”MÄ OONKI REIPPAAMPI KUIN SÄ”

29.06.2018
1

Joskus vaan ihmetyttää ihmisten ajatusmaailma. Mietin usein, että miksi eriävistä mielipiteistä ylipäätään kiistellään ja vängätään. Oon kai itse siinä mielessä helppo ihminen, että mun on todella helppo ymmärtää erilaisia ihmisiä, mielipiteitä ja toimintamalleja. Yritän myös ymmärtää niitä, jotka nillittävät joka asiasta, eivätkä näe omaa napaansa pidemmälle, mutta se on ehkä vaikeinta.

Viime aikoina on taas ollut keskustelua siitä, millainen työ on arvokkainta. Koska keskustelut on käyty sosiaalisessa mediassa, on noussut esiin kuinka helppoa työtä some/vaikuttaminen on. En koe tarvetta perustella tai tuoda esiin, onko tämä rankkaa tai aikaavievää, sillä itse koen, että vaikuttaminen on kuitenkin suhteellisen helppo tulonlähde, kun on päässyt pisteeseen missä seuraajia on sen verran, että siitä maksetaan.

Se, miten rankaksi tai helpoksi tämän(kin) työn mieltää, riippuu varmasti paljon ihmisestä. Tämä työ ei ole ehkä aikaavievää (vaikka aikaakin tämä vie, mutta ei ns sidottu tiettyyn aikarytmiin) eikä raatamista, mutta omat haasteet ovat olemassa. Haastavinta on varmasti ensinnäkin päästä pisteeseen, missä tätä voi kutsua ammatiksi. 😀

Itse en ole pelkkä vaikuttaja, vaan olen myös palkkatyöläinen kuntosalilla sekä yrittäjä. Toki yritystoiminta linkittyy vahvasti vaikuttamiseen, sillä ilman somea, mun yritys ei pyörisi. Ei ainakaan samalla volyymilla. Nykyään on todella vaikea erottua esimerkiksi Personal Trainerina ilman tunnettavuutta. Oikeastaan kaikki yritykset, jossa myydään jotain, hyötyvät suuresta seuraajamäärästä. Kyllä mä koen, että näkyvyys on nykymarkkinoilla valtaa.

Onko se sitten reilua muita kohtaan, että toinen joutuu raataa perse ruvella jokaisen uuden asiakkaan eteen, kun toinen heittää instagramiin yhden kuvan jossa myy jotain ja saa tuhansia ostajia saman tien? No ei varmasti ole, mutta onko elämä ylipäätään millään osa-alueella reilua? Ja loppupeleissä kuitenkin se, jolla se näkyvyys on, on tehnyt jotain oikein. Tuskin ne seuraajat ovat itsestään ilmestyneet. Nykyään on vain todella haastavaa kerätä suurta seuraajakuntaa, kun tarjontaa on niin pirusti. Joku on vain saattanut tehdä oikeita asioita oikeaan aikaan. Tai sitten ei.

Mä en itse ole koskaan arvottanut ketään ammatin tai titteleiden perusteella. Jokainen työ on omalla tavallaan tärkeää ja arvokasta. Miksi näistä pitää kinastella? Epätasa-arvoa tulee luultavasti aina olemaan ja jos on tyytymätön omaan tilanteeseen, aina on mahdollisuus yrittää jotain muuta työtä. Yrittäessä on aina mahdollisuus epäonnistua, mutta yrittämättä jättäminen on varma tapa epäonnistua siinä. Jos ylipäätään keskittyy oman elämän rakentamiseen, eikä murehdi miten helppoa muilla on, pääsee jo aika pitkälle!

Jos olen joskus kertonut millaisia mun päivät ovat, on postaukseen saattanut tulla kommenttia, kuinka helppoa mulla on. Itse kun joutuu kuskata lapsia sinne tänne ja olla kasista neljään sorvin ääressä. Siihen vielä kotityöt sun muut. Mä taas en ymmärrä mitä sillä haetaan, että pitää perustella miten rankkaa oma elämä on. 😀 Siis eikö se ole vaan hyvä, jos ei ole rankkaa? Itse ainakin koen, että mitä pienemmällä työmäärällä saan tilipussiin täytettä, sen parempi. Miksi pitäis raataa ja kärsiä, jos on olemassa helpompi vaihtoehto? On ihmeellistä kuinka edelleen ajatellaan, että mitä enemmän stressiä, paineita ja kiireitä sitä reippaampi ja parempi ihminen olet.

