Kerroin aikaisemmin olevani mukana Intersportin järjestämässä treenihaasteessa ja oonkin ollut tosi iloinen, kun moni on lähtenyt testaamaan mun kehittämää vastatreeniä, jess! Luvassa on vielä lisää treenihaastetta hieman myöhemmin, mutta tähän väliin ajattelin vinkkailla treeniä tukevaa ravintojuttua. Haaste-sivustolta löytyy nimittäin treeni-inspiksen lisäksi myös herkullisia reseptejä. Indiedays ja Dole haastoivat mut kehittelemään oman ananasherkun ja tässä se tulee.
Hikisen ja rankan treenin jälkeen tekee usein mieli jotain helposti nautittavaa ja raikasta. Ainakin omalla kohdalla nälkää saa odotella hetken, etenkin jos kyseessä on ollut kova suoritus. Vaikka nälkä ei heti tuntuisi, se ei tarkoita etteikö keho huutaisi energiaa ja yksi kehityksen tärkeimmistä kulmakivistä onkin antaa kropalle helposti imeytyvää energiaa mahdollisimman pian treenin jälkeen! Kehitys tapahtuu vasta, kun kroppa on saanut rakennusaineet korjata treenin aikana aiheutuneita vaurioita.
Näin talvella tulee käytettyä jostain syystä enemmän kanelia ja kardemummaa. Rakastan näiden mausteiden tuoksua ja niistä tulee aina jotenkin kotoinen olo. 🙂 Päätinkin kehitellä eksoottisen, mutta silti talvisen smoothien, joka soveltuu loistavasti treenin jälkeiseen palautumiseen ja maistuu myös herkulliselta. Raikkaan ananaksen ja appelsiinin yhdistäminen lämpimiin mausteisiin toimii mielettömän hyvin, kannattaa kokeilla! 🙂
Trooppinen talvismoothie:
1 purkki Dolen Tropical gold ananas paloja
1 appelsiini (kuorittu)
1-2 dl vettä tai kookosvettä
kauhallinen vanilja-valkosuklaan makuista heraa (myös vaniljan muut makuyhdistelmät sopivat)
1 punainen suippopaprika
1 rkl tyrnin makuista pellavansiemenrouhetta
ripaus kanelia, kardemummaa sekä piparkakkumaustetta
Sekoita kaikki aineet tehosekoittimella smoothieksi. Veden määrää säätämällä saat joko juotavaa tai paksumpaa seosta.
Kyseinen Tropical Gold ananaslajike on tutkitusti ja palautteen perusteella markkinan parhaimman laatuinen ananas: makea/ intensiivinen maku, kaunis väri ja hyvä rakenne. RFA hyväksytty ja PBA vapaa pakkaus. Palat ovat ihanan isoja ja mehukkaita ja näin ollen tuovat smoothieen kivaa makeutta ja raikkautta! Ananas toimii hyvin palautukseen, sillä se sisältää nopeasti imeytyvää hiilihydraattia. Useesti sitä juututaan aina samaan banaaniin, vaikka tarjolla on muitakin hedelmiä.
Jos innostuit ananaksesta, niin tässä olisi pieni skaba just sulle! Jakamalla oman ananasreseptin hastagilla #doletropicalgold tai lataamalla kuvan koneelta sivustolle, osallistuu Intersportin 100 € lahjakortin sekä 10 kappaleen Dolen 20 € arvoisen tuotepalkinnon arvontaan. Kannattaa muistaa että kyseistä hastagia seuraamalla löytää kivoja ananasreseptejä omaan kokeiluun! Kilpailu on käynnissä 30.3.2016 asti.
Kävelin tänään jumpan jälkeen kauppaan, ja kuten tavallista, en ollut vielä päättänyt mitä aion valmistaa ruuaksi. Kauppa jossa useimmiten käyn alkaa hevi-osastolla, joten siellä tulee aina ensimmäisenä täytettyä kori vihanneksilla ja hedelmillä. Tsiikailen usein eri raaka-aineita ja sitten valitsen yhden, mistä lähden kehittämään päivän sapuskaa. Tänään silmiin osui pussillinen punajuuria ja mieleen iski heti pehmeän tulinen punajuurikeitto. Nappasin mukaan myös suippopaprikoita sekä ison bataatin ja siitä se ajatus sitten lähti.
