JÄTTIKÖ YLIKUNTO JÄLKIÄ?

06.12.2018
4

Oon kertonut, että olen (valitettavasti) käynyt läpi vaiheen, jolloin vedin itseni liian tiukille ja sain diagnoosiksi ylirasitustilan. Monien mielestä tämä oli varmasti vain ajan kysymys, sillä mun menohan oli ollut treenien osilta aika hurjaa jo yli kymmenen vuoden ajan ennen diagnoosia. Olen siedättänyt kroppani jaksamaan aika suuria määriä teholiikuntaa, mutta se ei tietenkään poista faktaa, että palautumista tarvittaisiin.

Kun aloitin ohjaamaan ryhmäliikuntaa, oli taustalla kilpaurheilu-ura ja alussa siis sekä kilpailin että ohjasin tunteja. Treenejä ja liikuntaa tuli tuolloin jo todella paljon. Muistan kun joskus meidän treenit kestivät jopa 4-6 tuntia ja niiden välissä kävin vielä vetämässä jonkun spinningin tai jumpan! 😀

Olen aina kokenut palautuvani todella nopeasti ja viime kesällä tehdyssä geenitestissä sain tästä jopa ihan faktaa, sillä testin mukaan harjoittelun jälkeinen palautumisnopeuteni on huomattavasti keskivertoa nopeampaa. 

Perimän perusteella meitsillä on ollut hyvät lähtökohdat tällaiseen työhön ja intohimoon, sillä olen lähes aina treenannut omia juttuja myös ohjauksien lisänä, joka on tietysti pistänyt palautumiskapasiteetin entistä kovemmalle. Vuodesta 2006 aloitin ohjaamisen ja siitä saakka olen siis treenannut paljon ja kovaa jatkuvaan tahtiin ja seinä tuli lopulta vastaan 2016 vuoden joulukuussa. Liikuntaa oon harrastanut kuitenkin ihan pienestä lapsesta saakka.

Näin jälkiviisaana olen sataprosenttisen varma, että ylikunto pääsi valoilleen lopulta psyykkisen stressin vuoksi. Ärsyttävintä oli tuolloin se, että en kokenut mitään ongelmia treenaamisessa, jaksoin suunnilleen samalla tavalla kuten ennenkin, mutta korvien välissä oli eniten ongelmia, sillä takana oli todella raskas syksy ja koko elämä oli heittänyt kuperkeikkaa.

Palauduin lopulta hyvinkin nopeasti, sillä vain 3 viikon jälkeen olin takaisin töissä. Tärkeintä oli se, että olin saanut hetken aikaa hengähtää ilman aikatauluja ja stressiä. Itse asiassa mua auttoi paljon se, että pääsin takaisin arkeen kiinni. Tämänkään jälkeen mulla ei ollut ongelmia treenaamisessa tai palautumisessa, mutta kroppa ilmoitteli muilla tavoin vielä koko kevään ajan esimerkiksi erikoisilla vatsavaivoilla joita en ollut kokenut aiemmin. Myös aineenvaihdunta toimi hitaammin ja keho keräsi helpommin rasvaa, vaikka söin aivan kuten ennenkin. Kesällä 2017 tuli uusi takaisku kun treenasin kipeänä ihan sairaalakuntoon saakka, joten loppujen lopuksi kokonaisvaltaiseen palautumiseen taisi mennä vuoden verran.

Tällä hetkellä tunnen olevani täysin voimissani, eikä ongelmia ole ollut pitkiin aikoihin. Asiasta viisastuneena, osaan tasapainottaa elämäni hieman paremmin kuin ennen. Jos elää stressaavaa aikaa, on ihan turhaa rasittaa kehoa entistä enemmän kovatehoisella liikunnalla liian usein. Liikuntaa ei tarvitse lopettaa, mutta tehojen säätelyllä, riittävällä palautumisella ja ruokavaliolla pystytään välttämään tila, jossa se seinä tulee kokonaan vastaan. Omalla kohdalla liikunta on aina ollut keino purkaa stressiä, joten sen vuoksi en osannut hellittää ajoissa.

