LITTEÄMPI VATSA JA KEVYEMPI OLO TÄLLÄ HELPOLLA VINKILLÄ

Joskus yksinkertaisilla asioilla voi saada ne toivotut tulokset, joita on yrittänyt kaikin keinoin. Olemme usein sellaisia, että kaikki erikoinen ja uusi vaikuttaa paljon tehokkaammalta ja mielenkiintoisemmalta kuin ne perusasiat, jotka periaatteessa tiedetään jo. Moni tietää, että vettä tulisi juoda runsaasti pitkin päivää, mutta silti päänsäryn iskiessä aletaan googlaamaan että mikä aivosyöpä mulla onkaan, kun taas päätä särkee. 😀 Sama pätee esim. tähän nytkin vellovaan flunssa-aaltoon, joka toisessa on blogissa on jonkun ihanan valkosipuli-inkivääri-smoothien (:D) ohje, jolla varmasti muuten lähtee flunssakin. Hommahan menee kuitenkin niin, että jos kehon vastustuskyky on riittävän hyvä, ei tarvita höpöhöpö-keinoja silloin kun virus on jo iskenyt. Kannattaa hoitaa ongelman syy, eikä sen aiheuttamaa oiretta. Täällä mun vinkit, miten hoitaa tämä asia kuntoon –> FLUNSSAKAUSI KURIIN – OIKEASTI

Unknown

Sitten itse aiheeseen, joka liittyy kuitenkin hieman edelliseen kappaleeseen, nimittäin suolistoon ja sen hyvinvointiin. Suoliston hyvinvointi vaikuttaa voimakkaasti meidän oloon ja kehon toimintaan. Suoliston toiminnalla on myös suuri vaikutus hormonitasapainoon. Usein erilaiset vatsaongelmat viestivät siitä, että jokin on pielessä. Ongelmat suolistossa lisäävät stressihormoni kortisolin eritystä sekä mm. estrogeenin poistumista elimistöstä ja näin ollen heijastuvat erityisesti vyötärön alueelle ja alavartaloon kertyneenä rasvana. Yksi erittäin helppo keino pitää huolta suoliston hyvinvoinnista on syödä riittävästi kuitua. 

Ravintokuituja on olemassa kahta laatua, liukenemattomia sekä liukenevia. Molempia olisi hyvä saada, sillä molemmilla on omat hyvät puolensa. Liukenematon kuitu sitoo itseensä runsaasti vettä, mikä lisää ulostemassaa ja ehkäisee ummetusta sekä auttaa ehkäisemään mm. diabeteksen puhkeamista. Vesiliukoinen kuitu hidastaa verensokerin nousua ja alentaa veren kolesterolia kuljettamalla sitä pois elimistöstä. Liukenemattoman kuidun lähteitä ovat mm. kookos- ja mantelijauho sekä täysjyväviljat. Liukenevaa kuitua saa kasviksista, hedelmistä, marjoista ja kaurasta. Jos olo tuntuu terveellisistä elintavoista huolimatta hieman turpealta, voi ongelma olla liian vähäisessä kuidunsaannissa. Lisäämällä vihanneksia jokaiselle aterialle, saa jo homman rullaamaan aika hyvin.

Collage_Fotor1

Tässä vielä muutama vinkki miten lisätä kuitua, vaikka ei käyttäisi perinteisiä gluteeniviljoja:

Puuroon tai smoothien sekaan: Fibrex sokerijuurikaskuitua, pellavansiemenrouhetta, chiansiemeniä tai psylliumia. Nämä kannattaa sekoittaa nesteeseen ja antaa turvota hetken ennen syömistä.  Sokerijuurikaskuitu, eli Fibrex, sekä pellava sisältävät sekä liukenematonta, että liukenevaa kuitua. Chiansiemenet sekä psyllium sisältävät runsaammin liukenevaa kuitua ja psylliumin on sanottu mm. helpottavan ärtyvää suolta. Aiemmin mainitut kookos- ja mantelijauhot ovat myös hyviä kuidunlähteitä!

