PELOTTAVA PAINONNOUSU

Kulunut viikko on ollut kyllä kiireisin aikapäiviin ja vaikka vuorokausien jokainen hereillä oltu tunti on käytetty jonkun työn tekoon, on tää kirjoittaminen vain jäänyt. Kun olen pienessä stressissä, mulla kärsii heti luovuus samalla kirjoittamista kohtaan. Tarkoitus on tietysti kirjoitella edelleen muistakin asioista kuin raskaudesta, mutta koska olen törmännyt tähän asiaan kuluvilla viikoilla yllättävän paljon, ajattelin kirjoittaa asiasta.

RV18

Painon nouseminen on ylipäätään nykyaikana saatanasta. Painoa vahdataan ja sitä yritetään pudottaa keinolla millä hyvänsä. Olen mukana erilaisissa ryhmissä, jossa on siis raskaana olevia naisia mukana ja hyvin usein niissä keskustellaan painosta, painon noususta ja siitä miten se ahdistaa ihan kamalasti.

Noita ketjuja lueskellessa, tuntuu että mitä vähemmän paino on noussut raskausaikana, tai jos ei lainkaan, niin sen parempi. Painon nouseminen ei aina tarkoita automaattisesti lihomista, oli kyseessä raskaana oleva tai tavallinen ihminen. Tästä painon kontrolloimisesta on tullut ihan hirveän iso juttu. Jos ihmisen sisällä kasvaa uusi ihmisalku, totta hitossa se painaa jotain. 😀 Jos maha kasvaa ja lapsi kasvaa, niin mitä ihmettä? Eikö se ole ihan fysiologinen fakta, että myös kokonaispaino nousee? Mitä ahdistavaa siinä voi olla?

Nykyajan trendinähän on ollut jo pitkään, että myös raskauden jälkeen pitäisi palautua mahdollisimman nopeasti ja jos raskausaikana paino nousee, on se merkki siitä, että nyt on sitten syöty kahden edestä. Raskausaika on loppupeleissä aika lyhyt aika ja silloin keho muuttuu, halusi tai ei. Hormonit ja naisen elimistö muokautuu uuden elämän luomiseen, jolloin myös se paino nousee ja mahdollisesti tulee myös hieman rasvaa. Keho kuitenkin palautuu raskauden jälkeen. Ei välttämättä aina ihan samaan tilaan kuin aiemmin, mutta palautuu kuitenkin.

RV18

Itse ajattelen, että pyrin elämään terveys edellä eli syömään ensinnäkin riittävästi ja monipuolisesti ja liikkumaan sen mukaan mikä tuntuu hyvältä. Pääprioriteetti ei ole se mun keho ja miltä se näyttää ja mitä se painaa, vaan sisällä kasvavan vauvan hyvinvointi.

Tähän saakka kaikki on mennyt yllättävänkin helposti, mutta aika alkuvaiheessa sitä ollaan toki vielä. Ymmärrän toki sen, että jos on ylipainoa, silloin painon ei saisi nousta, oli sitten raskaana tai ei, mutta tätä ahdistusta tuntuu olevan paljon juuri normaalipainoisten naisten keskuudessa. Sama juttuhan on myös treenimaailmassa, eniten diettejä vetävät juuri ne jotka eivät niitä edes tarvitse.

Mua ei siis henk.kohta ahdista painon nouseminen tai kehon muuttuminen, sillä ajattelen että se kuuluu asiaan. Ajattelen myös, että jos pidän kiinni omista arvoistani ja elämäntavoistani, ei lopputulos voi olla katastrofaalinen.

Jotenkin nämä elämän arvot ovat menneet hieman sekaisin, kun sitä ulkoista ihailua ja kunnioitusta saa kaikista eniten juuri ulkonäköön liittyvillä asioilla. Lisäksi toisiin vertailu aiheuttaa usein vain enemmän ahdistusta. Aina löytyy joku joka on tehnyt asiat ”paremmin” tai eri tavalla, se ei tarkoita, että se olisi ainoa oikea tapa tai se paras tapa sinulle.