Ylirasituksen oireet voivat olla hyvin moninaisia. Kannattaa huomioida myös, että myös täysin vastakkaiset oireet voivat viestiä samasta ongelmasta, esimerkiksi toisilla ruokahalu kasvaa, kun toisilla se voi kadota täysin. Usein kehon lämmönsäätelyn muutokset ovat usein merkki siitä, että kaikki ei ole ihan kunnossa. Tämä voi johtaa todella runsaaseen hikoiluun tai sitten tilanteeseen jossa ei meinaa hikoilla millään vaikka treenaisi kovaakin. Autonominen hermosto vastaa kehon tahdosta riippumattomista toiminnoista eli säätelee ruoansulatusta, rauhasia ja esim. edellä mainittua lämmönsäätelyä. Ongelmat näillä alueilla voivat viestiä siitä, että hermosto ei ole päässyt palautumaan riittävästi. Uniongelmat, etenkin yöheräily on myös jo aika varma merkki liiallisesta psyykkisestä tai fyysisestä stressistä ja siihen kannattaa reagoida ajoissa!

TÄSSÄ VIELÄ CHECK-LIST OIREISTA JOTKA VOIVAT JOHTUA YLIRASITUKSESTA:

1. Treenihaluttomuus

On luonnollista, ettei treeni aina maistu, mutta jos harjoittelu tuntuu jatkuvasti hankalalta, on hyvä pysähtyä ja miettiä, mistä on kyse.

– Jos treeni tuntuu tökkivän vain vaikka harjoituksen alussa tai lopussa, ei kannata huolestua, mutta jos koko ajan tuntuu ikävältä, on siellä jokin ongelma.

2. Unettomuus tai jatkuva uneliaisuus

Ylikuormitus saattaa oireilla jo alkuvaiheessa unihäiriöinä. Toiset kärsivät unettomuudesta, nukkuvat koiranunta tai heräilevät öisin, toisia taas väsyttäisi jatkuvasti. Uni onkin hyvä indikaattori palautumista tutkittaessa.

3. Ruokahaluttomuus tai jatkuva nälkä

Ylivirittyneisyys saattaa aiheuttaa myös ongelmia nälänsäätelyssä. Usein ongelmat ilmenevät ruokahaluttomuutena, mutta joskus myös jatkuva nälkä saattaa olla merkki ylikuormituksesta.

4. Vatsavaivat tai muut stressioireet

Monet meistä stressaavat mahallaan, ja koska stressi liittyy ylikuormitustilan syntymiseen lähes aina, vatsavaivat ja muut stressioireet voivat liittyä ylikuormitustilaan.

5. Yleinen sairauden tunne tai infektiokierre

Kun keho ylikuormittuu, immuniteetti laskee, ja seurauksena saattaa olla jatkuva sairastelu tai yleinen sairauden tunne.

6. Jatkuvasti koholla oleva syke

Syke saattaa nousta monen asian seurauksena. Sitä voivat nostaa muun muassa huonosti nukuttu yö, alkoholi, alkava flunssa tai ihan vain mielipaha.

– Jos syke kuitenkin on jatkuvasti kohollaan tai se nousee harjoituksissa aiempaa herkemmin, se saattaa kertoa myös ylikuormituksesta.

7. Hormonitoiminnan häiriöt

Myös hormonitoiminta voi häiriintyä ylikunnon seurauksena.

– Tämä saattaa näkyä naisilla kuukautishäiriöinä ja miehillä esimerkiksi haluttomuutena tai voimanpuutteena.

Myös luuston murtuma-alttius voi pitkällä aikavälillä lisääntyä estrogeenitason alenemisen seurauksena.

8. Psyykkiset oireet

Fyysisten oireiden rinnalla ylikuormitus aiheuttaa usein henkisiä oireita, kuten flegmaattista tai väsynyttä oloa ja yleistä vireystilan laskua.

– Joskus voi olla myös ihan masennusoireita, joita ei välttämättä osata pukea sanoiksi.

LÄHDE: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/02/19/ylikunto-vaanii-tavallistakin-liikkujaa-nain-tunnistat-oireet

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


KOKEILE TÄTÄ JA TREENISI NOUSEVAT UUDELLE TASOLLE!

11.09.2018
3

Syitä treenaamiselle löytyy varmasti laidasta laitaan. Joku treenaa ihan muuten vaan, joku siksi että se on kivaa, mutta uskon että suurimmalla osalla on kuitenkin jonkinlainen tavoite viedä hommaa eteenpäin, eli kehittyä. Alussa kehittyminen on suhteellisen helppoa ja nopeaa. Riittää, että käy treenaamassa ja kunto nousee sekä muskelit kasvaa. Jossain vaiheessa homma hidastuu ja keho alkaa tottua tekemiseen. Me ihmiset ollaan sellaisia, että rutinoidutaan helposti ja toistetaan tuttua kaavaa. Useasti myös kunnon parantuessa aletaan treenaamaan kovempaa tai enemmän, koska yleinen ajatusmalli on että tekemällä kehittyy ja enemmän tekemällä kehittyy enemmän. Tämä on toki totta, sillä kehoa täytyy osata rasittaa kovempaa, jotta hommat menisi eteenpäin. Liian usein kuitenkin unohtuu yksi asia, joka on kaiken kehityksen avain!