Keitosta tuli ihan älyttömän hyvää, erään pikku jujun vuoksi. Lisäsin sekaan nimittäin punaista thai-currytahnaa, joka sisältää runsaasti mm. valkosipulia, chiliä ja sitruunanruohoa. Tahna toi soppaan erittäin makean vivahteen, niin hyvää! 😀
Suosittelen siis kokeilemaan tätä lämmittävää soppaa, sopii pakkaspäiviin kuin nenä päähän! Valmistin suuren kattilallisen, jonka vuoksi määrät ovat reiluja. Itse tykkään, että ruuasta riittää pariin syöntikertaan.
Ostoslistalle:
1 kg raakoja punajuuria
1 iso bataatti (700g)
2 suurta punaista suippopaprikaa
1 makeasipuli
5-10 valkosipulinkynttä
n. 3-4 rkl Spice Up ”punainen thai currytahnaa”
1 prk kookosmaitoa
1/2 purkkia mutti tomaattisosetta
kookosöljyä, mausteita
Pese, kuori ja pilko punajuuret ja bataatti. Keitä kypsäksi (n. 30 min). Sillä välin pilko paprikat, sipuli ja valkosipulinkynnet. Paista niitä kookosöljyssä ja kun alkavat pehmetä, lisää joukkoon pari ruokalusikallista currytahnaa sekä ripaus yrttisuolaa. Kun punajuuret ja bataatit ovat pehmenneet soseuta ne sekä paprikapaistos tehosekoittimessa. Voit käyttää sekoituksessa pari desiä keitinvettä apuna. Lisää sekaan myös kookosmaito, mutti sekä mausteita oman maun mukaan. Itse laitoin hieman suolaa sekä pasta rossa – maustetta. Sekoittelin koko seoksen vielä sauvasekoittimella isossa padassa ja lisäsin lopussa hieman currytahnaa, sillä pidän mausteisesta mausta!
PS. Itse en jaksanut kuoria punajuuria, joita oli varmaan 20 kpl pussissa. Pesin punajuuret ja leikkasin päädyt pois. 😀
Nykyään kaikkeen mahdolliseen on olemassa ohjeita, neuvoja ja tietoa. Jos jokin asia askarruttaa, on helppo surffata googleen ja katsoa mitä internetin ihmeellinen maailma kertoo aiheesta. Myös treeniin ja ravintoon on olemassa paljon erilaisia ohjeita ja neuvoja. Personal trainerit ja ravintoneuvojat ovat ihan nykypäivää, eikä ole mitenkään erikoista että omistaa valmentajan. Yhä useampi syö ja treenaa toisen antamien neuvojen mukaan. En halua missään nimessä teilata tällaista tapaa, sillä myös näillä ohjelmilla on oma paikkansa. Olen itsekin opettanut monia asiakkaitani uusiin ruokarytmeihin ja tapoihin ravinto-ohjelmien avulla. Mielestäni olisi tärkeää muistaa, että nämä ovat vain väliaikaisia juttuja, joiden avulla opitaan uusia tapoja ja ehkä hahmotetaan, mikä on sopiva määrä ruokaa. Ravinto-ohjelman tulisi olla alku uudelle, eikä parin kuukauden vaihe.
Kuitenkin kun mietitään aihetta syvällisemmin, eikö ole hieman hullua että asia on mennyt niin pitkälle, että niinkin normaaliin asiaan kuin syömiseen suhtaudutaan näin? Syödään paperilta ja mitataan laskureiden avulla kaloreita ja makroja. Kuten mainitsin, syöminen on yksi luonnollisimmista asioista ja voitaisiin olettaa, että meihin on myös sisäänasennettu toiminto, jonka avulla keho ilmaisee, milloin tulee syödä ja milloin riittää. Edellä mainittua toimintoa kutsutaan näläksi. Jostain syystä tästä aiheesta on tehty jotenkin hirvittävän vaikea asia. Mitä jos vaan söisi silloin kun on nälkä ja lopettaisi kun ei enää ole?
Keho osaa myös ilmaista erilaisia puutoksista niin, että alkaa vaikka tehdä mieli appelsiinia. Toisaalta nykyään kyseiset himot ovat vääristyneet, sillä näkyvillä on jatkuvasti erilaisia epäterveellisiä ruokia häiritsemässä aistejamme. Herkulliset hamppareiden kuvat, mainokset ja pullan tuoksu aiheuttavat mielitekoja, jolloin koko luonnollinen ruokailurytmi vääristyy.
