”MÄ OONKI REIPPAAMPI KUIN SÄ”

Joskus vaan ihmetyttää ihmisten ajatusmaailma. Mietin usein, että miksi eriävistä mielipiteistä ylipäätään kiistellään ja vängätään. Oon kai itse siinä mielessä helppo ihminen, että mun on todella helppo ymmärtää erilaisia ihmisiä, mielipiteitä ja toimintamalleja. Yritän myös ymmärtää niitä, jotka nillittävät joka asiasta, eivätkä näe omaa napaansa pidemmälle, mutta se on ehkä vaikeinta.

Viime aikoina on taas ollut keskustelua siitä, millainen työ on arvokkainta. Koska keskustelut on käyty sosiaalisessa mediassa, on noussut esiin kuinka helppoa työtä some/vaikuttaminen on. En koe tarvetta perustella tai tuoda esiin, onko tämä rankkaa tai aikaavievää, sillä itse koen, että vaikuttaminen on kuitenkin suhteellisen helppo tulonlähde, kun on päässyt pisteeseen missä seuraajia on sen verran, että siitä maksetaan.

Se, miten rankaksi tai helpoksi tämän(kin) työn mieltää, riippuu varmasti paljon ihmisestä. Tämä työ ei ole ehkä aikaavievää (vaikka aikaakin tämä vie, mutta ei ns sidottu tiettyyn aikarytmiin) eikä raatamista, mutta omat haasteet ovat olemassa. Haastavinta on varmasti ensinnäkin päästä pisteeseen, missä tätä voi kutsua ammatiksi. 😀

Itse en ole pelkkä vaikuttaja, vaan olen myös palkkatyöläinen kuntosalilla sekä yrittäjä. Toki yritystoiminta linkittyy vahvasti vaikuttamiseen, sillä ilman somea, mun yritys ei pyörisi. Ei ainakaan samalla volyymilla. Nykyään on todella vaikea erottua esimerkiksi Personal Trainerina ilman tunnettavuutta. Oikeastaan kaikki yritykset, jossa myydään jotain, hyötyvät suuresta seuraajamäärästä. Kyllä mä koen, että näkyvyys on nykymarkkinoilla valtaa.

Onko se sitten reilua muita kohtaan, että toinen joutuu raataa perse ruvella jokaisen uuden asiakkaan eteen, kun toinen heittää instagramiin yhden kuvan jossa myy jotain ja saa tuhansia ostajia saman tien? No ei varmasti ole, mutta onko elämä ylipäätään millään osa-alueella reilua? Ja loppupeleissä kuitenkin se, jolla se näkyvyys on, on tehnyt jotain oikein. Tuskin ne seuraajat ovat itsestään ilmestyneet. Nykyään on vain todella haastavaa kerätä suurta seuraajakuntaa, kun tarjontaa on niin pirusti. Joku on vain saattanut tehdä oikeita asioita oikeaan aikaan. Tai sitten ei.

Mä en itse ole koskaan arvottanut ketään ammatin tai titteleiden perusteella. Jokainen työ on omalla tavallaan tärkeää ja arvokasta. Miksi näistä pitää kinastella? Epätasa-arvoa tulee luultavasti aina olemaan ja jos on tyytymätön omaan tilanteeseen, aina on mahdollisuus yrittää jotain muuta työtä. Yrittäessä on aina mahdollisuus epäonnistua, mutta yrittämättä jättäminen on varma tapa epäonnistua siinä. Jos ylipäätään keskittyy oman elämän rakentamiseen, eikä murehdi miten helppoa muilla on, pääsee jo aika pitkälle!

Jos olen joskus kertonut millaisia mun päivät ovat, on postaukseen saattanut tulla kommenttia, kuinka helppoa mulla on. Itse kun joutuu kuskata lapsia sinne tänne ja olla kasista neljään sorvin ääressä. Siihen vielä kotityöt sun muut. Mä taas en ymmärrä mitä sillä haetaan, että pitää perustella miten rankkaa oma elämä on. 😀 Siis eikö se ole vaan hyvä, jos ei ole rankkaa? Itse ainakin koen, että mitä pienemmällä työmäärällä saan tilipussiin täytettä, sen parempi. Miksi pitäis raataa ja kärsiä, jos on olemassa helpompi vaihtoehto? On ihmeellistä kuinka edelleen ajatellaan, että mitä enemmän stressiä, paineita ja kiireitä sitä reippaampi ja parempi ihminen olet.

