VANHENEMINEN & SIIHEN LIITTYVÄT TABUT

Ikä on vaan numeroita, mutta usein jossain vaiheessa elämää ne numerot alkavat ahdistamaan jollain tavoin. Lapsena ja nuorena sitä odottaa että ikää tulisi enemmän ja jossain vaiheessa parinkympin toisella puolella, sitä alkaakin toivoa että aika hidastuisi. Useimmilla iskee jonkinlainen ikäkriisi juuri kolmenkympin tienoilla, johtuen ehkä yhteiskunnan asettamista odotuksista. Pitäisi olla parisuhde, lapsi, oma koti ja vakituinen työ. Mäkin oon käynyt läpi melkoista itsetutkiskelua ja pientä paineilua asian tiimoilta. Erosin pitkästä suhteesta juuri silloin, kuin kaikki muut ympärillä alkoivat mennä naimisiin, perustaa perheitä ja niin edelleen. Kyllä siinä tuli mietittyä, että mitähän omasta tulevaisuudesta oikeen tulee.

Kun koemme paineita erilaisista asioista, tulevat odotukset useimmiten juuri näistä ulkoisista ”säännöistä” että miten asioiden tulisi mennä. Mistä ne säännöt tulee? Haluatko oikeasti täyttää ne odotukset vai toimitko vaan koska pitää? Ja siitä päästään kysymykseen, että kuka sen päättää mitä pitää tehdä tai saavuttaa. Oman tien kulkeminen ja omista arvoista kiinni pitäminen on nimittäin paras päätös mitä voi elämällään tehdä. Onni ja onnellisuus tulee siitä, kun elää ja tekee asioita joista aidosti nauttii.

Sullakin saattaa olla vahva ajatusmalli siitä, miten oma elämä tulee menemään, mutta tiiättekö kun harvemmin asiat menee kuten on suunnitellut. Ikäkriisin tai jonkun muun kriisin iskiessä kannattaakin pysähtyä miettimään, että mistä ne paineet tulee, onko itse vain luonut itselleen turhia olettamuksia ja sitten pettyy kun ne eivät täytykkään?

Monesti sitä ajatellaan ja lokeroidaan juuri sitä mitä pitäisi omistaa tietyni käisenä ja myös sitä millainen tulisi olla. Oon itse sitä mieltä, että ikä ei ole mittari siitä mitä asioita voi tehdä tai miten tulisi käyttäytyä. Oon esimerkiksi kuullut seuraavanlaisia oletuksia ikää koskien..(huom. nämä eivät koske ainoastaan itseäni)

Ei kolmekymppisenä voi enää mennä festareille.

Kolmenkympin jälkeen kroppa rupsahtaa, eikä sille vaan voi mitään.

Ei ton ikäisenä voi käyttäytyä kuin parikymppinen (kyseessä sponttaani hauska veto)

Meinaatko vielä 10 vuoden jälkeen muka vetää jumppia? 

Eikö pitäisi jo rauhoittua (viitaten treenaamiseen), et palaudu enää samalla tavalla kuin nuorempana. 

Olisiko aika hankkia kunnon työ?

Ei ton ikäinen voi käyttää napapaitaa ja värjätä hiuksia noin räikeäksi.

Itse koen olevani luonteeltani ikinuori. Innostun edelleen samoista asioista kuin kymmenen vuotta sitten, en kaipaa elämääni tämän enempää vakautta tai tasapainoa. Tykkään siitä, että saan määritellä omat menemiset ja aikataulut sekä työn että vapaa-ajan puolesta.

Ulkoisille muutoksille ei kaikille mitään voi, mutta aika paljolle voi. En koe, että kuntoni olisi huonontunut, päinvastoin, voimaa löytyy enemmän kuin vaikka parikymppisenä ja kestävyyskuntokin yhtä hyvällä tolalla edelleen. Rupsahtamisesta (mitä se sitten ikinä tarkoittakaan) tai esimerkiksi lihomisesta tuskin tarvitsee edes sanoa, että se on ihan oma valinta kuinka kehoaan kohtelee, oli sitten nuori tai vanhempi.

Miettikääs kuinka paljon energiaa ja ahdistusta syntyy juuri siitä mitä meiltä oletetaan odotettavan? Tällainen johtaa nopeasti jatkuvaan suorittamiseen ja unohdetaan mitä oikeasti halutaan tehdä. Loppupeleissä fakta on se, että me ihmiset ollaan aika itsekeskeisiä ja keskitytään paljon oman navan ympärille.

Oikeasti ketään ei kiinnosta kahta minuuttia pidempään jos mokasit jotain, tai kukaan ei edes huomaa että lihosit kaksi kiloa. Kukaan ei mieti ja pohdi miksi olet poissa somesta kaksi päivää, eikä sitä tarvitse perustella ja selitellä, miksi et ole päivittänyt blogia hetkeen. Etenkin some altistaa tähän, että kuvitellaan olevamme maailman napoja, joita kaikki seuraa. Kuvitellaan, että aina tulisi olla saatavilla ja jotenkin tilivelvollisia raportoimaan kaikki omasta elämästä. Välillä sorrun tähän itsekin, mutta pyrin muistuttamaan itseäni siitä, että on mun ihan oma valinta mitä esimerkiksi jaan sosiaalisessa mediassa ja mitkä asiat pidän sieltä poissa.

Oletteko te törmänneet oletuksiin koskien ikää tai jotain muita asioita?