Vihannekset: Hyvä muistisääntö on lisätä jokaiselle aterialle jotain vihreää, kuten parsakaalia, keräkaalia sekä tumman vihreitä salaattilajikkeita.

Pavut, linssit herneet: Kasvisruokavaliosta saadaan usein hyvin kuitua, sillä edellä mainitut ovat myös hyviä kuidun lähteitä ja niitä kannattaa lisäillä myös sekaruokavalioon.

Kuituja lisätessä tulee muistaa myös riittävä veden juominen! 🙂 Mikäli ruokavaliossa ei ole ollut riittävästi kuitua, huomaa näiden vinkkien käyttöönoton jälkeen yleensä hyvin nopeasti litistyneen keskivartalon ja keventyneen olon, kannattaa kokeilla!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA


5 X RUOKA JOKA OLI ENNEN TERVEELLINEN, NYKYÄÄN EPÄTERVEELLINEN

Vuosien aikana ruokavalioni on muuttunut ja hioutunut pikkuhiljaa sellaiseksi kun se on nyt. Lueskelen aina välillä vanhoja tekstejä ja on hauskaa katsoa, miten ajatustyyli on muuttunut sen mukaan kun on kokeillut uusia juttuja ja myös oppinut uutta ruokavalion tiimoilta. Joku tuote mikä on ollut ennen ruokavalioni kulmakivi, onkin nykyään enemmänkin herkkupäivän harvinaisempi juttu.

Painotan tässä, että nämä ovat puhtaasti mun mielipiteitä. Mun epäterveellinen herkku voi olla jollekin toiselle terveellinen, jokapäiväinen ruoka. Sana terveellisyys onkin hieman kaksipiippuinen juttu, sillä kaikki ei sovi kaikille. Itse kuulostelen omaa oloa ja fiilistä, joskus sen parantuneen olon huomaa vasta kun kokeilee uutta. Jos jostain ruuasta tulee epämiellyttävä olo, lukeutuu se silloin omassa kategoriassa epäterveelliseksi. Söin viikonloppuna mm. alla olevia juttuja ja olo oli melko epämiellyttävä. Muistin taas, miksi syön niin kuin syön nykyään! 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

nykyistä settiä!

Tässä 5 x ruoka-aine, joka kuului ennen ruokavaliooni päivittäin, nykyään ei lainkaan tai ainoastaan herkkupäivään.

ruisleipä – Söin ennen päivittäin leipää, mutta nykyään en enää juuri milloinkaan. Alkuun leivän jättäminen tuntui hyvin vaikealta jutulta, mutta nykyään en enää kaipaa sitä. Mun mielestä leipä maistuu hyvältä vain kun siinä on kunnolla voita ja juustoa, joten on ollut parempi jättää se kokonaan pois. 😀

pasta – Viittaan tässä tavalliseen vehnäpastaan, oli kyseessä täysjyvä tai ei, en koe, että suuren vehnäjauhomäärän syöminen tekee hyvää mun kropalle. Hiilarien tarpeessa syön mielummin riisiä, riisipastaa tai kikhernepastaa!

maitorahka – Itse en ole koskaan pitänyt maitorahkasta, varsinkaan siitä vähärasvaisesta, mutta myös minä söin sitä maitorahka-buumin aikoihin, tuolloin käytin paljon myös kreikkalaista/turkkilaista jugurttia. Nykyään en koe tarvitsevani mitään näistä, sillä syön mielummin kunnon ravitsevaa ruokaa kuin väliapalaruokia. =)

proteiinirahkat/vanukkaat/jugurtit – Menevät samaan kategoriaan kuin maitorahka. Sisältävät usein paljon sokeria/makeutusaineita/lisäaineita, joten valitsen mielummin vaikka itsetehdyn smoothien. Puddingit ja esimerkiksi erilaiset yöproteiinit sisältävät runsaasti kaseiinia, joka tekee ihostani samean ja olosta limaisen. Nämä ovat toki helppoja kiireessä, mutta ravintosisältö ei ole omaan silmääni kovin kummoinen, joten en koe tarvitsevani näitäkään enää nykyään.

kalkkunanakit – Entisen ruokavalioni kulmakivi, eli kalkkunanakit. 😀 Söin niitä joka päivä iltapalaksi, mutta nykyään valitsen mielummin jotain hieman ”luonnollisempaa”. Kyseiset nakit ovat toki kevyitä ja niissä on proteiinia, mutta kun kurkkaa tarkemmin ravintosisältöä, huomaa että sisältö ei ole kovin hääppöinen.