Työstä puheenollen, mullakin alkaa kesäloma aivan näillä näppäimillä. Tänään olisi vielä RPV-ohjaus, huomenna aamusta spinning ja sitten meikämuija saa ottaa iisiä viisi viikkoa. Loman alkamisen lisäksi meen kirjottamaan tänään kauppakirjat sijoitusasunnon ostamisesta! Ihan uus aluevaltaus tähän repertuaariin. 😉

Kivaa viikonloppua toverit!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook

 


AMMATTINI KURJAT PUOLET

Useampaan kertaan on tullut hehkutettua omaa ammatinvalintaa. Tai en tiedä voiko puhua valinnasta, sillä asiat ovat vain loksahdelleet kohdilleen vuosien myötä. Koen olevani onnellisessa asemassa sen suhteen, että nautin todella paljon työstäni ja tulen sillä hyvin toimeen. Keksisin työstäni monta hyvää puolta, mutta koska kaikessa on myös se toinen puoli, niin avataan vähän asioita jotka ottaa pannuun välillä tai aiheuttaa stressikäyrän nousua.

Jos ruudun takana on uusia tyyppejä, niin olen siis jonkinlainen liikunnan ja sosiaalisen media monitoimityöläinen; vaikutan ja viihdytän! 😀 Teen työkseni sosiaalista mediaa, ryhmäliikunta-ohjauksia ja muita ryhmäliikuntaan liittyviä asioita, yritykseni alla personal trainingia, verkkokauppaa ja nettivalmennuksia.

Poikaystävä vastaisi varmaan tähän kysymykseen, että oot aina töissä ja aivan oikeassa hän olisikin, sillä koska duuniajat ovat melko epäsäännöllisiä, mulla on vain harvoin aikaa nähdä kavereita tai läheisiä. Tämä on asia, josta on vielä kaiken lisäksi huono omatunto, eikä se auta asiaa kovinkaan paljon. Onhan se tylsää kieltäytyä monista menoista ja tapaamisista töiden vuoksi. Usein tapaamiset saa suunnitella kuukausi etukäteen, mutta en taida kyllä olla ainoa yhtä kiireinen.

Olen aina arki-illat kiinni. Ohjaan jumppia noin neljänä arki-iltana viikossa, joten mitään iltapläänejä tulee harvoin tehtyä tai sovittua, sillä ainoana vapaailtana perjantaisin haluan yleensä vain olla ja lisäksi mulla on seuraavana aamuna spinning. 😀 Suurimmaksi osaksi ajasta mulla ei varmaan olisi mitään sen parempaakaan tekemistä, mutta silloin harvoin kun olisi joku kiva juttu, niin ”ei pysty kun on jumpat”. Iltaohjauksiin liittyy myös tietynlainen paine, eli koko päivän on pienessä valmiustilassa iltaa varten. Vaikka mulla ei olisi muuta ohjelmaa päivän aikana, niin en pysty täysin relaamaan ennen kuin hommat ovat paketissa.

Oli joulu tai juhannus niin meidän sali on auki. Okei, jouluaattona ei ole pakollista (mutta saa) mennä töihin, mutta monina pyhäpäivinä jumpat pyörii ja kun muilla on vapaata, niin meikä hikoilee silloinkin. Sama homma kesähelteillä, kun muut skippaa sisätreenit lämmön vuoksi, niin ohjaajat ovat paikalla niiden kolmen muun jumpparin lisäksi. 😀

Aina töissä. Mun työpäivä ei ala ja lopu tiettyyn aikaan, vaan oon ikään kuin aina ”saatavilla”. Tämä sama puoli antaa paljon vapauksia, sillä töitä voi tehdä missä vaan, mutta sitten joskus olisi vaan kiva unohtaa kaikki velvollisuudet ja olla vapaalla. Bloggaamiseen ja koko vaikuttajatouhuun oon oppinut ottamaan tietynlaisen rutiinin niin, ettei vapaapäivien vietto aiheuta enää morkkista, mutta kyllä se siellä takaraivossa aina hieman painaa, että pitäis ja pitäis.