Työstä puheenollen, mullakin alkaa kesäloma aivan näillä näppäimillä. Tänään olisi vielä RPV-ohjaus, huomenna aamusta spinning ja sitten meikämuija saa ottaa iisiä viisi viikkoa. Loman alkamisen lisäksi meen kirjottamaan tänään kauppakirjat sijoitusasunnon ostamisesta! Ihan uus aluevaltaus tähän repertuaariin. 😉

Kivaa viikonloppua toverit!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook

 


AMMATTINI KURJAT PUOLET

05.06.2018
1

Useampaan kertaan on tullut hehkutettua omaa ammatinvalintaa. Tai en tiedä voiko puhua valinnasta, sillä asiat ovat vain loksahdelleet kohdilleen vuosien myötä. Koen olevani onnellisessa asemassa sen suhteen, että nautin todella paljon työstäni ja tulen sillä hyvin toimeen. Keksisin työstäni monta hyvää puolta, mutta koska kaikessa on myös se toinen puoli, niin avataan vähän asioita jotka ottaa pannuun välillä tai aiheuttaa stressikäyrän nousua.

Jos ruudun takana on uusia tyyppejä, niin olen siis jonkinlainen liikunnan ja sosiaalisen media monitoimityöläinen; vaikutan ja viihdytän! 😀 Teen työkseni sosiaalista mediaa, ryhmäliikunta-ohjauksia ja muita ryhmäliikuntaan liittyviä asioita, yritykseni alla personal trainingia, verkkokauppaa ja nettivalmennuksia.

Poikaystävä vastaisi varmaan tähän kysymykseen, että oot aina töissä ja aivan oikeassa hän olisikin, sillä koska duuniajat ovat melko epäsäännöllisiä, mulla on vain harvoin aikaa nähdä kavereita tai läheisiä. Tämä on asia, josta on vielä kaiken lisäksi huono omatunto, eikä se auta asiaa kovinkaan paljon. Onhan se tylsää kieltäytyä monista menoista ja tapaamisista töiden vuoksi. Usein tapaamiset saa suunnitella kuukausi etukäteen, mutta en taida kyllä olla ainoa yhtä kiireinen.

Olen aina arki-illat kiinni. Ohjaan jumppia noin neljänä arki-iltana viikossa, joten mitään iltapläänejä tulee harvoin tehtyä tai sovittua, sillä ainoana vapaailtana perjantaisin haluan yleensä vain olla ja lisäksi mulla on seuraavana aamuna spinning. 😀 Suurimmaksi osaksi ajasta mulla ei varmaan olisi mitään sen parempaakaan tekemistä, mutta silloin harvoin kun olisi joku kiva juttu, niin ”ei pysty kun on jumpat”. Iltaohjauksiin liittyy myös tietynlainen paine, eli koko päivän on pienessä valmiustilassa iltaa varten. Vaikka mulla ei olisi muuta ohjelmaa päivän aikana, niin en pysty täysin relaamaan ennen kuin hommat ovat paketissa.

Oli joulu tai juhannus niin meidän sali on auki. Okei, jouluaattona ei ole pakollista (mutta saa) mennä töihin, mutta monina pyhäpäivinä jumpat pyörii ja kun muilla on vapaata, niin meikä hikoilee silloinkin. Sama homma kesähelteillä, kun muut skippaa sisätreenit lämmön vuoksi, niin ohjaajat ovat paikalla niiden kolmen muun jumpparin lisäksi. 😀

Aina töissä. Mun työpäivä ei ala ja lopu tiettyyn aikaan, vaan oon ikään kuin aina ”saatavilla”. Tämä sama puoli antaa paljon vapauksia, sillä töitä voi tehdä missä vaan, mutta sitten joskus olisi vaan kiva unohtaa kaikki velvollisuudet ja olla vapaalla. Bloggaamiseen ja koko vaikuttajatouhuun oon oppinut ottamaan tietynlaisen rutiinin niin, ettei vapaapäivien vietto aiheuta enää morkkista, mutta kyllä se siellä takaraivossa aina hieman painaa, että pitäis ja pitäis.

