BIKINI FITNESS – DOKUMENTTI

01.05.2017
2

Minäkin katsoin tietysti Muodonmuutoksia -dokumentin viime viikon maanantaina ja ajattelin ensin, etten laita lusikkaani tähän soppaan, koska niin moni on jo ottanut kantaa kyseiseen ilmiöön, mutta koska tästä toivottiin ajatuksia, niin pistetääpä hieman koostetta, mitä itse ajattelen kaikesta tästä. Dokumentissa seurataan siis neljän bikinifitness-kilpailuun valmistautuvan naisen elämää kisoja edeltävältä kaudelta sekä itse kisasta. En tiedä olenko paras ihminen ottamaan kantaa tällaisiin asioihin, sillä suhtaudun aika neutraalisti kaikenlaisiin ilmiöihin ja pyrin ajattelemaan kaikkea aina monesta eri näkökulmasta, mikä siis tarkoittaa, että tämä teksti ei luultavasti provosoi ketään millään tavoin. 😉

Ihan ensimmäisenä asia, mitä monet ihmiset eivät edelleenkään tajua, on se että mitä mediassa näkyy, ei kaikki ole todellakaan aina tai edes lähelle sitä miltä se näyttää. TV-ohjelmissa, etenkin tositeevee tyyppisissä seteissä, leikkauksilla pystytään antamaan ihmisistä haluttu kuva. Yleensä jokaisella henkilöllä on tietynlainen rooli, mikä saattaa olla ihan päinvastainen kuin totuus. Materiaalia kuvataan niin paljon, että lopputulos saadaan juuri sellaiseksi kuin ohjelman tekijät haluavat. Sehän on paljon viihdyttävämpää, kun on draamaa ja provosoivia ajatuksia. Uskon, että monen julkisuuden henkilön julkisuuskuva poikkeaa loppupeleissä aika paljon siitä mitä todellisuus on.

Myös tässä dokumentissä oli selkeästi punainen lanka, jota dokkarin tekijä oli halunnut tuoda ilmi. Haluttiin näyttää kuinka rankka laji fitness ja esimerkiksi diettaaminen on. Dokumentissa esiintyvät henkilöt olivat aika apaattisia, jopa surumielisiä ja kyyneleiltäkään ei vältytty. Tämä taas loi kuvan siitä, että kisadieetti on pelkkää kärsimystä, nälkää, jopa sairaalloista laihduttamista karvankasvuineen. Mielestäni kilpailemista tai diettaamista ei oikein voi lokeroida yhteen laatikkoon, sillä toteutustapoja on yhtä paljon kuin kilpailijoitakin. Uskon, että tässä vuosien saatossa homma on saattanut mennä jopa hieman järkevämpään suuntaan, mutta tiedän silti, että edelleen on paljon niitä jotka lähtevät kilpailemaan liian aikaisin ja treenikalenteri koostuu lähinnä aerobisen veivaamisesta ja tuhannen kalorin ruokamääristä.

Koska treenaan paljon ja syön miten syön, on lähinnä sääntö kuin poikkeus, että multa kysytään usein, että oonko menossa kilpailemaan. Fitness on edelleen aika pinnalla ja on mielestäni jotenkin outo ajatustapa, että jos haluaa olla hyvässä kunnossa, tarkoittaa se että pitäisi kilpailla omalla kehollaan. En tiedä mikä siinä on, mutta en ole koskaan syttynyt tähän lajiin millään tavoin. Lavaesiintyminen ja se kaikki ulkoinen valmistelu (meikit, bikinit, keimailu jne) ei vaan mun mielestä kuulu urheiluun ja jotenkin se kaikki aiheuttaa enemmänkin myötähäpeää kuin ihastelua. Kisakireen kropan eteen täytyy toki tehdä paljon töitä ja en väitä etteikö kisakunnossa oleva kroppa olisi mun silmään hyvännäköinen, koen vaan itse että hyvässä kunnossa olemiseen ei tarvitse olla välttämättä kilpailija. Lisäksi olen kilpaurheillut koko lapsuuteni ja nuoruuteni, joten koen että olen saanut elää sen vaiheen läpi ja tällä hetkellä en kaipaa sellaista arkea, missä kaikki focus on jossain tietyssä päivämäärässä.