Työt on tehtävä oli aamu tai yö. Kun on toisella leivissä, on helppoa jättää hommat kesken kun se kahdeksan tuntia tulee täyteen, mutta kun työllistät itsesi, niin tietyt asiat on hoidettava, vaikka takana olisi jo 12 tuntia töitä. Toki suunnittelulla yms. pystyy hallitsemaan ajankäyttöä, mutta välillä mulla on kyllä viikkoja ja päiviä kun mikään suunnittelu ei auta, aika loppuu silti. 😀

Suurennuslasin alla. En kuvittele olevani mikään maailman napa, mutta tietynlainen paine tulee tämän sometyön mukana. Tuntuu, että aina pitäisi olla jotain mieltä asioista ja ottaa kantaa. Pitäisi edustaa ja olla hyvä esimerkki. Ne omat odotukset ja luodut paineet vain pahenevat iän myötä. 😀 Vaikka ottaisin kantaa johonkin aiheeseen tai asiaan, voi olla etten mieti sitä postauksen kirjoittamista pidempään ja sitten joku tulee kysymään seuraavana päivänä, että onko sulla kaikki hyvin kun kirjoitit kiusaamisesta? Kiusataanko sua? 😀 Joskus voi ottaa kantaa myös ulkopuolisena, eikä kaikki liity aina itseeni, vaikka monesti niin kuvitellaan kun tekstejä luetaan. Välillä kirjoitan ihan vain viihdytysmielessä ja koska kirjoittaminen on työtäni.

Myös ohjaajana on tietynlainen vastuu, sillä kun omaa vakio asiakaskunnan, niin ei halua olla poissa töistä kuin ihan väkipakolla. Jotenkin ei siis halua tuottaa pettymystä ihmisille olemalla poissa, mikä on järjellä ajateltuna aika hölmöä, sillä ketään tuskin haittaa jos ohjaaja on joskus harvoin kipeänä kotona. 😀

Kyllähän noita tuli melko paljonkin, hah. Toivottavasti ei jäänyt kuvaa valittajasta, sillä vaikka nuo olivat ns. huonoja puolia, on moni huono asia samalla myös positiivinen. Enkä vaihtaisi nykyistä arkeani kyllä kovin helpolla mihinkään. Mun mielestä joskus pitää olla raskaita päiviä ja hetkiä kun kiinnostaa yhtä paljon kuin kilo paskaa, sillä näiden päivien jälkeen ne kivatkin hetket tuntuu taas paljon paremmalta!

Kuvat: Anna Riska / Annmarias

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


TÄHÄN OLLAAN TULTU

Moikka! Täällä on vietetty erittäin rentoa perjantaita ja nautittu mahtavasta kelistä. Kävin hauvan kanssa kävelyllä jäällä ja siellähän olisi voinut viettää aikaa vaikka kuinka pitkään. Kotiin ajellessa radioista soi Robinin onnellinen ja ei voi kieltää etteikö olisi ollut hyvin onnellinen fiilis atm. Ne on ne pienet asiat! 🙂 Tästä aasinsiltana ajattelin vastailla ihan postauksen muodossa yhteen kommenttiin, joka koskee menneisyyttä ja tulevaisuutta.

On ihailtavaa, että pystyt elättämään itsesi duunilla, josta aidon oikeasti tykkäät. Siinä olisi tavoitetta meille kaikille. Olisi mielenkiintoista lukea enemmänkin sun opiskelu/ammatinvalinta-asiasta: Haitko opiskelemaan lukion jälkeen? Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sulla oli tuohon aikaan? Onko toteutunut reitti erilainen, mitä olit etukäteen ajatellut? Entä miltä tulevaisuus näyttää tästä hetkestä tarkasteltuna?

Yksi päivän parhaita hetkiä, eli aamu, kahvi ja työhommiin paneutuminen omassa keittiössä.

Mulla ei ole oikeen koskaan ollut mitään selkeää visioo siitä mitä haluan tehdä työkseni. Liikunta ja ravinto on aina kiinnostanut mua ja tiesin, että haluan työskennellä liikunnan parissa, mutta mulla ei ollut hajuakaan miten. Hauskaa tässä on se, että ryhmäliikunnan ohjaus ei ollut mulle missään vaiheessa mikään tavoite, enkä haaveillut kyseisestä työstä kuten ehkä useimmissa tapauksissa on. Mua jopa joskus kyseltiin ohjaamaan tunteja, mutta en ollut yhtään kiinnostunut siitä hommasta vielä siihen aikaan.

