EN MÄ VOI KU ON TREENIT…

En pääse leffaan, kun pitää mennä jumppaan..

En voi tulla syömään, kun mulla on tää dieetti..

Valitettavasti en pääse juhliin, kun mulla on aamulla treenit..

Oon menossa salille niin en voi tulla mukaan kaupungille..

Paljon treenaavat, kilpaurheilijat ja muut fitnesshöperöt tunnistavat varmaan nuo lauseet. Terve itsekkyys on tietysti aivan normaalia ja itselle tärkeistä jutuista tulee pitää kiinni, mutta joskus homma voi mennä liian vakavaksi ja vielä ihan turhaan. Oon miettinyt viime aikoina paljon esimerkiksi omaa käytöstäni ja jotenkin herännyt siihen, miten itsekäs oon oikeesti ollut jo hyvin pitkään. Voin rehellisesti myöntää, että treenit ja työt ovat olleet aina mun listalla numero yksi, jos aikaa on jäänyt tai jos olen niiden jälkeen jotain jaksanut tehdä, niin sitten oon saattanut antaa aikaa esimerkiksi kamuille tai läheisille. En ole jollain tavoin edes ajatellut, että siinä olisi mitään pahaa, koska no, pakkohan mun duunit hoitaa ja treenaaminen on mulle tärkeetä niin pidän ajoistani kiinni. 

Tässä elämässä hyvin harva asia on pakko ja loppuepeleissä kaikki on itsestä ja omista valinnoista kiinni. Voin toki väittää, että mun on pakko käydä ohjaamassa jumppia aamuin illoin kuusi kertaa viikossa, mutta lopulta se on mun oma valinta. Valitsenko ne kaikki tunnit vai suunnittelenko aikatauluni niin, että ehdin elää myös muuta elämää? Ootko sä se, joka laittaa aina omat ruuat, treenit ja ”hyvinvoinnin” kaiken muun edelle ja ootko miettinyt miksi teet niin ja mitä sillä savutat pitkällä tähtäimellä?

Asiat eivät ole mustavalkoisia, enkä mäkään aio muuttaa tapojani kertaheitolla. Edelleen haluan panostaa treeniin ja terveelliseen ruokavalioon, mutta ehkä hieman rennommalla otteella. Jos kaveri pyytää lounaalle niin ensimmäinen ajatus on ollut, että hitto, eihän se ja se paikka sovi mun makroihin tai jotain muuta vastaavaa. Tuo heinäkuussa pidetty tauko kaikesta #healthylifestä teki siinä mielessä hyvää, että näki vähän eri näkökulmasta koko touhun. Onhan se aika itsekeskeistä kun panostaa kaiken aikansa vaan itseensä, ulkonäköönsä ja omaan ”hyvinvointiinsa”.

Tässäkin asiassa se kohtuus on aika järkevä juttu. Tietysti omaan intohimoon täytyy panostaa ja joistain asioista joutuu luopumaan jos haluaa kehitystä esimerkiksi ulkoisesti, mutta jos on ihan tavan tallaaja, eli ei esimerkiksi kilpaile, niin mun mielestä silloin ei tarvitse elää kuten kilpaurheilija. Elämässä on niin paljon kaikkea muutakin ja oma agenda onkin oppia löytämään myös niitä muita juttuja joista innostun!

Voin kuvitella, että ulkopuolisten silmin on aika huvittavaa, että jengi painaa tuola salilla hulluna päivästä toiseen ja tarkkailee itseään joka kulmasta yleensä sen kameran linssin läpi. Treenin lopuksi pakko napata parhaat fotot kun muskelit on pumpissa ja sitten niitä jakoon #someen. Teen sitä itsekin tietyllä tavalla ja tulen edelleen tekemään, koska se on osa tätä koko hommaa, mutta silti.. :D

Instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


KAUNEUSIHANTEET & ULKONÄKÖPAINEET

Katsoin eilen Arman Pohjantähden alla – ohjelman jakson, jossa aiheena oli kauneusihanteet ja ulkonäkö. Mielestäni ulkonäköön liittyvät aiheet ovat aina kiinnostavia, sillä ne kuuluvat osittain myös mun ammattiin. Mun oma suhtautuminen ulkonäköön on jollain tavoin ristiriitainen, sillä toisaalta olen tosi rento asian suhteen, eli en esimerkiksi meikkaa juurikaan, enkä laittaudu kuin hyvin harvoin. Toisaalta panostan aika paljon ulkonäköön tietyissä asioissa. Haluan pysyä hyvässä kunnossa niin ulkoisesti kuin sisäisestikin ja mulla on esimerkiksi hiustenpidennykset ja oon laittanut täytettä huuliini.

