtä tai toista.

inter

Toki on olemassa myös lajeja, joissa on esimerkiksi painoluokat ja sitten on lajeja, joissa kilpaillaan pelkällä ulkonäöllä, kuten vaikka pinnalla oleva fitness. En lähde ruotimaan mikä on oikeaa urheilua ja mikä ei, vaan mielestäni ulkonäköön keskittyvät lajit ovat erilaista urheilua, kuin fyysiseesn suoritukseen keskittyvä. Kyllähän ulkonäön eteen joutuu tehdä hurjasti töitä, mutta siinä ei tarvitse puurtaa tyyliin koko elämää lajin parissa, vaan melkein kuka tahansa voi alkaa kilpailemaan näissä lajeissa. Siinä varmasti yksi syy suosioon. Toki aikaisemmalla urheilutaustalla on usein merkitystä näissäkin touhuissa.

Nyt te luultavasti ajattelette, että pitääkö tässä siis alkaa elämään jotain huippu-urheilijan elämää? No ei tosiaan pidä, vaan ottaa mielummin urheilijan mentaliteetti tehdä asioista. Hakea motivaatio muista asioista kuin pyöreestä pakarasta, tai pienemmästä vaakalukemasta. Halu kehittyä ja tulla paremmaksi versioksi itsestään, halu tehdä itselle hyviä asioita ja voida hyvin. Sen sijaan että etsii sitä taikanappia, alkaakin tehdä asioita ja mä lupaan että elämästä tulee paljon helpompaa ja mukavampaa. Hyvä vähentää huonon määrää!

Miettikääs seuraavia skenaarioita:

Mitä jos huippu-urheilijat viettäisivät treenaamisen sijaan aikaa koneen äärellä klikkaillen erilaisia otsikoita ”näin voitat olympialaiset”, ”näin sinusta tulee nopea pikajuoksija”, ”näin hyppäät korkeammalle”

Mitä jos huippu-urheilijat pohtisivat että meniköhän nyt koko kausi pilalle, kun söin eilen pullan. Olisko parempi vaan heittää hanskat tiskiin ja lopettaa tähän ja aloittaa sitten ensi maanataina treenit uudelleen…

Mitä jos huippu-urheilijat treenaisivat vain sykekello kädessä ja menisivät sen mukaan/niin kauan, että jokin kalorimäärä on saavutettu?

Kuinkahan hyvin he kehittyisivät tai menestyisivät?

IDUnknown_Fotor_Collage


URHEILIJAN RAVITSEMUS

Ravinto vaikuttaa vahvasti omaan olotilaan, hyvinvointiin, jaksamiseen, palautumiseen, uneen ja ihan kokonaisuudessaan elämänlaatuun. Ravinnolla voi parantaa sairauksia ja myös ehkäistä niiden syntymistä. Ravinto on siis melkoinen valttikortti myös kilpaurheilijan arjessa. Sillä voi parantaa omaa suorituskykyä jaksamisen ja palautumisen kautta. En tiedä tarkalleen millainen tilanne suomessa on huippu-urheilijoiden parissa. Satsataanko tähän ruutuun niin paljon kuin kuuluisi?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Monesti ajatellaan, että urheilija tarvitsee paljon energiaa, sillä kulutus on korkealla. Tämä on toki totta, mutta elimistö tarvitsee paljon muutakin kuin vain kaloreita. Jotta keho toimisi optimaalisesti, se tarvitsee oikeita ravintoaineita, vitamiineja ja myös sitä energiaa. Kun muistelen omaa urheilu-uraani, jälkeenpäin ajateltuna olisin voinut tehdä hyvin paljon toisin. Uskon ja toivon, että tieto on lisääntynyt vuosien aikana, mutta nyt ei voi kuin nauraa omille toimintatavoilleen. 😀 Miten paljon paremmin sitä olisi kehittynyt, jos ruokavalio olisi ollut oikeasti kunnossa?

Summasin muutamia perusjuttuja, joita urheilijan tulisi mielestäni ensisijaisesti huomioida. Asioita on toki paljon muitakin, mutta tässä tärkeimmät:

  • Riittävä energian saanti – Uskon, että etenkin esteettisissä lajeissa, monet syövät liian vähän. Vaikka laji vaatisi siron ja kevyen vartalon, on kuitenkin muistettava, että lajin vaatimat taidot ja suoritukset eivät kehity ilman riittävää energiaa ja sitä kautta saatavia makro- ja mikroravinteita.
  • Ravinnon laatu – Vaikka kulutus on suuri, en näkisi ihanteelliseksi että syödään mitä tahansa, vain siksi jotta varastot saadaan täyteen. Ravinnon tulisi olla laadukasta ja puhdasta. Sokeri, limonadit, tai prosessoidut tuotteet eivät varmasti vie kenenkään uraa eteenpäin. Ei ole vain yksi tai kaksi kertaa, kun olen nähnyt jonkun urheilujoukkueen pysähtyvän Hesburgeriin tai vastaavaan syömään pelireissuilla.
  • Ravinnon, tarkemmin sanottuna makrojen täsmäkäyttö – Proteiinien, hiilarien, rasvojen ja myös mikroravinteiden oikealla ajoituksella voidaan tehostaa suorituskykyä ja palautumista, mikä johtaa nopeampaan ja parempaan kehityskaareen.
  • Lisäravinteet – Urheilijalle tulisi tehdä analyysi oman ruokavalion pohjalta ja tarkistaa mitä mikroravinteita saadaan/ei saada ravinnosta riittävästi. Paljon kuluttava henkilö tarvitsee usein myös lisäravinteita. Olen kuullut että jopa 99% urheilijoista elää magnesiumin puutteessa. Magensium taas osallistuu yli 300 elintoimintoon, joten miten keho toimii tällaisessa puutostilassa? Puutteiden täyttämiseen ei aina riitä, että alkaa käyttää suositusmääriä vitamiineja tai mineraaleja, vaan määrät täytyy luultavasti nostaa korkeammiksi. Täytyy myös tietää milloin niitä otetaan, kuinka paljon ja mitkä lisäravinteet ovat riittävän laadukkaita nostamaan vitamiinien ja mineraalien tasoja.
  • Uni – Suomessa on valitettavasti vielä tilanne, että tiettyjä lajeja lukuunottamatta, melko harvat urheilijat pystyvät elättämään itseään lajillaan. Monet huippu-urheilijat käyvät koulussa tai töissä treenaamisen lisänä. Liian suuri työtaakka vie tehoja treenistä, palautumisesta ja usein myös unen määrästä ja laadusta. Uni onkin avainasemassa, kun halutaan kehittyä ja optimoida palautuminen hyvälle tasolle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Löytyykö lukijoista huippu-urheilijoita? Kuinka paljon te panostatte ravintoon ja ylläoleviin asioihin? 🙂

Kuvat: Riikka

Toppi (Superdry), kengät (Nike) –  Intersport Vaasa (saatu)