MIKSI EN LAIHDU..

10.08.2017
0

..vaikka syön vähän

..vaikka karppaan

..vaikka liikun paljon

..vaikka imetän

Nuo lauseet google antoi ensisijaisina hakuina, kun googlasin kysymyksen ”miksi en laihdu”. Täytyy heti alkuun mainita, että inspiraatio koko tekstiin lähti Kaisa Jaakkolan blogikirjoituksesta joka tuli mua aamulla vastaan Facebookin feediä selaillessa. Aihe on kuitenkin sellainen, josta voi mun mielestä kirjoittaa uudelleenkin, sillä tää asia on on sellainen josta oon saanut urani aikana eniten kysymyksiä. Laihdutuksesta ylipäätään elää yleisesti jonkinlainen mielikuva, että silloin kärsitään ja syödään vaan salaattia. Tiedän, että monet terveystietoiset ihmiset käsittävät sen, että terveellisesti syöminen ei ole kärsimystä, mutta uskokaa pois, suurin osa ihmisistä on aivan hakoteilla tämän aiheen suhteen. Laihduttamisesta ajatellaan jonkinlaisena urakkana, joka aloitetaan maanantaina ja lopetetaan kuukauden kuluttua. Kun urakka on ohi, voikin taas palata vanhoihin tapoihin, jotka ensisijaisesti saivat laihdutuksen tarpeen alkuun… Ymmärtänette pointin, että mikään ei muutu, jos mikään ei muutu.

Syitä laihdutuksen epäonnistumiseen on yhtä paljon kuin laihduttajia, mutta voisin sanoa, että tuo yllä oleva on se yleisin syy, eli tehdään kertarysäyksellä liian suuri muutos. Kaikki uusiksi ja vähän päälle. Ikään kuin suoritetaan väkipakolla uusia tapoja, jotka tuntuvat suorastaan vastenmielisiltä ja odotetaan vaan, että pian mun ei tarvi syödä enää tätä samaa rahkaa joka ilta. Minäkin saan monesti listauksia syödyistä ruuista ja suoritetuista treeneistä; söin aamulla sitä ja päivällä tätä, tein niin ja näin, mutta miksi en laihdu? Laihtuminen ei ole vain niitä listattuja ruokia, vaan kokonaisuus. Mikään ruokavalio tai treeni ei itsessään tee muutoksia. Ruokavalion ei tarvitse olla gluteeniton, maidoton, vegaaninen tai edes sokeriton, että tuloksia saadaan. Treeniä ei tarvitse tehdä 5 krt viikossa tai välttämättä ollenkaan, vaikka siitä paljon muuta hyötyä onkin.

Tällaiset erilaiset ajatustavat siitä ”mitä pitää tehdä” aiheuttavat usein juuri sen, että epäonnistutaan. Mun mielestä koko homman ydin on siinä, että muutoksen pitäisi lähteä ajatuksen tasolla siitä, että lähdetään hakemaan hieman parempia tapoja, mutta kuitenkin niin että ne tavat sopivat omaan elämäntyyliin. Tietysti asioista voi olla ennakkoluuloja ja joskus pitää tehdä myös uusia kokeiluja mukavuusalueen ulkopuolella, jotta voi löytää jotain erilaista. Jos kuitenkin sen rahkan vetäminen joka ilta ei vielä kuukaudenkaan päästä nappaa, niin silloin se ei oo sun juttu.

Kuten mainitsin aiemmassa postauksessa, pyrin itse tekemään asiat mahdollisimman helpolla tavalla asiakkailleni. Paljon ruokaa ja sopivasti treeniä. Alkuun lähdetään aina minimillä, sillä silloin on jotain millä pelata, jos tuloksia ei ala näkyä tai niiden tulo hidastuu. Jos heti alkuun vetää kalorit minimiin ja treenimäärät maksimiin, niin mitäs sitten kun tuloksien tulo hidastuu, mistä otat tai lisäät, jos oot aloittanut täysillä? Tätä kannattaa miettiä myös silloin kun aloittaa itsekseen laihduttamisen tai treenaamisen. Tiedän, että kun on päättänyt aloittaa, motivaatio on tapissa ja haluaisi heti mennä täysillä, mutta ei kannata. Edellä mainitulla tyylillä tappaa motivaation suunnilleen 3 viikossa. 😀

Tällä kertaa en siis jaa käytännön vinkkejä siihen miten laihtua, vaan näin syksyn tullen, kun taas päätetään aloittaa kesäkilojen pudotus, kannattaa miettiä tätä puolta asiasta. Jos olet aloittanut laihduttamisen joka syys- ja tammikuu, niin olisiko nyt aika tehdä asioita eri tavalla?