Homma sai alkunsa siitä, että treenasimme aerobic-treenejä salilla jossa työskentelen nykyään ja joskus siellä tuli puhe mahdollisuudesta opiskella oppisopimuksen kautta liikunnanohjaajaksi. Pidin tuolloin välivuotta yo-kirjoituksien jälkeen ja työskentelin sisustus liikkeessä myyjänä.  Joidenkin treenien lomassa kysyin ihan extemporee jos saisin tehdä oppisopimusopiskeluni silloisella Lady Linella. Sain myöntävän vastauksen. Koulun kautta  mun oli ”pakko” tehdä myös jumppaohjauksia. Olin pääosin tuolloin vastaanotossa ja seurasin silloisen ryhmäliikuntavastaavan työtä oppimismielessä. Ohjaisin muutaman tunnin viikossa ja se oli vaan sellaista sivupuuhaa aerobicin rinnalla.

Jossain vaiheessa opiskelujani sain päähänpiston lähteä matkaoppaaksi, koska silloinen poikaystäväni oli lähdössä maailmalle ties kuinka moneksi vuodeksi. Olen sellainen, että kun jotain saan päähäni, niin sen toteutan. Neljä kuukautta tästä ideasta, olin pakannut kamani ja muuttamassa Gran Canarialle oppaaksi. Jätin taakseni kaiken;kaverit, perheen, aerobicin, työpaikan ja opiskelut.

Mun hyvä ja huono luonteenpiirre on myös se, että en stressaa asioista kovin paljon, vaan luotan että asiat järjestyy aina. Ei ehkä ollut fiksuin veto lähteä, mutta tuo reissu kyllä opetti todella paljon ja ulkomailla asuessa ja työskennellessä opin arvostamaan kaikkea sitä mitä on täällä. Jos en olisi lähtenyt, en usko että mulla olisi ollut niin paljon eforttia ja tahdonvoimaa painaa hommia niin, että olen elämässäni tässä tilanteessa juuri nyt. Ennen muuttoa pidin asioita itsestäänselvyytenä ja tein vain asiat, jotka mun kuului tehdä. 

 

Paluun jälkeen sain onneksi tulla takaisin lady linelle ja halusin osoittaa kuinka kiitollinen olin ja kuinka paljon halusin edetä työssäni ja otinkin vastaan kaikki työtehtävät ja tunnit mitä vain sain. Tuolloin ymmärsin, että vaatii aikaa ja vaatii hommia, jos haluaa jotain. Saattaa kuulostaa itsekkäältä, mutta itse olen sitä mieltä, että olen ansainnut kaiken  saavuttamani ahkeralla työnteolla ja panostamalla paljon ja vähän päälle. Jos haluaa olla hyvä jossain, riittää kun tekee asiat jotka kuuluu. Jos haluaa olla paras, täytyy tehdä asiat jotka kuuluu ja paljon, paljon päälle.

Mulla ei siis ole koskaan ollut mitään tiettyä suunnitelmaa, eikä ole oikeastaan vieläkään, mutta oon aina panostanut asioihin, jotka on mulle tärkeitä. Mulla on aina ollut sellainen mentaliteetti että ei ole olemassa esteitä, ei sitten minkäänlaisia. 😀 Myös tietynlainen kilpailuvietti on vienyt eteenpäin. Jos on kyse kilpailusta, oon todella aikaansaava ja motivaatio on korkealla! Nykyään tosin huomaan tuon kilpailuvietin laimentuneen, mistä lie johtuu. 😀

Ei siis varmaan ole yllätys, että tulevaisuus on myös tavallaan auki. Tällä hetkellä ammatillisessa mielessä mulla on paljon käynnissä ja uskon, että ihan heti ei ole hiljenemässä nämä hommat. Toisaalta tiedostan, että esimerkiksi bloggaaminen ei ole sellainen asia jonka varaan kannattaa tulevaisuuttaan laskea. Myöskään ryhmäliikuntahommia ei voi tehdä ainakaan suurissa määrin ihan ikuisesti. Tämä hyvinvointiala on sellainen juttu, joka elää ja muuttuu jatkuvasti, joten siinä mielessä on todella vaikea sanoa mihin elämä kuljettaa, mutta ajattelin elää päivä kerrallaan ja luottaa edelleen siihen että asiat loksahtelee kuitenkin oikeille paikoilleen.

Mä en ole koskaan laskenut menestystä sen mukaan, kuinka hienoja titteleitä tai ammattinimikkeitä joku omistaa. Mulle menestyminen on sitä, että saa tehdä asioita joista nauttii ja joiden tekeminen ei vaadi suuria ponnisteluja. Mulle jokainen päivä on samanarvoinen, enkä elä arkea odottaen viikonloppuja ja pakoa rutinneista tai työstäni, sillä nautin melkeinpä eniten juuri arjesta ja asioista jotka täyttää mun päiviä. 🙂

Olen ehdolla kategoriassa ”energisin”. Kiitos jos äänestät! 🙂

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


LAISKA TÖITÄÄN LUETTELEE – MITÄ KAIKKEA PUUHAAN PÄIVÄT PITKÄT?