Hyvää viikonloppua ja no stress!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


LOMAVIIKON LIIKUNNAT

Morjensta pöytään! Aivan ihana lomaviikko takana. Täytyy sanoa että ei pelkästään joulu, vaan nämä kaikki pyhät ovat tulleet niin tarpeeseen. Oon saanut levätä, syödä ja liikkua ilman minkäänlaisia aikatauluja. Kerroin aiemmin jo yhtenä raskausoireena nuo yöheräämiset, jotka ovat vaivanneet enemmän tai vähemmän koko syksyn ajan, mutta nyt oonkin vedellyt sikeitä viisi yötä putkeen ja sen kyllä huomaa!

Mulla on siis ollut vapaata ohjauksista, mikä tarkoittaa että liikuntajutut ovat menneet uusiksi. Oon treenaillut fiiliksen mukaan ja itse nautin lepäilyn vastapainona myös aktiivisesta meiningistä.

Tällä hetkellä porskutellaan raskausviikolla 15 ja edelleen treenit on sujuneet hyvin. Ehkä pientä lisäväsymystä on tuntunut etenkin iltatreenien jälkeen ja jos syöminen venähtää niin olosta tulee tosi surkea. Aamut on mun kulta-aikaa ja iltapäivästä kääntyy vähän väsyneempi meininki iltaa kohden. 😀

lenkille lähdössä!

Maanantaina vedin vielä jumpat normaalisti, eli saldona kolme tuntia tiukkaa treeniä: Total Body Workout, Bodyattack ja Spinning tekivät kivasti tilaa kaikille tuleville joulusafkoille!

Tiistaina eli jouluaattona en urheillut pientä kävelylenkkiä enempää. Heräsin jo kl 5 aamuyöllä, joten olo oli hieman väsynyt koko päivän.

Keskiviikkona lähdimme miehen kanssa salille, mutta mua ei huvittanut punttihommat, joten tein Tabata-treenin. Vedin alkulämmittelyksi 10 minsaa crossarilla ja siihen päälle 10 kierrosta 4 minuutin tabata-settejä. Alkuperäinen idea oli tehdä 4-6 kierrosta, mutta saatoin innostua hieman, joten saldona muutama ylimääräinen kierros. 😀 Salilta kotiin ja jouluruokien ääreen! Illalla heitin vielä kävelylenkin kauppaan ja onnistuin vetämään jotain ihmeellistä kiertotietä, joten lenkistä tuli suunniteltua pidempi, kun palasin kotiin 1 h ja 15 min myöhemmin. 😀

Torstaina oli aivan ihana talvikeli, joten päätin lähteä juoksulenkille. Ajatuksena oli juosta fiiliksen mukaan niin kauan kuin tuntuu hyvältä ja loppusaldona reilu 8 km lenkki, punaiset posket ja aivan loisto fiilis!

Perjantaina oli välipäivä treeneistä, mutta päätettiin kävellä keskustaan lounaalle ja oli muuten hyvä idea. Reilun 6 kilometrin ja puolentoista tunnin lenkin jälkeen ruoka maistui yllättäen taas astetta paremmalle!

Lauantaina mies suuntasi taas salille, joten hyppäsin mukaan ja tein pitkästä aikaa salitreenin. Mulla on ollut jalat ja pakarat aivan törkeen kipeenä Tabata-treenistä, joten tein ylävartalon treenin ja yllätyin kun suunnilleen samat painot liikkuivat vielä, vaikka edellinen treeni tuli tehtyä kesällä! 😀