Koska fitness on niin pinnalla nyt, jopa negatiivisessa mielessä kaiken sen kurinalaisuuden vuoksi niin monesti unohdetaan että kaikki kilpaurheilu vaatii kuitenkin loppupeleissä kurinalaista elämää ja on paljon muitakin lajeja, joissa ruokavalio on ”rajoitettu” ja painoa pudotetaan runsaastikin kilpailua varten tai jopa pidetään keho hyvin tiukassa kunnossa jatkuvasti. Fitness keskittyy niin tiukasti vain tähän puoleen, jonka takia siitä on tehty tällainen ”silmätikku”, etenkin mediassa.

Dokkarista vielä sen verran, että toki mullakin nousi hiema karvat pystyyn tietyistä jutuista, esimerkiksi kun ohjelmassa jopa painotettiin sitä kuinka bikini fitness – vartalo on tyyliin kaikkien naisten ja miesten unelmavartalo. Yleistäminen on aina turhaa, sillä maailmasta tuskin löytyy yhtä unelmavartaloa kaikkien mieleen. Kauneus ja ihanteet ovat sellainen asia mikä jokaisella on ja se jokaiselle sallittakoon. Mielestäni mielipiteistä riiteleminen on muutenkin ehkä yksi turhin asia ikinä, sillä näistä asioista ei koskaan päästä yksimieliseen lopputulokseen!

Sellaisia ajatuksia tähän maanantaiaamuun. Täällä on vietelty vappua hieman rauhallisemmissa merkeissä tänä vuonna. Viikonloppu on ollut aika treenipainotteinen höystettynä hyvällä safkalla ja lepäilyllä. Nyt kun tuo aurinkokin päätti näyttäytyä, ajattelin heittää lenkkarit jalkaan ja lähteä pienelle happihyppelylle mäkivetojen pariin! 😀

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


MITEN SUHTAUTUMISENI RAVINTOON ON MUUTTUNUT?

12.04.2017
6

Ajattelin raapustella ajatuksenvirtaa siitä, miten oma ajatusmaailmani koskien ravintoa on muuttunut viime aikoina. Jos joku lukee ensimmäisiä kertoja, tai vaikka tauon jälkeen niin olen siis noudattanut PT:ni tekemää ruokavaliota viimeiset kaksi kuukautta. Tavoitteena on hyvinvointi, lihasmassan kasvattaminen sekä pieni kiristely. Ruokavalio perustuu karkeasti sanottuna makrojen seuraamiseen, joka on siis johtanut siihen, että mikään ruoka-aine ei periaatteessa ole kielletty, kunhan päivittäiset makrot stemmaavat yhteen. Jos et tiedä mistä on kyse, olen kirjoittanut aiheesta tekstin –>

MITKÄ IHMEEN MAKROT JA MITEN NIITÄ LASKETAAN? (IIFYM)

Olen useasti maininnut, että mulla saattaa olla jossain asioissa joko tai – tyylinen ajatusmaailma. Oon vähän sellanen, että kun teen jotain, teen sen täysillä tai sitten vastakohtana saatan olla tosi huono saamaan aikaseksi asioita, jotka ei mua kiinnosta. Sama pätee ruokavalioon, kun haluan syödä terveellisesti, saatan syödä ihan yyber terveellisesti ja pikkuhiljaa oon jättänyt yhä enemmän ja enemmän ruoka-aineita pois, koska ne eivät ole olleet mielestäni riittävän ravinnerikkaita tai jotain muuta vastaavaa. Koen kuitenkin, että suhtautuminen ravintoon on ihan terveellä pohjalla, sillä en ole ollut mitenkään sairaalloisen tarkka näistä ”säännöistä” ja poikkeukset ovat olleet täysin ok.