Juteltiin viikonloppuna Even kanssa tästä aiheesta. Eve ja hänen vauvansa olivat meillä kylässä ja vaavilla oli ruoka-aika, jolloin hän sormiruokaili itse avocadoa, päärynää, perunaa ja kurkkua. Eve kertoi, että sormiruokailun ansiosta lapsi oppii itse valitsemaan ruokia joita haluaa, lisäksi käden ja suun motoriikka paranee kun ruokaa ei niin sanotusti tungeta suuhun jonkun toisen toimesta. Kun lasta ei pakoteta syömään tiettyjä juttuja, hän luultavasti haluaa kokeilla erilaisia vaihtoehtoja avoimemmin. Luin Tohtori Clara M. Davisin kuuden vuoden kokeesta, jossa oli testattu intuiivistä syömistä lapsilla. Kokeessa 7-9 kuukautisten lasten annettiin vapaasti valita ruokansa listasta erilaisia ruokia. Tarjolla oli 33 erilaista ruoka-ainetta. Kokeessa kävi ilmi, että monet lapsista valitsivat terveellisiä ruokia, ja erilaisista vaivoista kärsiessään he valitsivat hyvin ravitsevia ruokia eivätkä ravintoköyhiä herkkuja, vaikka niitäkin oli tarjolla. Tutkimuksessa kerrotaan mm. erään tutkimusryhmän A-vitamiinin puutoksesta kärsineestä lapsesta, joka oli juonut suuret määrät kalanmaksaöljyä.
Kyseessä on vanha ja pieni tutkimus, joka ei ole tarpeeksi luotettava todistamaan tätä teoriaa oikeaksi. Mielestäni tässä on kuitenkin hyvä pointti ja se antaa paljon ajateltavaa niin lasten kuin aikuistenkin ruokailuun. En tosiaan halua antaa ohjeita, miten lapsi kuuluu kasvattaa, mutta tässä on mielestäni mielenkiintoinen näkemys asiaan.
Mikään asia ei ole mustavalkoinen, eikä ole olemassa yksiselitteistä vastausta saati tapaa, mutta mielestäni kannattaa myös oppia luottamaan omiin tuntemuksiin, kuuntelemaan nälkää ja miettimään miksi esimerkiksi himoitsee epäterveellisiä ruokia? Ruokahimothan voivat johtua ravintoaineiden puutteesta ja sen sijaan, että menisi aina ostamaan sen suklaapatukan, miettisikin kokonaisvaltaisemmin omaa ruokailua. Syönkö liian vähän ruokaa, joka saa minut himoitsemaan sokeria? Sokeri on elimistölle nopeaa energiaa ja kun keho tuntee energioiden olevan alhaalla, ilmaisee se sen himona nopeaan lähteeseen?
Paljon urheilua harrastava hikoilevat runsaasti, jos ei pidä huolta nesteytyksestä ja suoloista, voi kehon suolatasapaino alkaa järkkyä, mikä voi johtaa siihen, että alkaa tehdä mieli mieli suolaisia ruokia kuten sipsiä, popcornia, pizzaa yms. Tästä johtuu osaksi myös suolaisen himo darrapäivinä. Alkoholi on diureetti, joka kuivattaa kroppaa, jolloin myös kehon suola- ja mineraalitasapaino järkkyy. Suolaisen himo voi johtua myös stressistä, jolloin lisämunuaiset ovat joutuneet koville pitkäaikaisen stressin seurauksena. Kun paineensietokyky joutuu äärirajoilleen, lisämunuaiset tuottavat kortisolia, joka saa himoitsemaan rasvaisia ja hiilihydraattipitoisia ruokia.