Kirjoitin keväällä postauksen aiheella KAUANKO KESTÄÄ PALAUTUA TREENISTÄ ja suosittelen lukemaan tekstin, mikäli treenaat kovatehoista liikuntaa tai käyt säännöllisesti salilla!

Tänään jatkan samalla aiheella, sillä vastaus kehityksen maksimointiin ja treenien nosto uudelle tasolle on treenien rytmittäminen viikko- ja kuukausitasolla. Moni treenaa viikosta ja vuodesta toiseen täysin samoilla määrillä ja tehoilla. Lepopäiviä on, mutta palautusjaksot puuttuvat. Lepoviikkoja ja palautusjaksoja voi toteuttaa monella eri tavalla ja ajattelin antaa ihan konkreettisia ohjeita, että miten! Sitä ennen muutama kohta, josta voit tarkistaa oletko kevennyksen tai lepoviikon tarpeessa:

  • Syke ei meinaa nousta treeneissä, joissa sen kuuluisi nousta tai vaihtoehtoisesti leposyke tuntuu hakkaavan liian kovaa esimerkiksi istuessa / kävellessä.
  • Treenille lähtö maistuu puulta. Ei huvita sitten yhtään ja lähteminen voi tuntua jopa vastenmieliseltä.
  • Sarjapainot eivät nouse yrityksestä huolimatta tai jopa laskevat.
  • Et saa illalla unta, heräilet yöllä tai nukut määrällisesti liian vähän.
  • Ponnistusvoimaa/nopeutta/tehoa vaativissa treeneissä ei vaan millään lähde, liikeet ovat laiskoja ja hitaita yrityksestä huolimatta.
  • Lihakset, etenkin jalat tuntuvat väsyneiltä ja menevät helposti ”hapoille”. Raajat puutuvat tai voimantuotto liikkeissä on haastavaa.
  • Mieliala on usein ärsyyntynyt, levoton ja asioita on vaikea saada asioita tehtyä.
  • Et ole kehittynyt enää aikoihin.
  • Ylirasitukset ja vammat ovat yleisempiä kuin aiemmin. Tuntuu, että jatkuvasti jokin paikka reistailee.
  • (Dieetistä huolimatta, paino ei ole laskenut enää hetkeen.) Ei liity treenaamiseen, mutta yksi merkki siitä että keho tarvitsee lepoa.

Yllä mainitut kohdat ovat jo melko vakaviakin oireita, jolloin kehon tila on siinä pisteessä että palautumista on laiminlyöty jo pidempään. Vaikka ei kokisi mitään kohtaa omakseen, kannattaa olla kaukaa viisas ja sisällyttää treeniohjelmaan viikkoja, jolloin keho pääsee palautumaan. Kovasta salitreenistä palautuminen kestää noin 72 tuntia eli 3 vuorokautta, jonka vuoksi muutama lepopäivä viikossa ei välttämättä riitä, mikäli treenaa jatkuvasti tehokkaasti. 

Tapa 1:

Jätät kaiken treenin väliin, keskityt tekemään ihan muita juttuja. Tämä toimii esimerkiksi silloin jos kalenteri on muutenkin täynnä ja edessä on kiireinen viikko. 

Tapa 2:

Jätät kaiken kovatehoisen liikunnan tekemättä ja keskität voimasi kehonhuoltoon: Käyt kävelyllä, venyttelet, rullaat lihaskalvoja auki, käyt kevyillä jooga- tai kehonhuoltotunneilla. Hieronnat ja muut hoidot on hyvä suunnata tällaisille viikoille.

Tapa 3:

Puolita tehot. Käytännössä toimii hyvin salitreeneissä, eli tuttua ohjelmaa tehdään niin, että sarjat puolittuvat ja esim. neljän sarjan sijaan teet vain kaksi sarjaa per liike. Painojen kanssa pysytellään normaalissa, eikä pyritä ylöspäin, mielummin jopa hieman alakanttiin. Treenit ovat lyhyitä, mutta toimii sellaisille jotka eivät tahdo olla salilta pois palautusviikosta huolimatta.