Kyseisessä jaksossa pohdittiin asiaa myös siltä kantila, että monesti ulkonäköön panostavia kritisoidaan ja esimerkiksi mediaa syytetään vääränlaisen kauneusihanteen esilletuonnista, mutta silti halutaan salaa olla itsekin hyvännäköisiä. Asiahan ei ole mustavalkoinen, mutta itse en ymmärrä sitä miksi olisi huono juttu panostaa omaan ulkonäköön, jos siitä tulee itselle hyvä fiilis?

Eri asia on tietysti, jos homma lähtee ihan lapasesta, tai jos ulkonäöstä tulee tärkein asia kaiken muun ehdolla. Mun mielestä ei siis tarvitse hävetä tai piilotella sitä, että haluaa näyttää hyvältä. Se, mikä taas näyttää hyvältä on pitkälti katsojan silmissä. Itse oon sitä mieltä, että kaunis voi olla monella eri tavalla, mutta mikä tärkeintä, henkilön luonne muuttaa aina myös ulkomuotoa, ainakin mun silmissä. Vaikka olisi kuinka kaunis ulkokuori, niin sen voi pilata huonolla käytöksella tai epämiellyttävällä luonteella. Sama pätee myös toiseen suuntaan.

Mitä kauneusihanteisiin tulee, on ollut mielenkiintoista nähdä miten ne ovat muuttuneet aika paljonkin tässä muutamien vuosien sisällä. Voi tietysti olla, että itse elän niin vahvasti ympäristössä jossa urheillaan paljon, mikä taas vaikuttaa myös siihen miltä kauneusihanteet näyttää mun silmissä. Näen asian kuitenkin niin, että jos aikaisemmin ihannoitiin laihaa vartaloa, nyt urheilullisuus, muodot ja lihakset ovat enemmän pinnalla. Laihuuden sijaan halutaan pyöreät pakarat ja timmi kroppa. Toki tässäkin tavoitteessa voi mennä pahasti metsään, eli liian alhainen rasvaprosentti ei ole yhtään sen terveellisempi kuin liian laiha keho, mutta ainakin lihaksien kasvatus antaa motivaatiota urheiluun ja riittävään syömiseen.

Huomaan myös, että oma kauneusihanteeni on muokkautunut ihan vain muutaman vuoden sisällä. Kun ennen tyyliin vihasin mun lihaksikkaita reisiä niin nyt oon ihan sujut niiden kanssa ja jopa ylpeä niistä. Jos ennen halusin olla vain mahdollisimman pieni ja laiha niin nyt haluan kehittää itseäni ja panostaa suorituskykyynkin enemmän.

Sosiaalinen media tuo tietysti oman mausteensa kauneusihanteisiin ja ulkonäköpaineisiin. Vaikka tiedetään, että somessa jaetut kuvat ovat vain pintakiiltoa, silti niistä saattaa aiheutua paineita siitä miltä tulisi näyttää. Kannattaa kuitenkin muistaa, että meillä kaikilla on valinnan vapaus seurata juuri niitä tilejä ja henkilöitä joita itse haluamme. Joskus mulla saattaa olla sellainen vaihe, etten halua nähdä yhtäkään fitnesstypyä kyykkäämässä ja poseeraamassa, kun taas välillä haen niistä motivaatiota ja usein saan sitä myös. Tärkeintä on ymmärtää, että some ja oikea maailma ovat kaksi täysin eri asiaa. Jos kaikki vapaa-aika menee selaillessa eri sovelluksia, sitä helposti sokeutuu todellisuudelle. Kun some on ammatti, on tämä asia aina välillä hieman haastava, sillä huomaan välillä, että sitä tulee aiheutettua tietynlaisia paineita itselle siitä millainen mun pitäisi olla.