Jos faktatieto kiinnostaa niin aiheeseen liittyen löytyy vanhoja tekstejä:

Instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


3 x KANTAPÄÄN KAUTTA

03.08.2017
4

Oon sitä mieltä, että kokemus on melkein paras oppi-isä lähes kaiken suhteen. Etenkin treeni- ja ravintoasioissa kokemus opettaa hurjasti ja myös ne metsään menneet setit opettavat aina paljon. Omalla kohdalla kokemusta alkaa olla jo melko paljon ja voin ihan rehellisesti sanoa, että oon oppinut monet asiat kuuluisan kantapään kautta. Oon aika jääräpää ja teen usein just niinku itse haluan ja parhaalta tuntuu. Vaikka se tuo monesti paljon hyvää, on tullut myös todettua jälkeenpäin että noh, eipä olis ehkä kannattanut. En kuitenkaan kadu mitään, sillä menneisyys muokkaa meistä sellaisia kun ollaan ja kuten jo monesti kirjoitin, kaikesta oppii!

Tässä muutamia asioita, jotka olen itse oppinut kantapään kautta..

Ravintoasioissa on tullut kokeiltua jos minkämoista dieettiä ja kuuria. Paastot, atkinsit, vhh:t ja muut erikoisruokavaliot on käyty läpi ja olen vahvasti sitä mieltä, ettei ole mitään nopeaa tietä onneen. Jos jonkun asian saa helposti, sen myös menettää yhtä helposti. Tuolla tarkoitan, että vaikka kuinka pikakuuri houkuttaisi nopeisiin tuloksiin, eivät ne tulokset kuitenkaan tule pysymään pitkään. Itse onnistuin pahimmillaan sekoittamaan koko aineenvaihdunnan niin, että sen tasapainottamiseen meni yli vuosi. Liian vähän ravintoa ja liikaa treeniä = aineenvaihdunta jumissa ja kaikki mitä suusta menee alas jää kroppaan kiinni. Ei siis mitään järkeä! Niin tylsää kuin se onkin, paras keino on se ruokavalio, joka just sun on helppo ylläpitää viikosta toiseen. Oon tässä lomalla todennut, että vaikka liikkuminen on aika vähäistä normaaliin verrattuna, niin silti voi syödä ja herkutellakin välillä ilman että paisuu kuin pullataikina.

Myös ruokien jaottelu sallittuihin ja kiellettyihin on tuttua settiä omalla kohdalla. Rehellisesti sanottuna tämä on asia, jonka kanssa saan edelleen tehdä töitä. En tietenkään väkisin syö asioita joista tulee huono olo, mutta kuten jossain aiemmassa tekstissä mainitsin, on järjetöntä ettei voi koskaan syödä esimerkiksi karkkia, mutta silti voi vetää kokonaisen raakakakun tai 300 g raakasuklaata, koska se on ”terveellistä”.

Treenipuolella taas mut tunnetaan siitä että kaikki mitä teen on aina aika extreemiä. Tästä on tullut paljon kaikenlaista palautetta ja on varmaan yksi syy, miksi tästä blogista kasvoi joskus isompi. Kaikki erilainen kiinnostaa ja olen saanut paljon kyselyjä siitä, miten ihmeessä jaksan vuodesta toiseen treenata sellaisilla määrillä ja sellaisilla treenitehoilla. Mun motto ja ajatusmaailma on aina ollut että more is more. Tuo tosin pätee vaan omaan tekemiseen, ei muiden. 😀

