VANHENEMINEN & SIIHEN LIITTYVÄT TABUT

Ikä on vaan numeroita, mutta usein jossain vaiheessa elämää ne numerot alkavat ahdistamaan jollain tavoin. Lapsena ja nuorena sitä odottaa että ikää tulisi enemmän ja jossain vaiheessa parinkympin toisella puolella, sitä alkaakin toivoa että aika hidastuisi. Useimmilla iskee jonkinlainen ikäkriisi juuri kolmenkympin tienoilla, johtuen ehkä yhteiskunnan asettamista odotuksista. Pitäisi olla parisuhde, lapsi, oma koti ja vakituinen työ. Mäkin oon käynyt läpi melkoista itsetutkiskelua ja pientä paineilua asian tiimoilta. Erosin pitkästä suhteesta juuri silloin, kuin kaikki muut ympärillä alkoivat mennä naimisiin, perustaa perheitä ja niin edelleen. Kyllä siinä tuli mietittyä, että mitähän omasta tulevaisuudesta oikeen tulee.

Kun koemme paineita erilaisista asioista, tulevat odotukset useimmiten juuri näistä ulkoisista ”säännöistä” että miten asioiden tulisi mennä. Mistä ne säännöt tulee? Haluatko oikeasti täyttää ne odotukset vai toimitko vaan koska pitää? Ja siitä päästään kysymykseen, että kuka sen päättää mitä pitää tehdä tai saavuttaa. Oman tien kulkeminen ja omista arvoista kiinni pitäminen on nimittäin paras päätös mitä voi elämällään tehdä. Onni ja onnellisuus tulee siitä, kun elää ja tekee asioita joista aidosti nauttii.

Sullakin saattaa olla vahva ajatusmalli siitä, miten oma elämä tulee menemään, mutta tiiättekö kun harvemmin asiat menee kuten on suunnitellut. Ikäkriisin tai jonkun muun kriisin iskiessä kannattaakin pysähtyä miettimään, että mistä ne paineet tulee, onko itse vain luonut itselleen turhia olettamuksia ja sitten pettyy kun ne eivät täytykkään?

Monesti sitä ajatellaan ja lokeroidaan juuri sitä mitä pitäisi omistaa tietyni käisenä ja myös sitä millainen tulisi olla. Oon itse sitä mieltä, että ikä ei ole mittari siitä mitä asioita voi tehdä tai miten tulisi käyttäytyä. Oon esimerkiksi kuullut seuraavanlaisia oletuksia ikää koskien..(huom. nämä eivät koske ainoastaan itseäni)

Ei kolmekymppisenä voi enää mennä festareille.

Kolmenkympin jälkeen kroppa rupsahtaa, eikä sille vaan voi mitään.

Ei ton ikäisenä voi käyttäytyä kuin parikymppinen (kyseessä sponttaani hauska veto)

Meinaatko vielä 10 vuoden jälkeen muka vetää jumppia? 

Eikö pitäisi jo rauhoittua (viitaten treenaamiseen), et palaudu enää samalla tavalla kuin nuorempana. 

Olisiko aika hankkia kunnon työ?

Ei ton ikäinen voi käyttää napapaitaa ja värjätä hiuksia noin räikeäksi.

Itse koen olevani luonteeltani ikinuori. Innostun edelleen samoista asioista kuin kymmenen vuotta sitten, en kaipaa elämääni tämän enempää vakautta tai tasapainoa. Tykkään siitä, että saan määritellä omat menemiset ja aikataulut sekä työn että vapaa-ajan puolesta.

Ulkoisille muutoksille ei kaikille mitään voi, mutta aika paljolle voi. En koe, että kuntoni olisi huonontunut, päinvastoin, voimaa löytyy enemmän kuin vaikka parikymppisenä ja kestävyyskuntokin yhtä hyvällä tolalla edelleen. Rupsahtamisesta (mitä se sitten ikinä tarkoittakaan) tai esimerkiksi lihomisesta tuskin tarvitsee edes sanoa, että se on ihan oma valinta kuinka kehoaan kohtelee, oli sitten nuori tai vanhempi.

Miettikääs kuinka paljon energiaa ja ahdistusta syntyy juuri siitä mitä meiltä oletetaan odotettavan? Tällainen johtaa nopeasti jatkuvaan suorittamiseen ja unohdetaan mitä oikeasti halutaan tehdä. Loppupeleissä fakta on se, että me ihmiset ollaan aika itsekeskeisiä ja keskitytään paljon oman navan ympärille.