Siltikin koen, että viime aikoina mun suhtautuminen ravintoon on mennyt rennompaan suuntaan, sillä tämä IIFYM (if it fits your macros) tyyli on johtanut siihen, että oon alkanut käyttää myös ”köyhempiä” ruoka-aineita. En nyt tokikaan tarkoita, että kannattaisi syödä tyhjää energiaa, mutta ajattelen, että kokonaisuus ratkaisee ja hyvään kokonaisuuteen mahtuu myös niitä vähän huonompia valintoja. Mikä sitten on hyvä tai huono valinta, se on jokaisen oma asia, mutta omalla kohdalla olen lisännyt ruokavaliooni esimerkiksi leipää, satunnaisesti maitotuotteita (ovat olleet pannassa pitkään) sekä esimerkiksi hieman sokeria sisältäviä tuotteita. Pidempään blogia lukeneet tietävät, että sokeri on mulle punainen vaate ja edelleenkin olen sitä mieltä että sitä kannattaa vältellä, mutta sitten taas pienet määrät eivät varmaan ketään tapa. Lisäksi teen todella paljon kovatehoista aerobista treeniä, joten ne hiilarit menevät aika nopeasti myös käyttöön.

Huomaan, että mitä pidempään olen mennyt tällä ruokavaliolle, sitä enemmän ”uskallan” kokeilla uusia ruokia ja ruoka-aineita. Mulla on esimerkiksi ollut tiukka periaate, että jos ”kiristelen”, silloin en syö mitään epäterveellistä. Nyt mulla on ohjeena tankata hiilaritankkaus joka viikko ja olen alkanut ottaa käyttöön myös ns. herkkuja ja silti oon saanut ihan samalla tavalla tulosta. Sanoisin siis, että oikeen oiva keino noudattaa ruokavaliota jos on vähänkään samantyylinen, että homma meinaa mennä liian terveellisille urille. 🙂 Tietysti tämä tyyli vaatii hieman tietämystä ravinnosta ja pientä laskemista, mutta omalla kohdalla hommat menee automaationa, sillä mun mielestä on lähinnä mielenkiintoista kokeilla laskea mitä kaikkea noista makroista voi saada aikaseksi. 🙂

Asiat eivät koskaan ole täysin mustavalkoisia, eli edelleen tarkkailen myös mikroravinteiden saantia ja panostan laadukkaaseen ruokaan, mutta sen ei tarvitse sulkea pois tiettyä rentoutta. Fiilis on hyvä ja treenit kulkee hyvin, joten näillä mennään! 🙂

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


MITÄ TAPAHTUI KUN ALOIN SYÖDÄ RIITTÄVÄSTI?

23.03.2017
13

Monesti on tullut mainittua, että myös oma polkuni ravintoviidakossa on ollut aika pitkä ja myös jokseenkin kivinen. Tasaista vaihetta on toki alla jo monia vuosia, mutta voi hitto kun olisin tiennyt jo silloin 10 vuotta sitten, että ruoka ja kalorit eivät ole lainkaan huono asia, varsinkaan kun tuli treenailtua paljon jo silloin. Koska tietoa tulee jatkuvasti lisää ja esimerkiksi somen/internetin vuoksi sitä on helpommin saatavilla, ollaan nykyään jo huomattavasti paremmassa tilanteessa, kuin vaikka silloin 10-vuotta sitten. Ainakin tuntuu siltä, että ihmiset ovat valveutuneempia ja panostavat omaan ravintoon ja hyvinvointiin.

lenkkiä, jumppaa ja salaattia VS salitreeniä, jumppaa ja paljon ruokaa!

Olisi kiva tietää, miten paljon olisi voinut kehittyä nuorempana, jos ravitsemus puoli olisi ollut samassa tilassa kuin nyt. Menneitä on toki turha murehtia, mutta on kyllä mennyt turhaa aikaa ja vaivaa, kun on miettinyt kaloreita ja sitä miten niitä saisi kulumaan mahdollisimman paljon. 😀 Meikäläinenkin on siis vetänyt lenkkiä, jumppaa ja syönyt pelkkää protskua. Olin toki tosi hoikassa kunnossa, mutta en sitten paljon muuta. Heti jos tapahtui ”repsahdus”, kroppa keräsi nestettä/rasvaa ja olo oli turpea. Olo oli hyvä silloin kun jaksoi olla syömättä, mutta pidemmän päälle ei siis kovin kiva tilanne.