Onko teillä jotain juttuja, joita olette syöneet ennen paljon, mutta nykyään jääneet vain harvalle käytölle?


LÄSKIRAJA 60 KG

En tiedä miksi etenkin meille naisille luvut ja numerot ovat niin tärkeitä. En usko olevani väärässä siitä, että monella on oman painon suhteen jokin ihannelukema ja sitten se paino jonka yli ei saa mennä. Otsikko on aika provosoiva, mutta oma ”läskirajani” on aina ollut 60 kiloa. Ihannepainoni oli aina nuorempana 50-55 kg. Nykyään en enää tarkkaile painoa, mutta joskus aiemmin se on ollut todella suuressa roolissa ja aiheuttanut ajoittain myös negatiivisia fiiliksiä ja ahdistusta. Jossain vaiheessa päätin, että yksinkertaisesti lopetan vaa’alla hyppäämisen ja katson mielummin mitä peilistä näkyy. Silti nuo luvut ovat jääneet johonkin takaraivoon päälle ja muistan kun kävin keväällä inbody-mittauksessa ja lukema nousi yli 60 kg:n, jolloin alkoi vanhasta tottumuksesta ottaa päähän. Lukema otettiin iltapäivällä vaatteet päällä ja juuri hetki sitten syöneenä, mutta silti yksi ainoa luku alkoi ahdistaa. Lisäksi rasvaprossa näytti tuolla laitteella 14%, mutta eipä sekään auttanut. 😀

Collage_Fotorb

Normaalisti mun paino liikkuu 57-59 paikkeilla, sillä nestetasapaino heittelee melko reilusti suuren treenimäärän vuoksi. Oon onneksi saanut tasapainotettua noita heilahteluja muutamalla hormonitoimintaan vaikuttavalla jutulla, mutta silti paino liikkuu muutamia kiloja edes ja takas ihan päivienkin sisällä. Jos palataan takaisin aiheeseen, on jotenkin todella hullua että monet meistä tietää, että kehonkoostumus on suuremmassa roolissa kuin pelkkä paino, mutta silti se vaikuttaa omaan fiilikseen. Johtaako tämä kaikki jostain lapsuudesta, kun terveystarkastuksissa aina punnitiin ja laskettiin painoindeksejä. Tämä kehonkoostumukseen keskittyminen on vasta melko uusi juttu ja ehkä nuo indeksit painaa mielessä edelleen ihan vaan siitä vanhasta tottumuksesta.

Mä kirjoitan aika avoimesti näistä omista issueista ja vanhoista ajatusmalleista ihan vaan sen vuoksi, että toivon sen auttavan muita. Omalla kohdalla suurin apu on tosiaan ollut se, että olen vain päättänyt lopettaa virheiden etsimisen ja vaikkapa sen vaa’alla ramppaamisen. Aloin keskittyä enemmän terveyteen ja hyvään oloon, mikä taas johti siihen, että myös ulkoinen kehitys meni eteenpäin. Nykyään hyväksyn sen, että välillä tasapaino heiluu toiseenkin suuntaan, eikä jatkuvasti tarvitse olla yyber tikissä. Itseasiassa siitä saa kivasti motivaatiota, kun välillä joutuu vähän tsemppailla ruokavalion ja treenien suhteen. Tällä viikolla on esimerkiksi ollut kivaa, että treenit on oikeesti tuntuneet rankoilta, eikä kaikki mene vain rutiinilla läpi. Joskus rennompi vaihe antaakin enemmän motivaatiota palata takaisin terveellisiin tapoihin ja kaikki tuntuu tavallaan uudelta. 🙂