Oikeasti ketään ei kiinnosta kahta minuuttia pidempään jos mokasit jotain, tai kukaan ei edes huomaa että lihosit kaksi kiloa. Kukaan ei mieti ja pohdi miksi olet poissa somesta kaksi päivää, eikä sitä tarvitse perustella ja selitellä, miksi et ole päivittänyt blogia hetkeen. Etenkin some altistaa tähän, että kuvitellaan olevamme maailman napoja, joita kaikki seuraa. Kuvitellaan, että aina tulisi olla saatavilla ja jotenkin tilivelvollisia raportoimaan kaikki omasta elämästä. Välillä sorrun tähän itsekin, mutta pyrin muistuttamaan itseäni siitä, että on mun ihan oma valinta mitä esimerkiksi jaan sosiaalisessa mediassa ja mitkä asiat pidän sieltä poissa.

Oletteko te törmänneet oletuksiin koskien ikää tai jotain muita asioita?

Kuvat: Anna Riska / Annmarias

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


POSITIIVISUUDEN VOIMALLA

Välillä tulee selailtua omia vanhoja tekstejä ja tänään osui silmiin vuoden alussa raapusteltu teksti. Olin tänään itse juuri tämän tarpeessa ja ehkä siellä on joku muukin. Laitetaas iso lastillinen hyvää mieltä, energiaa ja fiilistä just sun viikonloppuun!

Hei sinä siellä! Joojoo, just sä. Kai tiesit, että oot ihan mielettömän huippu tyyppi niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Et edes tiedä minkälaisten lasien läpi muut ihmiset sut näkee. Sulla kun on usein tapana nähdä ne epäkohdat, mistä et itse tykkää, mutta muut ihmiset näkeekin sut ihan eri tavalla ja oot tosi ihana just tollasena kun oot. Sun täytyy itsekin katsoo välillä itseäsi hieman erilaisin silmin, sillä kun sä hymyilet, koko sun olemus hehkuu. Muistathan siis nauraa niin paljon kun ikinä jaksat. Myös ilman syytä.

Meillä on kaikilla epävarmuuksia ja heikkouksia, ihan kuten sullakin. Tiesitkö, että ne epävarmuudet usein vaan jarruttaa sun matkaa kohti niitä unelmia mitä haluat saavuttaa? Oikeesti mitään esteitä ei edes ole, sulla on nimittäin ihan samat edellytykset kuin kaikilla muillakin, joten ethän anna minkään tai kenenkään latistaa sun itsetuntoa tai yrittämistä.

Sulla on ihan varmasti joku haave, minkä toivoisit toteutuvan. Just se haave on täysin oikeanlainen, eikä sillä mitä kukaan muu sanoo, ole yhtään mitään merkitystä. Jos joku sanoo, että sun haave on liian pinnallinen/suuri/pieni/outo/hassu, se johtuu vaan siitä, että ne pelkää että sä saavutat sen mitä haluat. Yleensä silloin kun lähdet tavoittelemaan asioita, se tekee susta niin vahvan, että toisia ihmisiä se saattaa pelottaa. Silläkään ei ole mitään merkitystä, sillä sä et elä sun elämää muille, vaan itsellesi.

Kaikki on sun käsissä, sä voit luovuttaa tai uskoo ja mä tiedän, että sä uskot ja pystyt ihan mihin ikinä haluat! Ainoa asia mikä erottaa sut muista on se, että päätät alkaa tehdä asioita. Kun sä aloitat, niin sen jälkee sua ei pysäytä enää mikään. Muistathan siis aloittaa mahdollisimman pian, vaikka nyt heti. Hyvistä asioista syntyy nimittäin oravanpyörä, josta tulee niin iso lumipalloefekti, että mikä tahansa on mahdollista.