Kehon tehtävähän on pitää meidät elossa ja elämiseen tarvitaan energiaa, nestettä sekä ravintoaineita. Kun joku näistä uupuu, elimistö ilmoittaa siitä omalla tavallaan. Tätä tarvetta prosessoitu, ravinneköyhä ruoka ei pysty tarjoamaan, jolloin nälkä ja himot iskevät kohta uudestaan. Kuten aikaisemmin viittasiin lapsiin, kieltäminen on usein huono vaihtoehto, sillä se saa vaan mielen haluamaan kiellettyä asiaa enemmän. Tällaisessa tilanteessa ei siis kannata alkaa erilaisiin lakkoihin ja kieltää itseltään asioita. Suosittelen ajattelemaan mielummin positiivisesti. Miten voisin ravita kehoani paremmin, jotta se saisi kaikki tärkeät ravintoaineet?
En tiedä saitteko pointista kiinni, mutta mielestäni vastauksen etsiminen toiselta ihmiseltä saattaa joskus viedä harhaan. Jatkuvasti paperilla lukevien ohjeiden mukaan syöminen ja ruokien punnitseminen voi vääristää luonnollista nälän tuntemusta jolloin oma hahmottelukyky riittävästä ruuasta vääristyy.
Mitä jos sulla itsellä olisi se kaikki tieto valmiiksi? Oppisit vain kuuntelemaan itseäsi ja kehoasi. Oon itse pyrkinyt tähän ja hyvin harvoin lasken enää mitään ruokaan liittyvää. Monesti multa kysellään paljonko proteiinia tai rasvaa syön päivässä ja vastaus on että en tiedä. Osaan toki hahmottaa aika hyvin sopivat määrät ja tiedän oikeat lähteet, mutta hyvin pärjää myös ilman tarkkoja kaavoja.
Stressi, tuo nykyihmisen vitsaus on syypää moniin psyykkisiin ja fyysisiin ongelmiin. Yleisimpiä stressin aiheuttajia voivat olla esimerkiksi liian suuri työkuorma, ahdistavat ihmissuhteet, alkoholi, tupakka, kofeiini, sokeri, suolisto-ongelmat, liian vähäinen uni, huonolaatuinen ruokavalio (paljon sokeria, valkaistua viljaa ja prosessoitua ruokaa) sekä ravinnevajeet, kuten magnesiumvaje. Liian vähäinen magnesiumin määrä elimistössä pitää yllä liian suurta stressihormonien eritystä
Stressihormonin, eli virallisemmin kortisolin tärkein tehtävä on pitää veren sokeritaso riittävän korkeana stressitilanteiden aikana. Kortisolin alkueräinen tehtävä on ollut suojelu. Sen avulla elimistö on saanut energiaa taisteluun tai pakenemiseen villieläimen hyökätessä. Kortisoli on siis myös energiahormoni. Jos kortisolitasot ovat kunnossa, sen avulla herää virkeänä aamuisin. Kortisolin eritys vähenee päivän mittaan ja se on alhaisimmillaan keskiyöllä. Kun kortisolirytmi kääntyy väärin päin, on se herätessä matala, jolloin luonnollisesti on väsyneimillään aamuisin ja virkeimmillään illalla. Myös yöheräilyt liittyvät käänteiseen kortisolirytmiin. Edellä mainitun vuoksi monet stressaantuneet nukkuvat huonosti.
Useimmiten stressiin liitetään vain nuo psyykkiset jutut ja unohdetaan että myös urheilusuoritus on aina stressi keholle. Urheilu toki myös lievittää stressiä, eikä sitä missään nimessä kannata lopettaa. Jos elää stressaavaa elämää jo valmiiksi, kannattaa miettiä, olisiko järkevämpää jättää ainakin hetkeksi pidempikestoiset suoritukset minimiin ja keskittyä lyhyisiin intensiivisiin treeneihin sekä kehoa huoltaviin harjoituksiin. Liikaa harrastettuna tasasykkeinen ja pitkäkestoinen aerobinen harjoittelu lisää kortisolin eritystä ja kuten on tullut ilmi, liiallisella kortisolilla on paljon epämieluisia vaikutuksia. Kannattaa myös muistaa nauttia ruokaa/palautusjuoma mahdollisimman pian treenin jälkeen, mikä auttaa myös kortisolin hallinnassa.