Collage_Fotorbb

Tämä aihe tuli mieleen kun luin eilen erästä vanhaa postaustani, jossa kerroin omasta ulkoisesta muutoksesta. Postauksessa oli paljon ennen-jälkeen kuvia, joka oli herättänyt todella paljon kommentteja ja kyselyjä paljonko painoin missäkin vaiheessa ja myös kyselyjä siitä, miten pääsin (liian) laihaan kuntoon. Omaa painoa on helppo verrata toiseen, mutta siinä unohtuu helposti se, että lihaksien ja rasvan määrä on paljon tärkeämmässä roolissa kuin pelkkä kehon paino. Kaksi samanpainoista ihmistä voi näyttää ulkoisesti täysin erilaisilta. Mikäli tavoitteena ei ole pelkästään laiha kroppa, kannattaakin painon sijaan keskittyä siihen mitä syö ja miten treenaa.

Onko muita joilla on/on ollut jokin ikuinen tavoitepaino tai ”läskiraja”?

kuvat: Riikka


KOLME RUOKA-AINETTA JOIDEN TERVEELLISYYDESTÄ KAIKKI OVAT SAMAA MIELTÄ

Mitä ravitsemukseen ja ruokavalioon tulee, nykyään löytyy koulukuntia joka lähtöön. Kun jonkun mielestä jokin ruoka-aine on terveellinen, lytätään se taas toisaalla. Olette varmasti joutuneet tilanteeseen, jossa olette iloisesti syönyt vaikka kaurapuuroa, ja sitten seuraavaksi lukenut kuinka kaikki viljat ovat ihmiselle pahasta. Näitä tapauksia eri ruoka-aineiden kohdalla löytyy todella paljon ja aloinkin miettiä ruokia, jotka ovat kaikkien mielestä terveellisiä. Ruoka-aine jota suosittelee viralliset suositukset, paleo, vhh, vegaanit ja kaikki erilaisia ruokailutapoja noudattavat. Keksin kolme, keksittekö te enemmän?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Avocado – Rasvat ovat aika vaikea aihe, sillä niiden terveellisyydestä on olemassa monia erilaisia ajatustapoja. Kukaan ei kuitenkaan lyttää avocadoa, joka sisältää runsaasti antioksidantteja ja lähes 20:hta erilaista vitamiinia ja mineraalia. Avocado ei myöskään vaikuta omega kolmosen ja kutosen tärkeään suhteeseen negatiivisesti.

Parsakaali – Yleisesti kukaan tuskin on eri mieltä siitä, että vihanneksien syönti tekee hyvää, mutta parsakaali on kuitenkin kaikkien vihanneksien kuningas. Voisi jopa sanoa, että mitä enemmän sitä syö,  sen parempi. 😀 Parsakaali on myös valittu terveellisimmäksi kasvikseksi, sillä se on varsinainen superkasvis. Tämä superruoka sisältää mm. rautaa, A-, C- ja K-vitamiinia, folaattia, kaliumia, kalsiumia sekä ravintokuituja. Parsakaalilla on todettu olevan myös syöpää ehkäisevä vaikutus.

Mustikat – Kotimaiset mustikat (ja kaikki marjat) ovat todellista superfoodia, sillä ne ovat vähäenergisiä ja hyvän makuisia. Mustikka sisältää runsaasti c-vitamiinia, mangaania ja kuitua. Mustikoissa on myös polyfenoleiksi kutsuttuja fytonutrientteja. Niillä on antioksidanttisia ja tulehduksia estäviä vaikutuksia. 

kuva: Riikka


KYSYMYS JUURI SINULLE

Jos sulta kysytään, mikä on elämässä tärkeintä, mitä vastaat?

