MITEN YHDISTÄÄ RYHMÄLIIKUNTA & VOIMAHARJOITTELU?

Tykkäät jumpata niin että hiki lentää, mutta myös painojen liikuttelu salilla kiinnostaa. Miten saada hyöty molemmista ja palautua riittävästi? Nykyäänhän ehkä haastavampaa on levätä riittävästi kuin treenata riittävästi. Tai no, molempia ääripäitä tietysti löytyy, mutta tässäkin asiassa on helpompi vetää överit kun oikeen innostuu. Toki pelkästä liikunnan ilosta voi tehdä mitä haluaa ja niin paljon kuin haluaa, mutta jos tahtoo saada myös esimerkiksi lihaskasvua aikaiseksi niin voiko silloin jumpata lainkaan? Näihin asioihin ei koskaan ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta ja tietysti lihaskasvua maksimoidessa ei kannata tehdä hirveästi aerobista. Ei kuitenkaan ole mahdotonta hikoilla ja pomppia ja saada silti isompaa rautaa liikkeelle ja pattia kasvuun!

Kuten tiedätte, tein viime keväänä projektin, jossa tavoitteena oli saada lihasmassaa. Tässä projektissa oli vain sellainen pikku juttu, että vedin sellaiset 13 tuntia kovatehoista aerobista liikuntaa ohjauksien parissa. Faktahan on se, että ilman ohjauksia olisin tietysti saanut maksimoitua tulokset, mutta koska halusin pitää ohjaukset mukana ja mulle mielekkyys ja rakkaus aerobista liikuntaa kohtaan on sen verran suuri, että mulle riitti myös ”vähempikin”. Kaikesta huolimatta sain lopulta todella hyviä tuloksia kaikilla osa-alueilla ja erityisesti voimatasot nousivat hurjasti. Pakko hehkuttaa vieläkin, että nostin projektin aikana maasta 150 kg ja oma painoni oli tuolloin 60 kg:n paikkeilla.

Jotta homma ei olisi mennyt liian iisiksi, halusin vielä samaan syssyyn polttaa hieman rasvaa, eli saada lihasta paremmin esiin. Koko projektin punainen lanka oli siis optimoida treenit & ruokavalio niin, että jaksan treenata kovaa, palaudun riittävästi, mutta silti en esimerkiksi kerää ylimääräistä rasvaa, vaan toisinpäin. Tällaisissa projekteissa täytyy ymmärtää, että tulokset eivät tapahdu kuukaudessa, kahdessa, eikä edes kolmessa, vaan hommassa pitää olla kärsivällinen, mikä oli meikäläiselle välillä todella raskasta.

Omalla kohdalla suurin herätys oli luultavasti se, että salitreenit eivät olleet mitään tapposettejä, joista konttaan kotiin. Tässähän on kyllä ihan hyvä logiikka, sillä jos treenaa paljon aerobista ja vielä kovatehoista sellaista, ei voi vetää salilla itseään täysin piippuun, sillä kehitys tapahtuu vain palautuessa ja jos ei palaudu, ei kehity. Treenasin siis kolmesti viikossa salilla ja tein liikkeet puhtaasti ja riittävällä kuormalla, mutta en vetänyt itseäni aivan loppuun. Treenit olivat suhteellisen lyhyitä, eikä liikkeitä ja sarjoja ollut kilometrikaupalla. Tässä asiassa pitää siis osata suhteuttaa treenit hyvin yhteen. Jos tykkää käydä paljon ryhmäliikunnassa, salitreenien ei tarvitse kestää 2 tuntia, eikä niitä tarvitse vetää ihan failureen saakka.

Ruokavaliolla on todella suuri merkitys ja ennen kaikkea hiilihydraateilla. Tällaisessa tavoitteessa, jossa tehdään sekä voimaharjoittelua että aerobista, tulisi syödä runsaasti hiilareita. Rasvan määrää voi säätää alaspäin ja proteiinia napsia sen 1,5-2 g per rasvaton painokilo, mutta hiilarit saa nostaa kunnolla ylös niin, että ne ovat pääasiallinen energianlähde. Lisäksi puhtaasti suoritetuilla hiilaritankkauksilla saa hyvin buustia treeneihin ja myös palautumiseen. Hiilaritankkaus ei tarkoita mättöpäivää, vaan kohtuullista hiilarien nostoa päivän tai muutaman päivän ajaksi. Tankkauksia voi tehdä kerran viikkoon tai harvemmin, riippuen hieman treenimääristä.

