5 + 1 SYYTÄ PITÄÄ LEPOPÄIVÄ

11.12.2017
0

Kuulutko niihin, joilla on jopa haasteellista pitää lepopäiviä ja nämä kyseiset päivät menevät aina seuraavaa treeniä odottaessa. Treenin suhteen more is more ja tuntuu että seinät kaatuu päälle, kun ei pääse sykkimään? Tästä hieman inspiraatiota lepäämiseen!

KUN LEPÄÄ ENNEN KUIN VÄSYY, EI VÄSY KOSKAAN.

Juuri näin. Jos ottaa lepopäivän vasta silloin kun on kroppa on aivan juntturassa ja väsynyt, on homma mennyt jo liian pitkälle. Tässä vaiheessa yksi lepopäivä on luultavasti liian vähän. Väsyneellä, palautumattomilla lihaksilla ja hermostolla treenaaminen on vähän kuin yrittäisi täyttää vedellä ämpäriä, jossa on pohjassa reikä. Kaikki työ valuu hukkaan. Esimerkiksi kovasta salitreenistä palautuminen kestää noin 72 tuntia. Aerobisissa ja intervalleissa taas hermosto on melko kovilla ja esimerkiksi hermoston alipalautuminen johtaa nopeasti uniongelmiin ja sitä kautta mielialan heittelyihin.

LEPOPÄIVÄN JÄLKEEN KULKEE!

Mikäs sen mukavampaa kuin hyvin toimiva kroppa ja treenit jotka kulkee! Tämän eron huomaa yleensä vasta, kun on palautunut kunnolla ja lähtee treenaamaan. Se fiilis on ihan paras, kun treeneihin lähtö tuntuu tosi kivalta ja treeni antaa energiaa! Mikäli treenit tuntuvat jatkuvasti tahmeilta, eikä oikeen meinaa löytyä voimia, niin syy on luultavasti tässä.

SAAT PAREMPIA TULOKSIA NOPEAMMIN.

Luulitko että tekemällä mahdollisimman paljon, saat nopeimmat tulokset? Väärin meni. Palautuminen on koko treeniprosessin tärkeimpiä palasia ja tuloksia alkaa näkyä, vasta kun tämä ruutu on myös kunnossa. Toki tuloksia saa myös hakkaamalla päätä seinään ja väsyttämällä itsensä piippuun, mutta miksi tehdä asioita vaikean kautta, jos ne voi tehdä mielekkäämmin niin, että ne tulokset myös säilyvät pidempään?

EHDIT TEHDÄ MYÖS MUITA ASIOITA MONIPUOLISEMMIN

Pelkkää punttia ja kovatehoisia intervalleja päivästä toiseen? Lepopäivän ei tarvitse tarkoittaa sitä, että maataan paikallaan koko päivä, vaan päivän voi hyötykäyttää esimerkiksi ulkoillen ja nauttien raittiista ilmasta. ELämme tunntetusti hyvin pimeää aikakautta ja luonnonvaloa saa nähdä hyvin rajoitetusti. Tämä aika kannattaa käyttää hyväksi ja olla ulkona mahdollisimman paljon kun on vielä valoisaa. Luonnon valo antaa energiaa ja hyvää fiilistä!

NUKUT PAREMMIN

Uniongelmat ovat hyvin yleisiä nykyään ja etenkin meillä paljon liikkuvilla ne voivat johtua siitä, että keho käy jatkuvasti ylikierroksilla stressistä johtuen. Liikunta purkaa stressiä ja on tehokas unilääke, mutta liikaa treeniä tai liikaa kovatehoista treeniä johtaa yleensä siihen että uni häiriintyy ja esimerkiksi kl 4-5 välillä herääminen (aamuyö) voi olla merkki siitä että nyt kannattaa ottaa palautusviikko tai muutama lepopäivä. Riittävä uni ja riittävän laadukas uni on edullisin tapa parantaa omaa hyvinvointiaan ja tehostaa esimerkiksi rasvanpolttoa tai lihaskasvua. Miksi sitä on niin helppoa tilata kaikenmaailman fatburnereita kalliiseen hintaan, kun tällä metodilla saisi takuuvarmasti paremmat tulokset?

