Meillä kaikilla on varmasti jossain elämänvaiheessa ollut esikuvia ja henkilöitä, joita ihaillaan katsotaan ylöspäin. Nämä esikuvat kuuluvat ehkä hieman vahvemmin lapsuuteen ja nuoruuteen, mutta kyllä varmasti aikuisenakin tulee ”fanitettua” ihmisiä, jotka ovat omalla mittakaavalla hyvässä asemassa omassa elämässään. Mielestäni toisista ihmisistä saa ja pitääkin hakea inspiraatiota, sillä joskus toisen näyttämä esimerkki voi olla ratkaiseva tekijä siihen, että itsekin uskaltaa. Koskaan ei saisi kuitenkaan unohtaa sitä mitä itse on.
Ehkä on käynyt niin, että on yrittänyt olla hyvä jossain asiassa niin kovaa, että on unohtanutkin ne omat vahvuudet kokonaan. Kun yrittää olla hyvä, menee asiat helposti suorittamisen puolelle. Ajatellaan, että on tietty tapa jolla asiat pitää tehdä. Jos ajattelet nyt sitä asiaa mistä haaveilet tai missä haluat kehittyä. Oletko keskittynyt korostamaan omia vahvuuksia, niitä minkä takia juuri sinä erotut massasta, vai teetko asioita niin, kuin ajattelet että pitää tehdä?
Otan esimerkiksi tämän blogin, koska tämä on mulle henkilökohtaisesti tärkeä asia ja haluan kehittyä asiassa ihan vaan senkin vuoksi, että saisin pitää homman ammattina mahdollisimman pitkään. Seuraan siis tiiviisti blogimaailmaa ja luen erilaisia blogeja päivittäin. Välillä tulee fiilis, että oon ihan paska, koska en osaa ottaa yhtä hienoja kuvia kuin vaikka Annika, tai kirjoittaa yhtä upeita ja henkeviä juttuja kuin Ella. No, kuvaamisessa voi tietysti aina kehittyä, mutta se syy miksi mun blogi on suosittu on tämä tyyli, mitä täällä näkee. Se syy ei ole henkevät tekstit, vaan selviää aika helposti kurkkaamalla oikealla olevia suosituimpia postauksia. 😀 Mulla on yksittäisiä artikkeleita, joita on luettu yli 500 000 kertaa, treeni- ja ruokavinkkejä sekä ohjelmia joita on katsottu (ja toivottavasti myös tehty) satoja tuhansia kertoja. Onhan täällä sitten toki muutakin aihe-alueita, jotka lukijoita kiinnostaa, mutta kun mä kirjoitan vaikka muodista, ei se tietenkään ole kovin innostavaa luettavaa, koska no..en ole mikään muotiguru, tai edes lähellä sitä. Uskon, että täytyy olla ns. auktoriteettiä ja uskottavuutta sen asian takana, mitä ajaa läpi.
Kannattaako nyt sitten ajatella, että ei hitto! Minähän alan jakamaan treenivinkkejä, jotta saan paljon lukijoita? Sanoisin että ei välttämättä. Kannattaa mielummin keskittyä siihen, missä juuri sinä olet mahtava, erilainen ja uniikki. Tämä ei luonnollisesti päde pelkkään bloggaamiseen, vaan kaikkeen unelmointiin elämässä. Inspiroidutaan, mutta ei unohdeta omia vahvuuksia! Kun yrittää liikaa, kuolee motivaatio ja spontaanisuus helpommin. Vaikka korostan paljon itsenäisyyttä ja omaa tekemistä, on myös toisten tuki tärkeää. Etenkin silloin, kun itse menettää uskon, tarvitaan se kaveri tai läheinen joka kertoo, että sä pärjäät kyllä. Usein on nimittäin helpompi uskoa mielummin muita kuin itseään.
Silloin tällöin jokainen tuntee kateellisuutta, minäkin. Se tuntuu aluksi inhottavalta, että miksi tuo onnistuu ja minä en? Sitä saattaa tuntee itsensä surkeaksi ja ”en tiedä mitä pitäisi tehdä” – olo valtaa mielen. Itse huomaan ainakin sen, että mikäli on hyvä olo itsensä kanssa, sitä pystyy olla iloinen ja onnellinen muiden vuoksi. Jos olo on huono, tulee helpommin negatiivisia tunteita muitakin kohtaan. Usein ihmiset, jotka ovat ilkeitä tavalla tai toisella, viestittävät juuri sitä että heillä on paha olla itsensä kanssa. Tämänkin vuoksi tiedostava ajattelu on niin tärkeässä roolissa. Kun jokin epämiellyttävä tunne valtaa mielen, kannattaa se käsitellä ja miettiä miksi tunnen näin? Kun antaa itselle luvan tuntea negatiivisiakin juttuja ja haluaa käydä ne läpi, pääsee niistä myös yli.
Loppuun haluan vielä muistuttaa, että haluttujen asioiden saavuttaminen ei ole aina kivaa. Aina ei ole motivaatioita, aina asiat ei suju kuten toivoo, mutta se kuuluu asiaan. Häviäjä ei ole se, joka kärsii tappion, vaan se joka antaa periksi.
Kuvat: Riikka
