URHEILIJAN RAVITSEMUS

Ravinto vaikuttaa vahvasti omaan olotilaan, hyvinvointiin, jaksamiseen, palautumiseen, uneen ja ihan kokonaisuudessaan elämänlaatuun. Ravinnolla voi parantaa sairauksia ja myös ehkäistä niiden syntymistä. Ravinto on siis melkoinen valttikortti myös kilpaurheilijan arjessa. Sillä voi parantaa omaa suorituskykyä jaksamisen ja palautumisen kautta. En tiedä tarkalleen millainen tilanne suomessa on huippu-urheilijoiden parissa. Satsataanko tähän ruutuun niin paljon kuin kuuluisi?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Monesti ajatellaan, että urheilija tarvitsee paljon energiaa, sillä kulutus on korkealla. Tämä on toki totta, mutta elimistö tarvitsee paljon muutakin kuin vain kaloreita. Jotta keho toimisi optimaalisesti, se tarvitsee oikeita ravintoaineita, vitamiineja ja myös sitä energiaa. Kun muistelen omaa urheilu-uraani, jälkeenpäin ajateltuna olisin voinut tehdä hyvin paljon toisin. Uskon ja toivon, että tieto on lisääntynyt vuosien aikana, mutta nyt ei voi kuin nauraa omille toimintatavoilleen. 😀 Miten paljon paremmin sitä olisi kehittynyt, jos ruokavalio olisi ollut oikeasti kunnossa?

Summasin muutamia perusjuttuja, joita urheilijan tulisi mielestäni ensisijaisesti huomioida. Asioita on toki paljon muitakin, mutta tässä tärkeimmät:

  • Riittävä energian saanti – Uskon, että etenkin esteettisissä lajeissa, monet syövät liian vähän. Vaikka laji vaatisi siron ja kevyen vartalon, on kuitenkin muistettava, että lajin vaatimat taidot ja suoritukset eivät kehity ilman riittävää energiaa ja sitä kautta saatavia makro- ja mikroravinteita.
  • Ravinnon laatu – Vaikka kulutus on suuri, en näkisi ihanteelliseksi että syödään mitä tahansa, vain siksi jotta varastot saadaan täyteen. Ravinnon tulisi olla laadukasta ja puhdasta. Sokeri, limonadit, tai prosessoidut tuotteet eivät varmasti vie kenenkään uraa eteenpäin. Ei ole vain yksi tai kaksi kertaa, kun olen nähnyt jonkun urheilujoukkueen pysähtyvän Hesburgeriin tai vastaavaan syömään pelireissuilla.
  • Ravinnon, tarkemmin sanottuna makrojen täsmäkäyttö – Proteiinien, hiilarien, rasvojen ja myös mikroravinteiden oikealla ajoituksella voidaan tehostaa suorituskykyä ja palautumista, mikä johtaa nopeampaan ja parempaan kehityskaareen.
  • Lisäravinteet – Urheilijalle tulisi tehdä analyysi oman ruokavalion pohjalta ja tarkistaa mitä mikroravinteita saadaan/ei saada ravinnosta riittävästi. Paljon kuluttava henkilö tarvitsee usein myös lisäravinteita. Olen kuullut että jopa 99% urheilijoista elää magnesiumin puutteessa. Magensium taas osallistuu yli 300 elintoimintoon, joten miten keho toimii tällaisessa puutostilassa? Puutteiden täyttämiseen ei aina riitä, että alkaa käyttää suositusmääriä vitamiineja tai mineraaleja, vaan määrät täytyy luultavasti nostaa korkeammiksi. Täytyy myös tietää milloin niitä otetaan, kuinka paljon ja mitkä lisäravinteet ovat riittävän laadukkaita nostamaan vitamiinien ja mineraalien tasoja.
  • Uni – Suomessa on valitettavasti vielä tilanne, että tiettyjä lajeja lukuunottamatta, melko harvat urheilijat pystyvät elättämään itseään lajillaan. Monet huippu-urheilijat käyvät koulussa tai töissä treenaamisen lisänä. Liian suuri työtaakka vie tehoja treenistä, palautumisesta ja usein myös unen määrästä ja laadusta. Uni onkin avainasemassa, kun halutaan kehittyä ja optimoida palautuminen hyvälle tasolle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Löytyykö lukijoista huippu-urheilijoita? Kuinka paljon te panostatte ravintoon ja ylläoleviin asioihin? 🙂

Kuvat: Riikka

Toppi (Superdry), kengät (Nike) –  Intersport Vaasa (saatu)


8 Responses to “URHEILIJAN RAVITSEMUS”

  1. maiiiii sanoo:

    En nyt tiedä voiko tässä itseään millään tasolla kutsua huippu-urheilijaksi, mutta sellaisella tasolla kuitenkin mennään ettei laji ole enää harrastus vaan elämäntapa. Treenaaminen ja kehonhuolto pyörittävät ja rytmittävät arkea johon pitäisi mahduttaa myös opiskelu ja työ. Välillä tuntuu että ruokailun kannalta olisi paras hankkia jonku sortin kotiorja kokkaamaan ja preppaamaan ruuat, eväät ja välipalat.

    Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että seuratasolla urheilijan ruokailuun ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota, ellei urheilija ole aivan huipulla. Mielestäni urheiluseuran ja joukkueen tulisi asettaa terveellinen malli jo junnuissa. Oman mallini olen saanut kotoa ja oman kiinnostuksen kautta, ja valitettavasti on todettava että junnuissa haluani syödä hyvin ja järkevästi vesitti juurikin tuo pelimatkoilla hesessä yms syöminen. Aikuisten sarjoissa olen urheillut 16-vuotiaasta lähtien ja ikävää on todeta, etten koskaan ole saanut joukkueelta tukea/ohjausta ravitsemuksen suhteen, vaikka olen sitä itse jopa pyytänyt.

    Itse selvittämällä ja perehtymällä pääsee tiettyyn pisteeseen, mutta kaipaisin kovasti ohjausta ja tukea myös valmentajilta, erityisesti kun lajissani on lajinomaisissa harjoitteissa ja fysiikkaharjoittelussa et valmentajat.

    • ainorouhiainen sanoo:

      Oma kokki olisi kyllä kullanarvoinen juttu 😉

      Seuratasolla täytyisi antaa enemmän infoa ravitsemuspuoleen, tosin tässä tulee varmasti budjetti vastaan. On varmasti haastavaa valita terveellisiä vaihtoehtoja jos kaikki muut menee heseen.. Mutta kuten sanoit, itse perehtymällä pääsee kuitenkin jo hyvin pitkälle. 🙂

  2. Laura sanoo:

    Olen 16-vuotias tyttö yleisurheilija ja olen huomannut että pojat syövät aivan mitä sattuu.. Tytöt ajattelevat enemmän ruokavaliotansa, vaikka tästäkin löytyy poikkeuksia. En tiedä johtuuko tuo siitä, että tämän ikäiset pojat ovat vielä kasvavammassa iässä kuin tytöt ja energia jää tyttöjen kroppaan ylimääräisenä helpommin kuin pojille 😀 itse kuitenkin syön todella terveellisesti ja puhdasta ruokaa.
    Pidät mahtavaa blogia! Aiheet ovat erilaisia ja hyvin kiinnostavia 🙂 itsekin aloitin magnesiuminsyönnin muutama viikko sitten ja yöunet ovat parantuneet

    • ainorouhiainen sanoo:

      Oot ihan oikeessa. Yleensä miespuolisilla on ruokavalio enemmän hakusessa kuin naisilla/tytöillä. Ihan huipputasollakin näkee miten huonosti jotkut syövät..

      Kiitos paljon kommentista 🙂

  3. iida sanoo:

    ruoka ja uni on mulle hyvin tärkeää! Syön niin kuin sä opetit mut. 😉 (oot kyllä huippu! :)), melkeen liiankin paljon tällä hetkellä, hehe, mutta kun trenaa niin tarvitsee riittävästi energiaa ja unikin pitää olla rittävästi että pärjää.

    Yritän syödä monipuolisesti ja kattoo sitä ruuan laatua, mut joskus se menee pieleen ku ruoka on niin kallista, ja etenkin kun syö terveellisesti. Mut hyvinhän se on menny. 🙂 Ja vitamiinit ja magnesium on pakko!

    Kyllä sen huomaa miten paljon paremmin voi kun ei syö sokeria, juo alkoholia, syö ”valmista ruokaa” niin kun pizzaa, hampparia jne. Ja sen että saa riittävästi uni ja treenaa 🙂

    • ainorouhiainen sanoo:

      Kiitos!! 🙂 Uni ja ravinto on kyllä niin tärkeitä kun treenaa paljon! 🙂

  4. Reetta sanoo:

    Loistava postaus, yhdyn täysin ylläolevaan ”palautumislistaan”. Itse olen maajoukkuetason kilpaurheilijana kokenut myös, kuinka suuri vaikutus oikeanlaisella ravinnolla/sen määrällä/ sen ajoituksella on palautumiseen ja treenitejoihin! Jos ei syö kunnolla, ei yksi kertaisesti vaan jaksa painaa satalasissa päivästä toiseen. Kilapurheilussa liiallinen peiliin tuijottelu, laihuuden ihannointi ja täydellisyyteen oyrkiminen voi olla hyvinkin kohtalokasta. Sikis pitäis aina muistaa, että ne tukokset mitataan siellä kentillä ja kisoissa eikä sillä, kellä on paras lihaserottovuus ja alhaisin rasvaprosentti. Toki aika useassa lajissa kevyestä kropasta on hyötyä, mutta kaikista tärkeintä olis löytää se kultainen keskitie! Eli niin, että treeneistä palautuu kunnolla ja mieli pysyy virkeänä mutta kuitenkin niin, että ruoan laatua tarkkailee ja pitää näin ollen oikeanlaista kehinkoostumusta yllä! 🙂

    Omasta mielestäni Suomessa ei huippu-urheilun tasolla kiinnitetä tarpeeksi huomiota ravitsemusasioihin. Toki lajeissa on eroja, mutta tämä on yleisnäkemykseni.. Liian usein törmää nälkäisiin urheilijoihin jotka syövät sitä mikä ”ensimmäisenä käteen osuu” tai turvautuvat mäkkisafkaan tai valmistuokiin. Palautumisvälipaloillakin on hurja merkitys palautumisessa.

    Kiitos huippu hyvästä blogista ja ajankohtaisista sekä mielenkiintoisista postauksista! Näitä on ilo lukea ja innolla jään aina odottamaan seuraavaa 🙂

Kommentoi