Lepopäivän voi hyödyntää hyvin käymällä hierojalla ja edistämällä palautumista sekä sitä, että lihakset vastaanottavat treeniä paremmin. Vaasassa ja lähettyvillä mulla olis pieni etu, eli ehdottomasti paras hieroja Tiina Kolehmainen tarjoaa mun seuraajille 15 minuuttia lisäaikaa ilmaiseksi. Eli jos varaat 60 minuutin hieronnan, saat 15 minuuttia kaupan päälle kun mainitset koodin ”AINO”. Aikoja voi varata kätevästi Tiinan facebook-sivulta, lähettämällä viestin postilaatikkoon. FB-sivulle TÄSTÄ!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


TOIVEPOSTAUS – YLIKUNNOSTA PALAUTUMINEN

07.12.2017
0

Haluaisin kuulla lisää sun ylikunnosta/ylirasituksesta ja siitä toipumis prosessista. lisäksi siitä että ”pelkäätkö” sen uusiutuvan ja mielialasta sen aikana. Ja siitä miten toipua pitkästä loukkaantumisesta?

Kysellessäni teidän toiveita postausaiheisiin, toivottiin juttua ylikunnosta muutamasta eri näkökulmasta. Tällä hetkellä tulee aika tarkalleen vuosi kun mulla iski päälle ylikunto/alipalautuminen. Olin aina ajatellut, että mulle ei todellakaan voi käydä niin, sillä koin tuntevani kehoni niin hyvin, että osaisin varmasti himmata ajoissa, jos tällaisia oireita tulisi. Mullahan ei missään vaiheessa tullut sellaisia fyysisiä oireita, että en esimerkiksi jaksaisi treenata. Treenaamisen kanssa mulla ei ole oikeestaan koskaan ole ollut ongelmia ja sen takia onkin ollut vaikea kuunnella, milloin on oikeesti väsynyt eikä vaan väsähtänyt.

Oon yrittänyt miettiä, että mikä johti siihen että tämä homma iski päälle juuri silloin, sillä olin kuitenkin treenannut paljon ja enemmänkin jo vuosia. Oon aika varma, että kyseessä oli enemmänkin psyykkisen ja fyysisen taakan ylikuormitus, jotka yhdessä johtivat tähän lopputulokseen. Tuolloin koin oireita enemmän juuri psyykkisellä puolella, mikä oli aika hämmentävää kun ei tiennyt itekkään että mikä ihme vaivaa, kun välillä kaikki on ihan hyvin ja 5 minutin päästä alkaa itkeä, kun koira jää haistelemaan puskia liian pitkäksi aikaa kävelylenkillä. 😀

Tässä oireita tuolta ajalta:

Uniongelmat – herääminen usein 4-5 aikaan yöllä.

Herkkä jopa masentunut mieliala – Itkettää helposti, toisaalta myös ärsyyntyy helpolla pienistä asioista.

Motivaation puutos, saamattomuus – Tuntuu, että tekee jatkuvasti jotain saamatta kuitenkaan mitään aikaiseksi, mikä ahdistaa vielä enemmän.

Mielialan vaihtelut – Välillä tosi hyvä meno ja välillä taas todella vaikeaa.

Ruokahalun muutokset – Loputon nälkä, sekä makeanhimon aiheuttaa stressihormonin heilahtelut viestittää keholle että energiaa on saatava mahdollisimman nopeasti ja nopeasta lähteestä –> sokeri.

Palelu – Etenkin kädet ja jalat ovat aina jäässä.

Voimakas hikoilu urheillessa 

Vähentynyt virtsaaminen runsaasta juomisesta huolimatta sekä vatsan toiminnan muutokset.

Turvonneet kasvot ja kädet, etenkin aamuisin.

Tuolloinhan homma meni suhteellisen helpolla ohi, lepäilin joulun yli ja tammikuun puolella alkoi helpottaa. Kesällä kävin tämän prosessin uudelleen, mutta oireet olivat melkein päinvastaiset noihin yllä oleviin. Mielialassa tai unenlaadussa en huomannut muutoksia, mutta kroppa kävi ylikierroksilla, hikoilin jatkuvasti eikä ruoka maistunut. Tämä johtui pitkälti siitä, että olin tyhmä ja treenasin flunssaisena, joka johti sitten vähän vakavampaan tilaan. Kehon lämmönsäätelyn muutokset ovatkin usein merkki siitä, että kaikki ei ole ihan kunnossa. Autonominen hermosto vastaa kehon tahdosta riippumattomista toiminnoista eli säätelee ruoansulatusta, rauhasia ja esim. edellä mainittua lämmönsäätelyä. Ongelmat näillä alueilla voivat viestiä siitä, että hermosto ei ole päässyt palautumaan riittävästi.