No entäs kun itse tulee temmottua pitkiä jumppasettejä monena iltana viikossa? Melkein kaikki treenit ovat kovasykkeisiä ja kehoa rasittavia suorituksia. Suuret ja haastavat treenimäärät vaativat paljon huomiota muilta elintavoilta. Riittävä ravinto, uni, lisäravinteet ja muuten tasapainossa oleva elämä on säästänyt meikäläisen pahimmilta ongelmilta. Jos vetäisin näillä treenimäärillä ja kituuttelisin vähäisellä ruualla ja nukkuisin huonosti, en varmaan olisi jaksanut samaa rumbaa paria vuotta pidempään. Kovien viikkojen jälkeen on joskus pakko olla itsekäs ja jättää sosiaalisia menoja väliin ja vain levätä kotona, jotta ehtii palautumaan. Kannattaa siis aina muistaa, että mitä enemmän satsaa treeniin, sitä enemmän joutuu myös panostaa muihin ruutuihin. Tämänkin olen valitettavasti oppinut kantapään kautta. 😀
Joulun aikana huomasin, että stressikäyrä oli nousussa ja se vaikutti yleisen olotilan lisäksi myös yöuniin. Uni oli kevyempää ja heräsin monesti aamuyöllä, enkä saanut enää nukuttua. Käydessäni BioSignature-mittauksessa, kerroin tästä ja sain vinkiksi kokeilla Fosfoseriinia. Kyseinen aine oli itselle ihan uusi juttu ja varmaan myös monelle teistä.
Fosfoseriini on yksi parhaista aivoravinteista. Se on myos yksi tehokkaimpia stressiä ja stressihormonia laskevia ravinteita. Sen on osoitettu parantavan selvästi testosteroni/kortisoli-suhdetta rankan treenijakson yhteydessa. Fosfoseriinia nauttineella ryhmalla oli 60 % korkeampi vapaa testosteroni levossa kuin plaseboryhmalla.
Fosfoseriini on soijalesitiinistä uutettu 100 % puhdas luonnontuote. Se on aivosolujen normaali rakenneosa, jota on runsaasti nuorten terveiden aivosolujen solukalvoissa. Fosfoseriini ehkäisee ja hidastaa aivojen vanhenemismuutoksia ja se on välttämätöntä kaikille kognitiivisille aivotoiminnoille, kuten hahmottamiselle, ymmärtämiselle ja keskittymiskyvylle. Iän myötä aivosolut menettävät fosfoseriiniä, jonka seurauksena aivotoiminnot heikkenevät. Sisäisesti nautittuna fosfoseriini imeytyy hyvin vereen ja sieltä aivoihin. lähde
Sain ohjeeksi ottaa 400 mg päivässä, viitenä/kuutena päivän viikossa pitkän treenisetin jälkeen. Viikossa ei suositella otettavan yli 2400 mg, sillä se voi laskea liikaa kortisolia. Huomioikaa jälleen, että tämä määrä oli minulle suositeltu annos, enkä suosittele nostamaan pakkauksessa annettua ohjetta ilman asiantuntijan apua.
Takana on vasta parin viikon testijakso, mutta huomaan että pystyn rauhoittumaan iltaisin paremmin ja olen myös nukkunut jälleen levollisemmin, ilman yöheräilyjä. Tiedätte varmaan millainen olo on kun on treenannut kovaa myöhään illalla, jolloin keho ja pää menee ylikierroksilla vielä pitkään. Lopetan useimpina iltoina kl 20 maissa, jolloin tästä on ollut kyllä apua. Olen toki muutenkin pyrkinyt minimoimaan stressin aiheuttajia. Faktahan on se, että mikään aine ei yksissään ratkaise ongelmia, mutta siitä voi olla apua kun panostaa muihinkin osa-alueisiin. Tässä siis vinkki myös muille paljon treeniä tekeville, tai muuten vaan stressaavassa elämäntilanteessa oleville. Kuulin myös, että tästä voi olla apua opiskelussa, sillä kyseessä on kuitenkin aivoravinne! 🙂
Onko muita, jotka tykkää syödä määrällisesti paljon ruokaa? Mä oon aina ollut sellanen, että stressaan jo ennen ruokailua riittääkö ruokaa tarpeeksi. 😀 En hirveesti välitä käydä ravintoloissa juuri edellä mainitun vuoksi, sillä usein ravintola-annokset on aivan liian pieniä.
