Treenitön päivä numero neljä edessä ja voin kertoa, että on ollut aika rankka viikko tähän asti. Mikään ei ole niin ärsyttävää, kun se ettei saa tehdä sitä mitä rakastaa. Joka aamu toivon, että josko tänään pystyisin jo jumppailla, mutta jalka on vielä sen verran jäykkä ja hellä, että toisaalta tuntuisi hieman hullulta lähteä vetämään askelkyykky- ja kerähyppyjä täysillä. 😀 Varasin juuri ajan Mehiläiseen ja ajattelin käydä vielä tarkistuttamassa olisko heillä siellä jotain ideaa mikä mua vaivaa. Ainoa liike mikä sattuu on polven koukistaminen ja sekin tuntuu jotenkin ”kiristävältä” tunteelta, johtuen varmaan nesteestä. Toisaalta, turvotuskin on jo laskenut aika hyvin, joten luulisi että alkaisi jo helpottaa.

Taidan vaan olla vähän malttamaton ja luultavasti tämän episodin jälkeen nauran itsekin omalle kiukuttelulle. Kun on tottunut saamaan ne endorfiinit joka päivä aamuin ja illoin, huomaan heti jo muutaman päivän jälkeen, että en ole yhtään oma itseni. Kiukuttaa ja v*tuttaa pienetkin asiat. Ärsyynnyn paljon helpommin ja mieli on muutenkin maassa. Olen aina ihmetellyt, että miksei jengi vaan ajattele positiivisesti, kun se on niin helppoa. 😀 No, tulipahan koettua tämäkin. Ja jos nyt jotain positiivista pitäisi tästä repiä, niin ainakin kroppa pääsee palautumaan vähän pidemmän kaavan kautta vaihteeksi.

Joskus kun on oikein kiire, sitä ajattelee miten ihanaa olisi olla vapaalla. No, nyt kun sitä vapaa-aikaa yhtäkkiä siunaantui vähän liikaakin, niin sitä vaan miettii että mitä ihmettä mä nyt teen tänäänkin koko päivän. Mitä ihmiset ylipäätään tekee iltaisin, jos ei urheile? Oma elämä on niin sidoksissa näihin rutiineihin, että nyt kaikki tuntuu ihan turhanpäiväiseltä hengailulta. Ehkä mua jossain takaraivossa pelottaa, että mitä jos polvessa onkin jotain isompaa vialla. Toisaalta koko homma on muutenkin niin outo, kun mitään ei ole tapahtunut ja koipi vaan paisuu omiin nimiin yhtäkkiä. Joku sanoi, että tää olisi mun kehon tapa viestiä, että nyt pitää ottaa iisisti hetki, mutta koska olen jääräpää, en kyllä halua sitäkään uskoa. 😀

Eipä ollut tarkoitus raapustaa mitään valitusvirttä, vaikka sellainen tästä taisi tulla. Yritän nyt kerätä itseni ja lopettaa tämän tinttailun.

Arvostakaa terveyttänne ja liikkukaa jos vaan voitte! 😉