Joskus aikoinaan mulla (ja monella muulla) oli tapana listata Facebookin statukseen hyvin ahkerasti kaikki mitä oli päivän aikana tehnyt. Omat fb muistot ilmoittelevat niistä päivityksistä edelleen suhteellisen usein. 😀 Omani näyttivät hyvin usein seuraavanlaisilta: ”Huhheijaa, tänään ollaan taas jumpattu kunnolla! Aamulla spinning-bodypump, tähän väliin bodycombattia ja sit tykitellään vielä pumppi ja attackia illalla! Nähään jumpilla kamut :D”.

Jossain vaiheessa siirsin kai nuo päivitykset blogitekstien muotoon ja ensimmäisien vuosien postauksia lukiessa saa kyllä hymyillä noille jutuille. Pelkkää reeniä ja jumppaa täynnä. Nyt ajattelin kuitenkin palata ajassa taaksepäin ja summailla mitä kaikkea mun työni sisältää. Olen kai jonkinlainen liikunta-alan monitoimityöläinen, koska teen paljon kaikenlaista. Yhteinen tekijä kaikessa on se, että työt liittyvät jollain tavoin hyvinvointiin, liikuntaan ja ravitsemukseen!

Tämä vuosi on ollut yksi kiireisimpiä koskaan, sillä oon muutaman työn lisänä pyörittänyt vielä omaa yritystä, joten hommista ei ole ollut puutetta. 😀

Tässä työtehtäväni:

Yrittäjä – Teen siis tällä hetkellä hommia oman toiminimen kautta ja pääasiallisena työnä nettivalmennuksia, yksilövalmennuksia, luentoja sekä erilaisia yhteistöitä. Hommat ovat lähteneet käyntiin hyvinkin vauhdikkaasti ja hommaa on piisannut. Yrittäjyteen liittyy paljon käytännön asioita, joista on pitänyt ottaa selvää ja lisäksi alussa kaikki uusi vie aina enemmän aikaa. Sivustoni www.ainorouhiainen.fi toimii tietysti myös tämän alla.

Ryhmäliikuntaohjaaja – Ohjailen tällä hetkellä sellaista 8-10 tuntia viikossa ja ohjauksiin tulee tietysti laskea aina aika, joka menee suunnitteluun, opetteluun ja esimerkiksi musiikkien miksailuun, jonka teen aina itse suunnittelemille tunneille. Jumppahommat ovat sen verran rutiinia mulle, että olen suhteellisen nopea tekemään uusia koreografioita tai oppimaan uudet les mills – ohjelmat. Siltikin nämä vievät sen oman siivunsa ajasta, sillä jollain tavoin olen hieman perfektionisti ja haluan tehdä asiat mahdollisimman hyvin, sillä se heijastuu mielestäni suoraan kävijämäärien kanssa. 🙂

Ryhmäliikuntavastaava – Toimin salimme vastaavana ohjaajana, eli ohjaajien esimiehenä ja mun hommiin kuuluu hoitaa kaikki salimme ryhmäliikunta-asiat. Tähän voisi luetella liudan työtehtäviä, mutta sanotaan lyhykäisesti, että kun kyseessä on suuri sali, on paljon pieniä juttua joista täytyy huolehtia. Lasken myös ohjaajien palkat ja olen jonkinlainen äänentoistoteknikko. 😀

Sosiaalisen median & markkinoinnin vastaava – Toimin salimme somevastaavana, johon liittyy paljon myös markkinointiin kuuluvia asioita. Tykkään ideoida uusia juttuja ja muutenkin tämä työ sopii hyvin yhteen tämän koko sometyön kanssa. Ainoa miinus tässä on se, että koska Vaasassa asutaan, niin kaikki pitää aina tuottaa kahdella kielellä, mikä saattaa olla hieman hidasta ja vaivalloista, vaikkakin mulla on oma henk. kohtainen suomesta ruotsiin kääntäjä. 😀

