Otsikko ja sen ympärillä pyörivät jutut ovat pyörineet mun mielessä useasti ennenkin, mutta nyt viime aikoina olen lukenut aiheesta sekä Annan että Anun postauksen, joten ajattelin avata myös oman sanaisen arkkuni. Meihin ihmisiin on varmasti sisäisesti asetettu ominaisuus, että haluamme ja tarvitsemme hyväksyntää ulkopuolelta ja muilta ihmisiltä. On ihan normaalia, että haluaa olla tykätty. Joskus kuitenkin muiden hyväksynnän haaliminen ja ns. huomiohuoraus voi mennä myös liian pitkälle. Usein tällainen kalastelu viestii yksinkertaisesti huonosta itsetunnosta, jolloin on vain pakko saada kehuja/ihailua ulkopuolelta.
Sosiaalisen median tullessa mukaan kuvioihin on tämä tykkäämis-juttu viety ihan uudelle levelille, sillä nykyään oma kanta on helppoa ilmaista internetin syövereissä. Toisille tykkää-napilla ei ole juurikaan merkitystä, mutta joillekin se on todella suuressa roolissa. Olen huomannut, että etenkin lapsien ja nuorien keskuudessa tykkäyksillä ja seuraajilla on suuri asema siinä kuka on suosittu ja kenellä on ”valtaa”. Luojan kiitos omassa lapsuudessa ei vielä ollut sosiaalista mediaa, sillä tuntui että kaikki oli jo ilman sitäkin niin hankalaa. 😀
Lukiessani nuo aiemmin mainitut artikkelit, aloin miettiä myös omaa somekäyttäytymistä. Itse en oikeastaan tykkäile tai kommentoi missään sosiaalisessa mediassa. Tuntuu, että kun on itse siinä niin syvällä mukana, ei jaksa osallistua muulla tavoin. Toki olisi varmasti itselle kannattavaa ottaa kantaa, kommentoida ja olla mukana jotta saisi ”itseään enemmän esille”, mutta en koe sitä omaksi jutukseni. Silloin kun sanon jotain, mulla on yleensä todellinen mielipide asiasta. Selailen paljon instagramia ja saatan hymähdellä hauskoille jutuille ja kuville, mutta silti en paina tykkää-nappia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ajattelisin mitään negatiivista kenestäkään. Jollain tavalla tuntuu nololta edes kirjoittaa tästä aiheesta, mutta toisaalta tämä on sitä nykyaikaa.
Vuoden alussa tein pienen testailun ja pistin itselleni tavoitteen nostaa instagram-seuraajani tiettyyn lukuun. Olen työskennellyt pitkään somen parissa, joten tiedän millaisilla kuvilla/jutuilla saa yleensä seuraajia, ainakin tällä treeni- ja hyvinvointialalla. Tiedän myös millaisilla kuvilla niitä seuraajia katoaa. 😀 En ole koskaan aikaisemmin ns. panostanut instagramiin, sillä kaikki paukut on pistetty tähän blogiin. Mun kohdalla esimerkiksi instagram-seuraajien ja blogin lukijamäärä ei ole mitenkään päin järkevässä suhteessa.
Tuon testailun aikana, latasin sovelluksen jolla näin kadonneet ja uudet seuraajat. Aloin huomaamaan, että tämä seurailu alkoi ahdistaa jollain tavoin. Väkisinkin sitä sitten mietti, että miksei tuo enää seuraa mua. 😀 Näin jälkeenpäin ajateltuna todellakin aivan järjetöntä! Kun tavoite oli täysi, lopetin ”kalastelun” ja seuraamisen, jonka jälkeen homma unohtui itsestään. Haluan vain sanoa, että pystyn samaistumaan siihen, että nämä asiat aiheuttavat paljon ajatuksia ja mielipiteitä.
Mun kohdalla kiinnostavimpia juttuja niin instan kuin bloginkiinkin liittyen ovat ravintoon ja kehon muokkaukseen liittyvät aiheet. Mun blogia seurataan enemmän juttujen kuin minun vuoksi ja se on aika ratkaiseva asia, verrattuna esim. suosittuihin lifestylebloggaajiin, jotka voivat kirjoittaa vaikka vessapaperista ja silti lukijoita ropisee katsomaan mitä otsikon takaa löytyy. Uskon että tämä sama juttu pätee moneen muuhun treeniaiheisen blogin kirjoittajaan.
Niin sanotun ”tavallisen ihmisen” on ehkä vaikea ymmärtää miksi ihmeessä sosiaalisen median parissa työskentelevät ajattelevat niin paljon lukijamääriä ja seuraajia, mutta kuten muussakin maailman menossa, raha, valta ja maine ratkaisee. Mitä enemmän seuraajia/lukijoita sulla on, sen enemmän valtaa (ja rahaa) sulla on tässä työssä. Olen itsekin joutunut siihen kuplaan, jossa kirjoitin tekstejä vain euron kuvat silmillä, mutta nykyään mua ehkä enemmänkin ahdistaa kaikenlainen klikkailu-otsikoiden ja lukijoiden kalastelu. Mitä enemmän on esillä, sitä enemmän se alkaa myös ahdistaa jossain vaiheessa.
Sosiaalinen media on siinä mielessä raaka paikka, että siellä menestyvät usein vain ääripäiden edustajat. Tavallinen ihminen ei ole samalla tavalla kiinnostava, kuin äärimmilleen trimmattu keho ja kauniit kasvot. Loppujen lopuksi täytyy muistaa, että elämä tapahtuu jossain ihan muualla kuin sielä kännykän sovelluksissa ja usein kuvista näkee vain sen sadasosasekunnin hetken, joka on usein vielä lavastettu tilanne. Usein myös me ajatellaan muiden ihmisten ajattelevan enemmän kuin he tekevät. Mietitään, että miksi tuo ei tykännyt mun kuvasta tai lopetti seuraamisen, vaikka kyseessä voi olla hyvinkin neutraali syy. Tyyppi ehkä missasi sun kuvan tai poistui itse facebookista/instagramista. Joissakin tapauksissa mielenkiinnon kohteet vain vaihtuvat, eikä raskaana huvitakkaan katsella treenikuvia ja kisadieetin fiiliksiä.
kuvat 1,2: Riikka