Työt on tehtävä oli aamu tai yö. Kun on toisella leivissä, on helppoa jättää hommat kesken kun se kahdeksan tuntia tulee täyteen, mutta kun työllistät itsesi, niin tietyt asiat on hoidettava, vaikka takana olisi jo 12 tuntia töitä. Toki suunnittelulla yms. pystyy hallitsemaan ajankäyttöä, mutta välillä mulla on kyllä viikkoja ja päiviä kun mikään suunnittelu ei auta, aika loppuu silti. 😀

Suurennuslasin alla. En kuvittele olevani mikään maailman napa, mutta tietynlainen paine tulee tämän sometyön mukana. Tuntuu, että aina pitäisi olla jotain mieltä asioista ja ottaa kantaa. Pitäisi edustaa ja olla hyvä esimerkki. Ne omat odotukset ja luodut paineet vain pahenevat iän myötä. 😀 Vaikka ottaisin kantaa johonkin aiheeseen tai asiaan, voi olla etten mieti sitä postauksen kirjoittamista pidempään ja sitten joku tulee kysymään seuraavana päivänä, että onko sulla kaikki hyvin kun kirjoitit kiusaamisesta? Kiusataanko sua? 😀 Joskus voi ottaa kantaa myös ulkopuolisena, eikä kaikki liity aina itseeni, vaikka monesti niin kuvitellaan kun tekstejä luetaan. Välillä kirjoitan ihan vain viihdytysmielessä ja koska kirjoittaminen on työtäni.

Myös ohjaajana on tietynlainen vastuu, sillä kun omaa vakio asiakaskunnan, niin ei halua olla poissa töistä kuin ihan väkipakolla. Jotenkin ei siis halua tuottaa pettymystä ihmisille olemalla poissa, mikä on järjellä ajateltuna aika hölmöä, sillä ketään tuskin haittaa jos ohjaaja on joskus harvoin kipeänä kotona. 😀

Kyllähän noita tuli melko paljonkin, hah. Toivottavasti ei jäänyt kuvaa valittajasta, sillä vaikka nuo olivat ns. huonoja puolia, on moni huono asia samalla myös positiivinen. Enkä vaihtaisi nykyistä arkeani kyllä kovin helpolla mihinkään. Mun mielestä joskus pitää olla raskaita päiviä ja hetkiä kun kiinnostaa yhtä paljon kuin kilo paskaa, sillä näiden päivien jälkeen ne kivatkin hetket tuntuu taas paljon paremmalta!

Kuvat: Anna Riska / Annmarias

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


LAISKA TÖITÄÄN LUETTELEE – MITÄ KAIKKEA PUUHAAN PÄIVÄT PITKÄT?

27.03.2018
1

Joskus aikoinaan mulla (ja monella muulla) oli tapana listata Facebookin statukseen hyvin ahkerasti kaikki mitä oli päivän aikana tehnyt. Omat fb muistot ilmoittelevat niistä päivityksistä edelleen suhteellisen usein. 😀 Omani näyttivät hyvin usein seuraavanlaisilta: ”Huhheijaa, tänään ollaan taas jumpattu kunnolla! Aamulla spinning-bodypump, tähän väliin bodycombattia ja sit tykitellään vielä pumppi ja attackia illalla! Nähään jumpilla kamut :D”.

Jossain vaiheessa siirsin kai nuo päivitykset blogitekstien muotoon ja ensimmäisien vuosien postauksia lukiessa saa kyllä hymyillä noille jutuille. Pelkkää reeniä ja jumppaa täynnä. Nyt ajattelin kuitenkin palata ajassa taaksepäin ja summailla mitä kaikkea mun työni sisältää. Olen kai jonkinlainen liikunta-alan monitoimityöläinen, koska teen paljon kaikenlaista. Yhteinen tekijä kaikessa on se, että työt liittyvät jollain tavoin hyvinvointiin, liikuntaan ja ravitsemukseen!

Tämä vuosi on ollut yksi kiireisimpiä koskaan, sillä oon muutaman työn lisänä pyörittänyt vielä omaa yritystä, joten hommista ei ole ollut puutetta. 😀

Tässä työtehtäväni:

Yrittäjä – Teen siis tällä hetkellä hommia oman toiminimen kautta ja pääasiallisena työnä nettivalmennuksia, yksilövalmennuksia, luentoja sekä erilaisia yhteistöitä. Hommat ovat lähteneet käyntiin hyvinkin vauhdikkaasti ja hommaa on piisannut. Yrittäjyteen liittyy paljon käytännön asioita, joista on pitänyt ottaa selvää ja lisäksi alussa kaikki uusi vie aina enemmän aikaa. Sivustoni www.ainorouhiainen.fi toimii tietysti myös tämän alla.