Mulla oli siis pitkään tilanne, että en koskaan syönyt kunnolla mitään, vaan napostelin kaikkea pientä, koska ajattelin että se on järkevämpää. Ajattelin, että kunnon ruuasta tulee liikaa kaloreita, joten oli parempi syödä leipää ja kalkkunanakkeja. 😀 Jossain vaiheessa, jostain syystä, aloin sitten kokeilla lisätä ihan kunnollisia annoksia päivääni ja kun huomasin ravinnon vaikutuksen, sille tielle jäin.

Kun aloin syödä enemmän, kiinteytyminen lähti liitoon!

Vuonna 2013 taisin aloittaa ensimmäiset salitreenit ja 2014 innostuin salittamisesta ihan kunnolla ja aloin tosissaan panostaa ruokavalioon ja riittävästi syömiseen. Sain ihan hulluna tulosta ja olo oli mahtava. Siitä saakka onkin menty pikkuhiljaa kohti tätä tilannetta missä oon nyt. Koen, että omat elämäntavat ovat aika hyvässä tasapainossa, mitä nyt tietysti välillä on ollut haasteita elämän eri osa-alueilla.

Mitä sitten tarkoittaa syödä riittävästi? Pitääkö suunnata mäkkiin hakemaan energiaa vai vedellä irttareita joka viikonloppu? Edellä mainittujakin voi toki harrastaa kohtuudella, mutta pääsääntöisesti kannattaa lähteä lisäämään kunnollista, puhdasta ruokaa. Oman kokemukseni mukaan monet liikkuvat naiset syövät liian vähän hiilihydraatteja ja yleisesti liian pieniä annoksia, jolloin kokonaisenergiansaanti jää helposti liian vähäiseksi.

Kuvailen tällaisen aika perus tilanteen, eli usein kyseessä on naishenkilö, joka treenaa, käy ehkä ryhmäliikunnoissa/lenkkeilee ja nostelee painoja salilla kerran pari viikossa. On ihan hyvässä kunnossa, mutta toivoisi silti hieman tulosta treeniltä, parempaa lihaserottuvuutta ja kiinteämpää kehoa. Melko runsaasta treenistä ja terveellisestä ruokavaliosta huolimatta, muutosta ei ole tapahtunut enää pitkiin aikoihin, mikä syö osiltaan motivaatiota kaikkeen. Viikonloppuisin iskee usein makeanhimo, jolloin tuleekin vedettyä karkkia ja jäätelöä, jonka jälkeen onkin sitten sokerikrapula. Maanantaina ”palataan ruotuun”, syödään puuroa, rahkaa ja salaattia sekä käydään jumppaamassa kalorit pois. Sama jatkuu usein viikosta toiseen.

Kyseisessä esimerkissä ei toisaan ole mitään väärää tai mitään vikaa, mutta jos haluaa muutosta, täytyy ymmärtää että silloin on tehtävä muutos. Kiintetymiseen ja kehitykseen tarvitaan usein enemmän treenitehoja sekä enemmän ravintoa. Liian kevyellä ravinnolla ja hiilareilla eläminen ikään kuin pitää jarrua jatkuvasti pohjassa, jolloin tila ei yksinkertaisesti muutu. Painoa voi aina pudottaa melko helpoinkin keinoin, mutta kehonkoostumuksen muutos vaatii fyysistä työtä sekä riittävää energiansaantia. Täytyy myös ymmärtää, että painoa voi pudottaa nopeasti, mutta kehonkoostumuksen muuttaminen vie aina enemmän aikaa. Ruokaa ei tarvitse alkaa vedellä älyttömiä määriä kerralla, mutta pikkuhiljaa juuri hiilihydraattien lisääminen pistää yleensä treenit rullaamaan ja aineenvaihdunnan liikkeelle. Kokeile lisätä aamupuuroon astetta enemmän kaurahiutaleita, välipalalle muutakin kuin protskupatukka ja pääaterioille enemmän pastaa/riisiä/perunaa. 🙂