Tänään Sunnuntaina ollaan lähinnä makoiltu. Ensin sängyssä ja sitten sohvalla. 😀 Jossain vaiheessa iltapäivällä tuli sellainen fiilis, että olispa kiva mennä jumppaan! Päätin lähteä Bodysteppiin, josta mulla on tullut nyt lomien ja muiden vuoksi kahden viikon ohjaustauko, joten saisin samalla virkistää muistiani koreografioiden suhteen. Salille saapuessa huomasin, että pari muutakin oli tullut paikalle ja sali oli aivan ammuttu täyteen. En kehdannut viedä asiakaspaikkoja jo valmiiksi ahtaassa salissa, joten päädyin ohjaajan kanssa lavalle tekemään ohjelmaa ”varjona”. Meillä oli hypyttömät vaihtoehdot, hypylliset vaihtoehdot ja sitten Aino-vaihtoehdot, hehe. 😀 Oli ihanaa saada kroppaa liikkeelle ja pieni hiki pintaan!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


SORTUMISTA JA RUOTUUN PALAAMISTA

Tällä ja ensi viikolla tuhannet ihmiset palaavat takaisin ”ruotuun”. Joulu on taas tehnyt tehtävänsä, jolloin dieettien ja kuntokuurien kulta-aika kukoistaa. Olo on turvonnut ja housunkaulusta kiristää. Luultavasti heitit hanskat tiskiin jo loppusyksystä tai joulukuun alussa, sillä joulu tulee kuitenkin ja tammikuussa voi sitten palata ruotuun.

Monien ihmisten elämä on kahdessa vaiheessa elämistä, on ruotu ja sitten on sortuminen. Juhlapyhät korostavat näitä vaiheita eniten, sillä ajatus siitä että saa luvan kanssa mättää menemään ja korjata asia sitten myöhemmin, tuntuu hyvältä. Toiset jojoilevat näiden kahden vaiheiden välillä arjesta viikonloppuun, toiset pysyvät ruodussa jopa kuukausia putkeen ja saavat mielihyvää siitä, että suorittavat täydelliseksi miellettyjä elintapojaan. Joku tätä hyvinvoinniksikin kutsuu.

kuva vuodelta 2015

Kaiken tämän takana on toivo siitä, että voisi olla tyytyväinen itseensä. Omaan kehoonsa. Päästä eroon tukalasta tunteesta, joka painaa eniten henkisellä tasolla. Nyt minä onnistun! Palaan vihdoinkin ruotuun ja teen kaiken kuten kuuluu! Tällä kertaa jaksatkin ehkä kuukauden tai pari. Pääset tavoitteeseen ja siitä se lipsuminen taas alkaa. Pikkuhiljaa. Treenikerrat vähenevät, herkkuillat lisääntyvät ja mietit, että no maanantaina otan itseäni niskasta kiinni. Onnistuinhan viimeksikin, teen vain täysin samalla tavalla. Toukokuun lopussa heräät siihen, että olet samassa tilanteessa kuin joulun jälkeen ja uudet challenget ja dieetit lävähtävät verkkokalvoille instagramia selatessa. Ei kai tässä auta, kun repästä itsensä ruotuun, koska kesä tulee.

Tällainen elämä on hyvin voimia vievää ja raskasta. Negatiivisuus kasvaa parhaiten juuri tällaisessa tyytymättömyyden ympäristössä. Negatiivisuus valtaa mielen ja altistaa siihen, että jälleen kerran annetaan periksi, koska ei tästä tuu yhtään mitään. Miten tästä pääsee pois niin että voisi elää normaalia elämää ja olla tyytyväinen itseensä?

Vuodelta 2014. Mullakin oli tapana aina aloittaa jokin kuuri tai juttu vuoden alussa ja syksyllä.

Siinä varsin hyvä kysymys. Sen verran voin sanoa, että ei ainakaan sillä tavalla, että teet kaiken juuri samalla tavalla, mikä on johtanut sinut tähän pisteeseen. Uuden dieetin, valmennuksen tai kuntokuurin aloittaminen johtaa juuri siihen samaan tilanteeseen, missä olet nyt. Itsensä rankaisu kolmen päivän joulunvietosta on juuri se mitä ei kannata tehdä. Älä palaa ruotuun, äläkä kutsu normaalia elämää sortumiseksi. Voit olla paremmassa kunnossa kuin ikinä aloittamatta enää yhtäkään laihdutuskuuria.