Ryhmäliikuntaohjaaja – Ohjailen tällä hetkellä sellaista 8-10 tuntia viikossa ja ohjauksiin tulee tietysti laskea aina aika, joka menee suunnitteluun, opetteluun ja esimerkiksi musiikkien miksailuun, jonka teen aina itse suunnittelemille tunneille. Jumppahommat ovat sen verran rutiinia mulle, että olen suhteellisen nopea tekemään uusia koreografioita tai oppimaan uudet les mills – ohjelmat. Siltikin nämä vievät sen oman siivunsa ajasta, sillä jollain tavoin olen hieman perfektionisti ja haluan tehdä asiat mahdollisimman hyvin, sillä se heijastuu mielestäni suoraan kävijämäärien kanssa. 🙂

Ryhmäliikuntavastaava – Toimin salimme vastaavana ohjaajana, eli ohjaajien esimiehenä ja mun hommiin kuuluu hoitaa kaikki salimme ryhmäliikunta-asiat. Tähän voisi luetella liudan työtehtäviä, mutta sanotaan lyhykäisesti, että kun kyseessä on suuri sali, on paljon pieniä juttua joista täytyy huolehtia. Lasken myös ohjaajien palkat ja olen jonkinlainen äänentoistoteknikko. 😀

Sosiaalisen median & markkinoinnin vastaava – Toimin salimme somevastaavana, johon liittyy paljon myös markkinointiin kuuluvia asioita. Tykkään ideoida uusia juttuja ja muutenkin tämä työ sopii hyvin yhteen tämän koko sometyön kanssa. Ainoa miinus tässä on se, että koska Vaasassa asutaan, niin kaikki pitää aina tuottaa kahdella kielellä, mikä saattaa olla hieman hidasta ja vaivalloista, vaikkakin mulla on oma henk. kohtainen suomesta ruotsiin kääntäjä. 😀

Vaikuttaja – Tuttavallisemmin siis bloggaaja, jota olen tehnyt ammattimielessä jo neljän vuoden ajan. Nykyään blogin lisäksi tähän kuuluu myös instagram-tilin, facebookin ja pienemmässä roolissa snap chatin päivitys, jotka ovat työsopimukseni alla. Olen siis vaikuttajana täällä Indieplacella ja nykyään laskutan palkkani toiminimeni kautta. Kuten olen monesti maininnut, niin bloggaamiseen kuuluu kaikenmoista puuhaa ja etenkin jos päivitystahti on 5-7 krt / vkossa, niin menee jo pelkkiin postauksiin oma aikansa. Yhteistyöt ja erilaiset kamppanjat vievät oman siivunsa ja välillä mun sposti tulvii yli kaikenlaisista blogiin liittyvistä maileista. 😀

Siinäpä nuo lyhykäisyydessään. Kaikkia tehtäviä yhdistää myös se, että tykkään kaikesta mitä teen! 🙂 Ainoa miinuspuoli on aika, jota meinaa olla välillä liian vähän. Kiireessä toimiminen taas syö luovuutta ja asioista nauttimista. Uskon kuitenkin, että kun vaan löydän tästä pikkuhiljaa sopivan rytmin, niin hommat alkaa pyöriä astetta helpommin. Nuo kaikki työt kuuluvat mun päiviin aina jollain tavoin ja se on omalla tavallaan myös mielekästä kun on paljon erilaisia asioita joita tehdä – ei ainakaan tule tylsää!

Näiden lisänä pyrin myös treenaamaan sen kolmesti viikkoon omia treenejä, jotta saan myös aikaa, jolloin ajatella vaan itseäni. 😀 Tällä hetkellä mulla ei luonnollisesti ole aikaa panostaa itseeni samoin, kuin vaikka silloin kun olen tehnyt vain jumppia, vastaavantyötä ja blogia. Panostamisella tarkoitan kurinalaisempaa ruokavaliota ja kehon muokkaustavoitteita. 🙂 Nyt on PT-asiakkaat, valmennukset, some ja yritys noiden lisänä. 😀 Nyt kun kirjoitin kaiken ylös niin itsekin mietin, että miten pirussa oikeesti olen ehtinyt kaiken. 😀

Sen verran vielä yleisesti ammatinvalintaan littyen, että itse en tiennyt vielä parikymppisenäkään mikä musta tulee isona. Ainoa asia oli intohimo treeniä ja hyvinvointia kohtaan. Panostin näihin paljon omalla tavallani, vaikka moni naureskelikin mun blogille aluksi tai sanoi, ettei jumppaamalla voi itseään elättää. No tässä sitä ollaan elätetty jo kohta 10 vuoden ajan. Muistakaa siis aina seurata intohimoa ja tehdä asioita joista nautitte, loput asiat sujuvat omalla painollaan! 🙂

Olen ehdolla kategoriassa ”energisin”. Kiitos jos jaksat äänestää! 🙂

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.