ANTIBIOOTTIKUURI – NEVER AGAIN

Oon maininnut muutamaan otteeseen syöneeni antiobioottikuurin kahdesti viime vuonna ja sen jälkeen kärsineeni erilaisista kehon toiminnan ongelmista. Lyhyesti vielä kertauksena, että mulla siis tulehtui polven limapussi (bursiitti) kahdesti viime vuonna. Ensimmäinen tulehdus tapahtui keväällä, toinen syksyllä. Syy tulehdukseen oli liian kovat kolahdukset lattiaan (burpeet yms) ja muutenkin yleinen ärsytys, kun olen paljon polvilla jumppien aikana. Molemmilla kerroilla polvi paisui punaiseksi nestemmäiseksi palloksi ja oli toki myös kipeä. Molemmilla kerroilla söin Kexefin-kuurin, jonka avulla vaiva katosi viikossa parissa.

Antiobioottikuuri on hyvin tehokas parannuskeino, mutta ongelma on siinä, että se tappaa kaikki bakteerit, myös ne hyvät joita tarvitaan. Tämän vuoksi kuurin aikana olisi todella tärkeää syödä probiootteja. Nyt kun mietin omaa tilannettani, niin tuo aika on hieman sumuista monen asian vuoksi, mutta mulla oli juuri siihen aikaan maitohappobakteeri purkki loppunut, enkä ollut saanut hankittua uutta. Tästä lähtikin sitten lumipalloefekti. En tietenkään voi olla varma, että kaikki johtuu juuri tästä, mutta nyt kun olen jälkeenpäin miettinyt asiaa, tuntuu kaikki aika loogiselta.

Luultavasti antibioottikuuri ja sen aikainen stressi elämässä tappoi suoliston hyvän bakteerikannan, joka johti siihen etteivät syödyt ravinteet päässeet imeytymään ja suoliston kunto huononi. Samaan aikaan treenimäärät nousivat, jolloin keho tarvitsee entistä enemmän ravinteita. Joulukuun aikaan aloin olla aika väsynyt, etenkin henkisellä puolella, mikä voi osaltaan johtua myös fyysisestä alipalautumisesta. Alipalautuminen taas johtui luultavasti tästä ongelmasta, sillä kun keho ei päässyt palautumaan liian vähäisen ravinteiden saannin vuoksi, myös yöunet alkoivat olla katkonaisia ja se johti yleiseen väsymiseen, jolloin lopulta lekuri määräsi mut sairaslomalle ylirasitustilan vuoksi.

Tämän vuoden alussa aloin panostaa etenkin suoliston kuntoon ja sainkin kaikki oireet katoamaan. Huomaan kuitenkin, että heti jos lopetan toimenpiteet tai tulee jokin stressava vaihe, osa oireista palaa. Mulla ei ole siis koskaan ikinä ollut mitään ongelmia erilaisten ruoka-aineiden saati vatsan toiminnan kanssa. Tämän keissin jälkeen oon kärsinyt ikävästä vatsan turpoamisesta ja muista vatsaongelmista. Nämä oireet täsmäävät pitkälti ärtyneen suolen oireyhtymään, jota en kuitenkaan usko mulla olevan. Otin käyttööni suolahappotabetit (solgar betaiinihydrokloridi + pepsiini) sekä Puhdistamon entsyymit, joilla huomaan olevan suurin vaikutus, sillä jos olen jättänyt ne pois, oireet palaavat hyvin nopeasti. Nyt viimeisien parin viikon aikana oon pystynyt jättämään pikkuhiljaa noita suolatabuja pois, joka viestii että vatsahappojen tasapaino olisi parantunut.

Kirjoittelin aiemmin tänä vuonna tekstin HIIVASYNDROOMA – SYY OUTOIHIN ONGELMIIN KEHOSSA ja kannattaa käydä lukaisemassa tuo. Useimmat yhdistävät hiivatulehdukset alapään ongelmiin, mutta liika hiiva voi aiheuttaa myös paljon muitakin oireita. Yleisin ongelmanaiheuttaja on Candida albicans. Vähemmän tunnetut oireet ovat suoliston epäsäännöllinen käyttäytyminen (ummetus/ripuli), ikenet ­tulehtuvat, iho kutisee ihottuman vuoksi, makeanhimo, krooninen väsymys, aloitekyvyttömyys, suuret mielialanvaihtelut, jatkuva alakulo, ärtyneisyys, uniongelmat, jatkuva nuha, toistuvia hengitystie ja poskiontelotulehduksia.