On totta, että oon siinä mielessä jonkinlainen luonnonoikku, että oon pystynyt tekemään tätä päivästä toiseen yli 12-vuotta ilman mitään ongelmia, vammoja tai muuta. 4 tuntia täysillä 6-7 kertaa viikossa on ollut mulle ihan normi setti. No, joskus tulee seinä vastaan ja se tulikin sitten ihan rytinällä. Diagnoosina ylikunto ja täyslepo pysäytti kyllä ihan kunnolla. Oon kutsunut tätä joskus nimellä jumppaohjaajan syndrooma, mutta en ole ainoa joka joutuu sellaiseen oravanpyörään, että määrät nousee hurjan suuriksi, silti kroppa menee jopa huonompaan jamaan, rasva ei pala, eikä aineenvaihdunta toimi kunnolla. Suuret kovatehoiset treenimäärät ovat todella suuri stressi keholle, mikä ei koskaan ole hyvä. Ryhmäliikunta on superhyvää treeniä, mutta kohtuudella sitäkin. Etenkin viimeiset kuukaudet ovat opettaneet, että oikeasti laatu korvaa määrän ja lepo on melkein tärkeämmässä roolissa kuin itse treeni. Toki vaaditaan myös treeniä, mutta määrällisesti vähempikin riittää, kunhan se laatu on kohdillaan.

Terveys on ollut mulle ehkä liiankin itsestäänselvyys aina. En sairastele koskaan, eikä mulla ole sen kummemmin mitään rasitusvammoja tai muitakaan ongelmia. Se, että kroppa pelittää aina kuten kuuluu on johtanut siihen, että en ole välittänyt terveydestäni riittävästi. Tällä tarkoitan sitä, että jos olen sattunut olemaan pienessä flunssassa, en ole todellakaan jättänyt treenejä väliin. Jos mulla on ollut kroppa aivan jumissa ja lihakset kipeänä, en ole jättänyt treenejä väliin. Mä oon se, joka on mennyt vaikka pää kainalossa ohjaamaan tunnit ja vedinpä vielä ne omatkin setit päälle, koska treenejä ei jätetä väliin. 😀

Tuo on toiminut yllättävän hyvin, yllättävän pitkään… Kunnes sitten tuli se piste, että istun sairaalan päivystyksessä, jossa kardiologi sanoo että sun sydänkäyrän mukaan voit saada sydäninfarktin. Muistan ton hetken edelleen todella kirkkaasti ja se paniikki, mikä iski silloin, oli jotain ihan järkyttävää. Vaikka kyseessä ei lopulta ollut infarkti vaan kehon hyperventilaatiotila, niin siinä ehti kyllä miettiä että oonko aiheuttanut itselleni sydänlihastulehduksen ja mitä helvettiä mä oon oikeen ajatellut. Oliko ne jumpat sen arvosia, että ollaan siinä pisteessä että pitää mennä sairaalaan asti. Sanonpa vaan teille kaikille, että terveys on sellainen juttu mitä kannattaa vaalia. Treenata ehtii myöhemminkin. Itseasiassa se, että oon aina laittanut treenit kaiken (kaverit, sosiaaliset tilanteet, perhe, jne jne) edelle, kaduttaa hieman. Onneksi asioista voi viisastua ja mun piti tajuta se näinkin rankalla tavalla, mutta sellainen mä oon. 😀

pelkkää reenii reenii reenii 😀

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


NO EI MENNY IHAN PUTKEEN..

01.08.2017
1

Tämän kesän lomasuunnitelmat olivat selkeät; paljon relaamista, pelkkää salitreeniä (ei aerobista) ja sitten hieman jotain muuta. No miten meni niinku omasta mielestä? 😀 Ennen loman alkamista jouduin sairaslomalle ja kaikki treeni laitettiin pannaan seuraavan kuukauden ajaksi. Voin kertoa, että kun normaalisti arki koostuu oikeestaan vaan treenistä ja duunista ja sitten kun molemmat vedetään pois, tulee vähän tyhjä olo. Mitäs nyt sitten?

No, päätin että en kuitenkaan jää kotiin makaamaan, vaan teen sitten sellaisia juttuja mitä en normaalisti pysty tehdä. Tässä on tullut reissattua enemmän kuin koko vuonna yhteensä ja hauskaa on se, että normaalisti oon kunnon kotikissa, eikä mua kiinnosta matkustella sen kummmemmin. Huomaan kyllä, että kun ne asiat jotka vie arjesta eniten aikaa, otetaan pois, niin jää aikaa tehdä paljon muuta. Myös kiinnostus asoihin joista en muuten välitä, on noussut.