Vastaus otsikon kysymykseen? Elämänlaatu parani, treenitehot paranivat, jonka ansiosta kehityskäyrä kääntyi nousuun ja palautumiskyky nopeutui. En kärsin makeanhimosta tai ruokahimoista enää samoin kuin aiemmin. Kroppa on myös vahvempi ja kiinteämpi kuin aiemmin. Eikä muuten mielialatkaan heilahtele kiukun puolelle, kun muonaa saa vedellä riittävästi! 😉

Olen kirjoittanut aiheeseen liittyvän tekstin TREENAAJA, NÄIN KIIHDYTÄT AINEENVAIHDUNTAASI SYÖMÄLLÄ!

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


ETSITKÖ AINA RATKAISUA ULKOPUOLELTA?

22.03.2017
3

Nyt olisi taas se uusi ruokavalio, jolla tosi moni on onnistunut ja saanut tuloksia. Olisi myös se treenimuoto, jonka luvataan polttavan ainakin 1000 kaloria tunnissa. Pitäisikö hankkia PT, että tästä hommasta tulisi vihdoinkin jotain? Uusimmassa FIT-lehdessä sanottiin, että lantionnosto on paras liike treenata pakaroita. Luin netistä artikkelin, että jos ei nuku 10 tuntia yössä, ei voi laihtua. Yhden treeniblogin kirjoittajan mukaan, timmin kropan saa vain kehonpainoliikkeitä tekemällä. Meidän salin PT sanoi, että jos haluaa polttaa rasvaa, täytyy käydä joka aamu vähintään 45 minuutin aerobisella. Maitotuotteet turvottaa. Gluteeniton ruokavalio tekee ihosta puhtaan ja kirkkaan. Tv:ssä sanottiin, että voimatreeni on ainoa vaihtoehto, mikäli haluaa paremman lihaserottuvuuden…

Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Tunnistatte ehkä tyypin, tai tunnistatte ehkä itsenne? Kaikkeen etsitään aina ratkaisua ulkopuolelta sen sijaan, että katsottaisiin peiliin ja mietittäisiin, miksi olen tässä tilanteessa ja voisiko ratkaisu löytyä ihan vain omasta itsestä ja siitä mitä on puuhaillut viime aikoina. Enkä sano, että yksikään juttu tuossa listassa olisi ”väärin”, ne ovat vain esimerkkejä siitä mitä itse kuulen paljon. On aivan sama käytkö aamuaerobisella tai teetkö tuhannen kalorin treenin, jos edelleen syöt mitä ja miten sattuu. Personal trainerin avulla voi oppia uutta ja saada loistavia tuloksia, mutta pelkästään treinerin hankkiminen ei tee niitä tuloksia itsestään.

Tiedän itsekin, että esimerkiksi silloin kun kohtaa ongelmia ja vastoinkäymisiä, sitä alkaa etsiä syitä. On helpompaa hyväksyä joku asia, kun siihen on järkevä syy. Kun vatsaa turvottaa niin aletaan miettiä, että onkohan mulla nyt se ärtyneen suolen oireyhtymä, vaikka kyseessä onkin  loppujen lopuksi se munkki minkä vetelit kahvitauolla naamaan. 😀 Kun päätä särkee, aletaan googlata aivosyövän oireita, kun siihen auttaisi se, että nousisi siitä koneelta ylös, joisi ison lasin vettä ja menisi ulos haukkaamaan happea.

Mitä treenaamiseen, ravintoon ja tuloksiin tulee, on perusasioilla aina se suurin merkitys. Syö oikein, treenaa sopivasti ja nuku riittävästi. Tylsää, tiedän.