Tapa 4:

Vähennä määrällisesti ainakin puolella. Jos normaalisti käyt treenaamassa 4-5 krt / vko, käy vain kahdesti. Salitreeneissä muutat vain jaon, että treenaat esim ylä- ja alavartalon kertaalleen läpi tai koko kehon pari kertaa. Aerobisissä vain pudotellaan määristä.

Kuinka usein kannattaa pitää kevennetty viikko? Kuten aiemmin mainitsin, toteutustapoja on erilaisia, mutta perusohjeena toimii esimerkiksi joka viides viikko. Mikäli treenaat säännöllisesti, voit käyttää mallia, jossa treenaat 4 viikkoa tavallisesti ja pidät viidennen kevennettynä. Jos treenimäärät eivät ole hurjia tai treenaaminen on epäsäännöllisempää, voi lepoviikkojakin pitää harvemmin. Tosin tapa kakkosen kaltaiset huoltavat viikot eivät ole koskaan huono idea!

Palautuminen ja kyseiset lepoviikot ovat sellaisia, että niiden voiman huomaa vasta jälkeenpäin. Eron huomaa sitten kun lähtee treenaamaan ja keho onkin palautunut ja täynnä energiaa. Kaikkeen nimittäin tottuu, myös siihen tottuu että kroppa on jatkuvasti väsynyt. On ihan huikea fiilis kun huomaakin että hittovie nyt lähtee! Painot nousevat eri malliin, kroppa tuntuu kevyeltä, mistään ei kolota ja treenimotivaatiokin on ihan eri sfääreissä kuin normaalisti!

Tämän päivän slogan voisikin olla: KUN LEPÄÄ ENNEN KUIN VÄSYY, EI VÄSY KOSKAAN.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook


TOIVEPOSTAUS – YLIKUNNOSTA PALAUTUMINEN

07.12.2017
0

Haluaisin kuulla lisää sun ylikunnosta/ylirasituksesta ja siitä toipumis prosessista. lisäksi siitä että ”pelkäätkö” sen uusiutuvan ja mielialasta sen aikana. Ja siitä miten toipua pitkästä loukkaantumisesta?

Kysellessäni teidän toiveita postausaiheisiin, toivottiin juttua ylikunnosta muutamasta eri näkökulmasta. Tällä hetkellä tulee aika tarkalleen vuosi kun mulla iski päälle ylikunto/alipalautuminen. Olin aina ajatellut, että mulle ei todellakaan voi käydä niin, sillä koin tuntevani kehoni niin hyvin, että osaisin varmasti himmata ajoissa, jos tällaisia oireita tulisi. Mullahan ei missään vaiheessa tullut sellaisia fyysisiä oireita, että en esimerkiksi jaksaisi treenata. Treenaamisen kanssa mulla ei ole oikeestaan koskaan ole ollut ongelmia ja sen takia onkin ollut vaikea kuunnella, milloin on oikeesti väsynyt eikä vaan väsähtänyt.

Oon yrittänyt miettiä, että mikä johti siihen että tämä homma iski päälle juuri silloin, sillä olin kuitenkin treenannut paljon ja enemmänkin jo vuosia. Oon aika varma, että kyseessä oli enemmänkin psyykkisen ja fyysisen taakan ylikuormitus, jotka yhdessä johtivat tähän lopputulokseen. Tuolloin koin oireita enemmän juuri psyykkisellä puolella, mikä oli aika hämmentävää kun ei tiennyt itekkään että mikä ihme vaivaa, kun välillä kaikki on ihan hyvin ja 5 minutin päästä alkaa itkeä, kun koira jää haistelemaan puskia liian pitkäksi aikaa kävelylenkillä. 😀

Tässä oireita tuolta ajalta:

Uniongelmat – herääminen usein 4-5 aikaan yöllä.

Herkkä jopa masentunut mieliala – Itkettää helposti, toisaalta myös ärsyyntyy helpolla pienistä asioista.

Motivaation puutos, saamattomuus – Tuntuu, että tekee jatkuvasti jotain saamatta kuitenkaan mitään aikaiseksi, mikä ahdistaa vielä enemmän.

Mielialan vaihtelut – Välillä tosi hyvä meno ja välillä taas todella vaikeaa.

Ruokahalun muutokset – Loputon nälkä, sekä makeanhimon aiheuttaa stressihormonin heilahtelut viestittää keholle että energiaa on saatava mahdollisimman nopeasti ja nopeasta lähteestä –> sokeri.

Palelu – Etenkin kädet ja jalat ovat aina jäässä.