Vaikuttaja – Tuttavallisemmin siis bloggaaja, jota olen tehnyt ammattimielessä jo neljän vuoden ajan. Nykyään blogin lisäksi tähän kuuluu myös instagram-tilin, facebookin ja pienemmässä roolissa snap chatin päivitys, jotka ovat työsopimukseni alla. Olen siis vaikuttajana täällä Indieplacella ja nykyään laskutan palkkani toiminimeni kautta. Kuten olen monesti maininnut, niin bloggaamiseen kuuluu kaikenmoista puuhaa ja etenkin jos päivitystahti on 5-7 krt / vkossa, niin menee jo pelkkiin postauksiin oma aikansa. Yhteistyöt ja erilaiset kamppanjat vievät oman siivunsa ja välillä mun sposti tulvii yli kaikenlaisista blogiin liittyvistä maileista. 😀

Siinäpä nuo lyhykäisyydessään. Kaikkia tehtäviä yhdistää myös se, että tykkään kaikesta mitä teen! 🙂 Ainoa miinuspuoli on aika, jota meinaa olla välillä liian vähän. Kiireessä toimiminen taas syö luovuutta ja asioista nauttimista. Uskon kuitenkin, että kun vaan löydän tästä pikkuhiljaa sopivan rytmin, niin hommat alkaa pyöriä astetta helpommin. Nuo kaikki työt kuuluvat mun päiviin aina jollain tavoin ja se on omalla tavallaan myös mielekästä kun on paljon erilaisia asioita joita tehdä – ei ainakaan tule tylsää!

Näiden lisänä pyrin myös treenaamaan sen kolmesti viikkoon omia treenejä, jotta saan myös aikaa, jolloin ajatella vaan itseäni. 😀 Tällä hetkellä mulla ei luonnollisesti ole aikaa panostaa itseeni samoin, kuin vaikka silloin kun olen tehnyt vain jumppia, vastaavantyötä ja blogia. Panostamisella tarkoitan kurinalaisempaa ruokavaliota ja kehon muokkaustavoitteita. 🙂 Nyt on PT-asiakkaat, valmennukset, some ja yritys noiden lisänä. 😀 Nyt kun kirjoitin kaiken ylös niin itsekin mietin, että miten pirussa oikeesti olen ehtinyt kaiken. 😀

Sen verran vielä yleisesti ammatinvalintaan littyen, että itse en tiennyt vielä parikymppisenäkään mikä musta tulee isona. Ainoa asia oli intohimo treeniä ja hyvinvointia kohtaan. Panostin näihin paljon omalla tavallani, vaikka moni naureskelikin mun blogille aluksi tai sanoi, ettei jumppaamalla voi itseään elättää. No tässä sitä ollaan elätetty jo kohta 10 vuoden ajan. Muistakaa siis aina seurata intohimoa ja tehdä asioita joista nautitte, loput asiat sujuvat omalla painollaan! 🙂

Olen ehdolla kategoriassa ”energisin”. Kiitos jos jaksat äänestää! 🙂

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


AMMATTINA SOSIAALINEN MEDIA & LIIKUNTA

Aina välillä kysellään mun työnkuvasta ja siitä miten oon tähän pisteeseen lopulta päätynyt. Oon kirjoitellut ennenkin mun ammatista, mutta tänään ajattelin kertoa hieman, miten kaikki rakentuu ja mitä oikeen puuhailen päivät pitkät. Mun työnkuva on siitä hieman erikoinen, että mulla on niin sanotusti aika monta rautaa tulessa. Teen siis paljon erilaisia juttuja somen ja treenaamisen ympärillä. Oon onnistunut yhdistämään nämä kaksi ihan kivasti yhteen ja oon jopa ylpeä siitä, missä pisteessä olen tänä päivänä. Työn haasteena on se, että se rakentuu niin monesta palasesta, että välillä on vaikea keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Toisaalta, erilaiset jutut antavat toisilleen vastapainoa, sillä tämä kotona yksin näpertely voisi käydä pidemmän päälle hieman yksinäiseksi, kun taas ryhmäliikunnan ja PT-työn parissa oon kontaktissa ihmisten kanssa, mikä antaa mulle henkilökohtaisesti paljon energiaa.