Asioita voi muuttaa ja uusia elämäntapoja ottaa mukaan rutiineihin. En suosittele, että aloitetaan jotain, koska yleensä se tarkoittaa että se myös loppuu. Liiku siksi, että voit ja pystyt. Liiku sillä tyylillä josta pidät ja josta tiedät tulevan hyvä olo.

Älä aseta rimaa liian korkealle, sillä jokainen hyvä valinta on kotiin päin. Jos haluat muutosta, älä odota ensi viikon keskiviikkoon, älä  edes maanantaihin, vaan tee jotain muutoksen eteen nyt heti. Vaikka olisit syönyt jo tänään suklaata, voit silti tehdä terveellisen lounaan. Vaikka olisit maannut viimeiset kaksi päivää sohvalla, 20 minuutin kävelylenkki riittää alkuun. Vaikka tiedät että uuden vuoden vietossa tulee syötyä taas enemmän, voit silti nyt jo syödä myös terveellisiä annoksia ja liikkua.

Avain tasapainoon ja hyvään oloon on siinä ettei aseteta liian jyrkkiä rajoja ja sääntöjä. Asioita ei tarvitse tehdä täydellisesti tai ei ollenkaan. Kannattaa kokeilla, lopputulos voi olla mieleinen. 🙂

instagram: ainorouhiainen 

Facebook

 


RASKAUS & LIIKUNTA

Liikunta raskausaikana on mielenkiintoinen asia, sillä edelleenkin treenaamista kohtaan liittyy paljon epävarmuutta, epätietoa ja jopa pelkoa. Voiko raskaana treenata ja jos voi niin mitä tulisi välttää? Yleinen ohjenuora on kuunnella omaa kehoaan, mikä kaikessa ympäripyöreydessään on kuitenkin varsin hyvä neuvo. Jos jokin tuntuu pahalta, sitä ei kannata tehdä. Liikkua voi hyvinkin monipuolisesti ja raskausajan liikunnalla on tutkitusti paljon hyviä vaikutuksia niin äitiin kuin lapseenkin.

Koska en ole lääkäri tai minulla ei ole pätevyyttä antaa ohjeita, jotka sopisivat kaikille, kerron paljon omista kokemuksista ja lukemistani tutkimuksista asiaan liittyen. Kokemukset ovat siis minun kokemuksiani, eikä ultimaattinen totuus joka sopii kaikille.

Itselleni oli ja on edelleen hyvin tärkeää liikkua myös raskausaikana. Olen tehnyt tähän saakka (rv 13+2) kaiken täysin normaalisti, eli urheillut noin 13 tuntia ryhmäliikuntaa viikossa. Ohjaamani tunnit ovat kaikki vauhdikkaita intervallitreenejä, joten liikuntaa on tullut runsaasti esimerkiksi suosituksiin nähden, mutta koska olen tottunut määriin ja tehoihin, on tämä ok. Raskauden aikana ei suositella välttämättä aloittamaan uusia urheiluharrastuksia, vaan tekemään samoja asioita kuin aikaisemminkin.

Jos liikuntaa harrastaa koko raskausajan, alusta saakka, uskon että on helpompi jatkaa sitä myös pidemmälle. Jos esim. haluaa pitää juoksun mukana treeniohjelmassa, kannattaa juosta säännöllisesti raskauden kulun ajan. Monilla liikunta jää alkuraskauden pahoinvoinnin vuoksi, jonka takia on vaikeampaa aloittaa liikunta uudelleen kun olo helpottaa, sillä keho on ehtinyt jo muuttua sinä aikana. Kun liikunta on mukana alusta saakka, keho sopeutuu liikuntaan myös sen muutoksen aikana.