Voimakas hikoilu urheillessa 

Vähentynyt virtsaaminen runsaasta juomisesta huolimatta sekä vatsan toiminnan muutokset.

Turvonneet kasvot ja kädet, etenkin aamuisin.

Tuolloinhan homma meni suhteellisen helpolla ohi, lepäilin joulun yli ja tammikuun puolella alkoi helpottaa. Kesällä kävin tämän prosessin uudelleen, mutta oireet olivat melkein päinvastaiset noihin yllä oleviin. Mielialassa tai unenlaadussa en huomannut muutoksia, mutta kroppa kävi ylikierroksilla, hikoilin jatkuvasti eikä ruoka maistunut. Tämä johtui pitkälti siitä, että olin tyhmä ja treenasin flunssaisena, joka johti sitten vähän vakavampaan tilaan. Kehon lämmönsäätelyn muutokset ovatkin usein merkki siitä, että kaikki ei ole ihan kunnossa. Autonominen hermosto vastaa kehon tahdosta riippumattomista toiminnoista eli säätelee ruoansulatusta, rauhasia ja esim. edellä mainittua lämmönsäätelyä. Ongelmat näillä alueilla voivat viestiä siitä, että hermosto ei ole päässyt palautumaan riittävästi.

Kysyttiin, pelkäänkö tämän uusiutumista ja täytyy sanoa että en. Huomaan kuitenkin, että mun kroppa on jollain tavoin herkempi ja valitettavasti uskon, että uusiutumisen riski on nykyään suurempi. Välillä saatan tunnistaa alipalautumisen merkkejä juuri tuossa kehon lämmönsäätelyssä tai unen laadussa. Uskon kuitenkin, että oon nyt oppinut tämän asian kantapään kautta ja olen tulevaisuudessa viisaampi.

Ylikuntoon liittyen kirjoitetaan enimmäkseen oireista ja toipumisesta. On totta stressitekijöiden vähentäminen on avainasia tässä. Aina näitä (esim. työhön liittyviä tilapäisiä) stressijaksoja ei kuitenkaan ole mahdollista poistaa, joten voisiko näkökulmaksi ottaa sen, miten ravinto/liikunta/uni osa-alueita kannatta muuttaa kun huomaa, että stressi meinaa hiipiä päälle? Eli miten ylikuntoa voisi yrittää ”ennaltaehkäistä”. 🙂 Kiitokset huipusta blogistasi ja paljn tsemppiä jatkolle!

Mun mielestä tärkeintä on ymmärtää, että aina ei ole kyse vain treenaamisesta ja siitä palautumisesta. Kaikki palaset vaikuttaa ja se tulisi huomioida varsinaisen treenaamisen laadussa sekä määrissä. Ennaltaehkäisyyn sanoisin erityisen tärkeäksi juuri sen, että osaa suhteuttaa treenimäärät omaan elämäntilanteeseen. Jos töissä/koulussa on rankkaa, tai on kokenut suuria muutoksia elämässä, saattaa olla parempi höllätä treenien suhteen. Myös treenin tehojen säätely on tärkeää, eli välillä tulee palautusviikkoja ja jokainen treeni ei ole maksimaalinen suoritus. Myös se on hyvin tärkeää, että elämässä olisi muutakin kuin vaan ne treenit. Muuten loukkaantumisen tai esimerkiksi tällaisen tilan iskiessä voi tulla hyvinkin ”tyhjä olo”, jos kaikki on perustunut vaan siihen miten treenaa ja syö.

Itse ajattelen, että ravinnolla on myös tosi suuri rooli ja kokemuksella voin sanoa, että esimerkiksi diettaaminen kannattaa suunnata sellaiselle ajalle, kun muu elämä on tasapainossa. Tällaisissa haastavammissa vaiheissa tulisi pitää huolta riittävästä energiansaannista ja siitä että ruokavalio on pääsosin (80/20) terveellinen. Useinhan juuri stressin alla alkaa tehdä mieli herkkuja ja pikaruokaa, jotka kuitenkin saavat olon vain huonommaksi. Lisäksi syödessä paljon köyhempiä ruoka-aineita, vie ne tilaa niiltä ravintorikkaammilta jutuilta.

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


MISTÄ TUNNISTAA YLIKUNNON?

