Vähän vakavampaa aihetta väliin tänään. Mietin tässä tovin, että uskallanko kirjoittaa aiheesta, mutta minkäs teet, kun joku aihe osuu mieleen, tulee fiilis, että haluaa purkaa sitä myös tänne. Nyt kun olen ollut tässä jo tovin tarkemmalla ruokavaliolla, olen myös miettinyt miten suhtaudun asioihin nykyään vs. aikaisemmin, kun ruokahommat eivät olleet ihan hallussa. Mielestäni nykyään ei ole mitenkään erikoista, että yhdellä sun toisella on ollut ongelmia syömisen, treenaamisen tai molempien suhteen. Melkein joka toisesta treeniblogista voi lukea, kuinka aiemmin on ollut ongelmia syömisen kanssa, mutta nykyään kaikki on hyvin. Onko näistä häiriöistä mahdollista päästä lopullisesti eroon, vai ovatko ajatukset kuitenkin jollain tavoin mukana elämässä aina?
Täytyy tietysti muistaa, että on olemassa ns. eri tasoisia syömis- ja liikkumishäiriöitä. Hieman harvinaisemmissa tapauksissa puhutaan jo hyvin vakavasta sairaudesta, mutta on olemassa myös paljon ihmisiä, jotka eivät koskaan hae tai saa apua ogelmiinsa, vaan homma menee ikään kuin itsestään ohi. Olen kertonut itsekin olleeni tilanteessa, jossa sekä treenaaminen että syöminen lähti lievästi sanottuna hanskasta. Pakonomainen laihdutus ja suuret treenimäärät yhdessä veivät elämänilon ja kuoletti kaiken sosiaalisen elämän. Kun päätavoiteeksi tulee laihtuminen kaiken muun kustannuksella, aletaan olemaan jo väärällä puolella.
Olen ollut kiinnostunut ravintoon liittyvistä asioista jo ihan lapsena. Kalorien ja ravintosisältöjen opettelu oli mun harrastus hyvin nuorena. Aluksi se oli hyvin harmitonta, pelkkää mielenkiintoa, mutta jossain vaiheessa kun kiloja alkoi kertyä enemmän, alkoivat myös ensimmäiset laihdutuskuurit. Usein sanotaan että tieto lisää tuskaa, mutta myös tietämättömyys voi viedä omat touhut väärille poluille. Omalla kohdalla tiedosta on ollut hyötyä, sillä se on auttanut ymmärtämään mikä on oikeasti järkevää ja mikä ei.
Joko tai – ihmisenä syvennyn helposti omaan kuplaan, mikä ikinä projektini onkaan. Tämän vuoksi olen tietoisesti myös tarkkaillut, miten ajatusmaailma muuttuu (jos muuttuu) nyt kun olen tarkemmalla ruokavaliolla. Kyllähän se niin on, että mitä pidempään on tässä projektissa, sen helpommin sitä sukeltaa siihen dieettimoodiin! Koen kuitenkin olevani niin vahvasti terveellä pohjalla, etten pystyisi tehdä itselleni enää hallaa tarkoituksella. Kun tietää miten keho toimii ja miten tärkeää on saada riittävästi ravinteita, ei vaan pysty enää nälkiinnyttää kroppaa tarkoituksella. Itse ajattelen niin, että kun pistää aina terveyden ensimmäisenä, saa myös ne parhaat tulokset.
Joku kommentoi vanhaan postaukseeni, että myisi mummonsa saadakseen alla olevan kropan :D. Ja vaikka kroppa on ihan hyvässä kondiksessa, ei sitä rakennettu ainakaan terveys edellä. Vaikka en ole mitenkään sairaalloisen laihassa tai huonossa kunnossa, oli takana aika monta päivää liian vähillä energioilla ja liiallisella treenillä. Joku toinen voi taas olla samoissa mitoissa ilman sen suurempaa duunia. Me ollaan kaikki erilaisia ja täytyy osata kunnioittaa omaa kehoa ja sen rajoja.
Mulla on viime aikoina, tai oikeestaan jo aika pitkään ollut sellainen olo, että en halua kirjoittaa tämän tyylisiä ajatuksia, koska saan aina kommenttia siitä miten olen liian sitä tai tätä. Lyhyesti sanottuna, jos olet valmiiksi jo ihan hyvässä kunnossa, niin silloin sulla ei ole ”oikeutta” tavoitella parempaa kuntoa. 😉 Jos olen täysin rehellinen, niin olen pinnallinen siinä mielessä, että mulle on hyvin tärkeää olla sporttisessa ja hyvässä kunnossa. Tykkään haastaa itseäni ja nähdä myös sitä ulkoista etenemistä ja kehittymistä. Nautin siitä, että vatsapalat alkaa pilkottaa tai että haba kasvaa! Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi mun ainoa tavoite. Nautin myös siitä, että voin syödä hyvää ruokaa, unohtaa välillä kaiken treeniin liittyvän. Eniten nautin siitä, millaisen olo treeni saa aikaan.
Mikä on vastaus otsikon kysymykseen? Uskon, että voi, mikäli on valmis muuttamaan ajatusmaailmaansa. Vakavammissa sairauksissa tarvitaan varmasti paljon hoitoa ja työtä asian eteen. Olisi kiva kuulla mielipiteitä sellaisilta, joilla on asiasta kokemusta, tiedän että teitä on siellä ruudun takana. 🙂
