Haluaisin kuulla lisää sun ylikunnosta/ylirasituksesta ja siitä toipumis prosessista. lisäksi siitä että ”pelkäätkö” sen uusiutuvan ja mielialasta sen aikana. Ja siitä miten toipua pitkästä loukkaantumisesta?

Kysellessäni teidän toiveita postausaiheisiin, toivottiin juttua ylikunnosta muutamasta eri näkökulmasta. Tällä hetkellä tulee aika tarkalleen vuosi kun mulla iski päälle ylikunto/alipalautuminen. Olin aina ajatellut, että mulle ei todellakaan voi käydä niin, sillä koin tuntevani kehoni niin hyvin, että osaisin varmasti himmata ajoissa, jos tällaisia oireita tulisi. Mullahan ei missään vaiheessa tullut sellaisia fyysisiä oireita, että en esimerkiksi jaksaisi treenata. Treenaamisen kanssa mulla ei ole oikeestaan koskaan ole ollut ongelmia ja sen takia onkin ollut vaikea kuunnella, milloin on oikeesti väsynyt eikä vaan väsähtänyt.

Oon yrittänyt miettiä, että mikä johti siihen että tämä homma iski päälle juuri silloin, sillä olin kuitenkin treenannut paljon ja enemmänkin jo vuosia. Oon aika varma, että kyseessä oli enemmänkin psyykkisen ja fyysisen taakan ylikuormitus, jotka yhdessä johtivat tähän lopputulokseen. Tuolloin koin oireita enemmän juuri psyykkisellä puolella, mikä oli aika hämmentävää kun ei tiennyt itekkään että mikä ihme vaivaa, kun välillä kaikki on ihan hyvin ja 5 minutin päästä alkaa itkeä, kun koira jää haistelemaan puskia liian pitkäksi aikaa kävelylenkillä. 😀

Tässä oireita tuolta ajalta:

Uniongelmat – herääminen usein 4-5 aikaan yöllä.

Herkkä jopa masentunut mieliala – Itkettää helposti, toisaalta myös ärsyyntyy helpolla pienistä asioista.

Motivaation puutos, saamattomuus – Tuntuu, että tekee jatkuvasti jotain saamatta kuitenkaan mitään aikaiseksi, mikä ahdistaa vielä enemmän.

Mielialan vaihtelut – Välillä tosi hyvä meno ja välillä taas todella vaikeaa.

Ruokahalun muutokset – Loputon nälkä, sekä makeanhimon aiheuttaa stressihormonin heilahtelut viestittää keholle että energiaa on saatava mahdollisimman nopeasti ja nopeasta lähteestä –> sokeri.

Palelu – Etenkin kädet ja jalat ovat aina jäässä.

Voimakas hikoilu urheillessa 

Vähentynyt virtsaaminen runsaasta juomisesta huolimatta sekä vatsan toiminnan muutokset.

Turvonneet kasvot ja kädet, etenkin aamuisin.

Tuolloinhan homma meni suhteellisen helpolla ohi, lepäilin joulun yli ja tammikuun puolella alkoi helpottaa. Kesällä kävin tämän prosessin uudelleen, mutta oireet olivat melkein päinvastaiset noihin yllä oleviin. Mielialassa tai unenlaadussa en huomannut muutoksia, mutta kroppa kävi ylikierroksilla, hikoilin jatkuvasti eikä ruoka maistunut. Tämä johtui pitkälti siitä, että olin tyhmä ja treenasin flunssaisena, joka johti sitten vähän vakavampaan tilaan. Kehon lämmönsäätelyn muutokset ovatkin usein merkki siitä, että kaikki ei ole ihan kunnossa. Autonominen hermosto vastaa kehon tahdosta riippumattomista toiminnoista eli säätelee ruoansulatusta, rauhasia ja esim. edellä mainittua lämmönsäätelyä. Ongelmat näillä alueilla voivat viestiä siitä, että hermosto ei ole päässyt palautumaan riittävästi.

Kysyttiin, pelkäänkö tämän uusiutumista ja täytyy sanoa että en. Huomaan kuitenkin, että mun kroppa on jollain tavoin herkempi ja valitettavasti uskon, että uusiutumisen riski on nykyään suurempi. Välillä saatan tunnistaa alipalautumisen merkkejä juuri tuossa kehon lämmönsäätelyssä tai unen laadussa. Uskon kuitenkin, että oon nyt oppinut tämän asian kantapään kautta ja olen tulevaisuudessa viisaampi.

Ylikuntoon liittyen kirjoitetaan enimmäkseen oireista ja toipumisesta. On totta stressitekijöiden vähentäminen on avainasia tässä. Aina näitä (esim. työhön liittyviä tilapäisiä) stressijaksoja ei kuitenkaan ole mahdollista poistaa, joten voisiko näkökulmaksi ottaa sen, miten ravinto/liikunta/uni osa-alueita kannatta muuttaa kun huomaa, että stressi meinaa hiipiä päälle? Eli miten ylikuntoa voisi yrittää ”ennaltaehkäistä”. 🙂 Kiitokset huipusta blogistasi ja paljn tsemppiä jatkolle!

Mun mielestä tärkeintä on ymmärtää, että aina ei ole kyse vain treenaamisesta ja siitä palautumisesta. Kaikki palaset vaikuttaa ja se tulisi huomioida varsinaisen treenaamisen laadussa sekä määrissä. Ennaltaehkäisyyn sanoisin erityisen tärkeäksi juuri sen, että osaa suhteuttaa treenimäärät omaan elämäntilanteeseen. Jos töissä/koulussa on rankkaa, tai on kokenut suuria muutoksia elämässä, saattaa olla parempi höllätä treenien suhteen. Myös treenin tehojen säätely on tärkeää, eli välillä tulee palautusviikkoja ja jokainen treeni ei ole maksimaalinen suoritus. Myös se on hyvin tärkeää, että elämässä olisi muutakin kuin vaan ne treenit. Muuten loukkaantumisen tai esimerkiksi tällaisen tilan iskiessä voi tulla hyvinkin ”tyhjä olo”, jos kaikki on perustunut vaan siihen miten treenaa ja syö.

Itse ajattelen, että ravinnolla on myös tosi suuri rooli ja kokemuksella voin sanoa, että esimerkiksi diettaaminen kannattaa suunnata sellaiselle ajalle, kun muu elämä on tasapainossa. Tällaisissa haastavammissa vaiheissa tulisi pitää huolta riittävästä energiansaannista ja siitä että ruokavalio on pääsosin (80/20) terveellinen. Useinhan juuri stressin alla alkaa tehdä mieli herkkuja ja pikaruokaa, jotka kuitenkin saavat olon vain huonommaksi. Lisäksi syödessä paljon köyhempiä ruoka-aineita, vie ne tilaa niiltä ravintorikkaammilta jutuilta.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.