Joskus jonkun tarinan opetus saattaa olla kallis, mutta sen jälkeen oot aina enemmän kuin valmis kääntään sivua. Oot saattanut käydä rankkoja aikoja ja asioita läpi, mutta tiesithän, että loppujen lopuksi nekin ikävät asiat on vaan hyvä juttu. Siihen voi mennä viikko tai viisi vuotta, mutta jonain päivänä sä tajuat miksi just sulle kävi niin. Kaikilla asioilla ja ihmisillä on jonkinlainen merkitys sun elämässä ja se, miten suhtaudut niihin ratkaisee paljon enemmän kuin se mitä sieltä tulee vastaan. Sulla on niin paljon kapasiteettia käytettävänä, että et edes vielä tiedä sen määrää. Nyt sun täytyy vaan päättää mihin käytät omat voimavarasi. Suuntaatko ne unelmien tavoitteluun vai pelkkään haaveiluun?

Tiesithän senkin, että sun onni ei ole kiinni muista ihmisistä tai niiden hyväksynnästä? Ne ihmiset jotka ovat tärkeitä, ovat siinä ilman yritystäkin. Sä pärjäät tosi hyvin myös ihan yksinkin, koska kaikista tärkein ihminen sun elämässä olet sä itse. Jokaisessa elämänvaiheessa on omat ruusut ja risut, täytyy vaan itse osata suunnata energia oikeisiin asioihin. Jos sä teet sitä mitä rakastat, mikään ei voi mennä pieleen. Ja muista vielä, älä usko niitä tyyppejä, jotka yrittää painaa sua alaspäin tai sanoo ettei sun kannata. Aina kannattaa, jos siitä tulee itselle hyvä mieli.

Sitä saa mitä haluaa, se kuuluu suunnitelmaan tai sattuman kauppaan, mutta sä itse päätät mitä saat. Nyt vaan alat toimia niitä asioita kohti. Koska sulla on se voimavara mitä tarvitaan. Kuukauden kuluttua et voisi olla onnellisempi, että otit ensimmäisen askeleen. Taaksepäin on ihan turha katsella, sillä kaikki mitä tulee tapahtumaan on edessä. Edessä on se hetki mihin sä pystyt vielä vaikuttamaan, joten muistathan pitää katseen siihen suuntaan. Sulla on kaikki just hyvin ja kaikki tulee menemään loistavasti. <3


KUN SITÄ VÄHITEN ODOTTAA..

“Everything will be okay in the end. If it’s not okay, it’s not the end.” Tuo sanonta on jäänyt joskus mun mieleen ja jotenkin oon aina uskonut siihen, että kaikella on joku tarkoitus sekä merkitys. Sekä vaikeat että myös ne paremmat ajat muokkaa meistä sellaisia kuin ollaan ja mikäli elämä on pelkästään tasaisen helppoa, jää sekin hieman tylsäksi pidemmän päälle ajateltuna.

Vaikka olisi haastavampia hetki elämässä, kannattaa muistaa, että jokaisessa päivässä, niin hyvässä kuin huonossa on aina jotain positiivista. Viime aikoina ollaankin iltaisin lueteltu aina päivän TOP3, eli kyseisen päivän parhaat jutut. Oon huomannut, että huonoina päivinä ei edes huvita miettiä hyviä juttuja, mutta kun silti tekee niin, tajuaa että ei se ehkä ollutkaan niin paha kuin oli ajatellut. Lisäksi tämän toistaminen on muutenkin saanut yleisesti ottaen mielen positiivisemmaksi. Helppo juttu, joka kannattaa muidenkin ottaa käyttöön. Onnellinen on se joka ei sure sitä mitä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä on!

Tällä hetkellä asiat rullaavat aivan kivasti ja keksisin varmasti paljon enemmänkin positiivisia juttuja, mutta listaillaanpa tähän nyt kolme asiaa, jotka ovat päällimmäisenä mielen päällä!

Ihminen, joka tuli mun elämään aika yllättäen ja oudollakin tavalla. Sanonta, että ”kun vähiten odottaa..” pätee jälleen kerran ihan liian hyvin. Kiitollinen siitä, että kaiken kyynisyyden ja pettymysten jälkeen voi tajuta, että vielä löytyy ihmisiä, jotka välittää ja joihin voi luottaa.

Oon hyvin kiitollinen siitä, että saan tehdä työtä josta oikeasti nautin. Oon maininnut tämän ennenkin, mutta en halua pitää mitään itsestäänselvänä ja oon oikeesti tosi iloinen, että mulle olisi tarjolla enemmän töitä kuin niitä pystyn edes tehdä. Riittävän työmäärä lisäksi kaikki duuni on hyvin mielekästä, eikä aina edes tunnu työnteolta. Vaikka työ ei ole elämäni toplistan tärkeimpiä asioita, oon sitä mieltä, että koska se vie meidän arjesta sen verran suuren siivun, tulisi työn olla sellaista josta tykkää tai jopa nauttii!