Kesäloma on siis ollut myös tosi opettavainen ja nyt kun palaan takaisin arkeen, aion tehdä ihan oikeasti muutoksia. Puhun aina, että muutan jotain, mutta hetken kuluttua oon taas samassa oravanpyörässä painamassa. Tässä on taas ollut mielessä maiseman vaihdos, mutta lähdetään nyt ainakin alkuun sillä, että teen pieniä viilauksia arjen rutiineihin. Treenimäärät saavat pudota ja panostan enemmän vapaa-aikaan ja niin sanottuun elämän vastapainoon. Viime vuosi oli melko työntäyteinen ja sitäkin jaksaa aikansa, mutta en halua muistella elämääni pelkkänä työkeitaana. 😀

Kesän suunnitelmat eivät siis menneet ihan putkeen, treenitulokset ovat luonnollisesti ottaneet myös hieman takapakkia, mutta en jaksa stressailla siitä nyt. Tiedän, että kun palaan töihin niin oon kunnossa nopeemmin kuin edes tajuan. Nyt kun on tullut treenailtua jo muutama viikko niin ei ne tulokset nyt paljoa ole edes tippuneet. Jumppakunto saattaa vaatia viikon tai pari, mutta eiköhän sekin siitä palaa ennalleen. Tuntuu kuitenkin hyvältä kun on taas päässyt liikkumaan, sillä nautin siitä niin hurjasti!

Sainkin aiheeseen liittyvän kysymyksen, joka meni tiivistetysti näin:

Oon tosi ahkera ja tavoitteellinen salilla kävijä, mutta nyt kesällä oon ollut töissä joka on vienyt kaiken mun ajan sekä energiat, joten en oo päässyt salille lähes ollenkaan. Huomaan, että lihasta on lähtenyt ja rasvaa tullut tilalle, myös paino on tippunut pari kiloa. Kauanko kestää, että saan takaisin menetetyt lihakset ja kireämmän kropan?

Voisin toisaan vastata, että i feel you sis! 😀 Aika sama fiilis on ollut itselläni ja kun jouduin saikulle mun paino putosi 6 (!!!) kiloa muutamassa viikossa. Johtui osin myös sairastelusta, mutta myös lihaspaineet ja lihasta lähti. Nyt paino on toki tasaantunut, mutta olo ei ole läheskään yhtä kireä kuin ennen tätä keissiä. Kyseessä on kuitenkin suhteellisen lyhyt aika, kesä lasketaan kolmeksi kuukaudeksi, joista kaksi on takana. En osaa tietenkään sanoa mitään tarkkaa aikaa kauanko kestää, että on takaisin entisessä, mutta itse ajattelen aina että hommaan menee sama aika kun on mennyt ”huonommilla rutiineilla”. Kokemukseni mukaan homma menee niin, että jos on löysäillyt kuukauden, kestää noin kuukausi että on entisellään. Tämä toki vaatii ne treeni ja sen paremman ruokavalion, sekä riittävästi laadukasta unta!

Itse en siis stressailisi liikaa tästä rennomasta vaiheesta. Ajattele, että ainakin sun keho on päässyt palautumaan kunnolla ja kun palaat takaisin treenien pariin, on kehityskäyrä ihan varmasti hurjassa nousussa! 🙂

KUVAT: Anna Riska / Annmarias

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


ONKO ONNI VALINTA?

28.07.2017
3

Törmäsin motivaatiolauseeseen, jossa viestinä oli että onni olisi jokaisen oma valinta ja jostain syystä aloin miettiä tätä asiaa vähän syvemmin. Koko viimeisen, melko haastavan vuoden jälkeen, kyseinen lausahdus tuntuu jotenkin jopa hieman naiivilta ja ylipäätään erilaiset lausahdukset siitä kuinka kaikki on omissa käsissä särähtää korvaan. Toisaalta, mun sisällä asuu kai ikuinen positiivari, joka yrittää nähdä sen valoisan puolen ja uskoo kaikesta hyvää. Haluan aina tehdä asioista oman päätelmän, enkä esimerkiksi tuomitse sen mukaan mitä joku toinen tai vaikka huhut kertoo.

Luinpa tuossa oman postauksen elämän aalloista, jonka olen kirjoittanut reilu vuosi sitten. Postauksessa kirjoitin, että..

