Se, että netistä löytyy nykyään tietoa lähes kaikkeen on lisännyt ihmisten tietämystä myös ravinto- ja treenijuttuihin liittyen. Blogeissa ja artikkeleissa jaetaan paljon myös niin sanottua hifistelytietoa, eli pienempiä juttuja, joilla voi viilata esimerkiksi ruokavaliota vieläkin tarkempaan suuntaan, mikäli haetaan jotain tiettyä tavoitetta. Kuulen välillä hyvinkin hämmentäviä juttuja treeniin ja ravintoon liittyen, jossa ollaan nimenomaan luettu näitä juttuja, jotka eivät keskity kokonaisuuteen vaan yksityiskohtaisempaan makrojen käyttöön tai treeniohjelman suunnitteluun.

Kuten kaikessa, myös tässä on se huono puoli, että helposti unohdetaan ne perusasiat ja aletaan keskittyä liikaa siihen, voiko yhdistää rasvoja ja hiilareita samalle annokselle, tai miten rakentaisi mahdollisimman hyvin imeytyvän palautumisaterian itselleen. Fakta on se, että jos alkaa keskittyä liikaa jokaiseen pieneen yksityiskohtaan, tulee se aiheuttamaan ihan varmasti stressiä. On hyvin haastavaa rakentaa ruokavalio niin, että se olisi joka kulmasta katsottuna täydellinen kehityksen ja palautumisen kannalta. On hyvä että perusrunko on kunnossa, mutta mun mielestä ei kannata liikaa keskittyä näihin pikkujuttuihin, sillä se ei luultavasti jälleen kerran ole se pitkäaikainen ratkaisu. Ennen kuin omasin tämän verran tietoa, kehityin hyvin myös ilman makrojen täsmäkäyttöä, tai treenien täydellistä optimointia.

Sanotaan, että tieto lisää tuskaa ja välillä itseänikin ärsyttää se, että tiedän mitä kaikki sisältää ja paljonko energiaa jossain ruoka-aineessa on. Tiedän, että treenin jälkeen olisi ihanteellista syödä nopeasti imeytyvää hiilaria ja proteiinia ilman rasvaa, mutta en todellakaan tee aina niin. Olen kuitenkin ”vain” tavallinen treenaaja, ilman mitään sen suurempia tavoitteita, joten en koe että mun jokainen ateria ja suupala tulisi olla tarkoin suunniteltu. Haluan myös muistuttaa, että vaikka jaan tietoa jostain, se ei aina tarkoita että tekisin itse kaiken aina täydellisesti.

Tästä päästäänkin aiheeseen nimeltä hyvinvointi ja mitä se oikeasti tarkoittaa? Kirjoittelin jossain aikaisemmassa tekstissä, että hyvinvoinnistakin on tehty suorittamista. Olet hyvinvoiva vain kun nukut 10 tuntia yössä, treenaat säännöllisesti, vältät sokeria ja syöt superterveellisesti. Jos tekee jotain toisin, pitää ryhdistäytyä ja ”palata ruotuun”. Mielestäni kannattaakin kysyä itseltään, onko nämä asiat niitä joita oikeasti haluan tehdä ja onko minulla hyvä olo? Vai tekeekö niitä vain koska joka paikassa toitotetaan miten elää terveellisesti.

En toki tarkoita että pitäsi unohtaa terveelliset elämäntavat ja alkaa vetää pizzaa päivästä toiseen, sillä ei siitäkään pidemmän päälle tule hyvä olo. Jos miettii asioita joista tulee hyvä olo, kuuluu niihin aika usein muutakin kuin terveysjuttujen suorittamista. Sosiaaliset tilanteet, normaalista ruokavaliosta poikkeaminen tai crazybailausilta tekee varmasti hyvää aina silloin tällöin, eikä siitä todellakaan saisi kokeka morkkista, tai että pitää palata johonkin ruotuun. Kuka haluaa elää ruodussa koko elämänsä ja mitä se edes tarkoittaa?! 😀 Se pizzamättö on osa hyvinvointia yhtä lailla kuin treenaaminenkin. Tämä on tosin myös yksilöllistä, meillä on kaikilla ne omat jutut, joista nautitaan.

Aika usein jos joku bloggaa esimerkiksi siitä että on vetänyt kunnon herkutteluillan tai skipannut treeninsä, tulee kommentteja että ”ihanaa kun säkin syöt suklaata” tai ”hyvä että säkin osaat ottaa välillä rennosti”. Mielestäni tämä on jollain tavoin jännä efekti. Miksi tarvitsemme tiedon, että muut eivät ole täydellisiä, vaikka tiedämme ettei kukaan ole? Oikeuttaako se silloin oman toimintamme niin, ettei tule paha mieli kun syö jäätelöä? Eikö tällainen tyyli ole kuitenkin jollain lailla omaa elämää rajoittavaa, jos kokee morkkista jostain itseä miellyttävästä asiasta vain, koska joku muu ihminen ei harrasta sitä samaa?

Mulle esimerkiksi usein selitellään omia ruokailutapoja tai vaikka karkin syömistä. Että ostan tässä nyt vaan näitä herkkuja lapsille/miehille/juhliin yms. Aivan kuin minä tuomitsisin ihmisiä siitä, että he eivät elä samalla tyylillä kuin minä. En koskaan esimerkiksi yrittäisi tunkea asiakkaitanikaan samaan muottiin missä itse elän, vaan mun rooli on auttaa heitä löytämään elämäntyyli, joka sopii heidän sen hetkiseen tilanteeseen.

PS. Söin eilen niin paljon poppareita että on taas iho kipeenä kyljistä. ;D

_{kuvat: Riikka}