Hiivan sylkitesti (Huom! Sylkitesti antaa viitteellistä tietoa hiivojen kasvusta, mutta ei korvaa lääkärin tekemää ulosteviljelyä)

Mahdollisesta hiivan liikakasvusta kertovan kotitestin voit tehdä aamulla heti herättyäsi. Ennen kuin juot tai syöt mitään, sylkäise lasiin, jossa on haaleaa vettä.

Seuraamalla noin 15 min välein mitä lasissa tapahtuu, saa viitteen elimistön hiivatilanteesta. Hiivaongelma on todennäköinen, mikäli jokin alla olevista toteutuu:

  • veden pinnalla kelluvasta syljestä lähtee alaspäin nauhamaisia rihmoja, ikään kuin ”jalkoja”
  • sameita sylkipilkkuja leijuu vedessä
  • samea sylki vajoaa kokonaan vesilasin pohjalle

Mikäli kokee, että syynä on hiivatulehdus, tulisi karsia pois muutamat tärkeimmät candidaa ruokkivat ruoat, kuten sokerit, paljon nopeita hiilihydraatteja sisältäviä ruokia (mm. valkoinen jauho) ja hiivaa sisältävät tuotteet.

Asiat, joiden avulla olen itse saanut helpotusta vatsaongelmiin:

Kuidut toimivat hyvien pöpöjen kasvualustana, joten riittävä kuidunsaanti on hyvin tärkeää suoliston korjausprosessin kannalta. Kuiduilla on muutenkin todella suuri rooli kaiken hyvinvoinnin kannalta, sillä suoliston toiminnalla on myös suuri vaikutus hormonitasapainoon. Itse otan aamulla tyhjään vatsaan veteen sekoitettua psylliumia sekä glutamiinia. Lisään myös puuroon esimerkiksi psylliumia tai akaasiakuitua.

Probiootit, eli maitohappobakteerit nautin kylmän aterian yhteydessä, sillä Boulardii-hiivaprobiootti on ainoa probioottikanta joka kestää lämpöä. Muuten maitohappobakteerit kannattaa nauttia kylmän aterian yhteydessä. Kuten mainittua, kuitulisän nauttiminen maitohappobakteerin yhteydessä auttaa, sillä kuitu muodostaa pinnan johon bakteerit pääsevät kasvamaan. Käytän Puhdas+ Boulariita sekä Vahvaa maitohappobakteeria.

C-vitamiini kannattaa mielestäni ottaa ehdottomasti käyttöön sillä C-vitamiini toimii tehokkaana antioksidanttina ja auttaa kudoksia muodostamaan kollageenia sekä tukee puolustusjärjestelmäämme. Luin joitakin juttuja, joiden mukaan C-vitamiinia käyttämällä ollaan saatu hyviä tuoksia hiivan häädössä. 

Entsyymit & Suolahappotabletit – Ennen jokaista suurempaa ateriaa otan yhden Puhdistamon entsyymin ja yhden suolahappo tabletin. Tuo suolahappo vaikuttaa erityisesti proteiinien imeytymiseen. Joskus närästys saattaa johtua suolahapon puutteesta. Suolahappo auttaa myös kalsiumia imeytymään. Entsyymejä taas tarvitaan ruuan sulattamiseen ja siinä astuu kuvaan alla näkyvä Puhdistamon valmiste. Vitamiinit ja mineraalit tarvitsevat entsyymejä toimiakseen ja päästäkseen kaikkiin elimistön osiin.

Toivon siis todellakin, etten joudu enää koskaan syömään antibioottia, ainakin vältän sitä niin pitkälle kuin mahdollista. Ymmärän ja tiedostan että joissain tapauksissa lääkekuurin syöminen on hyvä vaihtoehto, mutta uskon että monesti näitä syödään myös turhaan. Lisättäköön vielä, että terve ihminen ei  välttämättä tarvitse kaikkia noita ravintolisiä, mutta jos kehossa on ongelmia, kuten minulla on ollut, olen saanut näiden avulla apua oireisiin ja kehon toimintaan. :)

Puhdas+ & Puhdistamon tuotteet saatu.


ENDORFIINIADDIKTI

Tässä on tullut selailtua erilaisia tarinoita ylikunnosta ja olen huomannut kuinka moniin oireisiin ja tuntemuksiin pystyy samaistumaan todella helposti. Ongelma tässä on ehkä se, että nämä tuntemukset ovat sellaisia, joita ei välttämättä osaa yhdistää siihen, että olisi alipalautunut, sillä ne voivat olla myös juttuja ”jotka vain kuuluvat elämään joskus”. Huomasin, että yksi yhdistävä tekijä on tietynlainen ihmistyyppi. Löysin CrossFit Tampereen sivustolta niin osuvan kuvauksen, että en voinut kuin nauraa.

”Endorfiiniaddikti-perfektionistin” treenikriisi

”Endorfiiniaddikti-perfektionistin” todennäköisin treenikehityksen hidastaja on liika yrittäminen. Jatkuva kontrolli hukuttaa alleen kehon viestit siitä mitä se oikeasti tarvitsee. 

Sanna (nimi keksitty) on ”endorfiiniaddikti” ja (ainakin melkein) perfektionisti, joka nauttii treenistä ja säännöllisestä     elämänrytmistä. Hän tekee treeni- ja ruokavalinnoissa ”kaiken oikein”, muut ihailevat hänen kurinalaisuuttaan. Sanna on hyvässä kunnossa.

Sanna ei ole täysin tyytyväinen omaan kuntoonsa. Hän toivoo saavansa lisää voimaa ja tehoa treeneihin sekä hieman rasvaa pois vyötäröltä ja reisistä. Nämä tavoitteet eivät tunnu toteutuvan millään.

Sanna päättää yrittää kovempaa –lisää treeniä ja optimaalinen ravinnejakauma (vähähiilihydraattinen paleo) ruokailussa jatkuu. Lisätystä treenimäärästä ja vähäisistä hiilihydraateista seuraa yöunen laadun heikkeneminen. Samaan aikaan alkaa iskeä ruokahimoja makeaan ja suolaiseen ruokaan – iltaisin treenin jälkeen jääkaapista voisi syödä valonkin!

Koko ”Sannan” tarinan voi lukea täältä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Omalla kohdalla kävi niin, että koska treenin jälkeen oli aina hyvä olo, hamusin sitä tunnetta enemmän ja enemmän. Toki mä oon aina treenannut paljon, mutta silloin oon ollut myös muuten balanssissa, eikä se ole ollut ainoa asia mistä saa iloa. Kun muuten olo oli paska, niin tiesi että treenatessa kaikki huolet unohtuu ja sen jälkeen on ainakin hetken hyvä olo. Kuulostaa ihan joltain alkoholistilta eikö vaan? Tämän lisäksi tajusin, että oon kuitenkin tainnut syödä liian vähän kulutukseen nähden, sillä vaikka lisäsin treenimääriä, en lisännyt energiaa ”koska halusin kiristellä hieman”.

Lihastohtori julkaisi sopivasti aiheeseen sopivan artikkelin eilen ”Suhteellinen energiansatavuus kunto- ja huippu-urheilussa”. Kyllähän mäkin sen tiedän, ettei kulutus ole vain sitä mitä treenin aikana kuluu, mutta miksi ihmeessä pitää olla vasta jälkiviisas? Kun mietin aikaa, jolloin oon ollut mielestäni parhaimmassa kunnossa, olen ennen kaikkea syönyt todella paljon, ilman että lasken tai punnitsen mitään. Tuntuu, että viimeiset 5 kk oon elänyt jonkun toisen kehossa, tuntuu että nyt vasta kaikki kirkastuu. Muistan kun lokakuun koulutuksessa kaveri sanoi, että sä oot niinku joku kävelevä haamu, kun kävelin lentokentälläkin päin tolppia, enkä tajunnut/kuunnellut mitään mitä kukaan sanoi. :D

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt kun oon miettinyt tätä asiaa enemmän, oon huomannut että näitä ”oireita” on ollut ennenkin. Mä en tiedä onko tähän mitään järkevää selitystä, mutta mun kroppa toimii niin, että kun lähden nostamaan sykettä (=treenaan) se ikäänkuin herää voimakkaasti eloon, sitten kun oon lepotilassa, kroppa menee ns. ”shut down” tilaan, eli syke on hyvin alhainen, palelen, väsyttää jne. Kävin vuoden alussa Es Teck – skannauksessa, jossa siis skanneri kartoittaa kehon tilannetta. Jo tuolloin mittauksessa huomattiin, että mun kehon arvot oli aina paremmat treenin jälkeen, vaikka homman kuuluisi mennä päinvastoin. Osaako joku teistä arvioida mistä tällainen johtuu?

Tämä seuraava lainaus on omasta tekstistäni maaliskuulta

”Otettiin skannauksia viime viikolla muutaman kerran ennen ja jälkeen treenin ja testailtiin myös Lypowake-nimisen voiteen vaikutusta treeniin ja palautumiseen. Laite toimii myös kehonkoostumuksen mittaukseen ja sen tarkkuutta on verrattu DXA-laitteeseen. Sain myös arvion omasta energiankulutuksesta ja se yllätti kyllä jälleen. Tämän mittauksen mukaan kulutan ilman treeniä n. 2640 kaloria vuorokaudessa. Treenien kanssa voidaan siis päästä jopa lähelle 4000 kaloria, mikä on jo aikamoinen määrä.”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tiedättekö mikä on kaikkein vaikeinta nyt kun ei pääse liikkumaan kunnolla? Juurikin tuo endorfiiniaddiktio. On jotenkin todella epätoivoinen olo, kun ei tiedä mitä tekisi, että saisi itsensä piristymään. Mikään ei oikeen kiinnosta eikä huvita. Tulee oikeen vihaiseksi itselleen, että miksi sitä pitää olla näin helvetin tyhmä.

Pahoittelut että nämä aiheet pyörivät nyt vaan tämän saman aiheen ympärillä, mutta tää kirjoittaminen toimii samalla hyvänä terapiana kun saa jäsennellä näitä ajatuksia ylös. Jos teillä on jotain postaustoiveita aiheesta tai muusta, niin niitäkin voi laittaa. Tää kirjoittaminen on melkeinpä ainoa asia mikä tuntuu hyvältä tällä hetkellä.

Heittäkääpä kohtalotoverit tarinoita kehiin, niistä saa aina voimaa kun tajuaa ettei ole ainoa! :D


DIAGNOOSINA YLIRASITUS

Pitihän se tämäkin sitten mennä ja kokea. Tämä teksti liittyy siis eiliseen postaukseen, jonka tiimoilta täytyy ensinnäkin sanoa ISO KIITOS kaikista viesteistä ja kommenteista joita oon saanut. En tajunnutkaan kuinka paljon ihania ihmisiä mulla on ympärillä ja oon ollut tippa linsissä jatkuvasti. Kaikista huvittavinta tässä koko keississä on se, että itse paasaan täällä harva se päivä, kuinka treenit ja treenimäärät tulisi suhteuttaa omaan elämäntilanteeseen sopivaksi. Samaan aikaan käyn itse läpi aika suuria juttuja henkilökohtaisessa elämässä ja mitä teen? Painan kaasua ja vedän vielä enemmän treeniä ja diettaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna tuo kaikki kuulostaa aivan järjettömän ihmisen toiminnalta.

_mg_0103

Tuntuu, että tällä viikolla on loksahtanut useampikin palanen kohdilleen ja oon alkanut ymmärtää asioita. Miksi oon tuntenut tietyllä tavalla tai miksi kroppa on toiminut kuten on. Kerron vielä tarkemmin mun oireista hieman alempana. Kävin siis tänään urheilulääkärin vastaanotolla ja itse olin jo hieman aavistellut, että nää mun psyykkiset oireet johtuvat siitä, että keho käy ylirasituksen puolella. Ongelma tässä on se, että en ole oireillut fyysisesti lainkaan, eli oon esimerkiksi jaksanut treenata tosi hyvin ja treenit ovat vielä kulkeneetkin loistavasti. Silti on tuntunut, ettei kaikki ole ihan kunnossa, sillä aikaisemmin syksyllä mulla oli uniongelmia ja viime aikoina oon kärsinyt keskittymiskyvyn puutteesta ja sellaisesta olosta, etten saa mitään tehtyä. Välillä oon miettinyt itsekin että oonko lintu vai kala, kun mielialat vaihtelevat lyhyen ajan sisällä tosi paljon. Välillä kaikki on hyvin ja välillä taas on ollut tosi raskasta.

_mg_0115

Lääkärikäynnin aikana tajusin aika monta asiaa ja täytyy sanoa, että oli muuten paras lääkäri kenen vastaanotolla on tullut vierailtua. Homma on mennyt lyhykäisyydessään niin, että oon ollut kovan stressin alaisena ja sen lisäksi stressannut kehoa treenillä aivan liikaa, joka on johtanut siihen, että hermosto ei enää ole palautunut ja kehon hormonitasapaino alkanut heilahdella. Tämä johti siihen, että nyt loppuvaiheessa aloin kokea jopa masennuksen kaltaisia oireita, itketti, ahdisti ja ei ollut motivaatiota mihinkään.

Tietysti sitä alkaa miettiä, että mikä ihme mua vaivaa ja miksi tunnen näin. Se taas pistää pakkaa vielä enemmän sekaisin. Tänään mun sykevaihteluita mitatessa, leposykkeeni oli 45 ja nousun/liikkeen jälkeen 47, mikä kertoo että kroppa on aika tiltissä, vaikka en ole sitä tuntenut. Ei ihme, että oon palellut tosi voimakkaasti viime aikoina. Myös hyvin korkealle nouseva syke, eli suuri ero leposykkeen ja nousun jälkeisen sykkeen välillä viestii ylirasitustilasta. Jos haluatte testailla, testiä voi googlata nimellä ”ortostaattinen syke”.

Olen aika hyvä esimerkki siitä, että ylirasitus tai ylikunto ei ole aina vain fyysisiä oireita:

Uniongelmat – herääminen usein 4-5 aikaan yöllä. Nukahdan usein uudelleen 7 aikaan ja sitten herätessä olo on tosi tokkurainen. Näitä oli aiemmin enemmän, nyt ollut vähän parempi. Silti nukun määrällisesti vähemmän kuin normaalisti, vaikka tarve olisi päinvastainen.

Herkkä jopa masentunut mieliala – Itkettää helposti, toisaalta myös ärsyyntyy helpolla pienistä asioista.

Motivaation puutos, saamattomuus – Tuntuu, että teen jatkuvasti jotain saamatta kuitenkaan mitään aikaiseksi, mikä ahdistaa vielä enemmän.

Mielialan vaihtelut – Välillä tosi hyvä meno ja välillä taas todella vaikeaa.

Ruokahalun muutokset – Viimeisten viikkojen aikana mulla on ollut loputon nälkä. Ruokaa on voinut syödä ihan jäätäviä määriä, minkä jälkeen olo ei ole ollut siltikään kylläinen. Lisäksi makeanhimo on vaivannut. Normaalisti mulla ei ole juuri koskaan makeanhimoa, mutta ilmeisesti stressihormonin heilahtelut laittanut tuon vaihteen päälle, sillä se viestittää keholle että energiaa on saatava mahdollisimman nopeasti ja nopeasta lähteestä –> sokeri.

Palelu – Etenkin kädet ja jalat ovat olleet ihan jäässä. Joudun usein käydä kuumassa suihkussa ennen kuin pystyn liikkua kotoa minnekään.

Voimakas hikoilu urheillessa – Välillä oon miettinyt, että voiko ihmisestä edes irrota näin paljon nestettä.

Vähentynyt virtsaaminen runsaasta juomisesta huolimatta sekä vatsan toiminnan muutokset.

Turvonneet kasvot ja kädet, etenkin aamuisin.

_mg_0112

Tuntuu, että jo nyt kun olen ollut levossa vasta nelisen päivää, mieli alkaa pikkuhiljaa kirkastua ja esimerkiksi tuo jatkuva ruuan miettiminen tasaantuu. Meen vielä ensi viikolla ottamaan labrakokeet kehon kunnosta varmuuden vuoksi. Seuraavien viikkojen agenda olisikin levätä. Lisäksi on tärkeetä, että viettää aikaa ystävien ja tärkeiden ihmisten seurassa ja tekee ns. normaaleja asioita. Sain myös neuvon, että voisin alkaa miettiä elämääni myös muuta sisältöä kuin treenaamisen. :D Tuo kuulostaa kyllä ihan järkevältä neuvolta kun näin ajattelee. Tulen olemaan poissa omilta tunneilta vuoden loppuun saakka ja toivon hartaasti, että tuo aika riittää, sillä jumpat ja ohjaaminen on kuitenkin mulle tosi tärkeä juttu, jonka tekemisestä nautin.

Kuvat: Anna Riska / Annmarias