ENDORFIINIADDIKTI

Tässä on tullut selailtua erilaisia tarinoita ylikunnosta ja olen huomannut kuinka moniin oireisiin ja tuntemuksiin pystyy samaistumaan todella helposti. Ongelma tässä on ehkä se, että nämä tuntemukset ovat sellaisia, joita ei välttämättä osaa yhdistää siihen, että olisi alipalautunut, sillä ne voivat olla myös juttuja ”jotka vain kuuluvat elämään joskus”. Huomasin, että yksi yhdistävä tekijä on tietynlainen ihmistyyppi. Löysin CrossFit Tampereen sivustolta niin osuvan kuvauksen, että en voinut kuin nauraa.

”Endorfiiniaddikti-perfektionistin” treenikriisi

”Endorfiiniaddikti-perfektionistin” todennäköisin treenikehityksen hidastaja on liika yrittäminen. Jatkuva kontrolli hukuttaa alleen kehon viestit siitä mitä se oikeasti tarvitsee. 

Sanna (nimi keksitty) on ”endorfiiniaddikti” ja (ainakin melkein) perfektionisti, joka nauttii treenistä ja säännöllisestä     elämänrytmistä. Hän tekee treeni- ja ruokavalinnoissa ”kaiken oikein”, muut ihailevat hänen kurinalaisuuttaan. Sanna on hyvässä kunnossa.

Sanna ei ole täysin tyytyväinen omaan kuntoonsa. Hän toivoo saavansa lisää voimaa ja tehoa treeneihin sekä hieman rasvaa pois vyötäröltä ja reisistä. Nämä tavoitteet eivät tunnu toteutuvan millään.

Sanna päättää yrittää kovempaa –lisää treeniä ja optimaalinen ravinnejakauma (vähähiilihydraattinen paleo) ruokailussa jatkuu. Lisätystä treenimäärästä ja vähäisistä hiilihydraateista seuraa yöunen laadun heikkeneminen. Samaan aikaan alkaa iskeä ruokahimoja makeaan ja suolaiseen ruokaan – iltaisin treenin jälkeen jääkaapista voisi syödä valonkin!

Koko ”Sannan” tarinan voi lukea täältä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Omalla kohdalla kävi niin, että koska treenin jälkeen oli aina hyvä olo, hamusin sitä tunnetta enemmän ja enemmän. Toki mä oon aina treenannut paljon, mutta silloin oon ollut myös muuten balanssissa, eikä se ole ollut ainoa asia mistä saa iloa. Kun muuten olo oli paska, niin tiesi että treenatessa kaikki huolet unohtuu ja sen jälkeen on ainakin hetken hyvä olo. Kuulostaa ihan joltain alkoholistilta eikö vaan? Tämän lisäksi tajusin, että oon kuitenkin tainnut syödä liian vähän kulutukseen nähden, sillä vaikka lisäsin treenimääriä, en lisännyt energiaa ”koska halusin kiristellä hieman”.

Lihastohtori julkaisi sopivasti aiheeseen sopivan artikkelin eilen ”Suhteellinen energiansatavuus kunto- ja huippu-urheilussa”. Kyllähän mäkin sen tiedän, ettei kulutus ole vain sitä mitä treenin aikana kuluu, mutta miksi ihmeessä pitää olla vasta jälkiviisas? Kun mietin aikaa, jolloin oon ollut mielestäni parhaimmassa kunnossa, olen ennen kaikkea syönyt todella paljon, ilman että lasken tai punnitsen mitään. Tuntuu, että viimeiset 5 kk oon elänyt jonkun toisen kehossa, tuntuu että nyt vasta kaikki kirkastuu. Muistan kun lokakuun koulutuksessa kaveri sanoi, että sä oot niinku joku kävelevä haamu, kun kävelin lentokentälläkin päin tolppia, enkä tajunnut/kuunnellut mitään mitä kukaan sanoi. 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt kun oon miettinyt tätä asiaa enemmän, oon huomannut että näitä ”oireita” on ollut ennenkin. Mä en tiedä onko tähän mitään järkevää selitystä, mutta mun kroppa toimii niin, että kun lähden nostamaan sykettä (=treenaan) se ikäänkuin herää voimakkaasti eloon, sitten kun oon lepotilassa, kroppa menee ns. ”shut down” tilaan, eli syke on hyvin alhainen, palelen, väsyttää jne. Kävin vuoden alussa Es Teck – skannauksessa, jossa siis skanneri kartoittaa kehon tilannetta. Jo tuolloin mittauksessa huomattiin, että mun kehon arvot oli aina paremmat treenin jälkeen, vaikka homman kuuluisi mennä päinvastoin. Osaako joku teistä arvioida mistä tällainen johtuu?

Tämä seuraava lainaus on omasta tekstistäni maaliskuulta

”Otettiin skannauksia viime viikolla muutaman kerran ennen ja jälkeen treenin ja testailtiin myös Lypowake-nimisen voiteen vaikutusta treeniin ja palautumiseen. Laite toimii myös kehonkoostumuksen mittaukseen ja sen tarkkuutta on verrattu DXA-laitteeseen. Sain myös arvion omasta energiankulutuksesta ja se yllätti kyllä jälleen. Tämän mittauksen mukaan kulutan ilman treeniä n. 2640 kaloria vuorokaudessa. Treenien kanssa voidaan siis päästä jopa lähelle 4000 kaloria, mikä on jo aikamoinen määrä.”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tiedättekö mikä on kaikkein vaikeinta nyt kun ei pääse liikkumaan kunnolla? Juurikin tuo endorfiiniaddiktio. On jotenkin todella epätoivoinen olo, kun ei tiedä mitä tekisi, että saisi itsensä piristymään. Mikään ei oikeen kiinnosta eikä huvita. Tulee oikeen vihaiseksi itselleen, että miksi sitä pitää olla näin helvetin tyhmä.

Pahoittelut että nämä aiheet pyörivät nyt vaan tämän saman aiheen ympärillä, mutta tää kirjoittaminen toimii samalla hyvänä terapiana kun saa jäsennellä näitä ajatuksia ylös. Jos teillä on jotain postaustoiveita aiheesta tai muusta, niin niitäkin voi laittaa. Tää kirjoittaminen on melkeinpä ainoa asia mikä tuntuu hyvältä tällä hetkellä.

Heittäkääpä kohtalotoverit tarinoita kehiin, niistä saa aina voimaa kun tajuaa ettei ole ainoa! 😀