MIETINPÄHÄN VAAN ETTÄ..

..Jos sosiaalista mediaa ei olisi lainkaan, kuinka moni harrastaisi edelleen fitnestä?

..Miksi johonkin pornahtavaan stringitpäällä – kuvaan pitään lyödä jokin syvällinen ja kliseinen kuvateksti? ”Difficult roads often lead to beautiful destinations” ..Jep, ja ne pikkarit päällä etenkin!

.. Missä vaiheessa hyväksynnän hakeminen siirtyi noin vahvasti sosiaalisen median puolelle?

.. Miksi (naisen) mieliala saattaa vaihdella niin paljon, että yhtenä päivät elät elämäsi elämää ja seuraavana vituttaa jokainen väärä sana. Joo, okei, tiedetään mistä se johtuu, mutta miksi hemmetissä niin pitää olla. 😀

..Miksei viikonloppu voisi kestää 3 päivää?

.. Tällä hetkellä mun suurin ongelma on se, että mulla on tunti aikaa käydä kävelyllä, tehdä tää postaus valmiiksi ja syödä. Enkä tiedä minkä jätän tekemättä, koska en ehdi kaikkea.

.. Vitsit tää syksy on kyllä nättiä aikaa!

.. Ja samalla harmittaa kun en oo ehtinyt ottamaan kuvia tarpeeksi ja ikuistamaan kaikkea väriloistoa filmille.

..Miksi kaikki pitää saada aina talteen nykyään?

.. Viime aikoina treenit on kulkeneet pirun hyvin ja palautuminen on ollut hieman tehokkaampaa, koska oon vähentänyt treenimääriä.

..En ole koskaan treenannut määrällisesti näin vähän kuin nyt ja se aiheuttaa hieman ristiriitaisia fiiliksiä.

..Haluaisin haluta treenata tavoitteellisemmin, mutta en halua sitä juuri nyt.

..Pitäisköhän jättää tää postaus julkaisematta. 😀

Olisko vastauksia? 😉

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


ASIAT JOISSA OLEN AIVAN P*SKA

Aloitetaanpa viikko oikeen positiviisesti ja mietiskellään asioita, joissa olen sysipaska, huono ja saamaton! 😀 Oon sitä mieltä, että on kiva tehdä ja paneutua asioihin joissa on jo valmiiksi hyvä. Esimerkiksi ei ole varmaan mikään ihme, että notkeat tyypit on niitä joita näkee venyttelemässä useimmiten. Toki tämä notkeus on varmasti seurausta siitä että venyttelyä harrastatetaan, mutta ehkä saitte pointista kiinni. On helpompi keskittyä asioihin jotka lilluu siellä oman mukavuusalueen sisäpuolella, sen sijaan että miettisi, saati kehittäisi heikkouksiaan.

Taiteellinen puoleni on todella surkea – mulla on ihan karsee käsiala ja piirrän huonommin kuin 6-vuotias. Voisin sanoa, ettei mulla ole minkäänlaista taiteellista silmää ja esimerkiksi sisustukseen kysyn aina apua mun äidiltä. 😀

Hamstraan asioita kaappeihin – Huomasin tämän juuri äsken kun siivoilin keittiön kaappeja ja niistä lähti kolme säkillistä kamaa roskiin! Bloggaaminen ja sen mukana tulevat tavaralähetykset eivät toki auta tähän ongelmaan yhtään, sillä kaapeista saattaa löytyä vuonna 2014 vanhaksi menneitä superfoodeja, pulvereita ja purkkeja. 😀

Ajankäyttöni aiheuttaa edelleen harmaita hiuksia – Delegointikyky ei siis ole todellakaan vahvimmasta päästä. Saattaa olla että yritän (huom. yritän) hoitaa montaa asiaa samaan aikaan, jolloin teen kaikkea hieman puolivaloilla. Lisäksi se että työnkuvani koostuu niin monesta eri palasesta vaikeuttaa tätä entisestään. Joskus olisi kiva jos saisi keskittyä ainoastaan yhteen asiaan, tai oppisi järjestämään oman kalenterin järkeväksi –> not gonna happen, ks. seuraava kohta.

Mietin usein miten tuo ja tuo asia pitäisi tehdä, siis tiedostan tekeväni asioita väärin ja teen samalla asioista itselleni vaikeita, silti on vaan helppo toistaa itseään, koska jotenkin on aina selvinnyt niistä huolimatta. Tavallaan siis käytän sanontaa ”se on sen ajan murhe” liian usein. Aina ei vaan jaksa, mut jaksais edes joskus..:D

Oon todella huono kaikissa lajeissa mihin liittyy pallo. Golf, futis, sähly ..u name it. Ala -ja yläasteella osallistuin kyllä jokaisen lajin koulujen välisiin karkeloihin, mutta pärjäsin luultavasti nopeulla ja sinnikyydellä, kuin taidoilla. Nykyään jos yritän lyödä, potkaista tai heittää jotain ylimääräistä,  niin siinä saa lähinnä naurukohtauksen itseni lisäksi myös kaikki paikallaolevat. 

Jos jaetaan asioita naisten ja miesten kotitöihin, niin oon täysin floppi kaikissa ”miesten hommiin” liittyvässä – autoasiat, nurmikonleikkaus, lamppujenvaihto… Voitte kuvitella kuinka raskaita aikoja tässä eleltiin koko viime vuosi näiden kanssa. Tuo mun nykyinen heppu onkin saanut tehdä melkoista urakkaa tässä huushollissa, kun yks sun toinenkin asia on vaatinut pientä korjausta. 😀 

Koska oon saanut somessa sen verran paljon kyselyjä tuosta neuleesta, mainittakoon, että se on täältä, mulla koko xs. 🙂

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


KYLLÄ MINÄ NIIN MIELENI PAHOITIN..

Ajelin äsken kotiin ja kuulin radioista sen verran typerän jutun, että alkoi pitkästä aikaa ärsyttää oikeen kunnolla. Mä harvoin ärsyynnyn mistään, mutta jostain syystä ruokavalioon ja treeniin liittyvät typerät jutut pistää sapen kiehumaan. En vaan ymmärrä miksi helpoista asioista pitää vääntää kaikenmaailman hulluja hommia. Saattaa toki olla, että radiotoimittaja ei osannut tuoda tämän kyseisen dieetin ideaa kunnolla esiin, mutta siis joku uusi 8/16 dieetti oli kyseessä. Tämä on siis jokin hollywood-villitys (?!) jossa ideana on, että ruokaa saa syödä 8 tuntia päivässä ja sitten ollaan syömättä 16 h. Ohjeet olivat suunnilleen näin: syö vain terveellisiä ruoka-aineita, syö viimeinen ateria 18 aikaan, älä napostele. 

No ihan fiksuja neuvoja joo, mutta mihin hemmettiin tarvitaan joku 8/16 – sääntö. Miksei noita voisi noudattaa ihan ilman mitään kellonaikoja, jolloin saa tai ei saa syödä. 😀 En ymmärrä mistä johtuu, että edelleen ajatellaan jonkun tavan joko tuovan tai tuhoavan tulokset. Mikään tapa tai ruoka-aine ei lihota tai laihduta ketään itsestään. Ei gluteeniton, maidoton, vegaaninen, eikä kellonaikojen mukaan menevät syömiset. Kyse on siitä, että nuo tavat johtavat siihen, että energiaa tulee luultavasti vähemmän, koska jokin ruoka-aine on kielletty tai esim. tietyn kellonajan sisällä syöminen vähentää energiamäärää, koska ei ehditä syödä niin paljon. Sama pätee myös toiseen suuntaan, sillä iltasyöminen, leipä eikä viikonloppuherkuttelu tee itsessään kenestäkään lihavaa, vaan kyse on loppupeleissä kokonaisuudesta ja siitä miten toimitaan suurin osa ajasta.

Siinä ei toki ole mitään väärää jos saa apua vaikka tällaisista keinoista, mutta jos mietitään niin usein vain hyvin pieni prosentti tällaisten dieettien testaajista saa pitkäaiakaisia tuloksia, ellei sitten ole valmis elämään aina 16 tunnin paastoja vedellen. 😀 Täytyy toki huomioida, että syödyillä ruoka-aineilla ja ruokarytmillä on sitten muita vaikutuksia, jotka taas vaikuttavat kehon koostumukseen, hormonitasapainoon ja siihen kuinka paljon energiaa tulee syötyä. 

Tässäkin 8/16 dieetissä yksi keskeinen pointti on se, että ”iltasyöminen” (joka lihottaa 😉 ) jää pois, kun viimeinen ateria nautitaan viimeistään 18 maissa. Iltasyöminen ja lihominen taas yhdistetään usein toisiinsa sen vuoksi, että moni napostelee iltaisin paljon, joka johtaa siihen, että energiansaanti nousee tarpeen yli. Iltanapostelu taas johtuu usein siitä, että ruokailujen rytmittäminen päivän aikana on mennyt pieleen. Aamulla ei syödä mitään, lounaalla on niin kova nälkä että vedetään ähkyyn, mikä johtaa siihen ettei pysty syödä seuraavaan viiteen tuntiin mitään ja sitten illalla alkaa taas himot nousta pintaan ja vedellään ihan liikaa ruokaa. Sitten harmitellaan, että pitäisi kyllä päästä eroon tuosta iltasyömisestä, kun ongelma ratkeaisi paremminkin ruokarytmin säännöllistämisellä. Hoida syy, älä sen seurausta!

Jatkuva erilaisten keinojen etsiminen johtaa hyvin harvoin hyvään lopputulokseen, vai tunteeko joku jonkun, joka vetelee ties mitä dieettejä jatkuvasti ja on aina hyvässä kunnossa ja voi hyvin? Tunteeko joku jonkun, joka on tehnyt hieman enemmän aikaa vievän elämäntaparemontin ja on saanut uskomattomia tuloksia ja voi hyvin? Jep, sitä minäkin. 🙂 Nykyään vain harvoilla on malttia tehdä asioita rauhassa, vaikka loppupeleissä hosuminen ja hätäily vievät vain enemmän aikaa ja tuovat tuskin mitään tulosta aikaiseksi.

  • Se mihin vuorokaudenaikaan syö ei ole lihomisen tai laihtumisen kannalta merkittävää, merkittävämpää on kokonaisenergiansaanti. Säännöllinen ruokailurytmi auttaa kuitenkin pitämään energiansaannin ja annoskoot kohtuullisena, sillä nälkä ei pääse iskemään liian suureksi missään vaiheessa, jolloin sitä olisi vaikea hallita.
  • Mikään yksittäinen ruoka-aine ei ole lihottava tai laihduttava, sillä kokonaisuus ratkaisee tässäkin. Ruoka-aineiden laadulla on kuitenkin merkitystä omaan jaksamiseen ja esimerkiksi ravintoaineiden saantiin, mikä johtaa taas siihen miten jaksaa toimia vuorokauden aikana. Energisenä tulee liikuttua enemmän, kun taas sokerihumalassa jää helposti sohvalle makoilemaan jne.
  • Hiilihydraattien syönti illalla ei ole pahasta, etenkään jos treenaa iltaisin. Kaurapuuro on mitä loistavin iltapala ja auttaa monia nukkumaan paremmin. Treenin jälkeen kannattaa vuorokaudenajasta riippumatta syödä nopeasti imeytyvää hiilaria, kuten riisiä, pastaa, perunaa, banaania jne.

LUE MYÖS: TOTTA VAI TARUA – 7 FITNESSMYYTTIÄ

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


4 x PAREMMAKSI RYHMÄLIIKUNTAOHJAAJAKSI

Joskus tulee selailtua vanhoja postauksia ja sieltä löytyy jotain mielenkiintoista, minkä olemassaolon on ehtinyt jo unohtaa. Näköjään sitä on joskus ollut jotain ihan fiksuja ajatuksia, jotka esimerkiksi nyt muistuttivat itseäni muutamasta jutusta! Jumppia ohjatessa jää helposti päälle sellainen samanlainen kaava, mitä helposti tulee toistettua autonomisesti. Vähemmän suorittamista ja enemmän läsnäoloa ja hyvä ilmapiiri on melkeinpä taattu!

Oon monesti ennenkin kertonut että ei ole olemassa yhdestä muotista tehtyä ”hyvää ohjaajaa”, mutta tässä tekstissä siis ajatuksia ja juttuja joiden avulla oon oivaltanut uutta ja tullut mielestäni paremmaksi ohjaajaksi. Tämähän on yllättävänkin monipuolinen ja haastava ammatti, etenkin jos haluaa kehittää itsensä huippuohjaajaksi.

Mielestäni hyvän ohjaajan tunnilla ei vain treenata, vaan tunti on kokonaisvaltainen nautinto treeniä, musiikkia, tunnetiloja, fiiliksiä ja hyvää oloa. Treenin jälkeen suupielet ovat kohti korvia, vaikka jalka vähän painaisikin. Hommahan on niin, että voit suunnitella miten loistavan tunnin tahansa, mutta jos et osaa ohjata sitä riittävän hyvin, ei mistään hienouksista ole oikeastaan mitään hyöytyä. Useasti moni erehtyy ajattelemaan, että mitä rankemman tunnin teen, sitä parempi. Suunnitelma voi olla miten rankka tahansa, mutta toinen asia on saada ihmiset tekemään se niin, että se on myös järkevä. Rankka ja tehokas ei välttämättä ole aina sama asia. 🙂

Kokosin muutamia juttuja, joita voi lähteä miettimään omissa ohjauksissaan:

Äänenkäyttö & puhuminen – Monesti me ohjaajat halutaan sanoa kaikki mahdollinen tieto ja ohjeet mitä omataan ja monilla tunneilla ohjaaja puhuu non-stoppina alusta loppuun. Mitä virkaa on niillä hienoilla biiseillä, jos ne peittyvät jatkuvan puheen, tai pahimmassa tapauksessa, jatkuvan huudon alle. On ihan ok olla täysin hiljaa välillä. Se saattaa tuntua itsestä oudolle, mutta osallistujille se ei tunnu vaivaannuttavalta, mikäli siis kyseessä ei ole pelkkää hiljaisuutta alusta loppuun. 😀 Jos kappaleessa on makeita kohtia, kokeile antaa niille tilaa ja pitää välillä myös suu kiinni. Ohjata voi myös visuaalisesti!

Oman äänen kontrastia kannattaa käyttää, nimittäin sillä saa aika suuren vaikutuksen aikaiseksi. Jos aloittaa tunnin ekan biisin huutamalla, mitä on enää jäljellä kun tulee se kovin sykehuippu? Alkuun sopii tasaisempi puheääni ja sitten kun mennään niin saa revitellä ihan kunnolla ja luoda fiilistä. Esimerkkinä vaikka Bodyattackin kasi ja ysi biisien ohjausääni saa mielestäni olla erilainen, kasi on enemmän iloa ja fiilistelyä kun taas ysissä saa se dominoiva vahva puoli tulla kunnolla esiin.

Ohjeiden anto & korjaaminen – Monesti meille ohjaajille jää ne tutut mantrat ja ohjeet, joita hoetaan tunnista toiseen ilman tarkoituksen häivääkään. On tietysti myös niin, että tietyt perusohjeet tulee aina antaa, mutta välillä kannattaa miettiä voisiko asioita sanoa myös uudella tavalla. Mitä ohjeiden antamiseen ja esim. tekniikan korjaamiseen tulee, kannattaa muistaa, että less is more. Nimittäin hartiataaksevatsasisäänkantapäätmaahansuoraselkäleukaylös – lausahdukset eivät luultavasti mene perille kenellekkään. Useasti tosiaan annetaan ohjeita, ilman että edes katsotaa tarvitaanko niitä. Jos koko sali tekee jo maastavetoja hienolla tekniikalla, miksi hokea edelleen että suora selkä, hartiat taakse? Ongelmana on yleensä se, että ollaan opeteltu/kuultu muiden tunnilla jotkut asiat mitä usein sanotaan ja sitten vaan toistellaan niitä monotomisesti.

Tämän ajattelisi olevan ihan peruskauraa, mutta se ei sitä ole, sillä usein ohjaajaa jännittää hieman, pitää keskittyä moneen asiaan samaan aikaan, jolloin ei edes katsota mitä siellä nenän edessä on. Kannattaa siis ensin katsoa mitä ne osallistujat siellä puuhaa ja sitten lähteä korjamaan ja antamaan vinkkejä. Tämän jälkeen odota, että viesti menee perille ja vasta sen jälkeen mahdollisesti uusi ohje. Katsominen ja näkeminen on eri asia, ja sillä on aika suuri ero loppupeleissä. Mielestäni on parempi sanoa yksi ohje, joka menee perille kuin latoa koko tietämyksensä ja oksentaa se ulos, jolloin kukaan ei saa ohjeista mitään irti. Tämä on hyvin pitkälti kiinni osallistujista, sillä ohjaajan tulee aina keskittyä siihen mitä kyseinen ryhmä tarvitsee ja miten heitä tulee ohjeistaa.

Ihmistyyppien tunnistaminen – Me ollaan kaikki erilaisia ja tykätään erilaisista asioista. Joskus esimerkiksi sama ryhmäliikuntatunti voi olla toisen mielestä ihan loistava ja toinen taas kokee tunnin eri tavalla. Kyseessä on toki aina myös makuasiat, mutta asiaan vaikuttaa myös se millaisia ihmistyyppejä olemme. Sosiaalinen tyyppi rakastaa huomiota ja iskeytyykin useasti jumpassa eturiviin, kun taas analyyttinen tyyppi kaipaa enemmän faktaa ja aikareferenssejä, jotta tunti tuntuu mielekkäältä. Ohjaajana on hyvä tiedostaa, että siellä tunnilla on erilaisia ihmisiä, eri mieltymyksillä ja eri lähtökohdilla. Kun osaa ottaa huomioon nämä, voi olla varma että kävijämäärän potentiaali kasvaa entisestään. 

Ohjaajana olen itse Dominant Director. Tyyppikuvauksen mukaan haluan pitää kontrollin omissa näpeissä ja vahvuuksiani on johtajuus ja auktoriteetti, kun taas heikkouksena on usein eimerkiksi kärsimättömyys. En tykkää tehottomuudesta ja minussa korostuu diktatorinen piirre. 😀 Tiedostan itse, että nämä piirteet nousevat helposti pintaan kun ohjaan ja olenkin opetellut tuomaan mukaan enemmän pehmeyttä, iloa ja hyväksyntää. Kaksi vuotta sitten testiä tehdessäni, olin selkeästi tuo Dominoiva ohjaajatyyppi, mutta nyt pari viikkoa sitten Interactive socializer oli tullut aika hyvin tasoihin tuon dominoivan puolen kanssa. 🙂

Olen kirjoittanut aiheesta ja testistä enemmän postauksessa MILLAINEN JUMPPARI OLET?

Yleisesti – Tiedän itsekin, että ohjaajana sitä analysoi kovasti mitä ne osallistujat oikeen ajattelevat minusta. Jos joku ei hymyile tunnilla, tarkoittaako se, että olen ihan paska? Entä jos joku lähtee yhtäkkiä kesken tunnin pois? Varsinkin aloittavana ohjaajana tuollaisista voi tulla tosi paha mieli, vaikka todellisuudessa siinä ei olisi mitään henkilökohtaista ohjaajaa kohtaan. Moni näyttää keskittyneenä jopa vihaiselta/kyllästyneeltä, tai joskus vain tunnilla voi tulla vaikka huono olo, jolloin on pakko lähteä pois, oli tunti kuinka kiva tahansa. Ei siis kannata ottaa kaikkea liian henkilökohtaisesti, vaan esimerkiksi palautteetkin voi kääntää voimavaraksi – mitä voin muuttaa että kehittyisin? Toisaalta taas, jokaista palautetta ja toivetta ei vaan voi ottaa huomioon, sillä jos joku toivoo että tehdään enemmän punneruksia, niin seuraavan mielestä niitä on jo ihan tarpeeksi. Liika miellyttämisen yrittäminen tekee vain hommasta sekavaa. Ohjaaja on se joka pitää langat käsissä ja huolehtii että kaikki on järkevää ja sujuvaa.

Tuleeko mieleen jotain lisää?

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.

 


EPÄONNISTUITKO SINÄKIN?

Taas yksi uusi dieetti, treeniohjelma tai muuten vaan yritys saada kiinni paremmasta elämästä, mielekkäämmästä peilikuvasta tai energisemmästä olosta. Tuntuu, että joka puolelta saa lukea vain onnistumistarinoita. Eihän se vaadi muuta kuin aloittamisen ja siitä sitten vaan sinnikkäästi kohti #goals. Oot kokeillut vaikka mitä, mutta silti tuntuu että lyöt vaan päätäsi seinään ja toisten hehkuttamat ruokavaliot tai treeniohjelmat saavat vain olon entistä huonommaksi. Miksi kaikki on niin vaikeeta? Ootko sä vaan se ainoa epäonnistuja, josta ei ole mihinkään. Ei ole riittävästi itsekuria ja ties mitä siihen onnistumiseen tarvitaankaan?

Totuus on se, että sinä et ole epäonnistuja, et ole yhtään huonompi tai heikommalla itsekurilla varustettu kuin kukaan muukaan. Luultavasti vain tavat joita olet kokeillut ovat olleet vääränlaisia. Yleensä edellä mainittu epäonnistumisen kierre johtaa jopa epätoivoiseen tarrautumiseen jokaiseen mahdolliseen nopeaan keinoon saada haluttu asia. Kokeillaan sitä ja tätä, mutta ei edetä lainkaan kohti tavoitetta. Nykyään jokaisessa tuutissa tarjotaan ties mitä, on ohjelmia ja ihmisiä ohjelmien takana. Toive siitä, että just tuo tyyppi voisi auttaa mua siihen haluttuun, voi olla juuri se asia mikä estää tavoitteita toteutumasta. Loppupeleissä kaikki on kiinni itsestä ja omista valinnoista.

Onko jatkuva pikakeinojen käyttö kuitenkaan järkevää, sillä niissähän sitä aikaa kuluu kuitenkin, kun ne eivät koskaan kestä kuukautta pidempään. Sitten ollaan taas lähtöruudussa ja etsitään seuraavaa ratkaisua gluteenittomasta, vegaanisesta tai sokerittomasta ruokavaliosta. Ehkä tuo hiit-treenien aloittaminen olisi ratkaisu? Vai pitäisikö sittenkin alkaa nostaa painoja kun kaikki muutkin? Parempi päästä tavoitteeseen pari kuukautta myöhemmin, kuin ei ollenkaan, eikö vaan?

Huonommuuden tunne tulee siitä, että harvoin kuulee mistään kenenkään epäonnistumisista. Sitä voi vaan lukea kuinka ollaan tehty töitä hiki hatussa ja päästy vihdoin tavoitteeseen. Fakta on kuitenkin se, että moni epäonnistuu jatkuvasti. Suuri osa luovuttaa, jotkut ei. Ne, jotka ei tunne mua tai lukee vaan tätä blogia ajattelevat luultavasti, että oon sellainen joka tekee hulluna duunia tavoitteiden eteen – ja usein onnistuu niissä. Oon toki luonteeltani sinnikäs (kuten kaikki ovat asioissa joista tykkäävät) ja en luovuta helpolla, mutta voi poijjaat, minäkin oon epäonnistunut monen monta kertaa. On ollut hetkiä kun oon yrittänyt ja yrittänyt, mutta silti kaikki on mennyt päin helvettiä. Oon katsonut peiliin ja ollut hyvin tyytymätön, tuntunut siltä etten koskaan saavuta sitä mitä haluan. Oon tehnyt töitä kuukausia ja siltikään en ole saavuttanut mitä yritän. Noilta ajoilta ei tietenkään ole kuvia tai muutakaan materiaalia, mutta ne on silti olemassa.

Sitten on niitä kertoja, kun epäonnistumisista huolimatta oon vaan jatkanut ja päättänyt että jatkan vaikka 10 – vuotta, mutta aion mennä tavoitteeseen. Noina kertoina oon 99,9% varmuudella päässyt sinne mihin halusin. Haluan vain sanoa, että mä tiedän miltä se tuntuu, kun mistään ei tule mitään ja olisi satatuhatta kertaa helpompaa vaan luovuttaa, tai aloittaa uudelleen huomenna tai ens maanantaina. Mutta silloin palaa aina alkuun, eikä mikään taaskaan muutu. Jos mikään ei muutu, mikään ei todellakaan muutu. Jokainen askel helpottaa urakkaa ja hetken kuluttua sitä miettii, että hitto oon onnellinen että en luovuttanut!

Kuten mainitsin aiemmin, sinussa ei ole mitään vikaa, mutta keinoissa joita olet toistanut saattaa olla. Vaikka tämä kuulostaa kuinka tylsältä tahansa niin perusasioilla pääsee pitkälle. Olen itse todistanut suurimmat ja makeimmat muutokset omien asiakkaiden kanssa, kun muutokset ovat olleet maltillisia ja helppoja tehdä. Jos olet kolmen pienen lapsen äiti, luultavasti jonkun megafitnespimun nettivalmennus, jolla luvataan mallin vartalo kuudessa viikossa, ei ole se sulle sopivin vaihtoehto vaikka se kuinka houkuttelevalta kuulostaisikin. Asiat pitäisi tehdä aina lähtökohtaisesti sen oman elämäntilanteen mukaan.

Tässä pieni tsemppipuhe meille kaikille, jotka takkuillaan aina välillä omien valintojen ja haasteiden kanssa. Usko pois, että sä pystyt ihan mihin ikinä vaan haluat, tieto siitä on jo niin iso juttu, ettei hommat voi mennä pieleen! 🙂

LUE MYÖS: SINULLE

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.