Musta tuntuu, että oon jollain tavoin kasvanut todella paljon aika lyhyessä ajassa. Samaan aikaan tää on ollut aika rankkaa, koska oon tajunnut paljon asioita ja ymmärtänyt omia käyttäytymismalleja esimerkiksi omasta menneisyydestä, mutta samalla tuntuu hyvältä, koska oon pystynyt muuttamaan tapoja, joista en ole aina ollut niin ylpeä. Muutokset eivät ole helppoja ja käyn edelleen ajoittain taistelua itseni kanssa siitä miten toimin. Olisi niin helppoa palata tuttuun ja turvalliseen, sillä itsensä hyväksyminen erilaisena on tuottanut myös vaikeuksia. Toisaalta uskon, että loppupeleissä lopputulos tulee olemaan entistä parempi ja mikä tärkeintä – onnellisempi!

Tällä viikolla oon ollut superiloinen mun uusista ripsistä! 😀 Haha, myönnetään, että kaiken syvällisyyden lisäksi, tulen onnelliseksi myös pinallisemmista asioista ja myös materiasta. Mielestäni on mustavalkoista ajatella, että ihminen olisi joko syvällinen tai pinnallinen. Omalla kohdalla huoliteltu ulkonäkö ja fresh olo kropassa vaikuttavat hurjasti yleiseen olotilaan.

Mun ripset on laittanut Beauty Bayn Anastasia ja oon hurjan tyytyväinen räpsyihin ja ennen kaikkea niiden pysyvyyteen siitä huolimatta että hikoilen ja suihkuttelen useamman kerran päivään! Mulla on volyymiripset, jotka mielestäni helpottaa paljon treenaavan ulkonäöstä huolehtimista.

Ja hei! Kerro säkin mielellään kommenttiboksissa kolme asiaa joista oot onnellinen. 🙂

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


ONKO ONNI VALINTA?

Törmäsin motivaatiolauseeseen, jossa viestinä oli että onni olisi jokaisen oma valinta ja jostain syystä aloin miettiä tätä asiaa vähän syvemmin. Koko viimeisen, melko haastavan vuoden jälkeen, kyseinen lausahdus tuntuu jotenkin jopa hieman naiivilta ja ylipäätään erilaiset lausahdukset siitä kuinka kaikki on omissa käsissä särähtää korvaan. Toisaalta, mun sisällä asuu kai ikuinen positiivari, joka yrittää nähdä sen valoisan puolen ja uskoo kaikesta hyvää. Haluan aina tehdä asioista oman päätelmän, enkä esimerkiksi tuomitse sen mukaan mitä joku toinen tai vaikka huhut kertoo.

Luinpa tuossa oman postauksen elämän aalloista, jonka olen kirjoittanut reilu vuosi sitten. Postauksessa kirjoitin, että..

Olen huomannut, että elämässä tulee aaltoja, kun välillä kaikki asiat ovat päin pyllyä. Aallot saattavat kestää vähän aikaa tai joskus useita vuosia, mutta jossain vaiheessa suunta vaihtuu ja asiat tasaantuvat. Tasapainoinen elämä tuntuu tällä hetkellä tosi hyvältä ja voin myös sanoa, että vaikutan omilla valinnoilla siihen itse. Mulla ei ole nyt mitään tarvetta hakea uusia haasteita, tai aiheuttaa itselleni stressiä. Jossain vaiheessa tulee taas hetki, kun tasaisuus on tylsää ja silloin kaivataan jotain joka vähän haastaa ja horjuttaa.

Tuo ylläoleva pitää hyvin paikkaansa, sillä koskaan ei tiedä mitä elämä heittää kulman takaa. Oon elänyt jo sen verran pitkään, että oon kokenut kaikenmoisia aaltoja ja tiedän, että ne menee ohi. Nallekarkit ei mee aina tasan ja on fakta, että kaikilla ei ole samat lähtökohdat elämään, mutta vaikka olisin kuinka kyyninen tällä hetkellä, koen että paljon on omissa käsissä. Ongelmana on se, että usein negatiiviseen virtaan joutuessa, sieltä on hiton vaikeaa päästä pois.