Ei ole väliä syötkö gluteenittomasti vai et (ellei ole yliherkkyys/keliakia) mikäli kalorien suhde on oikea. Edelleen sitä nimittäin kuulee, kuinka joku mainostaa, miten laihtui siirtyessään gluteenittomaan/hiilarittomaan/ties mihin ruokavalioon, kun kyse on loppuepeleissä siitä, että rajoitettu ruokavalio aiheutti sen, että kalorien saanti väheni. Sitten toinen kokeilee innoissaan samaa, mutta ei saakkaan samoja tuloksia, itseasiassa paino nousee, sillä kaveri mainosti, että voi syödä mitä vaan kunhan syö hiilarittomasti. On suoraan sanottuna oman ajan tuhalausta etsiä vastausta aina jostain pienestä ulkoisesta asiasta. Toki joskus vastaus löytyy myös näistä asioista, kuten siitä että huomataan kuinka maitotuotteiden poisjättö veikin sen inhottavan turvotuksen ja jatkuvan flunssakierteen mukanaan.

Mun pointti on kuitenkin, että kaikki lähtee itsestä. Omista valinnoista ja teoista, siitä mikä sopii just sun elämäntilanteeseen, sun kropalle ja pääkopalle. Toki asioita täytyy kokeilla ja testailla, että tietää sen oman juttunsa. Mutta jos näistä tehdään ikäänkuin tekosyitä, mennään metsään. Kyllähän mä muuten laihtuisin, mutta kun meiän lähikaupassa ei oo parsakaalia, niin mä alotan sitten ens maanantaina… 😀

Jos joku teistä alkaisi kopioida vaikkapa mun treenisysteemiä, olisi aika moni ylirasitustilassa parin viikon kuluttua. Jos mä taas uskoisin jotain karppaajaa, joka on saanut mielettömiä tuloksia VHH-ruokavaliolla, olisin hyvin nopeasti tilassa, jossa mun treenit ei enää kulkisikaan kuin rasvattu. Mun mielestä on hienoa hakea inspiraatiota ja ideoita netistä, lehdistä, instagramista tai vaikka parhaalta kaverilta, mutta silti kannattaa muistaa, että keskittyminen liikaa pieniin yksityiskohtiin vie yleensä vain omaa aikaa, eikä tuo sitä haluttua tulosta.

Me ihmiset kun ollaan sellaisia, että kaikki uusi ja jännittävä tuntuu tehokkaalta, vaikka niillä ihan perusasioilla saadaan usein parempi tulos. Nyt esimerkiksi instagramissa on selkeästi buumi, missä erilaiset hyväkroppaiset mimmit esittelee mitä oudoimpia virityksiä treeniliikkeistä. 😀 Siis osa niistä on oikeasti ihan hyviä ja auttaa löytämään kontaktin, mutta oon kyllä pari kertaa repeillyt huolella, kun joku on roikkunut jossain narussa ja nykinyt kuin kituva kala = saman lihasryhmän voisi treenata paljon yksinkertaisemmalla, huomattavasti helpommalla ja jopa tehokkaammalla tavalla. Jos koko treeni koostuu erikoisliikkeistä ja tekniikoista, on lopputuloskin vähintään hyvinkin erikoinen. 😀

KUVAT: Anna Riska / Annmarias

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.

 


MITEN URHEILU ON MUOKANNUT MINUA?

21.03.2017
8

Liikunta on aina ollut aika iso osa mua ja mun elämää. Pienestä saakka oon ollut hyvin liikunnallinen ja sitä kautta päädyin myös harrastamaan urheilua ihan kilpatasolla. Innostuin ensin voimistelusta sekä joukkuevoimistelun, että myös telinevoimistelun muodossa. Telinevoimistelun jälkeen löysin kilpa-aerobicin, jonka parissa meni vuosia myös ihan aikuisiälläkin. Koen, että nuo vuodet urheilun parissa ovat muokanneet mua hurjasti sellaiseksi kuin olen. Kyseessä ei tosiaan ole ollut vain harrastus, vaan elämäntapa, jonka parissa vietettiin päivittäin monia, monia tunteja. Saman asian tiimoilta olen saanut tutustua moniin ihmisiin, joita en olisi ehkä muuten tavannut. Nappasin toki kaksi elinikäistä parasta ystävääkin aerobicin parista. Meidän välinen ystävyys on sellaisella tasolla, ettei sitä oikeen voi edes selittää. Tiedät että ne ihmiset pysyy, vaikka muuten elämä muuttuu ja monet ihmiset vaihtuu.