Hyvä ja huono puoli on myös se, että koko tämä homma liittyy periaatteessa mun persoonaan ja minuun itseeni. Jos etsitään jotain hienoa sanaa niin henkilöbrändi on kai sellainen, sillä esimerkiksi tämä some-puoli rakentuu pitkälti sen varaan. Kaikki on periaatteessa mun omissa käsissä ja määrään millaista sisältöä tuotan ja milloin, eli työ on aika vapaata. Toisaalta taas haastavissa tilanteissa tämä kääntyy itseäni vastaan, sillä mua ei voi kukaan esim. tuurata ja tämä aiheutti tosi paljon paineita esimerkiksi kesällä kun jouduin ottaa taukoa bloggaamisesta. Bloggaaminen vaatii luovuutta ja sitä on tosi vaikea tehdä väkisin. Toisaalta, kun on tuottelias fiilis, on tää ihan parasta puuhaa, enkä edes kutsuisi työksi. Tykkään kirjoittaa ja koen, että osaan tuoda ajatuksiani hyvin julki juuri kirjoittamalla.

Some-vaikuttaja – Blogi, instagram & snapchat ovat ne kanavat, jotka tuovat ”leivän pöytään”. Olen siis työntekijänä Indiedaysilla ja saan palkkani kerran kuukaudessa, koostuen kiinteästä palkasta ja kaupallisten yhteistöiden määrästä. Snapchattia käytän pääosin omaksi ilokseni, sillä tykkään sen rentoudesta ja helppoudesta. Jos blogin ja instan sisältö on enemmän juuri tähän hyvinvointigenreen suunniteltua, saattaa mun snäpissä vaihdella jutut aina koiravideoista omiin illanviettoihin kamujen kanssa.

Tuottamiseen sisältyy aika paljon muutakin kuin pelkät ulos näkyvät tekstit ja kuvat. Itse toimin niin, että ideoin ja mietin jatkuvasti erilaisia blogiin sopivia aiheita. Saan paljon inspiraatiota ympäristöstä, jossa vietän muuten aikaani paljon. Tämä onkin helpottanut tuottamista paljon. Kun juttelen asiakkaiden kanssa tai treenaan salilla ja katselen ympärilleni, saatan saada jonkun idean, josta lähden tuottamaan tekstiä.

Ensi kuussa tulee täyteen 7-vuotta bloggaamista ja kuten tännekin on välittynyt, oon kokenut pientä kriisiä sen suhteen mihin suuntaan haluan tätä viedä. Tekstien suhteen mietin aina, että klikkaisinko itse tekstin auki vai en. Mikä on tällä hetkellä kiinnostavaa ja mihin kannattaa ottaa kantaa. Teen paljon analysointia ja ajatustyötä sosiaalisen median parissa ja voisin sanoa tietäväni tästä bussineksesta todella paljon.

Saan paljon yhteistyöehdotuksia, joista murto-osa toteutuu tänne blogiin saakka. Parasta on tietysti tehdä yhteistyötä tuotteen ympärillä, jota käyttäisi ihan muutenkin, ilman mitään ”etuuksia”. Toisaalta, olen löytänyt paljon uusia suosikkituotteita ja juttuja, joita en välttämättä muuten olisi ostanut.

Mulla on hyvin vapaat kädet tämän blogin suhteen ja päätän itse kaikesta. Eli vaikka olen Indiedaysin alla bloggaajana, ei mua voida esimerkiksi pakottaa mihinkään mitä en itse halua. Aiemmin pyrin tuottamaan sisältöä ihan päivittäin, mutta nykyään tekstejä tulee keskimäärin 5 per viikko. Blogiin menevä aika vaihtelee todella paljon, joskus tekstit syntyvät hetkessä ja joskus postaukseen saa menemään todella paljon aikaa. Joskus toivoisin, että saisin vaan kirjoittaa, ilman että stressaisin kuvituksesta, sillä kuvat ja niihin menevä aika on välillä todella iso siivu omasta ajasta.

Annan kanssa on otettu monet #photoshoot sessiot ja hän on mun virallinen ”blogikuvaaja” 🙂

Ryhmäliikuntaohjaaja & Ryhmäliikuntavastaava – Toimin siis vastaavana ohjaajana Wasa Sports Clubilla. Ohjauksieni lisäksi huolehdin siis ryhmäliikunnasta ylipäätään meidän salilla. Uudet ohjaajat, aikataulujen suunnittelu, tapahtumat ja kaikki niihin liittyvä kulkee kauttani. Tällä hetkellä ohjaan itse noin 8 tuntia viikossa.