Veikkaan että aika monen vastaus liittyy terveyteen, perheeseen ja onnellisuuteen. Mietitäänkö me noita vastauksia, vai vastataanko noin koska niin kuuluu vastata? Vai ovatko edellä mainitut niin itsestäänselvyyksiä, ettei vastausta tarvitse miettiä sen kummemmin? Toivon ja uskon, että kyseessä on jälkimmäinen vaihtoehto, mutta silti mietityttää kovasti, että miksi sitten se tapa millä monet toimii, sotii sitä vastaan, että terveys, läheiset ja onnellisuus olisivat ne tärkeimmät?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aloin pohtia näitä asioita kun luin Optimal Performancen blogikirjoituksen ”Nyt on ollut niin kiire, että pesin hampaat viimeksi toissa kesänä”. Tekstissä käsitellään sitä, kuinka oma hyvinvointi jätetään yleensä toissijaiseksi, kun on niin kiire tehdä kaikkea muuta. Teemme vuorokauden aikana monia asioita, joita on vaan pakko tehdä jotta asiat toimii. Kaikki ei ole aina kivaa ja aikuisina ihmisinä tiedämme sen. Silti treeni tai terveellisen ravinnon valmistaminen skipataan sillä perusteellä ettei ehdi, jaksa tai se ei ole kivaa. Jos oma terveys on omalla prioriteettilistalla top kolmosessa, miksi silti sen hoitaminen on niin helppo jättää väliin, kun tulee jotain muuta?

Tämä blogi ei tietystikään ole oikea paikka paasata näistä asioista, sillä uskon että te, jotka olette kiinnostuneet lukemaan näistä aihealueista, olette myös kiinnostuneita huolehtimaan terveydestä. Silti edelleen, me hyvinvoinnista kiinnostuneet ollaan vain pieni kärpäsen kakan kokoinen läntti täällä pienessä maassa. Uskon, että jokainen teistä tuntee useampia ihmisiä, jotka syövät ja juovat miten sattuu, koska työt ja kiire. Ei ole aikaa liikkua, koska ei tykkää, pysty tai ehdi. No, en minäkään tykkää pyykkien pesemisestä ja vielä vähemmän pyykkien ripustamisesta kuivumaan, mutta se on hoidettava, jotta on jotain päälle puettavaa. 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Terveyden lisäksi tärkeimmiksi asioiksi luetellaan usein läheiset ja perhe. Silti yhä useampi meistä painaa duunia hullun lailla niin, ettei aikaa sitten jää paljon muuhun. No joo, pitää käydä töissä että saa rahaa, jotta voi ostaa ruokaa, mutta töitä ei tarvitse tehdä yömyöhään ja viikonloppuisin (note to self! :D). Itse vetoan usein siihen, etten ehdi nähdä kavereita tai perhettä, koska blogi, jumpat, kiire ja sitä ja tätä. Tiedän itsekin että tässä on selittelyn makua, sillä kaikki on lopulta itsestä, suunnittelusta ja priorisoinnista kiinni. Jos perhe ja läheiset ovat mun tai sun top kolmosessa, miksi silti me laitetaan usein työ ja muut asiat sen edelle?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mistäs se onni ja onnellisuus loppujen lopuksi syntyy? Mun mielestä se ei synny suorittamisesta ja duunin painamisesta, vaan pienistä hetkistä ja tasapainosta. Kun keho ja mieli voi hyvin, on helpompi nauttia myös muista asioista. Nykyään terveys, treeni ja kaikki siihen liittyvä on jotenkin niin pinnalla, että sitä vastaan jopa kapinoidaan, että ”minä en ainakaan tuollaisiin hömpötyksiin lähde”. Kaikkien ei tosiaan tarvitse olla fitnessmalleja ja harrastaa crossfittiä viisi kertaa viikossa, vaan liikuntaa voi harrastaa monilla eri tavoilla, eikä terveellinen ruoka sitten loppupeleissä olekaan mitään rakettitiedettä.

Mitkä ovat sun tärkeimmät asiat elämässä ja meneekö toimintatavat yhteen niiden kanssa?

kuvat: Eve