Itse ajattelen, että kaikki ne huonommat vaiheet elämässä ovat murroskohtia johonkin uuteen. Joskus vaan itseään ja elämäänsä pitää ravistella ja kääntää kaikki kuviot ympäri, jotta pääsee uudelleen radalle kiinni. Kirjoitin myös, että..

Ajattelen nykyään niin, että juuri ne elämän peruspilarit tekevät elämästä tasapainoista. On ihan ok unelmoida ja tavoitella suuria, mutta arki on kuitenkin sitä aikaa mitä me eletään 80% kaikesta ajasta. Jos elää vain viikonlopuille, lomille ja tapahtumille, menee suurin osa ajasta vain ohi. Arjesta nauttiminen voi olla joskus hankalaa, mutta löytämällä ne asiat joista on kiitollinen, tekee tästä asiasta helpompaa. Jos joku asia tökkii niin paljon, että se aiheuttaa pelkkää inhotusta ja stressiä niin miksi ei poista tätä asiaa kokonaan? Elämä on valintoja täynnä, aina voi lähteä opiskelemaan uutta alaa tai hakea toista työpaikkaa.

Tuo pitää niin paikkaansa ja koska oon itse nyt siinä vaiheessa, että juuri ne peruspilarit ovat hukassa, on se ollut itselleni tosi kova paikka. Silloin tulee fiilis, että mitä ihmettä sitä tekisi seuraavaksi. Muutokset pelottaa, mutta nykyinen ei riitä, eikä tyydytä. Tuntuu, että oon elänyt itse jossain onnellisuuden, tasapainon ja harmonian kuplassa viimeiset vuodet ja nyt kun oon tullut sieltä pois, oon valitettavasti joutunut toteamaan, että ihmiset ovat nykyään todella itsekkäitä ja epäluotettavia. En tiedä mitä on tapahtunut, vai oonko vaan törmännyt liian usein vääriin henkilöihin, mutta sen voin sanoa, että jos ennen luotin sokeasti, niin nykyään olen jopa vainoharhaisen skeptinen siitä, keneen ja mihin voin oikeasti luottaa. Tosi surullista. Johtuuko se siitä, että nykyään on kaikkea niin helposti saatavilla, ettei osata arvostaa oikeastaan mitään. Kun tulee ensimmäinen ongelma vastaan niin heitetään kädet ilmaan ja mennään eteenpäin.

Vaikka tekstistä voi haistaa pienen negatiivisuuden, niin siitä huolimatta mä oon kuitenkin positiivisella mielellä tulevaisuuden suhteen. Onko onni siis oma valinta? On ja ei. Kun pystyy erottamaan itsensä kaikesta ja olla onnellinen vain itsensä kanssa, on se mahdollista. Toisaalta ihminen tarvitsee myös muita ihmisiä ympärilleen ja heidän tekemisiin ei sinänsä pysty vaikuttaa, mutta oman lähipiirinsä pystyy jokainen valita. Yksinäisyys saattaa olla jonkun ongelma, eikä ole aina itsestäänselvää, että kaikilla on edes jonkinlainen lähipiiri. Loppupeleissä se, miten suhtautuu asioihin on kuitenkin ratkaisevaa, aina ei ole helppoa, mutta sekin menee joskus ohi. 🙂

KUVAT: Anna Riska / Annmarias

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


HELMIKUUN HELMET

En voi uskoa, että tätä vuotta on kulunut jo kaksi kokonaista kuukautta. Aika on taas mennyt hurjaa vauhtia eteenpäin, mikä tarkoittaa että pian onkin jo kesä, jee! 😀 Jos tammikuussa oli vielä pientä alkukankeutta uusien kuvioiden suhteen, niin helmikuussa hommat lähti pyörimään kunnon voimalla eteenpäin. Oon tehnyt paljon hommia erilaisten tavoitteiden eteen ja oon niin pirun onnellinen, että päätin aloittaa tällaisen uuden vaihteen. Ennen kuin alan listaamaan helmikuun helmiä, haluan vinkata ihan huikeesta arvonnasta instagramin (ainorouhiainen) puolella. Arvon siellä 150 €:n arvoisen lahjakortin GoodWear – verkkokauppaan, josta on mm. tämän postauksen kuvien vaatteet. GoodWearilta löytyy myös hyvät valikoimat suosittuja Dromeja sekä Tally Weijl – farkkuja!