Olen huomannut, että elämässä tulee aaltoja, kun välillä kaikki asiat ovat päin pyllyä. Aallot saattavat kestää vähän aikaa tai joskus useita vuosia, mutta jossain vaiheessa suunta vaihtuu ja asiat tasaantuvat. Tasapainoinen elämä tuntuu tällä hetkellä tosi hyvältä ja voin myös sanoa, että vaikutan omilla valinnoilla siihen itse. Mulla ei ole nyt mitään tarvetta hakea uusia haasteita, tai aiheuttaa itselleni stressiä. Jossain vaiheessa tulee taas hetki, kun tasaisuus on tylsää ja silloin kaivataan jotain joka vähän haastaa ja horjuttaa.

Tuo ylläoleva pitää hyvin paikkaansa, sillä koskaan ei tiedä mitä elämä heittää kulman takaa. Oon elänyt jo sen verran pitkään, että oon kokenut kaikenmoisia aaltoja ja tiedän, että ne menee ohi. Nallekarkit ei mee aina tasan ja on fakta, että kaikilla ei ole samat lähtökohdat elämään, mutta vaikka olisin kuinka kyyninen tällä hetkellä, koen että paljon on omissa käsissä. Ongelmana on se, että usein negatiiviseen virtaan joutuessa, sieltä on hiton vaikeaa päästä pois.

Itse ajattelen, että kaikki ne huonommat vaiheet elämässä ovat murroskohtia johonkin uuteen. Joskus vaan itseään ja elämäänsä pitää ravistella ja kääntää kaikki kuviot ympäri, jotta pääsee uudelleen radalle kiinni. Kirjoitin myös, että..

Ajattelen nykyään niin, että juuri ne elämän peruspilarit tekevät elämästä tasapainoista. On ihan ok unelmoida ja tavoitella suuria, mutta arki on kuitenkin sitä aikaa mitä me eletään 80% kaikesta ajasta. Jos elää vain viikonlopuille, lomille ja tapahtumille, menee suurin osa ajasta vain ohi. Arjesta nauttiminen voi olla joskus hankalaa, mutta löytämällä ne asiat joista on kiitollinen, tekee tästä asiasta helpompaa. Jos joku asia tökkii niin paljon, että se aiheuttaa pelkkää inhotusta ja stressiä niin miksi ei poista tätä asiaa kokonaan? Elämä on valintoja täynnä, aina voi lähteä opiskelemaan uutta alaa tai hakea toista työpaikkaa.

Tuo pitää niin paikkaansa ja koska oon itse nyt siinä vaiheessa, että juuri ne peruspilarit ovat hukassa, on se ollut itselleni tosi kova paikka. Silloin tulee fiilis, että mitä ihmettä sitä tekisi seuraavaksi. Muutokset pelottaa, mutta nykyinen ei riitä, eikä tyydytä. Tuntuu, että oon elänyt itse jossain onnellisuuden, tasapainon ja harmonian kuplassa viimeiset vuodet ja nyt kun oon tullut sieltä pois, oon valitettavasti joutunut toteamaan, että ihmiset ovat nykyään todella itsekkäitä ja epäluotettavia. En tiedä mitä on tapahtunut, vai oonko vaan törmännyt liian usein vääriin henkilöihin, mutta sen voin sanoa, että jos ennen luotin sokeasti, niin nykyään olen jopa vainoharhaisen skeptinen siitä, keneen ja mihin voin oikeasti luottaa. Tosi surullista. Johtuuko se siitä, että nykyään on kaikkea niin helposti saatavilla, ettei osata arvostaa oikeastaan mitään. Kun tulee ensimmäinen ongelma vastaan niin heitetään kädet ilmaan ja mennään eteenpäin.