2007 – 2017

Mä oon sitä mieltä, että jokaisen lapsen ja nuoren olisi hyvä urheilla/harrastaa joukkueessa edes hetken. Vaikka kyseessä olisi yksilölaji, opitaan silti toimimaan ryhmässä, opitaan kunnioittamaan muita ihmisiä ja opitaan vaikka mitä. Kaikki eivät toki ole urheilullisia, mutta onhan harrastuksia muitakin.

Urheileminen on toki myös muovannut mun kroppaa vuosien myötä. Oon ollut aika monenlaisessa ”kunnossa”. Välillä hieman pyöreämpi ja välillä kireä kuin viulunkieli. Välillä oon masistellut mun lihaksikkaita jalkoja ja välillä oon tuntenut itseni ihan kingiksi nostellessani isoja kuormia, tai kun oon tehnyt liikkeitä, joita ihan jokainen ei pysty tehdä. On ollut hetkiä, kun peiliin katsoessa on ollut todella paska fiilis, koska en ole mielestäni näyttänyt siltä, millä näillä treenimäärillä kuuluu näyttää, mutta on ollut myös paljon hetkiä, kun vaatekaupan sovituskopissa on vaatteet sujahtaneet päälle ja näyttäneet todella hyvältä niistä armottomista valoista huolimatta. Välillä oon miettinyt, että onko tässä mitään järkeä, kun oon ollut niin väsynyt, etten saa edes nukuttua, kun taas välillä treeni kulkee niin hyvin ettei mitään järkeä.

2011 – 2017

Noista kaikista hetkistä ja fiiliksistä huolimatta, en ole koskaan ikinä edes miettinyt, että lopettaisin liikkumisen. Kun oon voinut huonosti, on liikunta ollut ainoa asia mikä on nostanut mielialaani. Loppuvuodesta elin aika paskassa vaiheessa ja päivän ainoa hetki, kun en miettinyt huonoja asioita, oli silloin kun olin treenaamassa ja hetken myös sen jälkeen. Vaikka elämäntilanteet muuttuu, silti yksi asia on aina ollut mukana ja se on intohimo treeniin.

2002 – 2017

Koen, että etenkin kilpaurheilu on kasvattanut hurjasti ja korostanut tiettyjä luonteenpiirteitä, joista olen todella kiitollinen. Oon aika periksiantamaton, eli kun jotain päätän, meen vaikka läpi harmaan kiven. Sana luovuttaminen ei todellakaan kuulu mun sanavarastoon. Olen myös oppinut ottamaan kritiikkiä vastaan, mikä on auttanut mm. tässä some-työssä. Kun kilpailet lajissa, jossa etsitään oikeastaan vain virheitä, opit siihen että se vain kuuluu asiaan, eikä se koske sua persoonana mitenkään. Monesti kritiikki otetaan aina hyvin henkilökohtaisesti, vaikka arvosteltaisiin jotain asiaa mitä tai miten on tehnyt/sanonut. Kritiikki ei myöskään ole aina huono asia, vaan siitä voi oppia hyvinkin paljon asioita. Kritiikkiä saadessa, kannattaa mielestäni aina miettiä, että mistä syystä sai sitä? Mitä kritiikin sanoja haluaa ilmaista ja voisiko siinä olla totuuttakin mukana? Monesti vain tyrmätään negatiiviset jutut ja käännetään asia palautteenantajan dissaamiseen.