Voin sanoa, että ilman ohjauksia olisi ihan varmasti munkin treenimäärät tippuneet pahoinvoinnin aikana, mutta kun huomasin että liikunta itseasiassa jopa auttoi pahoinvointiin, oli huomattavasti helpompi lähteä treenille. Mainitsinkin, että pahoinvoinnista huolimatta vedin tuossa marraskuun aikana 52 harjoitusta! Huomasin itse, että jos vain keskittyy siihen huonoon oloon, se vain pahenee. Jos sen sijaan lähtee vaikka kävelylle tai tekee jotain, se jopa helpottaa. Mun mielestä kannattaa yrittää liikkua jollain tasolla, mutta ymmärrän todellakin sen, ettei niissä oloissa tee mieli muuta kuin maata.

Muistan yhtenäkin päivänä, kun istuin autossa matkalla töihin ja yökkäilin itsekseni tippa linssissä, kun oli niin karsea olo. Ajattelin, että heti kun pääsen salille, meen vessaan ja työnnän sormet kurkkuun. Töihin saapuessani kävin vessassa, mutta en saanut laattaa lentämään, joten ei muuta kuin jumpalle ja hommat käyntiin. Vedin ehkä yhden parhaista treeneistä ikinä, jaksaminen oli huipussaan ja kaikki sujui kuin rasvattu. Teki mieli sanoa tunnin jälkeen asiakkaille, että tietäisittepä vaan…. 😀

Olen siis huomannut, että jaksaminen on jopa parempaa kuin normaalisti ja syke pysyy itsessään normaalia alhaisempana. Ohjatessa täytyy pystyä puhua, joten se jo itsessään poistaa mahdollisuuden vetää itsensä sellaiseen tilaan, että on aivan piipussa.

Myös tutkimukset ovat yksimielisiä siitä, että liikunta edistää sekä odottavan äidin että sikiön terveyttä, jos raskaus on normaali ja harjoittelu sovitetaan äidin kuntotasoon ja kokemukseen sopivaksi. James F. Clapp on tehnyt useita tutkimuksia asiaan liittyen ja tutkimuksen siitä miten jatkuva ja kehoa rasittava harjoittelu vaikuttaa sikiöön, kun raskaus etenee alusta keski- ja loppuraskauteen. Hän on tutkinut miten esimerkiksi juoksu ja aerobic vaikuttavat raskauden turvalliseen etenemiseen ja sikiön kehitykseen.

Triathlonisti Minna Koistinen on kirjoittanut kattavasti J.F. Clappin tutkimustuloksista blogiinsa ja tiivistin mielestäni kiinnostavimmat tulokset tänne teidän luettavaksi. Minnan tekstistä löytyykin sitten laajemmin kaikki info tutkimuksesta ja miten se suoritettiin. 

Mielestäni oli  kiinnostavaa, että:

Tutkimusryhmä ei löytänyt mitään yhteyttä juoksun ja aerobicin aiheuttaman iskutuksen ja ennenaikaisen synnytyksen riskin tai sikiökalvojen ennen aikaisen puhkeamisen välillä.

Koko raskauden läpi harjoittelevien naisten lapsilla ei ollut havaittavissa alhaista syntymäpainoa, mutta he olivat kevyempiä ja näiden naisten lapsista pienempi osuus oli suuria lapsia (big babies). Harjoittelevien naisten lasten keskipaino oli 400 g vähemmän kuin kontrolliryhmän lasten syntymäpaino (3,2 kg verrattuna 3,6 kiloon).

Tutkimuksissa havaittiin myös, että harjoittelevien naisten vastasyntyneillä oli vähemmän rasvaa (rasvaprosentit olivat: 11% verrattuna 16%). Näiden naisten lapset eivät kuitenkaan olleet alipainoisia (alle 2,5kg) eivätkä heidän pituutensa tai painosta eronnut kontrolliryhmän lapsista. Clapp toteaa, että harjoittelevien naisten lapset kasvattivat yhtä suuret aivot, elimet, lihakset ja luut kuin kontrolliryhmänkin naiset, mutta he keräsivät vähemmän rasvaa. Hän jatkaa, että näillä lapsilla oli suuri pää, pieni vatsa ja vähän rasvaa jaloissa ja käsissä. Tällä oli myös vaikutusta lapsen tulevaan painoon, positiivisessa mielessä, sillä..