Vaikka tekstistä voi haistaa pienen negatiivisuuden, niin siitä huolimatta mä oon kuitenkin positiivisella mielellä tulevaisuuden suhteen. Onko onni siis oma valinta? On ja ei. Kun pystyy erottamaan itsensä kaikesta ja olla onnellinen vain itsensä kanssa, on se mahdollista. Toisaalta ihminen tarvitsee myös muita ihmisiä ympärilleen ja heidän tekemisiin ei sinänsä pysty vaikuttaa, mutta oman lähipiirinsä pystyy jokainen valita. Yksinäisyys saattaa olla jonkun ongelma, eikä ole aina itsestäänselvää, että kaikilla on edes jonkinlainen lähipiiri. Loppupeleissä se, miten suhtautuu asioihin on kuitenkin ratkaisevaa, aina ei ole helppoa, mutta sekin menee joskus ohi. 🙂

KUVAT: Anna Riska / Annmarias

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


MISSÄ MENNÄÄN

17.07.2017
10

Mistäköhän sitä aloittais. Tuntuu nimittäin tosi oudolta avata edes koko blogia, kun on ollut täältä yli viikon verran pois. Tosi vaikea eritellä mitä haluan tänne jakaa ja mikä kannattaa pitää omana tietona. Oon aina ollut tosi rehellinen täällä ja saman linjan haluan pitää edelleen, tämän ei pitäisi olla mikään pintakiilto-sivusto, koska ketä sellainen kiinnostaa? Aloitetaan vaikka sillä, miten yllättynyt olin siitä, kuinka moni tuli juttelemaan mulle ruisrockissa!! Siis teitä oli tosi paljon! Ei sitä tajua ennen kuin konkreettisesti joku tulee juttelemaan, kiitos siis siitä. Tuli tosi hyvä mieli.

Mulla on tällä hetkellä käynnissä yksi ehkä isoimpia elämänmuutoksia, jonka takia oon joutunut käymään ihan pohjamudissa saakka, sillä kaikki, mikä on ollut osa mua, katosi vaan yhtäkkiä. Jouduin kyseenalaistamaan sen kuka oon ja mitä haluan tehdä. Voisin sanoa, että kyseessä on jonkinlainen identiteettikriisi. Jos kuvittelette, että kaikki ne perusasiat mitkä tekee elämästä tasapainoista viedään, niin saattaa olla että sitä hieman hämmentyy yksi jos toinenkin. Oon myös tajunnut hyvin paljon asioita ja myös omia käyttäytymismalleja. Oon siis vihdoin ymmärtänyt mistä ne johtuu ja myös se on ollut pieni shokki. Samaan syssyyn nuo terveysongelmat, josta kerroin ja soppa oli valmis. Oon kuitenkin jollain tavoin positiivisella mielellä, sillä kaikesta pahasta seuraa yleensä myös paljon hyviä juttuja. Ei välttämättä heti, mutta jossain vaiheessa. Ajatukset tuntuu aika selkeiltä tällä hetkellä.

Tollaisessa kuvailemassani tilanteessa ei vaan pysty tulla jakamaan jotain treenivinkkejä, etenkään kun on itse vielä saikulla treenistä. 😀 No mä tiedän, että te ymmärrätte. Aluksi oli vaan pakko ottaa vähän breikkiä ja nyt tuntuu, että voisin pikkuhiljaa kirjoitella taas. Tauko teki siis hyvää. Otin myös pienen irtioton vaasasta ja oon kierrellyt ympäri suomea. Ne, jotka seuraa mun somea on sen jo varmasti huomanneetkin. Erilainen ympäristö teki ihan hyvää ja oon pystynyt jättää kaikki rutiinit pois, sillä vaasassa olisin vaan toistanut niitä samoja juttuja edelleen. Mä tiedän, että selviin tästäkin asiasta ja sen jälkeen oon taas vahvempi, kuin ennen. Tällä hetkellä mietin ihan tosissaan jonkinlaisia elämänmuutoksia, mutta pitää nyt katsoa päivä kerrallaan.

Nyt oon taas kotosalla ja sekin tuntuu ihan hyvältä. En ole vielä saanut kaikkia tuloksia tuon sairastelu-keissin tiimoilta, mutta mietin jos olisin kokeillut jotain kevyttä treeniä tällä viikolla, ihan silleen iisisti. Muutama postausluonnoskin odottelee, joten postauksia on taas tippumassa pikkuhiljaa, tällä kertaa hoidan myös tämän ilman stressiä. Oon nimittäin hirveen hyvä ottamaan itselleni liikaa paineita ihan kaikesta.

Tällainen pieni tilannekatsaus heti viikon alkuun. Kivaa viikkoa kaikille! <3

KUVAT: Anna Riska / Annmarias

Instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


« Vanhemmat
Uudemmat »