Mulla on jo tässä pidemmän aikaa ollut vaihe, että kaikki fitness ja supermegahifistelyt koskien treeniä ja ravintoa ei vois vähempää kiinnostaa. Instassa selaan ohi kaikki kireet kisakropat ja salimotivaatiovideot sekä lauseet. Tuntuu, että kun jotain asiaa tuputetaan liikaa ja liian kauan, tuleekin vastareaktio. Mua kiinnostaa kyllä terveellinen ruoka ja treenaaminen, mutta tällä hetkellä tärkeintä on nimenomaan se, että treeni mitä teen on kivaa. Kirjoittelinkin jo oman postauksen treenin mielekkyyden tärkeydestä ja sitä ei voi kyllä väheksyä yhtään. Eilen pääsin nimittäin taas tositoimiin ja meinasi oikeesti tulla itku, kun oli niin perkeleen hyvä fiilis jumppien aikana ja niiden jälkeen!

Oon itekin ollut kausittain siinä kuuluisassa fitnesskuplassa ja suorittanut asioita, vaan koska pitää. Se on jännä, miten tuo kupla vie niin tehokkaasti mukanaan ja sitä ei uskalla puhkaista, koska pelkää että maailma kaatuu, jos lähtee yhtenä lauantai-iltana viinilasilliselle tai parille, tai hakee sunnuntaina säkin karkkia leffan kaveriksi. Oon iloinen, että oon ”herännyt” hieman ja toivon ja uskon, että vaikka palaankin takaisin rutiineihin, treenaan paljon ja syön terveellisesti, pystyn kuitenkin relaamaan tarvittaessa ja ajatella muutakin kuin vain edellä mainittuja.

Nyt kun mietin vaikka viime kevättä, ei mun päässä ole kyllä pyörinyt hirveesti mikään muu kuin treeni, jumpat ja mitä syön seuraavaksi. Oon ollut ihan tyytyväinen elämääni, enkä ole kokenut tarvetta muuttaa asioita. Nyt kun eli hieman erilaisen vaiheen tässä kesällä, huomaan että on ihan jees tehdä välillä muuta ja nimenomaan ajatella muutakin kuin näitä asioita. Tässä työssä on juuri se haaste, että kun elät vain treenin keskellä, kirjoitat terveydestä ja vietät aikaa samanhenkisten ihmisten kanssa, on vaikeaa miettiä mitään muuta.

Oon myös sellainen, joka elää vahvasti erilaisissa kausissa ja voi hyvin olla, että kuukauden päästä mulla on taas joku treeni&ravinto-projekti meneillään ja se on ihan ok. Tärkeintä on kuitenkin tehdä asioita, jotka tuntuu hyvältä. Tällä hetkellä on kuitenkin sellainen fiilis, ettei vastakohtien tarvitse sulkea toisiaan pois. Voi elää superterveellisesti ja treenata, mutta tehdä välillä myös muita juttuja. Tää ajatustyyli eroaa aiemmasta, sillä oon tosiaan hyvin pitkälti joko-tai-tyyppi, joka tekee asiat täysillä tai ei ollenkaan. Tällä hetkellä mun kunto ei ole varmastikaan huipussaan, mutta en jaksa stressata asiasta, sillä tiedän että treeni tekee kyllä tehtävänsä melko nopeasti. Cheekin sanoin ”meillä on ollut aivan saatanan hauskaa” ja se on sen arvoista, että posket pullotta kevyesti hetken aikaa, hehe 😉

Tämän syksyn (voiko sanoa jo että syksy?) teema voisi olla se, että keskittyy nauttimaan elämästä ja tekee asioita joista tulee hyvä fiilis. Ei välitä mitä muut ajattelevat, sillä loppuepeleissä tätä elämää eletään kuitenkin itselle. Muistele niitä asioita ja hetkiä, jolloin olet ollut onnellinen ja iloinen ja panosta samanlaisiin tulevaisuudessakin!