Tutkimusten mukaan lapsen syntymäpainolla on merkitystä lapsen myöhempään painonkehitykseen, sydän- ja verisuoniterveyteen sekä esimerkiksi tiettyjen kroonisten sairauksien puhkeamiseen, kuten diabetes, liikalihavuus ja verisuonitaudit.

Äidin raskauden aikainen liikunta parantaa lapsen kykyä käsitellä synnytyksen aiheuttamaa fyysistä ja henkistä stressiä. Toisin sanoen, lapsi kestää synnytyksen paremmin!

Läpi raskauden urheilevien äitien matalamman syntymäpainon omaavat lapset eivät ole alipainoisia tai kärsi aineenvaihdunnallisista ongelmista. He eivät myöskään osoita merkkejä kasvun hidastumisesta syntymän jälkeen verrattuna verrokeihin.

Clappin testeissä liikkuvien äitien lapset olivat yhden vuoden iässä kerta toisensa jälkeen suoriutuneet paremmin älykkyyttä mittaavissa testeissä. Tutkijoiden mukaan he ovat pärjänneet merkittävästi paremmin standardoidussa ’Bayley Scales of Infant Development’ -testissä. Heidän testituloksensa ovat vähän, mutta merkittävästi paremmat kuin kontrolliryhmän lapsien testit tässä älykkyyttä mittaavassa testissä, mutta myös fyysisen toimintakyvyn testeissä.

Urheilevien äitien lapset eivät vain syntyneet vähärasvaisimpina vaan myös 5-vuoden iässä heidän painonsa oli vähän alhaisempi ja he eivät olleet yhtä lihavia kuin urheilemattomien äitien lapset (heillä oli alhaisempi rasvaprosentti)

Psykologi joka ei tiennyt ketkä lapsista olivat urheilevien odottajien ja ketkä ei-urheilevien odottajien, testasi lapset ja löysi seuraavaa: raskauden aikana urheilevien äitien lapset saivat paljon korkeammat pisteet testeissä, joilla mitattiin yleistä älykkyyttä ja kielellisiä kykyjä.

Siispä, tutkijat toteavat, että mikäli tämä kehitystrendi pysyy yllä, raskausaikana liikkuvat äidit luovat pohjan lapsen paremmalle terveydelle!

Ryhmä jota tutkittiin harrasti siis liikuntaa läpi raskauden ja tätä pidettiin tärkeänä pointtina, sillä liikunnan lopettaneet verokkiryhmät eivät päässeet samoihin tuloksiin. Fakta on, että kaikki eivät yksinkertaisesti pysty tai edes saa liikkua syystä tai toisesta, mutta mikäli liikunta on mahdollista, on sillä erittäin positiivisia vaikutuksia.

Toivottavasti kukaan ei provosoidu tästä tekstistä, sillä tarkoitus ei todellakaan ole vertailla saati luoda paineita. Tämä ei myöskään ole minun mielipide asiasta, vaan yhden tutkimuksen tulos.

Itse olen nyt raskauden toisella kolmanneksella ja liikunta sujuu edelleen ongelmitta. Kuten mainitsin, menen paljon tuntemuksieni mukaan ja sykettä seurailen niin, että kovimmat puristukset jää tekemättä. Sanotaanko, etten ole joutunut himmailemaan kovinkaan paljon jumpissa, spinnissä oon pitänyt vastuksen hieman pienemmällä, sillä sillä tunnila saan sykkeeni lähelle maksimia halutessani!

Yleisohjeenahan on ettei syke saisi nousta yli 150, mutta tämä on hieman ympäripyöreä ja harhaanjohtava ohje siinä mielessä, että ihmisillä voi olla niin erilaisia syke-alueita, että jollekin 150 syke voi olla reipasta kävelyä, kun toinen puskee jo kovaa spinning-treeniä samoilla sykkeillä. Mun pitäisi esimerkiksi vetää todella kovatehoinen harjoitus, että sen keskisyke olisi yli 150!