27.06.2017
3

Oon saanut jonkun verran toiveita kirjoittaa ylirasituksesta/ylikunnosta ja tilan purkamisesta. Nämä kaksi ovat eri asioita ja vaikka molemmat vaativat lepoa, johtuu ylikunto siitä että kehoa ei olla kuunneltu ylirasittuneessa tilassa. Ylirasitus menee ohi muutamien päivien tai viikon sisällä, jos asiaan reagoi heti. Ylikunto voi kestää todella pitkään ja se myös palaa helposti takaisin. Ylikuntotila on myös erikoinen siitä, että se aiheuttaa melko voimakkaita psyykkisiä oireita, joita ei osaa välttämättä yhdistää siihen, että keho olisi liian rasittunut. Ongelma on yleisempi kilpaurheilijoiden keskuudessa, mutta ihan normaali kuntoilija voi myös vetää itsensä tilaan, mikä ei todellakaan ole miellyttävä. Näiden asioiden kanssa ei kannata pelleillä, sillä pahimmillaan voi joutua kierteeseen, joka kestää vuosia.

Oireet voivat vaihdella myös henkilöiden välillä, eikä ole mitään yhtä oikeaa kaavaa, miten asiat menee. Fyysisiä oireita ovat useimmiten inho liikuntaa kohtaan, alentunut suorituskyky, sydämen rytmihäiriöt (joko alentunut tai koholla oleva syke), kohonnut verenpaine, vapina, uniongelmat (yöllinen heräily ja nukahtamisvaikeudet), aistiyliherkkyys (yliherkkyys lämmölle, yöllinen levottomuus, meluherkkyys), ruokahalun muutokset ja naisilla kuukautiskierron häiriöt. Psyykkisiä oireita ovat esimerkiksi masennus, ärtyisyys, ahdistus sekä hermostuneisuus.. Jos ylikuntotila pitkittyy on tavallinen lisäoire lievä kuumeilu jota jatkuu jopa viikosta toiseen. 

Ylikunto voidaan jakaa hermostollisesti sympaattisen hermoston ja parasympaattisen hermoston ylikuntotiloihin (autonomisen hermoston kaksi osaa). Sympaattisen hermoston ylikuntotila on ominaisempaa voimalajien harrastajille, kun taas parasympaattisen hermoston ongelmat johtuvat useammin kestävyyslajien liiasta harjoittamisesta. Oireiden välillä voi olla jotain eroja, mutta loppupeleissä molemmissa vaaditaan riittävästi lepoa ja ravintoa. Toisilla ylikunto voi viedä tilaan, jossa kehon toiminnat ikään kuin hidastuu, syke on hyvin alhainen, on kylmä, aineenvaihdunta hidastuu ja paino nousee, kun taas toisissa tapauksissa tila on päinvastainen, eli elimistö toimii ylikierroksilla, on yöhikoilua, nopeasti nouseva syke ja paino laskee.

Kokemuksesta voin kertoa, että kaikista pahinta oli nuo psyykkiset oireet, sillä ei ymmärtänyt miksi ihmeessä oli sellainen olo kun oli. Itselläni ei ollut esimerkiksi mitään ongelmia jaksamisen kanssa, mutta oli keskittymisvaikeuksia, ärtyneisyyttä ja masentunut olo. Treeni kuitenkin auttoi myös noihin, vaikka usein treenaamaan lähteminen vaati enemmän tsemppaamista kuin yleensä, mutta jaksoin sen voimalla että tiesin siitä tulevan parempi fiilis. Tavallaan siis kierre, joka ei olisi ikinä loppunut ellei lopulta olisi ollut niin paska olo, että oli pakko mennä lääkäriin. Kuten oon useasti kirjoittanut, ylirasitus tai ylikunto ei johdu välttämättä pelkästään liiasta fyysisestä harjoittelusta, vaan elämäntilanne vaikuttaa myös. Ihminen on kokonaisuus, johon vaikuttaa myös se miten muuten jaksaa.

Ylikuntotilan purkamiseen ei ole mitään taikakeinoja olemassa, sillä riittävä lepo, uni ja ravinto ovat avainasemassa. Useinhan tähään tilaan johtaa se, että urheileminen on vienyt suuren osan ajasta, joten pitäisi myös keksiä jotain mielekästä tekemistä, eikä vain jäädä kotiin makaamaan. Jos tila on pitkällä, lääkärin konsultaatio ja toimenpiteet elimistön rauhoittamiseksi on myös järkevä idea. Omalla kohdalla suurin apu itse lepäämisen ohella oli ruokavalion muokkaaminen entistä parempaan suuntaan. Kuten oon useasti kirjoittanut, mulle sopii parhaiten runsaasti hiilareita sisältävä ruokavalio, jonka avulla pystyin aloittamaan treenaamisen aika nopeallakin aikataululla, sillä palautuminen ja jaksaminen parantui hurjasti.

Olisi kiva kuulla muitakin kokemuksia aiheesta, joten jos teillä on tarinoita jaettavana niin komenttiboksi on auki kuten aina! 🙂

KUVAT: Anna Riska / Annmarias

Instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


ANTIBIOOTTIKUURI – NEVER AGAIN

23.04.2017
5

Oon maininnut muutamaan otteeseen syöneeni antiobioottikuurin kahdesti viime vuonna ja sen jälkeen kärsineeni erilaisista kehon toiminnan ongelmista. Lyhyesti vielä kertauksena, että mulla siis tulehtui polven limapussi (bursiitti) kahdesti viime vuonna. Ensimmäinen tulehdus tapahtui keväällä, toinen syksyllä. Syy tulehdukseen oli liian kovat kolahdukset lattiaan (burpeet yms) ja muutenkin yleinen ärsytys, kun olen paljon polvilla jumppien aikana. Molemmilla kerroilla polvi paisui punaiseksi nestemmäiseksi palloksi ja oli toki myös kipeä. Molemmilla kerroilla söin Kexefin-kuurin, jonka avulla vaiva katosi viikossa parissa.

Antiobioottikuuri on hyvin tehokas parannuskeino, mutta ongelma on siinä, että se tappaa kaikki bakteerit, myös ne hyvät joita tarvitaan. Tämän vuoksi kuurin aikana olisi todella tärkeää syödä probiootteja. Nyt kun mietin omaa tilannettani, niin tuo aika on hieman sumuista monen asian vuoksi, mutta mulla oli juuri siihen aikaan maitohappobakteeri purkki loppunut, enkä ollut saanut hankittua uutta. Tästä lähtikin sitten lumipalloefekti. En tietenkään voi olla varma, että kaikki johtuu juuri tästä, mutta nyt kun olen jälkeenpäin miettinyt asiaa, tuntuu kaikki aika loogiselta.

Luultavasti antibioottikuuri ja sen aikainen stressi elämässä tappoi suoliston hyvän bakteerikannan, joka johti siihen etteivät syödyt ravinteet päässeet imeytymään ja suoliston kunto huononi. Samaan aikaan treenimäärät nousivat, jolloin keho tarvitsee entistä enemmän ravinteita. Joulukuun aikaan aloin olla aika väsynyt, etenkin henkisellä puolella, mikä voi osaltaan johtua myös fyysisestä alipalautumisesta. Alipalautuminen taas johtui luultavasti tästä ongelmasta, sillä kun keho ei päässyt palautumaan liian vähäisen ravinteiden saannin vuoksi, myös yöunet alkoivat olla katkonaisia ja se johti yleiseen väsymiseen, jolloin lopulta lekuri määräsi mut sairaslomalle ylirasitustilan vuoksi.

Tämän vuoden alussa aloin panostaa etenkin suoliston kuntoon ja sainkin kaikki oireet katoamaan. Huomaan kuitenkin, että heti jos lopetan toimenpiteet tai tulee jokin stressava vaihe, osa oireista palaa. Mulla ei ole siis koskaan ikinä ollut mitään ongelmia erilaisten ruoka-aineiden saati vatsan toiminnan kanssa. Tämän keissin jälkeen oon kärsinyt ikävästä vatsan turpoamisesta ja muista vatsaongelmista. Nämä oireet täsmäävät pitkälti ärtyneen suolen oireyhtymään, jota en kuitenkaan usko mulla olevan. Otin käyttööni suolahappotabetit (solgar betaiinihydrokloridi + pepsiini) sekä Puhdistamon entsyymit, joilla huomaan olevan suurin vaikutus, sillä jos olen jättänyt ne pois, oireet palaavat hyvin nopeasti. Nyt viimeisien parin viikon aikana oon pystynyt jättämään pikkuhiljaa noita suolatabuja pois, joka viestii että vatsahappojen tasapaino olisi parantunut.

Kirjoittelin aiemmin tänä vuonna tekstin HIIVASYNDROOMA – SYY OUTOIHIN ONGELMIIN KEHOSSA ja kannattaa käydä lukaisemassa tuo. Useimmat yhdistävät hiivatulehdukset alapään ongelmiin, mutta liika hiiva voi aiheuttaa myös paljon muitakin oireita. Yleisin ongelmanaiheuttaja on Candida albicans. Vähemmän tunnetut oireet ovat suoliston epäsäännöllinen käyttäytyminen (ummetus/ripuli), ikenet ­tulehtuvat, iho kutisee ihottuman vuoksi, makeanhimo, krooninen väsymys, aloitekyvyttömyys, suuret mielialanvaihtelut, jatkuva alakulo, ärtyneisyys, uniongelmat, jatkuva nuha, toistuvia hengitystie ja poskiontelotulehduksia.

Hiivan sylkitesti (Huom! Sylkitesti antaa viitteellistä tietoa hiivojen kasvusta, mutta ei korvaa lääkärin tekemää ulosteviljelyä)

Mahdollisesta hiivan liikakasvusta kertovan kotitestin voit tehdä aamulla heti herättyäsi. Ennen kuin juot tai syöt mitään, sylkäise lasiin, jossa on haaleaa vettä.

Seuraamalla noin 15 min välein mitä lasissa tapahtuu, saa viitteen elimistön hiivatilanteesta. Hiivaongelma on todennäköinen, mikäli jokin alla olevista toteutuu:

  • veden pinnalla kelluvasta syljestä lähtee alaspäin nauhamaisia rihmoja, ikään kuin ”jalkoja”
  • sameita sylkipilkkuja leijuu vedessä
  • samea sylki vajoaa kokonaan vesilasin pohjalle

Mikäli kokee, että syynä on hiivatulehdus, tulisi karsia pois muutamat tärkeimmät candidaa ruokkivat ruoat, kuten sokerit, paljon nopeita hiilihydraatteja sisältäviä ruokia (mm. valkoinen jauho) ja hiivaa sisältävät tuotteet.

Asiat, joiden avulla olen itse saanut helpotusta vatsaongelmiin:

Kuidut toimivat hyvien pöpöjen kasvualustana, joten riittävä kuidunsaanti on hyvin tärkeää suoliston korjausprosessin kannalta. Kuiduilla on muutenkin todella suuri rooli kaiken hyvinvoinnin kannalta, sillä suoliston toiminnalla on myös suuri vaikutus hormonitasapainoon. Itse otan aamulla tyhjään vatsaan veteen sekoitettua psylliumia sekä glutamiinia. Lisään myös puuroon esimerkiksi psylliumia tai akaasiakuitua.

Probiootit, eli maitohappobakteerit nautin kylmän aterian yhteydessä, sillä Boulardii-hiivaprobiootti on ainoa probioottikanta joka kestää lämpöä. Muuten maitohappobakteerit kannattaa nauttia kylmän aterian yhteydessä. Kuten mainittua, kuitulisän nauttiminen maitohappobakteerin yhteydessä auttaa, sillä kuitu muodostaa pinnan johon bakteerit pääsevät kasvamaan. Käytän Puhdas+ Boulariita sekä Vahvaa maitohappobakteeria.

C-vitamiini kannattaa mielestäni ottaa ehdottomasti käyttöön sillä C-vitamiini toimii tehokkaana antioksidanttina ja auttaa kudoksia muodostamaan kollageenia sekä tukee puolustusjärjestelmäämme. Luin joitakin juttuja, joiden mukaan C-vitamiinia käyttämällä ollaan saatu hyviä tuoksia hiivan häädössä. 

Entsyymit & Suolahappotabletit – Ennen jokaista suurempaa ateriaa otan yhden Puhdistamon entsyymin ja yhden suolahappo tabletin. Tuo suolahappo vaikuttaa erityisesti proteiinien imeytymiseen. Joskus närästys saattaa johtua suolahapon puutteesta. Suolahappo auttaa myös kalsiumia imeytymään. Entsyymejä taas tarvitaan ruuan sulattamiseen ja siinä astuu kuvaan alla näkyvä Puhdistamon valmiste. Vitamiinit ja mineraalit tarvitsevat entsyymejä toimiakseen ja päästäkseen kaikkiin elimistön osiin.

Toivon siis todellakin, etten joudu enää koskaan syömään antibioottia, ainakin vältän sitä niin pitkälle kuin mahdollista. Ymmärän ja tiedostan että joissain tapauksissa lääkekuurin syöminen on hyvä vaihtoehto, mutta uskon että monesti näitä syödään myös turhaan. Lisättäköön vielä, että terve ihminen ei  välttämättä tarvitse kaikkia noita ravintolisiä, mutta jos kehossa on ongelmia, kuten minulla on ollut, olen saanut näiden avulla apua oireisiin ja kehon toimintaan. 🙂

Puhdas+ & Puhdistamon tuotteet saatu.


« Vanhemmat