Kuvat: Anna Riska / Annmarias

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


KOLMEKYMPPISENÄ ALKAA RUPSAHTAMINEN

”Ootappa vaan kun täytät 30 vuotta niin, et enää jaksakkaan treenata noin. Kolmenkympin jälkeen kilot alkaa tarttua, vaikka mikä tekisi ja peli on menetetty.” Kuulin itsekkin edellä olevan kaltaisia lausahduksia nuorempana ja paljon oon kuullut laitettavan ”iän piikkiin” muutenkin. On ihan totta, että aineenvaihdunta hidastuu iän myötä ja esimerkiksi tiukassa kunnossa pysyminen on haastavampaa. On totta, että jos kolmeekymppiseksi saakka on voinut syödä rennosti mitä tahtoo, niin varmasti jossain vaiheessa huomatkin, ettei hoikkana pysyminen olekaan niin helppoa kuin aiemmin. Se, että ikä olisi este olla kunnossa, on kuitenkin pelkästään tekosyy!

Luin eilen artikkelin aiheesta, kuinka aineenvaihdunta alkaa hidastua jo kolmekymppisenä niin, että liikuntaa on lisättävä entisestä, jos halutaan pysyä samoissa painolukemissa. Toinen keino on tietysti katsoa tarkemmin syömisten perään, mutta esimerkiksi arkiaktiivisuuden lisääminen on aika helppo ja muutenkin terveyttä edistävä keino lisätä aktiivisuuttaan.

”Niillä, joilla askeleet pysyivät neljän vuoden seurannan aikana ennallaan tai vähenivät, painoindeksi nousi. Vastaavasti niillä, jotka lisäsivät askeliaan, paino pysyi hyvin pitkälle samana. Paino pysyi ennallaan niillä, jotka lisäsivät liikkumistaan yli 2 000 askeleella”

Oon kirjoitellut melko paljon tuosta hyöty/arkiliikunnasta ja oon sitä mieltä, että pienillä valinnoilla on loppupeleissä todella suuri merkitys. 2000 askelta ei ole kovin paljon, mutta sen lisäämisellä saattaa välttyä siltä, että yhtäkkiä huomaa painon nousseen 10 kiloa ja täytyy alkaa ihan tosissaan tehdä muutoksia niin treeni- kuin ravitsemusrintamalla.

”Aineenvaihdunta alkaa hidastua jo kolmenkympin paikkeilla, vaikka hidastuminen on yksilöllistä eikä tapahdu kaikilla samassa iässä. Elimistö alkaa reagoida ja aineenvaihdunta hidastua myös silloin, jos on paljon paikallaan”

Tuo 2000 askelta ei siis tietenkään ole mikään vakio, sillä kaikki kehot ovat hieman erilaisia, mutta pitämällä huolta aktiivisuudestaan, välttyy suuremmilta painonnousilta, vaikka se kolmekymppiä (..tai enemmän) pamahtaakin mittariin! 😀

Kuten sanoin, oon kuullut paljon sellaisia toteamuksia, että kun ikää alkaa tulla mittariin, on parempi tyytyä olemaan vaikka huonommassa kunnossa kuin aiemmin, mutta olen kyllä tuota mielipidettä vastaan. Itse olen esimerkiksi ollut parhaimmillaan ihan viimeisten viiden vuoden aikana ja nykyäänkin mun voima/kuntotaso on parempi kuin parikymppisenä (vaikka olin kilpaurheilija tuossa iässä). Toki nuoremmalla iällä oli muita ominaisuuksia, joissa olin vahvempi, kuten liikkuvuus, mutta senkin heikentyminen on ihan omaa laiskuutta vain.

Olen itsekin huomannut, että nykyään joutuu tehdä hieman enemmän hommia ja olla tarkempi palautumisen / ruokavalion suhteen kuin nuoremmalla iällä, mutta ikä ei kyllä todellakaan ole mikään syy, miksi ei voisi olla vahvempi/timmimpi/hyväkuntoisempi kuin aiemmin! Mun mielestä koskaan ei pitäisi tyytyä johonkin asiaan sen vuoksi ”että joku on joskus sanonut niin”. Kaikki on mahdollista, mikäli on valmis tekemään hommia tavoitteiden eteen.

Yleensähän juuri kolmenkympin paikkeilla saadaan myös jälkikasvua, joka aiheuttaa omat haasteensa siihen oman hyvinvoinnin ylläpitoon ja kuten jokainen blogeja vähääkään seuraava on voinut huomata, tästä aiheesta ollaan saatu melko kovaakin vääntöä aikaiseksi. Mä en lähde sanomaan millaista on pyörittää arkea lapsien kera, kun mulla ei sellaisia itsellä ole, mutta silti olen sitä mieltä, että oli elämässä mitä tahansa esteitä ja vaikeuksia, omasta hyvinvoinnista kannattaa pitää huolta niin hyvin, kun se siinä elämäntilanteessa on mahdollista!

Tänään on tullut vedettyä treenipäivä oikeen vanhaan stailiin, sillä käytiin aamusta heittämässä hyvä selkätreeni salilla ja tein pitkästä aikaa maastavetoja. Painot tuntuivat kevyiltä ja sarjapainotkin nousivat siihen malliin, että omaa maksimia olisi mahdollista päästä nostamaan taas tänä keväänä. Viime keväänä nostin 150 kg ja kesän jälkeen mavet ovat olleet aika vähissä, mutta nyt voisi lähteä taas kehittämään sitäkin liikettä. Parin tunnin päästä ohjaan vielä pari tiukkaa jumppaa ja kävin tuossa pienellä kävelylläkin äsken, kiitos kauniin talvisään. Ihan huikee viikon aloitus, suosittelen! 🙂

LUE MYÖS: PARIKYMPPINEN VS. KOLMEKYMPPINEN

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.