Tämä tehojen säätely riippuu paljon omasta maksimisykkeestä ja siitä miltä treeni tuntuu. Esimerkiksi Borgin asteikko on hieman parempi tapa tarkastella sopivaa tasoa liikkumiselle:

 

Kokeneet raskaana olevat liikkujat voivat huoletta liikkua asteikon alueella 12 – 14, jolloin harjoitus tuntuu hieman raskaalta, hengästyttää ja puhuminen vaikeutuu. Aloitteleville liikkujille suositellaan hieman matalampaa tehoa (asteikolla 10-11), jolloin rasitus tuntuu kevyeltä ja puhuminen luonnistuu vielä hyvin, mutta hengästyminen kuitenkin tuntuu.

Intervalli-harjoittelu (esim. ryhmäliikunta) onkin hyvä harjoittelumuoto, sillä siinä syke käy korkealla vain ajoittain ja laskee välillä alas.

Tässä oli vain pieni pintaraapaisu tästä aiheesta ja tulen varmasti kirjoittelemaan vielä paljon lisääkin aiheesta! Haluan vielä painottaa, että jokainen on yksilö ja kaikki tekemiset (myös raskaana) tulisi tehdä oman voinnin ja tuntemuksien mukaan. Siitäkin huolimatta tulee muistaa, että liikuntaa voi harrastaa niin monella eri tavalla, että se tekee ihan jokaiselle terveelle raskaana olevalle naiselle hyvää!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


10 x VUODEN SUOSITUIMMAT POSTAUKSET

Vuosi alkaa olla pian paketissa ja nyt onkin hyvä hetki tarkastella millaiset aihealueet teitä ovat kiinnostaneet blogissa eniten. Kävin Google analyticisissä tsekkaamassa luetuimmat postaukset ja oli jännä huomata, että edelleen vuosia vanhat tekstit keräävät hurjia lukumääriä vielä tänäkin päivänä.

Tämän vuoden suosituimmissa teksteissä oli kyllä selkeä punainen lanka, jota olen itseasiassa pohtinut tässä jo tovin ennen kuin näin konkreettiset luvut. Olen huomannut, että ravintoon liittyvät tekstit keräävät aina eniten lukukertoja ja niitä myös toivotaan eniten. Treenipostaukset eivät kiinnosta ilmeisesti ainakaan suurta massaa, mutta esimerkiksi rasvanpoltto ja tai terveelliseen ravitsemukseen liittyvät tekstit kiinnostavat. Lisäksi tämä viime sunnuntaina kerrottu vauvauutinen kiilasi koko listan ensimmäiseksi ja on muuten blogin kävijämäärät nousseet 80% viimeisen viikon aikana, hullua! Kaikki raskauteen liittyvät tekstit ovat olleet todella luettuja ja jos olisin tehnyt tämän koosteen myöhemmin, olisivat nuo kaikki olleet luultavasti top vitosessa.

Tästä voin vetää johtopäätöksen, että raskaus, ravitsemus, reseptit ja kehon muokkaaminen kiinnostavat teitä tänä päivänä eniten. Jos on toiveita tai ajatuksia blogin tulevaisuudesta ja aihealueista, olen todella kiitollinen palautteista ja toiveista kommenttiboksissa!

Tässä luetuimmat tekstit vuonna 2019:

  1. Meille tulee vauva
  2. Uunifetapasta terveellisemmäksi tuunattuna
  3. Alkuraskaus – oireet & fiilikset
  4. 4000 kaloria – lauantain ruokapäiväkirja
  5. Painopeitto yöunieni pelastus
  6. Parasta terveysruokaa – Kaalilaatikko & puolukkahillo
  7. My day – kaksi päivää mun matkassa!
  8. Pitäisi laihtua, mutta en kestä olla nälissäni – Mitä kannattaa tehdä?
  9. Mitä rasvanpoltto tavoitteena vaatii?
  10. Terveellinen maukas ruoka – kaikki mun vinkit jakoon!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook