KYLLÄSTYNYT RAVINNON YLIANALYSOINTIIN

Yksi eniten mielipiteitä ja kiistelyä aiheuttava aihe on edelleen ruokavalio. Mikä on terveellistä, mikä ei ja mikä ruokavaliometodi on kaikista paras? Koska työskentelen alalla, saan paljon kysymyksiä esimerkiksi siitä mikä ruoka-aine on terveellinen ja mikä epäterveellinen. Eli tehdään perinteistä jaottelua sallituista ja kielletyistä ruoka-aineista, joka johtaa siihen, että eletään kausia kun kaikki on”terveellistä” ja sitten kausia kun ”epäterveellinen” vie voiton ja koetaan jopa epäonnistunutta fiilistä sekä huonoa omaatuntoa. Olen itsekin käynyt läpi melkoisen koulun tämän asian suhteen ja kokeillut kaiken minimaalisesta energiansaannista ylianalysointiin ja hyperterveelliseen ruokavalioon. Koen kuitenkin, että tää tie on niin sanotusti jatkuvaa oppimista, joka muuttaa omia tapojani sen mukaan, mistä mulle tulee hyvä olo ja mitkä rutiinit mun on helppo pitää mukana.

Olen jotenkin tosi kyllästynyt juuri tähän kategoriosointiin ja en esimerkiksi jaottele terveellisiä tai epäterveellisiä ruoka-aineita enää. Jos joku kysyy multa onko tää terveellistä, vastaan että riippuu paljonko sitä syöt ja milloin. Saman vastauksen voisin sanoa myös epäterveelliseen ruoka-aineeseen. Jos mennään takas ihan perushommiin, niin kaikessa yksinkertaisuudessaan meidän keho tunnistaa ruoka-aineesta tulevan energian. Se missä muodossa eli millaisessa makrojakaumassa (hh, prot, rasva) se tulee, vaikuttaa meidän energiaan, vireystilaan ja yleiseen jaksamiseen. Keho ei kuitenkaan tiedä tuleeko hiilihydraatti vehnäleivästä vai kauraleivästä, mutta se millä tahdilla se imeytyy tai nostaa verensokeria on toki eri asia. Ravitsevammat ruoka-aineet sisältävät myös paremmin mikroravinteta, eli vitamiineja ja mineraaleja, jotka vaikuttavat aineenvaihduntaan, immuniteettiin ja esimerkiksi muihin toimintoihin kehossa. Pelkkää ”tyhjää energiaa” syödessä, kärsii helposti ravintoaineiden puutoksesta, mikä heijastuu ihoon, hiuksiin, unenlaatuun ja yleiseen olotilaan. Jos syö pääosin ravitsevaa ruokaa, voi myös syödä köyhempää ravintoa silloin tällöin, ilman että siihen kuolee. 😉

Syön näitä edelleen melkein joka päivä 😀

Kaikki vaikuttaa siis kaikkeen, mutta kaikesta ei tarvitse tehdä niin kovin vaikeeta! 😀 Mikään yksittäinen ruoka-aine tai ruokametodi ei tee kenestäkään tervettä eikä sairasta. Yksittäisiin pikkuasioihin juuttuminen on just se asia mikä pistää pään pyörälle ja alkaa ylianalysointi siitä, että syönkö tänään basmatiriisiä vai jasminiriisiä ja kumpi on parempi? Edellä mainitut asiat johtaa ruuan ja syömisen yliajatteluun, joka saa aikaan sen, että terve suhtautuminen ravintoon vääristyy ja voin kertoa, että se polku ei ole kiva kulkea.

Jos maitotuotteet eivät tee hyvää sun iholle, silloin niiden välttäminen on hyvä idea. Jos sun vatsa voi paremmin ilman gluteenia, ei kannata syödä sitä. Jos karkkipussi viikonloppuna tuo sulle hyvän mielen ja olon – syö se. Jos karppaaminen saa olon lähinnä veteläksi ja löysäksi, unohda koko juttu!

Kaikista tärkeintä on löytää ja oppia omat tavat, jotka pysyy. Itse ajattelen, että haluan syödä paljon ravitsevaa ruokaa, jotta olo pysyy hyvänä. Pyrin syömään paljon hiilihydraatteja joka aterialla, jotta treenitehot pysyy – Se on nimittäin ihan paras fiilis kun treeni kulkee! Tällä hetkellä en vältä esimerkiksi maitotuotteita, mutta silti käytän kahvissa kauramaitoa. En käytä kovin usein gluteenia sisältäviä ruokia, mutta jos mulla on esimerkiksi kiire, kaksi kauraleipää avocadolla ja kanamunanvalkuaisella uppoo erittäin helposti. 🙂 Vihannekset ovat mun ruokavalion pohja ja mielestäni ne tuovat annoksiin hyvää makua, vaihtelevuutta ja volyymia, koska tykkään syödä paljon. Mulle ei tule hyvä olo jos syön paljon sokeria ja usein, mutta oikeesti, lauantai-ilta ja kunnon karkkisäkki on kyllä joskus sen huononkin olon arvoista. Ainakin seuraavana päivänä treenitehot ovat melkoisessa iskussa!

Ammattini vuoksi, mun täytyy toki optimoida ruokailuja ja niiden sisältöä, koska yksi intohimoni on myös treeni ja siinä kehittyminen. Mitä kehittymiseen tulee, on ruokavaliolla toki suuri rooli siinä. Kehittymisen yksi avainsana on kuitenkin saada riittävästi energiaa, ei minimoida sitä. Ylipaino ja laihduttaminen ovat toki täysin eri asia ja silloin täytyy kontrolloida myös ruuan ja energian määrää. Uskon kuitenkin, että liian moni liikkuva ihminen on juuttunut liikaa tuohon energiansaannin ja ruoka-aineiden kontrollointiin siinä uskossa, että se on avain onneen.

Instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


IT’S CALLED BALANCE

Yksi ennakkoluulo johon törmään usein on se, että mun kuvitellaan olevan henkilö joka elää ainoastaan supermegaterveellistä elämää, ilman paheita. 😀 Olen toki ainakin ajoittain aika kontrolloiva ja tykkään haasteista sekä tavoitteista. Silti multa löytyy myös puoli, joka rakastaa löhöömistä ja myös niiden epäterveellisempien safkojen syöntiä. Koen, että oon löytänyt aika hyvän tasapainon syömisten suhteen ja en ole enää niin hirveän tarkka siitä mitä suusta menee alas. Nämä asiat ovat toki aina suhteellisia ja riippuu mihin vertaa. Toisaalta on täysin turhaa vertailla kenenkään elämäntyyliä omaansa. Kun löytyy itselle sopiva tapa toimia, on se toki ihan paras juttu.

Omalla kohdalla haastavaa on ollut kultaisen keskitien löytäminen, etenkin treenaamisen suhteen. Jos meen täysillä, niin meen täysillä jatkuvasti ja joka päivä. Nyt oon alkanut löytää hyvän systeemin niin, että jos välillä tulee päivä jolloin vedän oman salitreenin ja muutamat kovat jumpat päälle, niin seuraavana päivänä on ihan ok vetää vaikka vain yksi jumppa tai pitää lepopäivä jos se on mahdollista. Joka päivä ei tarvitse mennä all in ja vähän päälle. Painotan taas tässä, että vertaan kaikkea aiempaan toimintaani. Jollekin toiselle se yksi jumppa voi olla täysin riittävän kova treeni vaikka 3-4 krt viikossa!

Tällä hetkellä koen, että ruokavalioni menee pitkälti 80/20 tyylillä. Eli suurin osa ajasta menee automaatiolla hyvinkin terveellisellä polulla, sillä mulla on esimerkiksi mahdollisuus valmistaa itse aina kaikki ruokani. Lisäksi tykkään kokkailla ja tehdä ravitsevia, mutta herkullisia annoksia. Kevään pitkän dieetin jälkeen täytyi toki tehdä hieman ajatustyötä, että pääsi jatkuvasta punnistemisesta ja myös tietystä kontrollista eroon. En kuitenkaan koe dieettiä huonona asiana ja se on ihan normaalia, että pitkän rupeaman jälkeen uudet rutiinit vaativat vähän harjoittelua. Punnitsen edelleen osan syömistäni ruuista, ihan vaan siksi että pidän suunnilleen kiinni tietystä makrojakaumasta, mikä toimii itselleni parhaiten.

Tiedän, että jatkuvasta kontrollista on vaikeaa päästää irti, mutta kun vain päättää löysätä hieman ja uskaltaa kokeilla rennompaa otetta, on se mun mielestä jopa suhteellisen helppoa. Oon aika kova suorittaja ja helposti alan suorittaa myös hyvinvointia tai relaamista, jonka takia oon joutunut oikeasti tekemään paljon hommia uusien ajatusmallien suhteen.

Haluan edelleen olla hyvässä kunnossa, mutta pystyn hyväksymään sen, että en esimerkiksi nyt ole yhtä kireessä kunnossa kuin vaikka keväällä. Se on tietysti aivan ymmärettävää, jos on ollut treenaamatta ja elänyt vähän erilaista elämää muutaman kuukauden. Fakta on kuitenkin se, että mulla on ollut ihan sairaan loisto kesä ja kaikki ne muistot ja jutut on muutaman rasvakilon arvoisia. 😀 Nyt oon taas motivoitunut palaamaan rutiineihin ja keskittymään treeniin! Ero on kuitenkin se, että vielä vuosi sitten ajattelin että nyt on sitten kaikki loppu ja nyt vaan treenaan ja elän superterveellisesti. Nyt taas ajattelen, että vaikka treenaan kovaa ja syön terveellisesti, niin jos tulee joku hauska juttu mihin haluan osallistua tai syödä ”ohi ruokavalion” niin sitten se tapahtuu, eikä se ole sen kummempaa! 🙂

välillä burgerii ja välillä salaattia! 🙂

Tällaisia ajatuksia tasapainoilusta terveellisen ravinnon, treenien ja muun elämän ohella. Onko muita jotka on joutuneet opetella uusia toimintamalleja tämän asian suhteen?

Instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


EN MÄ VOI KU ON TREENIT…

En pääse leffaan, kun pitää mennä jumppaan..

En voi tulla syömään, kun mulla on tää dieetti..

Valitettavasti en pääse juhliin, kun mulla on aamulla treenit..

Oon menossa salille niin en voi tulla mukaan kaupungille..

Paljon treenaavat, kilpaurheilijat ja muut fitnesshöperöt tunnistavat varmaan nuo lauseet. Terve itsekkyys on tietysti aivan normaalia ja itselle tärkeistä jutuista tulee pitää kiinni, mutta joskus homma voi mennä liian vakavaksi ja vielä ihan turhaan. Oon miettinyt viime aikoina paljon esimerkiksi omaa käytöstäni ja jotenkin herännyt siihen, miten itsekäs oon oikeesti ollut jo hyvin pitkään. Voin rehellisesti myöntää, että treenit ja työt ovat olleet aina mun listalla numero yksi, jos aikaa on jäänyt tai jos olen niiden jälkeen jotain jaksanut tehdä, niin sitten oon saattanut antaa aikaa esimerkiksi kamuille tai läheisille. En ole jollain tavoin edes ajatellut, että siinä olisi mitään pahaa, koska no, pakkohan mun duunit hoitaa ja treenaaminen on mulle tärkeetä niin pidän ajoistani kiinni. 

Tässä elämässä hyvin harva asia on pakko ja loppuepeleissä kaikki on itsestä ja omista valinnoista kiinni. Voin toki väittää, että mun on pakko käydä ohjaamassa jumppia aamuin illoin kuusi kertaa viikossa, mutta lopulta se on mun oma valinta. Valitsenko ne kaikki tunnit vai suunnittelenko aikatauluni niin, että ehdin elää myös muuta elämää? Ootko sä se, joka laittaa aina omat ruuat, treenit ja ”hyvinvoinnin” kaiken muun edelle ja ootko miettinyt miksi teet niin ja mitä sillä savutat pitkällä tähtäimellä?

Asiat eivät ole mustavalkoisia, enkä mäkään aio muuttaa tapojani kertaheitolla. Edelleen haluan panostaa treeniin ja terveelliseen ruokavalioon, mutta ehkä hieman rennommalla otteella. Jos kaveri pyytää lounaalle niin ensimmäinen ajatus on ollut, että hitto, eihän se ja se paikka sovi mun makroihin tai jotain muuta vastaavaa. Tuo heinäkuussa pidetty tauko kaikesta #healthylifestä teki siinä mielessä hyvää, että näki vähän eri näkökulmasta koko touhun. Onhan se aika itsekeskeistä kun panostaa kaiken aikansa vaan itseensä, ulkonäköönsä ja omaan ”hyvinvointiinsa”.

Tässäkin asiassa se kohtuus on aika järkevä juttu. Tietysti omaan intohimoon täytyy panostaa ja joistain asioista joutuu luopumaan jos haluaa kehitystä esimerkiksi ulkoisesti, mutta jos on ihan tavan tallaaja, eli ei esimerkiksi kilpaile, niin mun mielestä silloin ei tarvitse elää kuten kilpaurheilija. Elämässä on niin paljon kaikkea muutakin ja oma agenda onkin oppia löytämään myös niitä muita juttuja joista innostun!

Voin kuvitella, että ulkopuolisten silmin on aika huvittavaa, että jengi painaa tuola salilla hulluna päivästä toiseen ja tarkkailee itseään joka kulmasta yleensä sen kameran linssin läpi. Treenin lopuksi pakko napata parhaat fotot kun muskelit on pumpissa ja sitten niitä jakoon #someen. Teen sitä itsekin tietyllä tavalla ja tulen edelleen tekemään, koska se on osa tätä koko hommaa, mutta silti.. 😀

Instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


ELÄMÄN AAKKOSET

Bongasin tämän aakkosidean Saran blogista tuolta Indiedaysin etusivulta ja päätin raapustella myös omat tämänhetkiset aakkoset, eli lähinnä mitä mieleen paukahtaa ensimmäisenä tietystä kirjaimesta. Oon tehnyt nämä aakkoset myös kaksi vuotta sitten ja oli kiva käydä lukemassa, mitä tuolloin on ollut mielessä. Vanhat aakkoset voi lukaista täältä.

kesän alkutaipaleelta 🙂

Aamukahvi on mulle ihan pakollinen juttu. En juo muuten kahvia kovinkaan paljon, mutta aamulla on pakko saada monta isoo kuppia. En tarvitse kahvin piristävää vaikutusta, mutta joku juttu siinä vaan on. Juon kahvini aina Oatlyn iKaffe kauramaidolla. 🙂

Bikini Body Bootcampin treenit käynnistettiin taas viime viikon perjantaina ja voi jestas, että oli samalla kivaa mutta myös hapokasta!

C-vitamiinia tulee vedeltyä ruuan muodossa, mutta myös lisäravinteenä lähestulkoon joka päivä. Tykkään juoda ceetä poretablettina, koska maku, mutta mulla on myös Puhdas+ merkkinen C-vitamiinipulveri, jota sekoitan smoothieen.

Darra! 😀 Kesällä on tullut koettua tuo olotila vähän useammin kuin koko vuonna yhteensä. Onneksi kesä on kerran vuodessa ja suhteellisen lyhyt aika, jolloin satunnainen biletys ei ole niin vakavaa. On ainakin ollut kivaa!

Elämänkoulu on sana mikä saa mulla aikaan aika suuren vastareaktion, etenkin jos se on kirjoitettu omaan kuvaukseen jossain sosiaalisessa mediassa. 😀

First Beat hyvinvointimittaus käynnissä. Mulla on siis 3 vuorokautta rintakehässä anturit kiinni mittaamassa sykevaihteluja, stressitasoja ja esimerkiksi sitä miten palaudun treeneistä ja nukkuessa. Todella mielenkiintoinen projekti, josta tulossa oma postaus kunhan saan tulokset käteeni.

Game of thronesia oon yrittänyt katsoo muutamaan otteeseen, mutta ei oikeen oo lähtenyt käyntiin mun kiinnostus!

Hyvä fiilis on lause joka kuvaa mun olotilaa pitkästä aikaa! 🙂

Innostun usein jostain asioista ja esimerkiksi tapahtumista niin, että ihan naurattaa. Tietysti se on hyvä puoli, että pystyy innostumaan edelleen vaikka ei mikään lapsi enää olekkaan.

Jatkokoulutukset ovat tulossa ja oon menossa kouluttautumaan sekä Helsinkiin että myös tänne Vaasaan. Lesmillsin jatkokoulutuksissa tulee käydä kahdesti vuodessa uusien ohjelmien vaihtuessa. Odotan innolla millaista settiä on luvassa sykysllä.

Kesä on ollut loppupeleissä aivan törkeen kiva! Oon tehnyt tosi paljon kaikenlaista ja oon ilonen että on tullut reissattua ja koettua kaikenlaista. Kesä on niin lyhyt aika, että se pitää mun mielestä käyttää hyväksi ja tehä juttuja joita ei voi muuten tehdä

Les Millsin lajeista jätän syksyn ajaksi Bodycombatin kokonaan pois. Harmittaa paljon, mutta jostain oli pakko luopua, että saan määriä hieman alas, joten tiistai-ilta tulee olemaan mulla vapaa syyskuusta lähtien.

Mansikoita on mennyt tänä kesänä aika isoja määriä. Mansikat uppoo smoothieen ja ne on herkkua myös protskupannarin kanssa, nam!

Nukkuminen on kuin laittais rahaa pankkiin ja mun agendana olisikin alkaa taas panostaa tähän hieman enemmän. Nykyään valvon ihan liian myöhään ja oon myös heräillyt yöllä, mikä viittaa liialliseen stressiin kehossa.

Obelix eli mun maailman söpöin koira, jota on tällä hetkellä iso ikävä. Obelix on siis mun ja exän yhteinen hauva, joten joudun olemaan hänestä erossa aina välillä. 🙁

Palautuminen on tällä hetkellä tosi suuressa roolissa, tai oikeastaan se, että mun täytyy alkaa panostamaan siihen paljon enemmän. Suunnitteilla on mahdollisesti lisätä yksi lepopäivä lisää viikkoon ja muita pieniä muutoksia.

Qualcosa di grande, eli eräs vanha italialainen biisi, josta tulee paljon muistoja mieleen! 😀

Rentoutumista aion myös alkaa opettelemaan. Oon saanut työkaluja edistää tätä asiaa ja pyrin ottamaan päivittäin vähintään kerran oman hetken jolloin en tee mitään muuta kuin relaan!

Some, eli sosiaalinen media ja samalla rakas työni. Oman ”brändin” lisäksi hoidan nykyään myös Wasa Sports Clubin sosiaalista mediaa/markkinointia, joten olen aika tiivisti somen maailmassa päivästä toiseen ja se vaatii myös tietynlaista asennetta, jotta pää ei mene liian sekaisin kaikesta pintakiillosta.

some some some

Työergonomia on asia, mitä en ole edes ajatellut ennen, mutta tänään fyssarilla käydessäni, käytiin läpi meikäläisen työergonimiaa johon kuuluu juuri tuo edellä mainittu palautuminen ja rentoutuminen. Oli todella mielenkiintoinen käynti ja avasi myös uusia ajatuksia ja juttuja, joita aion ottaa käyttööni.

Uimassa ei ole tullut käytyä kertaakaan koko kesänä! En edes muista koska olisi ollut tällainen tilanne etten olisi uinut meressä kesän aikana. No kai sitä vielä ehtii, mutta ei hirveesti nappaa näillä koleilla keleillä.

Vihannekset ovat oikeestaan mun koko ruokavalion perusta. Syön niitä tosi paljon ja rakennan melkein kaikki ateriat aina sillä periaatteella että ne sisältävät jotain värikästä tai vähintään jotain vihreää! 🙂

Wasa sports club, eli paras kuntosali ja asiakkaat ikinä. Jos muuttaisin vaasasta pois, tämä olisi varmaan yksi eniten kaipaamiani asioita täällä! 🙂

XS – vaatekokoni on yleensä joko XS-S. Haha, enpä keksinyt tähän mitään muutakaan!

Yllätykset tulee silloin kun niitä vähiten odottaa ja viime aikoina on taas päässyt toteamaan miten paikkaansa tuo pitää.

Ämpäribileet! En tiedä mistä tämä tuli mieleen, mutta ruississa sai ostaa sellaisia ämpäreitä missä oli juomaa ja meikäläinen päättikin sitten ostaa kerralla 10 ämpäriä. Niitä sitten kannettiin ja yritettiin tyhjentää porukalla aika hyvän tovin! 😀

Ötökät, etenkin hyttyset, kuuluu mun inhokkeihin. Mikään ei ole niin rasittavaa kuin se että hyttynen lentelee sun korvan vieressä yöllä kun yrität nukkua.

Instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


TÄLTÄKÖ SE TUNTUU?

Viikon viimeinen jumppa taputeltu ja samalla ensimmäinen työviikko pitkiin aikoihin laitettu pakettiin. Palasin siis tämän viikon maanantaina takaisin hommiin ja täytyy sanoa, että pitkästä aikaa mua ihan jännitti, että miten ihmeessä jaksan sykkiä niin kovilla tehoilla ja määrillä, kun oon vetänyt lonkkaa viimeiset 7 viikkoa ja elänyt muutenkin ihan erilaista arkea kuin normaalisti. Muut ihmiset pystyvät aloittaa treenit kevyesti vähän kerrallaan, mutta meitsillä rysähtää heti kunnolla sata lasiin ja vähän päälle. Maanantaina ohjasin Bodyattackin ja Spinningin, jotka ovat mun mielestä raskaimpia tunteja mitä ohjaan. Homma sujui loppupeleissä yllättävän hyvin, toki se oli raskasta ja syke oli tavallista korkeammalla. Toisaalta tuntuu ihan mukavalta tuntea oikein kunnolla hengästyminen ja polte, kun normaalisti kroppa on niin tottunut siihen kaikkeen ettei mikään oikein tunnu miltään. Spinnin jälkeen oli fiilis että tältäkö se oikeesti tuntuu!?

Elokuun ajan meen vielä vanhalla kaavalla, mutta syksystä alkaen teen muutoksia mun treeniohjelmaan. Aion vähentää jumppakuormaa ja suunnitella päiväni niin, että mulla on selkeämmin työajat ja vapaa-aika. Tähän saakka oon ollut sellasessa fiiliksessä, että oon periaatteessa jatkuvasti töissä, mikä johti sitten taas siihen, että tuli se piste vastaan ettei enää pysty. Muutoksia on luvassa ja vaikka tunneista luopuminen on aina tylsää, on mun pakko tehdä se, että pystyn jatkossa hoitamaan hommani kunnialla ja niin, että työ ei ole koko elämä, vaan osa sitä.

Jätän mielellään ”kone” – leiman jälkeeni ja oon hyväksynyt sen, että mun ei ole pakko jaksaa aina kaikkea ja kaikkia, vaikka siihen pystyisinkin. Oma heikkouteni on aina ollut myöntää heikkous. Suorittamisen tilalle täytyy siis opetella uusia juttuja ja uskon, että tälläisella tyylillä pystyn olemaan parempi ohjaaja, bloggaaja ja työntekijä kun en vedä aina ihan siellä ääripäässä. Tuo pitkä lepovaihe teki kyllä niin hyvää, että suosittelen lämpimästi ihan jokaiselle himoliikkujalle ottamaan välillä pidempiä vaiheita kun treenit jää kokonaan väliin. Palautuminen teki niin hyvää päälle, mutta myös keholle ja esimerkiksi lihomisen sijaan keho tuntui paljon paremmalta kuin jatkuvassa jumi-pumpissa ollut bodi! 😀

Sellaisia ajatuksia tähän lauantaihin. Nyt ajattelin heittää relax moodin päälle ja nauttia näistä vapaista ennen uutta työviikkoa! Ajatuksena olisi tehdä salilla selkätreeni ja sen jälkeen tätä lasagnea ja ehkä leipoa jotain!

Instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.