Kysyttiin, pelkäänkö tämän uusiutumista ja täytyy sanoa että en. Huomaan kuitenkin, että mun kroppa on jollain tavoin herkempi ja valitettavasti uskon, että uusiutumisen riski on nykyään suurempi. Välillä saatan tunnistaa alipalautumisen merkkejä juuri tuossa kehon lämmönsäätelyssä tai unen laadussa. Uskon kuitenkin, että oon nyt oppinut tämän asian kantapään kautta ja olen tulevaisuudessa viisaampi.

Ylikuntoon liittyen kirjoitetaan enimmäkseen oireista ja toipumisesta. On totta stressitekijöiden vähentäminen on avainasia tässä. Aina näitä (esim. työhön liittyviä tilapäisiä) stressijaksoja ei kuitenkaan ole mahdollista poistaa, joten voisiko näkökulmaksi ottaa sen, miten ravinto/liikunta/uni osa-alueita kannatta muuttaa kun huomaa, että stressi meinaa hiipiä päälle? Eli miten ylikuntoa voisi yrittää ”ennaltaehkäistä”. 🙂 Kiitokset huipusta blogistasi ja paljn tsemppiä jatkolle!

Mun mielestä tärkeintä on ymmärtää, että aina ei ole kyse vain treenaamisesta ja siitä palautumisesta. Kaikki palaset vaikuttaa ja se tulisi huomioida varsinaisen treenaamisen laadussa sekä määrissä. Ennaltaehkäisyyn sanoisin erityisen tärkeäksi juuri sen, että osaa suhteuttaa treenimäärät omaan elämäntilanteeseen. Jos töissä/koulussa on rankkaa, tai on kokenut suuria muutoksia elämässä, saattaa olla parempi höllätä treenien suhteen. Myös treenin tehojen säätely on tärkeää, eli välillä tulee palautusviikkoja ja jokainen treeni ei ole maksimaalinen suoritus. Myös se on hyvin tärkeää, että elämässä olisi muutakin kuin vaan ne treenit. Muuten loukkaantumisen tai esimerkiksi tällaisen tilan iskiessä voi tulla hyvinkin ”tyhjä olo”, jos kaikki on perustunut vaan siihen miten treenaa ja syö.

Itse ajattelen, että ravinnolla on myös tosi suuri rooli ja kokemuksella voin sanoa, että esimerkiksi diettaaminen kannattaa suunnata sellaiselle ajalle, kun muu elämä on tasapainossa. Tällaisissa haastavammissa vaiheissa tulisi pitää huolta riittävästä energiansaannista ja siitä että ruokavalio on pääsosin (80/20) terveellinen. Useinhan juuri stressin alla alkaa tehdä mieli herkkuja ja pikaruokaa, jotka kuitenkin saavat olon vain huonommaksi. Lisäksi syödessä paljon köyhempiä ruoka-aineita, vie ne tilaa niiltä ravintorikkaammilta jutuilta.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


VIRHE JOSTA SAIN MAKSAA KALLIIN HINNAN

05.06.2017
6

Oon aina ollut vähän sellainen, että uskon että mikä tahansa on mahdollista, jos vaan riittävästi yrittää ja tekee töitä. Ajattelen myös, että kaiken saa onnistumaan, kun vaan keksii keinot. Jos haluan jotain, yleensä teen suunnitelman jotta saan haluamani. Raha, aika tai mikään muukaan asia ei yleensä ole ongelma, ne on vaan hidasteita. Noh, täähän on sinänsä ihan hyvä piirre ja oon myös saavuttanut hyviä juttuja sen avulla. Mitä treenaamiseen ja siihen liittyvään syömiseen tulee, oli mun metodi (ja on vähän vieläkin :D) että more is more. Tiedätte, että tykkään treenata paljon ja oon aina ajatellut, että mitä enemmän teen hommia sen suhteen, sitä enemmän saan.

Nyt alkaa taas tuntua että kaikki on taas OK! 🙂

Tämä on toiminutkin koko elämäni ajan suhteellisen hyvin, niin kauan kun muu elämä on balanssissa ja hommat hanskassa. Kuten ootte saattaneet lukea, viimeisin vuosi ei ole ollut meikäläisen kohdalla ihan ruusuilla tanssimista ja homma eskaloitui siihen, että päädyin vetämään itseni alipalautuneeseen tilaan, joka tunnetaan myös nimellä ylikunto. Uskon ja olen melkein 100% varma, että tämä johtui enemmänkin psyykkisestä uupumuksesta kuin fyysisestä puolesta. Päälle vielä antibioottien aiheuttama huono tila suolistossa, joka vain pahensi asiaa fyysisellä puolella. Oon kirjoittanut aiheesta ANTIBIOOTTIKUURI – NEVER AGAIN.

Viime syksynä huomasin, että mun kroppa ei toimikaan enää samalla tavalla kuin normaalisti. Tunsin oloni turvonneeksi ja huomasin, että rasvan määrä oli nousussa. Olo oli epämukava, koska oon tottunut olemaan suhteellisen hyvässä kunnossa aina. Normaaliin tapaani, päätin lisätä treeniä ja aloin katsoa tarkemmin syömisten perään. Tämähän ei johtanut mihinkään, vaan kroppa jumitti entistä enemmän ilman, että sain tulosta aikaiseksi. No meikäläisen tapaan tietysti lisäsin vielä enemmän treeniä ja vähensin edelleen ruokia, samaan aikaan kärsin uniongelmista, eli heräsin joka yö kl 4 ja olin tunnin pari hereillä. Selkeä merkki kehon stressitilasta ja siitä että pitäisi levätä, eikä lisätä treeniä.

Tuo ylikunto/ylirasitus, mikä se lopulta olikaan, johti siihen että mulla oli suoraan sanottuna ihan hirvee olo jatkuvasti. Ärsyynnyin ihan oudoista asioista ja saatoin alkaa itkeä jos kävelylenkillä koira jäi haistelemaan liian pitkäksi aikaa, koska en pystynyt olemaan paikalla niin kauaa ja mulla oli muutenkin jatkuva ”kiire saada kaikki tehtyä”. Sain outoja ahdistuskohtauksia, joista viimeisen jälkeen jäinkin sitten saikulle. Nyt kun mietin tuota tilannetta niin se tuntuu todella koomiselta, sillä olin opettelemassa uutta Bodycombat-ohjelmaa ja mua ahdisti se niin paljon (oli jatkuvasti olo, että en ehdi saada kaikkea tarvittavaa aikaiseksi) että istuin koneella ja itkin samaan aikaan kun video rullasi eteenpäin. 😀 Aloitin videon alusta ehkä 15 kertaa ja aina vähintään 3 minuutin kuluttua en pystynyt enää keskittymään siihen. Onneksi tajusin lopulta itsekin tilanteen ”koomisuuden” ja heitin lopulta hanskat tiskiin ja jäin saikulle.

Hauskinta tässä on se, että ainoa asia mikä tuohon aikaan kulki ja jonka jälkeen oli edes hetken hyvä olo, oli treeni ja jumpat. Sen takia sinnittelinkin kai niin pitkään, koska aina kun ”selvisin” yhdestä päivästä, ajattelin että kyllä se huominenkin menee. Lisäksi oon tosiaan aina ajatellut, että luovuttaminen on heikkojen hommaa ja että minä jaksan ihan mitä vaan. Totuus on se, että jaksan ja kestän paljon, mutta näköjään joskus se raja tulee kaikilla vastaan. Nyt kun mietin tota aikaa niin oikeen ällöttää kaikki, sain varmaan ikuisen trauman joulustakin, sillä jos kuulen sekunnin ajan jotain joululaulua, tuntuu että voisin oksentaa.

Se, mitä yritän tässä sanoa, on että etenkin treeneissä ja kehon muokkaamisessa, enemmän ei aina ole parempi. Jos keho pistää vastaan niin on aivan täyttä tyhmyyttä lyödä päätä seinään ja mennä vain kovempaa tai syödä vähemmän. Jos dieetti tai treeni ei tuota tulosta, on hyvä pysähtyä, miettiä tilannetta ja sitä että olisiko nyt hyvä hetki ottaa pieni breikki, antaa kropan palautua kunnolla ja jatkaa vaikka paremmalla hetkellä uudelleen? Ongelmana on se, että nyky-yhteiskunnassa metodina toimii pitkälti tämä ”kaikkimullehetinyt” ja mitä nopeammin sen parempi. Oon itsekin aina välillä hieman kärsimätön luonne, mutta ihan oikeesti, näissä asioissa pitkällä tähtäimellä pääsee niin paljon pidemmälle!

Oon saanut maksaa tyhmyydestäni hintaa, sillä koko tämä kevät ja vuosi on mennyt siihen, että oon yrittänyt saada kehoani takas balanssiin. Voisin joskus tehdä ihan oman postauksen kaikista noista jutuista mitä oon saanut riesakseni, mutta lyhyesti sanottuna, ei ole ollut ihan helppoa aina. Normaalisti tässä ajassa olisin varmasti kehittynyt paljon enemmän ja voin kertoa, että se vie aika paljon motivaatiota kun teet kaiken täydellisesti, mutta mitään ei tapahdu moneen kuukauteen. Toki asioita on tapahtunut pikku hiljaa, mutta selkesti eri tahtiin kuin ennen. Sen vuoksi oonkin ollut super onnellinen ihan pienistäkin muutoksista ja siitä että huomaan kropan palautuneen pikkuhiljaa normaaliin.

Moni on ehkä jopa ihmetellyt, että miksi oon sitten itse ”dieetillä”, mutta esimerkiksi mun kohdalla tämä on tarkoittanut lähinnä ruokamäärien lisäämistä. Dieetti tarkoittaa ruokavaliota, eikä ruokavaliota noudattaminen tarkoita aina laihduttamista. Toki mullakin on kalorimäärä kutistunut nyt lähempänä valmennuksen loppua, mutta sitä ennen on kyllä syöty ihan huolella. Mulle tää valmennus on ollut tosi opettavaista aikaa ja oon tosi onnellinen että päätin aloittaa tämän projektin. Huomenna meen viimeisen kerran Jyväskylään tapaamaan valmentajaa ja raapustelen sitten tännekin lopullista raporttia.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


ANTIBIOOTTIKUURI – NEVER AGAIN

23.04.2017
5

Oon maininnut muutamaan otteeseen syöneeni antiobioottikuurin kahdesti viime vuonna ja sen jälkeen kärsineeni erilaisista kehon toiminnan ongelmista. Lyhyesti vielä kertauksena, että mulla siis tulehtui polven limapussi (bursiitti) kahdesti viime vuonna. Ensimmäinen tulehdus tapahtui keväällä, toinen syksyllä. Syy tulehdukseen oli liian kovat kolahdukset lattiaan (burpeet yms) ja muutenkin yleinen ärsytys, kun olen paljon polvilla jumppien aikana. Molemmilla kerroilla polvi paisui punaiseksi nestemmäiseksi palloksi ja oli toki myös kipeä. Molemmilla kerroilla söin Kexefin-kuurin, jonka avulla vaiva katosi viikossa parissa.

Antiobioottikuuri on hyvin tehokas parannuskeino, mutta ongelma on siinä, että se tappaa kaikki bakteerit, myös ne hyvät joita tarvitaan. Tämän vuoksi kuurin aikana olisi todella tärkeää syödä probiootteja. Nyt kun mietin omaa tilannettani, niin tuo aika on hieman sumuista monen asian vuoksi, mutta mulla oli juuri siihen aikaan maitohappobakteeri purkki loppunut, enkä ollut saanut hankittua uutta. Tästä lähtikin sitten lumipalloefekti. En tietenkään voi olla varma, että kaikki johtuu juuri tästä, mutta nyt kun olen jälkeenpäin miettinyt asiaa, tuntuu kaikki aika loogiselta.

Luultavasti antibioottikuuri ja sen aikainen stressi elämässä tappoi suoliston hyvän bakteerikannan, joka johti siihen etteivät syödyt ravinteet päässeet imeytymään ja suoliston kunto huononi. Samaan aikaan treenimäärät nousivat, jolloin keho tarvitsee entistä enemmän ravinteita. Joulukuun aikaan aloin olla aika väsynyt, etenkin henkisellä puolella, mikä voi osaltaan johtua myös fyysisestä alipalautumisesta. Alipalautuminen taas johtui luultavasti tästä ongelmasta, sillä kun keho ei päässyt palautumaan liian vähäisen ravinteiden saannin vuoksi, myös yöunet alkoivat olla katkonaisia ja se johti yleiseen väsymiseen, jolloin lopulta lekuri määräsi mut sairaslomalle ylirasitustilan vuoksi.

Tämän vuoden alussa aloin panostaa etenkin suoliston kuntoon ja sainkin kaikki oireet katoamaan. Huomaan kuitenkin, että heti jos lopetan toimenpiteet tai tulee jokin stressava vaihe, osa oireista palaa. Mulla ei ole siis koskaan ikinä ollut mitään ongelmia erilaisten ruoka-aineiden saati vatsan toiminnan kanssa. Tämän keissin jälkeen oon kärsinyt ikävästä vatsan turpoamisesta ja muista vatsaongelmista. Nämä oireet täsmäävät pitkälti ärtyneen suolen oireyhtymään, jota en kuitenkaan usko mulla olevan. Otin käyttööni suolahappotabetit (solgar betaiinihydrokloridi + pepsiini) sekä Puhdistamon entsyymit, joilla huomaan olevan suurin vaikutus, sillä jos olen jättänyt ne pois, oireet palaavat hyvin nopeasti. Nyt viimeisien parin viikon aikana oon pystynyt jättämään pikkuhiljaa noita suolatabuja pois, joka viestii että vatsahappojen tasapaino olisi parantunut.

Kirjoittelin aiemmin tänä vuonna tekstin HIIVASYNDROOMA – SYY OUTOIHIN ONGELMIIN KEHOSSA ja kannattaa käydä lukaisemassa tuo. Useimmat yhdistävät hiivatulehdukset alapään ongelmiin, mutta liika hiiva voi aiheuttaa myös paljon muitakin oireita. Yleisin ongelmanaiheuttaja on Candida albicans. Vähemmän tunnetut oireet ovat suoliston epäsäännöllinen käyttäytyminen (ummetus/ripuli), ikenet ­tulehtuvat, iho kutisee ihottuman vuoksi, makeanhimo, krooninen väsymys, aloitekyvyttömyys, suuret mielialanvaihtelut, jatkuva alakulo, ärtyneisyys, uniongelmat, jatkuva nuha, toistuvia hengitystie ja poskiontelotulehduksia.

Hiivan sylkitesti (Huom! Sylkitesti antaa viitteellistä tietoa hiivojen kasvusta, mutta ei korvaa lääkärin tekemää ulosteviljelyä)

Mahdollisesta hiivan liikakasvusta kertovan kotitestin voit tehdä aamulla heti herättyäsi. Ennen kuin juot tai syöt mitään, sylkäise lasiin, jossa on haaleaa vettä.

Seuraamalla noin 15 min välein mitä lasissa tapahtuu, saa viitteen elimistön hiivatilanteesta. Hiivaongelma on todennäköinen, mikäli jokin alla olevista toteutuu:

  • veden pinnalla kelluvasta syljestä lähtee alaspäin nauhamaisia rihmoja, ikään kuin ”jalkoja”
  • sameita sylkipilkkuja leijuu vedessä
  • samea sylki vajoaa kokonaan vesilasin pohjalle

Mikäli kokee, että syynä on hiivatulehdus, tulisi karsia pois muutamat tärkeimmät candidaa ruokkivat ruoat, kuten sokerit, paljon nopeita hiilihydraatteja sisältäviä ruokia (mm. valkoinen jauho) ja hiivaa sisältävät tuotteet.

Asiat, joiden avulla olen itse saanut helpotusta vatsaongelmiin:

Kuidut toimivat hyvien pöpöjen kasvualustana, joten riittävä kuidunsaanti on hyvin tärkeää suoliston korjausprosessin kannalta. Kuiduilla on muutenkin todella suuri rooli kaiken hyvinvoinnin kannalta, sillä suoliston toiminnalla on myös suuri vaikutus hormonitasapainoon. Itse otan aamulla tyhjään vatsaan veteen sekoitettua psylliumia sekä glutamiinia. Lisään myös puuroon esimerkiksi psylliumia tai akaasiakuitua.

Probiootit, eli maitohappobakteerit nautin kylmän aterian yhteydessä, sillä Boulardii-hiivaprobiootti on ainoa probioottikanta joka kestää lämpöä. Muuten maitohappobakteerit kannattaa nauttia kylmän aterian yhteydessä. Kuten mainittua, kuitulisän nauttiminen maitohappobakteerin yhteydessä auttaa, sillä kuitu muodostaa pinnan johon bakteerit pääsevät kasvamaan. Käytän Puhdas+ Boulariita sekä Vahvaa maitohappobakteeria.

C-vitamiini kannattaa mielestäni ottaa ehdottomasti käyttöön sillä C-vitamiini toimii tehokkaana antioksidanttina ja auttaa kudoksia muodostamaan kollageenia sekä tukee puolustusjärjestelmäämme. Luin joitakin juttuja, joiden mukaan C-vitamiinia käyttämällä ollaan saatu hyviä tuoksia hiivan häädössä. 

Entsyymit & Suolahappotabletit – Ennen jokaista suurempaa ateriaa otan yhden Puhdistamon entsyymin ja yhden suolahappo tabletin. Tuo suolahappo vaikuttaa erityisesti proteiinien imeytymiseen. Joskus närästys saattaa johtua suolahapon puutteesta. Suolahappo auttaa myös kalsiumia imeytymään. Entsyymejä taas tarvitaan ruuan sulattamiseen ja siinä astuu kuvaan alla näkyvä Puhdistamon valmiste. Vitamiinit ja mineraalit tarvitsevat entsyymejä toimiakseen ja päästäkseen kaikkiin elimistön osiin.

Toivon siis todellakin, etten joudu enää koskaan syömään antibioottia, ainakin vältän sitä niin pitkälle kuin mahdollista. Ymmärän ja tiedostan että joissain tapauksissa lääkekuurin syöminen on hyvä vaihtoehto, mutta uskon että monesti näitä syödään myös turhaan. Lisättäköön vielä, että terve ihminen ei  välttämättä tarvitse kaikkia noita ravintolisiä, mutta jos kehossa on ongelmia, kuten minulla on ollut, olen saanut näiden avulla apua oireisiin ja kehon toimintaan. 🙂

Puhdas+ & Puhdistamon tuotteet saatu.


ENDORFIINIADDIKTI

18.12.2016
17

Tässä on tullut selailtua erilaisia tarinoita ylikunnosta ja olen huomannut kuinka moniin oireisiin ja tuntemuksiin pystyy samaistumaan todella helposti. Ongelma tässä on ehkä se, että nämä tuntemukset ovat sellaisia, joita ei välttämättä osaa yhdistää siihen, että olisi alipalautunut, sillä ne voivat olla myös juttuja ”jotka vain kuuluvat elämään joskus”. Huomasin, että yksi yhdistävä tekijä on tietynlainen ihmistyyppi. Löysin CrossFit Tampereen sivustolta niin osuvan kuvauksen, että en voinut kuin nauraa.

”Endorfiiniaddikti-perfektionistin” treenikriisi

”Endorfiiniaddikti-perfektionistin” todennäköisin treenikehityksen hidastaja on liika yrittäminen. Jatkuva kontrolli hukuttaa alleen kehon viestit siitä mitä se oikeasti tarvitsee. 

Sanna (nimi keksitty) on ”endorfiiniaddikti” ja (ainakin melkein) perfektionisti, joka nauttii treenistä ja säännöllisestä     elämänrytmistä. Hän tekee treeni- ja ruokavalinnoissa ”kaiken oikein”, muut ihailevat hänen kurinalaisuuttaan. Sanna on hyvässä kunnossa.

Sanna ei ole täysin tyytyväinen omaan kuntoonsa. Hän toivoo saavansa lisää voimaa ja tehoa treeneihin sekä hieman rasvaa pois vyötäröltä ja reisistä. Nämä tavoitteet eivät tunnu toteutuvan millään.

Sanna päättää yrittää kovempaa –lisää treeniä ja optimaalinen ravinnejakauma (vähähiilihydraattinen paleo) ruokailussa jatkuu. Lisätystä treenimäärästä ja vähäisistä hiilihydraateista seuraa yöunen laadun heikkeneminen. Samaan aikaan alkaa iskeä ruokahimoja makeaan ja suolaiseen ruokaan – iltaisin treenin jälkeen jääkaapista voisi syödä valonkin!