Tämän vuoksi valmistankin usein ruokaa aivan liian paljon kerralla. Onneksi isolla määrällä on se hyvä puoli, että siitä riittää sitten useampaan ruokailukertaan. Jos teen ruokaa vieraille, tai järjestän vaikka brunssin, vedän senkin aina aivan överiksi ja ruokaa jää kauheasti yli. No parempi se, kuin että safka loppuisi kesken! Pahin turn off onkin mun mielestä jos syötäessä ei tule täyteen ja jää ärsyttävä pikkunälkä. En kuitenkaan juuri koskaan heitä ruokaa pois, vaan kehittelen jotain että kaikki saadaan hyötykäyttöön.
Missä olis lähin ruokapaikka? 😀
Vaikka kulutan paljon liikunnalla, ei munkaan kroppa kestä ihan kaikkea, eli ennen pitkää (liian) suuret ruokamäärät alkaa näkyä vyötäröllä. Tämän vuoksi oon kehittänyt muutaman tavan, jonka avulla voin syödä määrällisesti paljon, eikä ruokien kalorimäärät nouse ihan taivaisiin. Nämä kikat on ihan simppeleitä juttuja, mutta ei ehkä ole tullut ajateltua, miten omaa vatsalaukkua voi huijata. 😉
Tapaan tehdä erilaisia ruokasekoituksia, eli en esim. paista erikseen jauhelihaa ja pastaa, vaan teen niistä seoksen. Tähän seokseen lisään aina ison määrän vähäkalorisempia juttuja, kuten herkkusieniä, katkarapuja tai tomaattisosetta. Näiden kevyempien lisien avulla ruuan kokonaiskalorimäärä pienenee ja määrällisesti voi syödä enemmän.
Laitan ruuan joukkoon parsakaalia, paprikaa, sipulia ja muita vihanneksia. Näiden avulla kokonaiskalorimäärä pienenee myös ja samalla tulee syötyä vihanneksia. Tapaan paistaa vihannekset ensin pehmeiksi niin se sulautuvat ruuan joukkoon helpommin.
Syön aina ruuan kanssa ison salaatin, vaikka itse pääruuan seassa olisi vihanneksia. Salaattini koostuu usein tammenlehtisalaatista, babypinaatista, tomaatista ja kurkusta. Jos salaatti sellaisenaan tuntuu kuivalta, sekoitan vielä senkin ruuan sekaan. 😀 Aikamoinen näky, mutta salaatti menee helpommin ruuan mukana.
Kuidut. Lisään kuituja smoothieen, puuroon, pizzapohjaan ja muihin leivonnaisiin, jolloin kalormäärä pienenee ja samalla sää kätevästi vatsaa hellivää kamaa mukana. Fibrex, pellava ja psyllium tekevät ruuista määrällisesti suurempia, kalorimäärää nostamatta.
Sosekeitot ovat superkevyitä ruokia, joita voi syödä melkeinpä niin paljon kuin ikinä jaksaa! Mielestäni ajatus siitä että saa syödä vaikka koko kattilan (vaikka sitä tuskin tapahtuu) tuntuu hyvältä, haha! 😀 Kukkakaalista, porkkanasta, paprikasta, bataatista ja kookosjuomasta valmistuu ihanan pehmeä soppa. Nostamalla melko mauttoman ja kevyen kukkakaalin osuutta, keittoon saa lisää volumia ja energiataso pysyy matalana.
+ En juo kun syön. Tämä ei liity ruuan määrään, mutta kylläisyyden tunteeseen kylläkin. Monilla on tapana heittää ruoka suuhun ja kulauttaa se juoman avulla kurkusta alas, jolloin pureskelu jää puolitiehen. Juon vasta kun olen syönyt kaiken ruuan. Oon tottunut tähän ja se ei tuota ongelmaa. Ruoka tulee pureskeltua huolella ja ravinteiden imeytyminen on parempaa. Kun syö rauhassa, ehtii tuntea kylläisyyden tunteen paremmin.
Heippa ja tervetuloa blogiini! Täällä kirjoittelee Vaasassa asuva ryhmäliikuntaohjaaja/personal trainer ja pienen vauvan äiti! Kirjoittelen blogiini vauva-arjesta, hyvinvoinnista sekä niiden yhdistämisestä.
Blogista löydät myös paljon vinkkejä terveelliseen ruokavalioon ja urheilulliseen elämäntapaan!
Haluatko tehdä kanssani yhteistyötä? Lähetä sähköpostia: aroufit@gmail.com