Ryhmäliikunta on ollut mun henkireikä jo vuosien ajan. Mulle on ollut aina tärkeää panostaa omiin ohjauksiini ja oonkin laittanut paljon aikaa ja energiaa siihen, että kehittyisin hyväksi ohjaajaksi. Mielestäni paras tapa kehittyä on itse työn tekeminen. Mietin paljon ohjaamistani, asiakkaiden reagointia ja sitä millaiset ”keinot” toimivat ohjauksissani parhaiten. Vaikka suhtaudun ohjauksiini melko rennosti nykyään, haluan että mulla on langat käsissä ja vaikka toimin paljon spontaanisti, yhden tunnin takana voi olla paljon suunniteltuja asioita, mitä ei välttämättä edes huomaa ulospäin. Tällaisia ovat esim. äänenkäyttö, musiikin ja liikkeen yhdistelmä, musiikin käyttö tehokeinona, valojen käyttö jne.

Oon saanut ryhmäliikunnan parista niin paljon, että sitä on vaikea tuoda kirjoittamalla julki. Se on auttanut vaikeina aikoina ja nostanut mun itsetuntoa, oon oppinut paljon ja saanut todella paljon uusia ystäviä ja tuttuja tän homman parista.

Haastavana puolena voisi mainita, että päivinä kun väsyttää ja on paska fiilis, voi ohjaamaan lähtö tuntua tosi raskaalta. Toisaalta taas, usein ohjauksien jälkeen nuo fiilikset ovat poissa. Koen, etten saa missään muussa treenissä samanlaista oloa aikaiseksi kuin ohjauksien aikana. Se hien ja hapotuksen määrä jonkun tiukan spinningin tai muun jälkeen on ihan parasta! 😀

Personal Trainer & Nettivalmennus – Tällä hetkellä en tee kovinkaan paljon PT-hommia, mutta mulla pyörii kuitenkin aina hommat muutaman asiakkaan kanssa, sen mukaan miten aikaa vaan riittää. Oon tehnyt myös etävalmennusta jonkun verran ja sitten meillä pyörii tuo ainorouhiainen.fi – sivusto, johon suunnittelen uusia ohjelmia aika ajoin. Välillä mietin, että haluaisin tehdä tätä puolta enemmänkin ja keskittää aikaa uusien juttujen suunnitteluun, mutta toistaiseksi tämä on vienyt hieman pienemmän siivun kaikesta. Kumpa olisi rajattomasti aikaa, sillä ideoita mulla olisi vaikka kuinka paljon. Lisäksi on aina ikävää kieltäytyä valmennuspyynnöistä, joita tipahtelee jatkuvasti melko paljon.

Jos mun rooli ryhmäliikuntaohjaajana on aika dominoiva ja vaativa, niin PT:nä oon hieman erilainen. Mulla on vuosien aikana muokkautunut tietynlainen tyyli ohjaajana, jonka koen toimivan parhaiten asiakkaitteni kanssa. Vahvuutena mulla on monipuolinen osaaminen treenin parissa sekä ravitsemuspuolen tieto&taito. Oon myös oppinut, että psyykkisellä puolella on nykyään hyvin iso rooli muutoksien onnistumisen kanssa. Tällaisissa PT-suhteissa on tärkeetä, että kemiat kohtaa, sillä työskentely on yleensä aika tiivistä.

Asiakkaiden muutostarinoita on tullut jaettua myös täällä!

SOME-vastaava – Oman sosiaalisen median lisäksi, vastaan nykyään myös Wasa Sports Clubin somesta ja tuottamisesta. Tämä työ sisältää pitkälti samoja asioita kuin oman brändin tuottaminen, mutta tietysti kuntosalin näkökulmasta. Lisäksi mukana on enemmän puhdasta markkinointia. Mun on helppo tehdä tätä työtä, koska tunnen firman paremmin kuin omat taskuni ja vietän siellä muutenkin paljon aikaa. Aluksi mietin, että riittääkö aika ja rahkeet, mutta toistaiseksi tämä on sujunut kätevästi muiden töiden ohella, kunhan muistan vain delegoida ajankäyttöni järkevästi.

Sellaisia puuhia tapahtuu siis mun arjessa. Oon nimenomaan pyrkinyt siihen, että arki ja viikonloput eroaisivat toisistaan ja välillä siinä onnistunutkin. Silti on vaan hyväksyttävä, että tämä ammatti on sellaista, että se kulkee tavalla tai toisella mukana myös niinä vapaapäivinä. Kuten kaikessa, myös eri ammateissa on aina omat hyvät ja huonot puolensa. Itse oon onnellinen, että suurimman osan ajastani, nautin siitä mitä teen!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.