Ensimmäisenä on pakko aloittaa uuden valmennuksen aloittamisesta. Hauskaa, että mietin melko pitkäänkin, että onkohan tästä mitään hyötyä. Tämä todistaa taas sen, että aina kannattaa kokeilla jotain uutta jos se vähänkään houkuttaa. Usein asiat, jotka hieman pelottavat etukäteen ovat juuri niitä parhaita juttuja! Olen siis iloinen, että päätin poistua omalta mukavuusalueelta ja kokeilla uutta tapaa toteuttaa terveellisiä elämäntapoja!

Kirjoittelin viime viikolla unelmien ja tavoitteiden toteutumisesta ja saavutinkin yhden asian, jonka eteen olin tehnyt paljon töitä. Yksi vuoden alussa tekemistä tavoitteista oli saada talous takaisin tasapainoon, sillä uusien kuvioiden (ja oman elämäntyylin) myötä, huomasin, että nyt täytyy alkaa skarppaamaan, ettei mennä ihan miinuksille rahatilanteen suhteen. Olen tottunut liikaakin elämäntyyliin, jossa ostelen ja teen mitä huvittaa, joten tämä oli pieni opetuksen paikka, kun oli pakko alkaa katsoa mihin sitä rahaa heittelen ja kuinka paljon. Lyhyessä ajassa sain hoidettua hommat niin, että nollasin kaikki luottokortit sun muut tilit, joiden piikkiin on tullut nettishoppailtua viime kuukausina. 😀 Olen myös saanut pudotettua ruokakulujani ihan hurjasti alaspäin, kuitenkaan laadusta liikaa tinkimättä! 🙂

Yksi tämän kuun kohokohta oli tietysti uuden mave-enkan tekeminen. Mikään ei ole niin siistiä kuin huomata, että on oikeesti kehittynyt konkreettisesti ja vielä hurjan paljon. 140 kilon nosto pisti hymyn huulille ja tiedän, että pystyn vieläkin parempaan, joten se motivoi jatkamaan treenikuvioita samaan malliin. Eilen huomasin myös leuanvetojen sujuvan taas pitkästä aikaa kevyesti. Teen siis tällä hetkellä saliohjelmia, joissa pystyn seurata kehittymistäni ihan viikottain, joten joka kerta kun lähden treenaamaan, odotan innostuneena miten tulokset paranevat. Todella motivoivaa! 🙂

Olen useaan otteeseen kertonut, että uuden ruokavalion myötä saan syödä mielestäni todella runsaasti. Tästä huolimatta olen alkanut huomata kehon kiristymistä, mikä tuntuu aivan älyttömän siistiltä! Saatan olla pinnallinen, mutta ulkoiset muutokset antavat vähintään yhtä paljon motia, kuin esimerkiksi nuo paranevat treenitulokset. Olo on siis kaikinpuolin todella hyvä tällä hetkellä!

Uudet hiukset by Salonki14. Kävin pari viikkoa sitten kampaajalla uusimassa pidennykset ja oon ollut supertyytyväinen lopputulokseen. Suosittelen lämpimästi kyseistä mestaa! Hauskaa, että näinkin ”pieni” asia vaikuttaa niin paljon omaan yleiseen fiilikseen.

Helmikuussa on myös hymyilyttänyt eräs ihmissuhde, joka on ollut vähintäänkin ylä- ja alamäkeä vuorotellen. Tällä hetkellä hommat näyttäisi kuitenkin menevän parempaan suuntaan!

Obelix! Oon tällä hetkellä hauvan yksinhuoltaja sillä exäni asustelee Norjan maalla. Sitä ei voi ymmärtää, miten ihana olento tuollainen hauva voi olla. Ollaan lähennytty hurjasti viimeisien kuukausien aikana ja ollaan nykyään ihan erottamattomat. Obelix tuo mun jokaiseen päivään niin sairaan paljon iloa. <3

28 päivään on kyllä mahtunut poikkeuksellisen paljon hyvää! Olisi ihan huippua, jos säkin kertoisit yhden helmikuun helmen kommenttiboksissa! <3

Ja hei, muistakaa käydä osallistumassa insta-arvontaan!

KUVAT: Anna Riska / Annmarias

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.