Itse oon myös huomannut, että kun oma elämäntilanne muuttui viime syksynä, aloin jostain syystä kiinnittää enemmän huomiota myös ulkonäkööni. Ehkä tämä aiheutui jonkinlaisesta epävarmuudesta, joka purkautui niin, että löysin vaan virheitä itsessäni ja melkeinpä ensimmäistä kertaa elämässäni oli tyytymätön itseeni. Mulle on tosi tärkeetä, että mulla on hyvä olla itseni kanssa ja tämä tarkoittaa sekä sitä sisäistä hyvää oloa, että myös ulkoista fiilistä. Kun syön terveellisesti ja urheilen, mulla on hyvä olla. :)

Tämä käynnissä oleva kehonmuokkausprojetki on vienyt paljon aikaa ja välillä on pitänyt ihan pysähtyä miettimään, että mitäs kaikkea sitä onkaan saanut aikaseksi. Itse kun helposti vaan sokeutuu kehitykselle ja tuntuu ettei mikään ole muuttunut. Onneksi tässä viime aikoina on elämässä tapahtunut muitakin kivoja juttuja jotka on saanut ajatukset ihan muualle kuin pelkkään treeniin ja ravintoon. :) Tasapaino on se juttu ihan kaikessa, mikään asia ei saisi viedä liian suurta siivua omasta elämästä, oli kyseessä ulkonäön muokkaaminen, treenaaminen tai somettaminen.

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


Kuin toinen koti

Se tais olla vuosi 2004 kun astuin sinne ensimmäisen kerran. Vastassa odotti lämmin tunnelma ja iloisia ihmisiä. Muistan ajatelleeni, että on muuten kotoisa paikka, tänne mä haluun tulla uudelleen! Niinhän siinä sitten kävi, että vielä 10 vuoden jälkeen sama paikka tuntuu ihan kodilta. Yhdessä ollaan koettu ilot, muutokset, huikeet hetket,surut, stressi ja kiire, mutta aina sinne on hyvä mennä ja olo todella tervetullut.

Mä olen mukana Indiedaysin ja Microsoftin kampanjassa, jossa ideana on kuvata paikka, jossa viihtyy. Paikka, josta haluaa kertoa myös muille. Mun ”Happy Place” ei ole vaan tila, vaan se on myös ihmiset, jotka kuuluvat paikkaan, ja itseasiassa tekevät tunnelmasta lämpimän. Toivon, että kaikki muutkin voivat kokea saman ilmapiirin astuessaan mun toiseen kotiin. Koen olevani onnellisessa asemassa, sillä saan viettää omassa ilon mestassa aikaa oikeestaan niin paljon, kun vaan jaksan..Joskus jopa liikaakin. ;)

974418_10154724213235577_1888519190_n

Sain kampanjan yhteydessä uuden Lumia 735 -älypuhelimen, joka on kuin luotu bloggaajille, joille puhelimen kameran laatu on erityisen tärkeä ominaisuus. Luurin 5 megapikselin etukameran laajakulmalinssin ansiosta kuviin mahtuu entistäkin enemmän sisältöä. Lisäksi puhelimessa on myös ”normaali” kamera, johon voi muokata kuvausastetukset ihan kuin järjestelmäkameroissa konsanaan. Puhelin on siis luotu kuvaamista, ja etenkin selfieitä varten! :D

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt myös joku teistä, tai oikeestaan jopa kolme teistä voi voittaa kyseisen puhelimen hauskassa kilpailussa. Teidän pitäisi tunnistaa mun ”happy place”, eli kuvassakin näkyvä paikka josta kerroin? Oikein vastanneiden kesken arvotaan kolme Lumia 735 -älypuhelinta ja seitsemän MD-12-kaiutinta! Lisää infoa ja osallistuminen tapahtuu kampanjasivulla, jonne pääsee tästä! 

Muistakaa ladata myös teidän omat happy placet #Lumia735 ja #laajempinäkökulma -tägeillä Instagramiin, sillä hashtagien perusteella palkitaan parhaat selfieiden napsijat MD-12 -kaiuttimilla (jaossa 5 kpl). Kuvat tulevat tägien kautta myös kampanjasivulle näkyviin! :) Nyt rohkeesti osallistuun, sillä jos ei koita ei koskaan voita!!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Puhelin saatu