Koko ”Sannan” tarinan voi lukea täältä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Omalla kohdalla kävi niin, että koska treenin jälkeen oli aina hyvä olo, hamusin sitä tunnetta enemmän ja enemmän. Toki mä oon aina treenannut paljon, mutta silloin oon ollut myös muuten balanssissa, eikä se ole ollut ainoa asia mistä saa iloa. Kun muuten olo oli paska, niin tiesi että treenatessa kaikki huolet unohtuu ja sen jälkeen on ainakin hetken hyvä olo. Kuulostaa ihan joltain alkoholistilta eikö vaan? Tämän lisäksi tajusin, että oon kuitenkin tainnut syödä liian vähän kulutukseen nähden, sillä vaikka lisäsin treenimääriä, en lisännyt energiaa ”koska halusin kiristellä hieman”.

Lihastohtori julkaisi sopivasti aiheeseen sopivan artikkelin eilen ”Suhteellinen energiansatavuus kunto- ja huippu-urheilussa”. Kyllähän mäkin sen tiedän, ettei kulutus ole vain sitä mitä treenin aikana kuluu, mutta miksi ihmeessä pitää olla vasta jälkiviisas? Kun mietin aikaa, jolloin oon ollut mielestäni parhaimmassa kunnossa, olen ennen kaikkea syönyt todella paljon, ilman että lasken tai punnitsen mitään. Tuntuu, että viimeiset 5 kk oon elänyt jonkun toisen kehossa, tuntuu että nyt vasta kaikki kirkastuu. Muistan kun lokakuun koulutuksessa kaveri sanoi, että sä oot niinku joku kävelevä haamu, kun kävelin lentokentälläkin päin tolppia, enkä tajunnut/kuunnellut mitään mitä kukaan sanoi. 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt kun oon miettinyt tätä asiaa enemmän, oon huomannut että näitä ”oireita” on ollut ennenkin. Mä en tiedä onko tähän mitään järkevää selitystä, mutta mun kroppa toimii niin, että kun lähden nostamaan sykettä (=treenaan) se ikäänkuin herää voimakkaasti eloon, sitten kun oon lepotilassa, kroppa menee ns. ”shut down” tilaan, eli syke on hyvin alhainen, palelen, väsyttää jne. Kävin vuoden alussa Es Teck – skannauksessa, jossa siis skanneri kartoittaa kehon tilannetta. Jo tuolloin mittauksessa huomattiin, että mun kehon arvot oli aina paremmat treenin jälkeen, vaikka homman kuuluisi mennä päinvastoin. Osaako joku teistä arvioida mistä tällainen johtuu?

Tämä seuraava lainaus on omasta tekstistäni maaliskuulta

”Otettiin skannauksia viime viikolla muutaman kerran ennen ja jälkeen treenin ja testailtiin myös Lypowake-nimisen voiteen vaikutusta treeniin ja palautumiseen. Laite toimii myös kehonkoostumuksen mittaukseen ja sen tarkkuutta on verrattu DXA-laitteeseen. Sain myös arvion omasta energiankulutuksesta ja se yllätti kyllä jälleen. Tämän mittauksen mukaan kulutan ilman treeniä n. 2640 kaloria vuorokaudessa. Treenien kanssa voidaan siis päästä jopa lähelle 4000 kaloria, mikä on jo aikamoinen määrä.”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tiedättekö mikä on kaikkein vaikeinta nyt kun ei pääse liikkumaan kunnolla? Juurikin tuo endorfiiniaddiktio. On jotenkin todella epätoivoinen olo, kun ei tiedä mitä tekisi, että saisi itsensä piristymään. Mikään ei oikeen kiinnosta eikä huvita. Tulee oikeen vihaiseksi itselleen, että miksi sitä pitää olla näin helvetin tyhmä.

Pahoittelut että nämä aiheet pyörivät nyt vaan tämän saman aiheen ympärillä, mutta tää kirjoittaminen toimii samalla hyvänä terapiana kun saa jäsennellä näitä ajatuksia ylös. Jos teillä on jotain postaustoiveita aiheesta tai muusta, niin niitäkin voi laittaa. Tää kirjoittaminen on melkeinpä ainoa asia mikä tuntuu hyvältä tällä hetkellä.

Heittäkääpä kohtalotoverit tarinoita kehiin, niistä saa aina voimaa kun tajuaa ettei ole ainoa! 😀


« Vanhemmat