Projektin alussa mun dieetin kalorimäärä oli hieman päivästä riippuen 2800-3000 ja silti rasva paloi. Eli millään kitudieetillä en todellakaan ollut missään vaiheessa. Toki kalormääräkin täytyy suhteuttaa kulutukseen ja vastata tavoitteita, mutta ihan vaan esimerkkinä, että en ole todellakaan vedellyt millään 1500 kcalin ruokavaliolla, enkä siihen aivan heti pystyisikään.

Heräsikö kysymyksiä aiheesta? Kommenttiboksi on auki! 🙂

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook: TÄÄLLÄ.


KAIKKI BLOGGAAMISESTA

Bongasin kivan haasteen Saijiksen blogista ja päätin itsekin lähteä vastailemaan näihin. Oli ihan mukava pysähtyä pohtimaan syvällisemmin tätä koko hommaa. Mennäänpä pidemmittä puheitta itse aiheeseen, eli millainen olen bloggaajana…

1. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Olin lukenut melko paljon ruotsalaisia lifestyle-blogeja ja sain siitä idean perustaa oman. Eräänä päivää tein blogin täysin hetken mielijohteesta sen kummemmin esimerkiksi nimeä miettimättä. Tuohon aikaan (v. 2010) ei ollut juurikaan treeniblogeja ja omanikin oli pitkään vain päiväkirja. 🙂

2. Kuinka kauan olet kirjoittanut blogia?

Yli seitsemän vuoden ajan. Tämä on siis kahdeksas vuosi. Blogi on ollut niin pitkään osa mua ja jokaista päivääni, että on vaikea kuvitella millaista elämä olisi ilman sitä.

3. Kuvaile blogiasi. Mikä on sen pääasiallisen aihe yms.

Blogini on sekoitus hyvinvointia, eli treeniä sekä ravitsemusta, painottuen pitkälti kehon muokkaamiseen. Hieman pienemmässä roolissa on myös henkinen hyvinvointi, oma elämäni sekä yleiset lifestyle-jutut. 🙂

4. Kuinka usein päivität blogiasi?

Tällä hetkellä noin viidesti viikossa. Pitkään bloggasin aivan joka päivä ja vielä useampia kertoja päivässä, mutta tällä hetkellä tilanne on se, että mulla on yksinkertaisesti niin paljon töitä, että välillä en ehdi kirjoittaa päivittäin. Lisäksi kiire ja stressi syö inspiraatiota hyvin tehokkaasti. Jos mielessä on sata ja yksi asiaa, ei olo ole kovin luova, eikä ideoita synny yhtä tehokkaasti kuin normaalilla aikataululla.

5. Kumman valitset kuvat vai teksti?

Valitsen tekstin, sillä luen mielellään ajatuksia herättäviä kirjoituksia ja pohdintoja.

6. Mistä saat inspiraation postauksiisi?

Elämästäni sekä toisesta työstäni kuntosalilla. Kun pyörii päivät pitkät ympäristössä, missä hyvinvointi on pääroolissa, tulee myös helpommin erilaisia aiheita mieleen. Aihealue on niin tiivisti osa omaa elämääni, että se on yksi syy, että olen pystynyt bloggaamaan jo kahdeksatta vuotta näistä jutuista. 😀

7. Bloggaatko mieluiten aamulla, päivällä vai illalla?

Mulla oli pitkään aikataulutus, jolloin hoidin blogin aina heti aamusta kun olin herännyt. Nyt bloggaus tapahtuu siihen ajankohtaan, kun sille on riittävästi aikaa ja tämä vaihtelee hieman päivittäin. Tykkään kuitenkin aamurytmistä, sillä aamuisin koen olevani luovimmillaan.

8. Kuinka usein teet jotain blogisi eteen, kuten otat kuvia, luonnostelet uusia postauksia, vastaat kommentteihin tms.?

Joka päivä teen jotain. Tähän menee kyllä paljon aikaa ja saisi menemään vieläkin enemmän ja ajoittain tunnen huonoa omaatuntoa kun en esimerkiksi ehdi käydä kuvaamassa niin usein kuin haluaisin. Toisaalta mun blogini on aina ollut asiapainotteinen, eli en usko että kukaan tulee tänne pelkkiä kuvia katselemaan. 😀

9. Luetko muiden blogeja? Minkä tyylisiä?

Luen kyllä. Luen eniten saman aihealueen blogeja ja kirjoituksia, joissa asioihin on löydetty jokin uusi kanta tai juttu, mistä voin oppia uutta.

10. Mitkä asiat toisten blogeissa kiinnittävät huomiosi ja saavat sinut liittymään ehkä jopa lukijaksi?

Osuvat otsikot saavat klikkaamaan, kiinnostavat tekstit ja inspiroivat ihmiset vetävät puoleensa! 🙂

11. Kolme parasta asiaa bloggaamisessa?

Puuhastelu blogin parissa, eli kun on hyvä idea niin sen ulos kirjoittaminen on jotenkin todella terapeuttista. Välillä kaipaan sitä aikaa kun en ottanut tästä stressiä, vaan kirjoitin mitä mieleen tuli ja silloin kuin tuli.

Toisena varmasti kaikki upeat mahdollisuudet mitä olen blogin kautta saanut tehdä, tästä on ollut paljon hyötyä myös ammattimielessä (oma yritykseni ja myös ryhmäliikunta). Olen kiitollinen, että saan tehdä työkseni asioita joista nautin!

Kolmantena tietysti lukijat ja se, että voi vaikuttaa toisten ihmisten elämään positiivisesti. Viime kesänä kun pyörin enemmän pääkaupunkiseudulla ja mm. turussa, tuli todella moni juttelemaan ja esimerkiksi kertomaan, miten paljon apua on saanut omaan elämäänsä mun blogin kautta. Näin oma tekeminen saa myös suuremman merkityksen. 🙂

12. Entä kolme huonointa?

Aiemmin mainittu stressaaminen, eli blogi on jollain tavoin aina mielessä ja siitä ei pysty ottaa lomaa samalla tavalla kuin muista työpaikoista. Tai no pystyy, mutta se vaikuttaa hyvin nopeasti esimerkiksi tuloihin.

Esillä olo, eli kun on jollain tavoin julkinen henkilö, tuottaa se osiltaan myös paineita. En siis todellakaan koe olevani mikään julkkis, mutta koska sadat tuhannet ihmiset lukevat tekstejäni, välillä tulee ahdistava olo siitä miten paljon omia asioita on jakanut julkisesti.

Vaikeissa elämäntilanteissa ja kiireisissä ajanjaksoissa aiemmin mainittu luovuus kuolee hyvin nopeasti, jolloin on todella haastavaa saada mitään aikaiseksi.

13. Oletko mielelläsi vuorovaikutuksessa lukijoiden kanssa eli vastaatko mielelläsi kaikkiin saamiisi kommentteihin?

Olen tottakai! Luen kaikki kommentit ja pyrin vastaamaan kysymyksiin mahdollisimman hyvin, vaikka siinä voi joskus kestää hieman. Monet lukijat kommunikoivat mulle myös snäpin ja ig:n kautta, jossa ollaan saatu mielenkiintoisia keskusteluja aikaiseksi. On ihanaa kun lukijat vinkkaavat jostain tuotteista mistä luulevat mun tykkäävän. 😀

14. Onko blogillasi muita somekanavia kuten Instagram tai Facebook-sivua?

Onhan toki, instagrma, fb ja snäppi käytössä!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook: TÄÄLLÄ.

15. Onko sinulla luonnoksissa useampia valmiita tai lähes valmiita postauksia vai kirjoitatko mieluummin yhden postauksen kerrallaan ja julkaiset sen heti?

Kirjoitan useimmiten postaukset heti julkaisuun. Joskus luonnostelen valmiiksi aiheita blogiin jos sellaisia pyörii mielessä. Pyrin kirjoittamaan aiheita ylös aina kun niitä putkahtaa mieleen, muuten ne unohtuvat yhtä nopeasti kuin saapuivatkin. 😀

16. Bloggaatko avoimesti eli tietääkö tuttavapiirisi blogistasi?

Kyllä tietää. Sen verran monta vuotta olen kirjoitellut, että suurin osa tutuista tietää tästä. Silti edelleen moni ihmettelee, jos sanon kirjoittavani blogia ammatikseni.

17. Hyödytkö blogistasi taloudellisesti tai saatko esimerkiksi tuotteita testattavaksi blogisi kautta?

Kyllä ja kyllä. Saan siis blogista ihan kuukausipalkkaa ja lisäksi erilaisia tuotteita tulee testiin yhteistyökamppanjoiden, yrityksien ja pr-toimistojen kautta.

18. Mikä on tarina blogisi nimen takana vai onko sillä tarinaa lainkaan?

Haha. Nimen keksin hetken mielijohteesta ja joskus meinasin sitä muuttaakin, mutta toisaalta nimi on ainakin hieman erilainen kuin muilla ja uskon, että se on niin vahvasti pinttynyt mieliin (ja googleen) että turha enää lähteä muuttamaan.

19. Haluaisitko kehittää tai muuttaa blogiasi jotenkin? Jos niin, miten?

Haluaisin panostaa tähän enemmän; kuvata enemmän, antaa postauksille enemmän aikaa hautua mielessä ja olla aktiivisempi kommenttiboksissa. Välillä harmittaa kun spostiin tippuu päivittäin kivoja tapahtumakutsuja, mutta kaikki on aina helsingissä ja en viitsi yksien kekkereiden vuoksi lähteä ajamaan viittä tuntia autolla. 😀

20. Kolme vinkkiä aloittelevalle bloggaajalle?

  1. Löydä aihe-alue, josta riittää kirjoitettavaa. On hyvä että aihe on tärkeä osa elämääsi, jolloin siitä on enemmän kirjoitettavaa ja ideat syntyvät helpommin.
  2. Löydä oma tapasi totetuttaa blogia, muiden kopiointi ei vie pitkälle. Ota rohkeasti oma polku ja pysy siinä.
  3. Jos haluat blogistasi suuren ja mahdollisesti jotain hyödykettä (rahaa) – Täytyy ymmärtää, että joudut tehdä alkuun paljon työtä, ilman että saat siitä välttämättä mitään korvausta. En kuitenkaan suosittele menemään euron kuvat silmillä, sillä lukijoiden kalastelun haistaa nopeasti läpi.


MIKÄ ON MUUTTUNUT NELJÄN VUODEN AIKANA?

Tämä voisi melkeinpä olla jatko-osa mun edelliseen postaukseen, jossa kerroin hieman muuttuneesta kropasta ja ajatuksia ennen ja jälkeen kuvista. Sain seuraavanlaisen kommentin, johon ajattelin vastailla hieman pidemmän kaavan kautta:

Mielettömästi olet saanut muotoa kropppaan. Jos on nyt rasvaprossat korkeammalla kuin vasemmanpuoleisessa kuvassa, se ei näy ainakaan vyötäröllä. Olisi mielenkiinoista lukea, mitä kaikkea noiden neljän vuoden väliin mahtuu. Miten on treenaaminen muuttunut, miten on dieetti muuttunut jne eli miten tuollaisen muutoksen voi neljässä vuodessa saada aikaan. Jotain toki tiedänkin: treenaamalla ja syömällä:) Respect!

On varmasti itsestäänselvää, että oon treenannut säännöllisesti viimeiset neljä vuotta ja myös ennen sitä. Olen ollut liikunnallisesti lahjakas lapsesta saakka, joka vei mut liikunnan pariin ihan pienestä pitäen. Telinevoimistelu ja aerobic ovat luoneet pohjan, josta on edelleen hyöytyä. Kun aloitin salilla treenaamisen säännöllisesti, mulla oli melko hyvä voimataso jo valmiiksi. Uusi treenitapa toi kuitenkin keholle tarvittavaa herättelyä ja kehitystä tuli todella nopealla kädellä. Kroppa siis kiristyi ja lihaserottuvuus oli aika hyvällä mallilla. Tuona samana keväänä opin syömään kunnolla ja riittävän monipuolisesti. Kaikki luulivat, että oon jollain dieetillä, mutta totuus oli päinvastoin. Söin oikeasti todella paljon puhdasta ruokaa. Herkuttelua en harrastanut kuin todella harvoin. Mulla oli siis ihannetilanne; söin paljon, treenasin paljon, jaksoin hyvin ja tuloksia tuli säännölliseen tahtiin.

ennen voimaharjoittelua – pari kk aloittamisen jälkeen 2014 keväällä

Alun runsaan kehityksen jälkeen tuli tietenkin taantuma, jolloin treenailin ja ylläpidin oikeastaan vain saatuja tuloksia. Jos ajatellaan miten oon muuttanut treenitapaani tai treenejä ylipäätään, on homma muuttunut jollain tavoin järkevämmäksi. Alussa tein paljon erikoistekniikoilla ja treenasin aina salillakin syke katossa. Nykyään sykkimiset tapahtuu jumppasalin puolelle ja salilla keskityn enemmän voimaan ja tekniikkaan. Toki syke nousee ja hiki valuu, mutta ei ihan samalla tavalla kuin aiemmin. Lisäksi vuosien aikana mun ohjauksien määrä on tippunut, joka tarkoittaa että treenitunnit ovat vähentyneet –> kulutus on vähentynyt. Syön kuitenkin edelleen melko samaan malliin, mitä nyt pieniä muutoksia tullut mukaan matkan aikana. Tämä tarkoittaa luonnollisesti myös sitä, että silloin rasvaa kertyy kun energiaa syödään enemmän ja kulutus on vähäisempää.

2015

Vuonna 2015 innostuin hormonitaspainosta ja sen mukana ruokavalio viilautui entisestään. Aloin kiinnittää enemmän huomiota vitamiineihin ja ravintoaineisiin. Pyrin syömään mahdollisimman paljon ravintorikasta ruokaa, enkä laskenut kaloreita tai makroja. Herkuttelin raakasuklaalla ja terveysherkuilla suhteellisen usein, mutta sokeri ja tavanomaiset herkut olivat pannassa melkein täydellisesti. Tuolloin koin kehossa paljon positiivisia muutoksia juuri hormonitoiminnan kannalta. Kaikki oireet PMS-vaivoista mielialojen heittelyyn jäivät pois ja olo oli muutenkin sellainen, että aineenvaihdunta toimi erittäin hyvin. Mielenkiintoista tässä on se, että koen olleeni parhaassa kunnossa silloin, kun en laskenut ruokaa, kaloreita tai makroja. Pyrin vain tekemään hyviä valintoja ja treenasin niin, mikä parhaalta tuntui! En väitä, etteikö ruokavalioilla ja ohjeilla olisi oma paikkansa, mutta tuloksia voi saada ilmankin ja ilman tarkkaa punnitsemista voi olla hyvässä kunnossa. 🙂

2015

Vuonna 2016 jatkoin pääosin samoilla metodeilla kuin aiemminkin, pidin parin kuukauden koejakson, jolloin tein ainoastaan kehonpainoharjoittelua ja olin myös kasvisruokavaliolla pari kuukautta. Tuolloin painoni putosi joitakin kiloja, mutta rasva% nousi muutamalla lukemalla, mikä on hyvä esimerkki siitä, että ei ole ihan sama laihduttaako vai pyrkiikö muuttamaan kehonkoostumusta. Mulla ei tosin ollut tavoitteena kumpikaan, halusin vain nähdä miten kroppa reagoi näihin muutoksiin. Samana vuonna alkoi myös henkilökohtaisessa elämässä suuret muutokset, jotka näin jälkeenpäin ajateltuna ovat vaikuttaneet paljon ja todella pitkään kehon toimintaan. Ei ole ihan tuulesta temmattua, että psyykkinen hyvinvointi vaikuttaa paljon myös kehon toimintaan. Omalla kohdalla stressi sekoitti mm. hormonitoimintaa ja aineenvaihduntaa. Paino nousi ja olo oli pöhöttynyt ja nesteinen. Noilta ajoilta ei yllättäen ole paljoa kuvia. 😀

Toipuminen kesti aikansa ja vuonna 2017 päätin ottaa itselleni valmentajan, jotta saisin järkeistettyä treeni- ja ravitsemushommia. Lyötiin lukkoon tavoite, suunnitelma ja aloin noudattamaan uusia ohjelmia todella motivoituneena. Viime kevään aikana opin paljon makrojen käytöstä ja hyödyntämisestä lihaskasvun sekä rasvanpolton osilta. Opin syömään enemmän hiilareita ja tajusin myös sen, että jokainen treeni ei tarvitse olla aina 110 lasissa tehty. 😀

Sain kevään aikana kivasti muotoa kroppaan ja ylimääräiset pöhötyksetkin sulivat hitaasti, mutta varmasti. Jos joskus niin tuolloin kyllä mitattiin osiltaan mun kärsivällisyyttä. Olin tottunut siihen, että vedän kuukauden päivät siistimmin ja kroppa on taas kireä kuin viulunkieli, mutta nyt piti vääntää 5 kuukauden ajan ennen kuin tapahtui mitään. Vasta ihan lopussa alkoi tapahtua ja vauhdilla. Hyvä esimerkki siitä, että koskaan ei kannata antaa periksi!

2017

2017

2017

Näin lyhyesti sanottuna voisi siis sanoa, että suurin muutos on se, että en treenaa määrällisesti enää yhtä paljon kuin 2014, syön monipuolisemmin ja herkuttelen (ihan oikeilla herkuilla) myös silloin tällöin. Treenaan edelleen salilla, mutta keskityn enemmän voiman kehittämiseen kuin energian kuluttamiseen. En ole enää niin perfektionisti näissä asioissa ja voin pitää viikkoja, kun en treenaa salilla lainkaan tai syön ruokia, jotka eivät kuulu mun normaaliin ruokavalioon. Ennen mulla oli oikeastaan aina se kontrolli käsissä niin treenin kuin ruokavalionkin osilta. Oon tehnyt ihan tietoisia valintoja ja opetellut löysäämään narua, sillä vaikka tuollaista jaksaisi usean vuoden, jossain vaiheessa  se ei vaan enää ole yhtä siistiä ja anna niin paljon, että jaksaisi laittaa aina kaiken likoon pelkän treenin ja ruokavalion vuoksi. Kuten aikaisemminkin sanoin, kaikkea aikansa. 🙂

2018

2018

Jos haluaa muokata kehoa ja kasvattaa niitä muotoja täytyy muistaa, että se vaatii myös aikaa. Täytyy uskaltaa treenata kovaa, tehokkaasti ja syödä riittävästi. Ainainen laihduttaminen on vain ns. lyhyen tähtäimen tavoite, joka johtaa helposti vain jojoiluun. Tällä tarkoitan siis normaalipainon sisällä tapahtuvaa muutosta. Kannattaa antaa muutokselle riittävästi aikaa ja panostaa hieman pidemmälle kuin aina siihen kuukauden päässä odottavaan lomareissuun. 🙂

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook: TÄÄLLÄ.


ENNEN/JÄLKEEN KUVISTA

Blogeissa ja somessa vallitsee buumi, jossa jaetaan paljon ennen/jälkeen kuvia ja muutoksia. Itse motivoidun hirveästi tällaisista ja musta on kiva, että nykyään kuvat eivät ole pelkästään sitä, että on laihdutettu, vaan jengi on oikeasti tehnyt työtä kehon muutoksen eteen. Kuntosalilla on painettu isoilla painoilla ja saatu muotoa kroppaan! Yhä useampi on oikeasti huomannut, että painolla ei ole sen suurempaa merkitystä ulkonäköön. Enemmän on merkitystä sillä mistä se paino koostuu. Itse käyn nykyään enää hyvin harvoin puntarilla, sillä oon aikaisemmin stressaillut siitä sen verran paljon, että en halua aiheuttaa itselleni turhaan paskaa fiilistä, jos se luku olisikin tullut muutaman numeron ylöspäin. Nykyään haen enemmänkin sellaista hyvää oloa ja fiilistä.

Kuvassa vasemmalla vuosi 2014 kun aloitin säännöllisen saliharjoittelun ja ohjasin päälle paaaaljon jumppia. Voimatasot olivat hyvät, mutta lihasmassaa mulla ei ihan hirveästi ollut, koska priorisoin enemmän matalaa rasvaprosenttia ja lihaserottuvuutta. Tuolloin jaksoin vetää hullun paljon leukoja ja yleinen kestävyyskunto sekä lihaskestävyys oli hyvällä mallilla.

Oikealla vuosi 2018 (ja eri asento 😉 ) jolloin edelleen käyn salilla suhteellisen säännöllisesti, mulla on ollut kausia kun en ole tehnyt muuta kuin ohjauksia, mutta aika ahkerasti oon kyllä jaksanut nostella painoja näiden neljän vuoden aikana. Kehitys voisi olla huomattavasti suurempi, mikäli en tekisi niin paljon aerobista, mutta suuret lihakset ei ole koskaan ollut mun päätavoite! Kyllä mulla nykyään on enemmän lihasmassaa kuin neljä vuotta sitten ja voimatasotkin hieman eri levelillä. Edelleen ohjaan jumppia, mutta määrällisesti vähemmän kuin ennen. Treenimäärät ovat siis tippuneet suunnilleen viidellä tunnilla per vko alaspäin. Enää en priorisoi matalaa rasvaprosenttia samalla tavalla ja se näkyy tietysti myös ulkonäössä. En väitä etteikö olisi kivaa olla yhtä rapsakassa kunnossa, mutta yksinkertaisesti se ei ole mulle niin tärkeää enää, että jaksaisin tehdä vaadittavan duunin. 😀

Tein tuossa taannoin pitkästä aikaa selkätreeniä meidän naisten salilla ja siellä muistui mieleen, millä painoilla treenasin kun aloitin. Tuolloin vetelin esimerkiksi ylätaljaa 35-40 kilolla kun nykyään sarjapainot on parhaimmillaan 70 kg:ssa. On siellä jotain tapahtunut. Koen, että mun kestävyyskunto on edelleen samalla mallilla, mutta esim. leuanvedot on kyllä heikommassa kunnossa, koska en ole tehnyt niitä pitkiin aikoihin (ja lisäksi painan varmaan enemmän kuin tuossa ylemmän kuvan vasemmalla :D).

Tässä toiseen suuntaan, eli ennen kesää ja sen jälkeen 😀 (oli niin siisti kesä että ei haittanut yhtään että palikat painui unholaan hetkeksi!)

Mä en kuitenkaan halua sanoa, että mikään noista kuvista olisi huonompi tai parempi kuva tai kunto. Se on ehkä surullista, että aina ajatellaan jotenkin, että ennen olin ihan paska ja nyt kaikki on hyvin kun aloin nostaa puntteja ja syödä hyvin. Kaikella on aikansa ja kehittyminen on aina siisti juttu, mutta siltikään aina ei tarvitse pyrkiä jotenkin parempaan tai yrittää olla erilainen kuin vuosi sitten. Joskus voi treenata ihan vaan koska se on kivaa, tai vetää kolme jumppaa putkeen, koska haluaa kokeilla jos se onnistuu. Elämää ei tarvitse optimoida jokaisella osa-alueella jatkuvasti! 🙂

Hyvää viikonloppua ystäväiset! 🙂

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook: TÄÄLLÄ.


AHNEUS JA ELÄMÄN SUORITTAMINEN

Oon miettinyt viime aikoina paljon elämää, suorittamista ja sellaista yletöntä asioiden haalimista. Monet meistä elää päivät läpi selviten aamusta iltaan ja odottaen aina jotain. Odotat iltaa, viikonloppua, lomamatkaa jne. On toki kiva, että on asioita joita odottaa, mutta helposti päivät, viikot ja lopulta vuodet menee ohi odottaessa aina jotain parempaa. Lisäksi odotetaan vielä sitä oikeaa hetkeä tehdä asioita joita halutaan, mutta ei uskalleta tehdä. Vielä.

Se onkin nykypäivän vitsaus, kun mikään ei tunnu riittävän. Aina voisi olla parempi, kauniimpi, timmimpi tai rikkaampi. Kun sulla on hyvä fiilis, niin oota vaan kun hyppäät hetkeksi somen maailmaan ja oot taas siinä pisteessä, missä mikään ei tunnu olevan tarpeeksi tai riittävästi.

Me eletään jonkinlaisessa kuvien sokaisemassa maailmassa. Mä mietin tätä tänään, että kun selailee kuvia somessa, törmää usein siihen fiilikseen, ettei ole tarpeeksi hyvä/kaunis/hoikka/lihaksikas/u name it sellaisena kuin on. Mutta hei, kuinka usein tätä tapahtuu normaalissa elämässä? Törmäiletkö päivän aikana jatkuvasti toista upeammin viilattuihin kroppiin ja kasvoihin, vai olisiko siinä some-illuusiossa sittenkin jotain perää? Me tiedetään, että monet kuvat ovat illuusiota, mutta silti aivot uskoo helpommin sitä mitä näkee. Enkä tarkoita pelkkää ulkonäköä, sillä tietynlainen jatkuva unelmien tavoittelu ja menestymisen hypettäminen tulee ainakin mun silmille vähän liian usein.

Onko se sitten sen onnellisen elämän salaisuus? Panostaa kaikki menestymiseen, kehittymiseen ja paremmaksi tulemiseen? Myönnän itsekin, että toki silloin on hyvä fiilis kun saa asioita aikaiseksi, saavuttaa jotain tavoitteita tai ylittää itsensä. Noissa höyryissä on usein todella hyvä fiilis, mutta sitten toisaalta, kun aina ei vaan jaksaisi jahdata unelmia tai olla superihminen. Silloin iskee sitten se toinen ääripää, kun tunteekin itsensä riittämättömäksi, koska ei vaan saa riittävästi motivaatiota paremmasta perämisestä tai isommasta rahapussista.

Saavuttaminen ja raha tekee myös ahneeksi. Sitä tottuu siihen, että rahaa riittää mihin tahtoo ja siitä fiiliksestä ei halua luopua. Tuo piirre johtaa taas helposti työnarkomaniaan ja itsensä loppuun polttamiseen. Havahduin jälleen kerran itsekin siihen, että tässä on ehkä vähän liian monta juttua meneillään samaan aikaan ja oli aika priorisoida asioita. On siistiä että on töitä, mutta on ihan ok myös kieltäytyä työtehtävistä välillä. Raha ei lopulta tee onnelliseksi. Se, että sitä on riittävästi normaaliin elämäntyyliin on toki elämää helpottava juttu, mutta enemmän rahaa ei tarkoita enemmän onnea.

Kaikkeen turtuu, myös siihen että voit ostaa mitä milloin tahdotkin. Kun miettii, millaista työtä haluaa elämässään tehdä, kannattaakin miettiä työn mieluisuutta mielummin kuin sitä paljonko siitä tienaa. Työssä vietetään sen verran suuri aika omasta elämästä, että se paksu lompakko ei paljoa lämmitä siinä vaiheessa kun joka aamu ahdistaa lähteä töihin.

En tiedä saitteko tästä tekstistä kiinni, mutta halusin ravistella ajattelemaan hieman boksin ulkopuolelle. Oon ennenkin kirjoittanut tästä, mutta jos mietit hetkiä kun olit onnellinen tai iloinen, harvoin mieleen tulee esimerkiksi se työviikko kun painoit ylitöitä päivästä toiseen, tai se hetki kun olit treenannut 20 tuntia yhden viikon aikana? Yleensä ne hetket, jotka muistuu mieleen, onkin jotain ihan tavallisia juttuja, joita ei välttämättä osaa arvostaa kaiken saavuttamisen huumassa. Näin ainakin itselläni on. 🙂

PS. Meikkasin näitä kuvia varten ja olin juuri käynyt kampaajalla, minkä vuoksi hiukset olivat kerrankin nätisti! En siis todellisuudessa pyöri päivästä toiseen helmat leimuten, hiukset hienosti letitettynä. 😀

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Facebook: TÄÄLLÄ.