2005 – 2016

Näissä kuvissa ei ole tarkoitus vertailla millainen kroppa mulla on milloinkin ollut, sillä kuvat ovat eri asennoista ja eri kuvakulmista. Uusimmat kuvat on kuvattu huippukalustolla, kun vanhemmat jollain kämäisellä kameralla tai vanhalla kännykällä. On silti mielenkiintoista katsoa vanhoja kuvia ja miettiä millaisessa vaiheessa eli milloinkin. Esimerkiksi tuossa alaolevassa kuvassa (vasemmalla) oon just eronnut ja kävin aikamoisen vaiheen läpi sen jälkeen. Mietin silloin, etten koskaan enää päädy samaan tilanteeseen ja niin vain kävi, että 8 vuotta myöhemmin, ollaan taas samassa tilanteessa, mutta tosin hieman viisaampana ja vahvempana. Erilaiset tilanteet ovat opettaneet hurjasti ja fakta on se, että niitä vaikeita tilanteita tulee olemaan elämän aikana vielä monia. Parasta on, kun tietää että kaikesta selviää ja kaikesta oppii, jolloin seuraava kolaus on aina astetta helpompi.

2009 – 2017

Urheilemisesta tuli lopulta myös mun ammatti. Olen tavallaan ammattiurheilija, joka ei kilpaile, sillä saan liikkumisesta ja siitä kirjoittamisesta elantoni. Oon äärettömän kiitollinen nykyisestä tilanteestani ja arvostan joka päivä, että saan oikeasti palkkaa siitä, mitä tekisin myös ilmaiseksi. Olen seurannut vierestä, kun on tehty 8-16 duunia, jota tyyliin vihataan, enkä osaa edes kuvitella miten paljon sellainen vaikuttaa elämänlaatuun negatiivisesti. Työ on kuitenkin sellainen asia, jonka parissa vietetään suuri osa päivästä, sen takia on mielestäni hyvin tärkeää, että tekee työtä josta pitää.

2009 – 2017 (PS. Ei mitään hajua miks mulla on tupakka kädessä 😀 )

Jos ei tunne mua, saattaa olla vaikea ymmärtää kaikkia toimintatapojani ja sitä miten paljon panostan kaikkeen tähän liikkumiseen, ravintoon ja vaikka kehon muokkaamiseen. En koe, että mun pitäisi sitä millään tavoin kenellekkään selitellä, mutta ehkä tämän tekstin jälkeen ymmärtää, että jos joku asia on näin tärkeä, tulee luonnostaan myös se puoli, että siihen haluaa satsata aikaa ja vaivaa. Yksinkertaisesti sanottuna; Olen onnellisimillaan (vaikea sana! 😀) kun saan toteuttaa itseäni urheilun/ravinnon parissa. Tiedostan, että etenkin parisuhteen kannalta tämä ei ole aina plussaa ja ei ole helppoa löytää ihmistä, joka pystyy ymmärtämään kaikkea tätä. 😀 Homma menee usein niin, että tyypit on alussa fiiliksissä siitä miten sporttinen jne jne oon ja sitten kun tutustutaan paremmin, onkin vaikea ymmärtää, että en oikeesti halua käydä pizzalla tai baarissa joka vloppu. 😀 Tuo oli melko huono vertauskuva, mutta ehkä ymmärrätte mitä haen.

Mun duunin takia, mulla ei ole oikeastaan koskaan vapaata arki-iltaisin, jolloin voisin käydä kavereiden kanssa kahvilla, sillä oon aina iltaisin jumppaamassa. Viikonloppuisin saatan olla niin väsynyt, että en jaksa tehdä muuta kuin käydä ehkä infrapunasaunassa tai ruokakaupassa. Onneksi on frendejä, jotka ainakin yrittää ymmärtää myös tätä puolta. 😀 Omalla kohdalla myös elämäntilanteet vaihtelee, sillä en elä jatkuvasti näin hektistä elämää ja tapana onkin esimerksi ottaa aina rennompi vaihe kesällä, kun vietän lomaa töistä ja muistakin puuhista!

2016 – 2017

Kaikissa asioissa ja intohimoissa on aina puolensa ja kuitenkin jos mietitään, niin mun mielestä mikään mikä tulee helpolla ei tuo niin hyvää fiilistä kuin kovan työn takana oleva tavoite.

”Either I will find a way, or I will make one.”

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


« Vanhemmat
Uudemmat »