Ulkonäkökeskeisen aikakauden vallitessa monilla on hieman vinksahtanut ”body image”, eli kuva itsestään ja omasta ulkonäöstä. Peilistä näkyy helposti vain virheet ja kuvitellaan olevan lihavampia kuin oikeasti ollaan. Pahimmassa tapauksessa tälläinen voi johtaa sairauteen, jonka nimi ei luulisi olevan kenellekään vieras. Anoreksia Nervosan yksi keskeisin syy on potilaan sisäisen ruumiinkuvan vääristyminen. Anorektikkojen ruumiinkuvan uskotaan olevan häiriintynyt ja johtavan tosiseikkojen vastaiseen kokemukseen omasta ruumiista. Tarkoittaa suomenkielellä, että luurangonlaiha henkilö voi nähdä itsensä hyvinkin paksuna. Tätä ruumiinkuvan vääristymistä esiintyy luultavasti hyvinkin paljon ihan terveiden ihmisten keskuudessa, hieman lievemmin ja pienemmässä mittakaavassa. Etenkin suuria määriä laihduttaneiden on vaikea pysyä mukana muutoksessa, sitä muistaa ja näkee itsensä vain pulleana, vaikka ulkomuoto on muuttunut radikaalisti. Jotenkin tuntuu hullulta, että omat silmät, tai tarkemmin sanottuna omat aivot voivat valehdella niin paljon. Jos tästä kaivaa sen positiivisen puolen, kannattaa muistaa, että omat aivot voi myös totuttaa positiiviseen kuvaan itsestään ja omasta kehonkuvasta.
Ei ole tuulesta temmattu juttu, että positiiviset ajatukset johtavat positiiviseen fiilikseen ja mielikuvaan omasta itsestä. Myös mulla on ollut aina välillä jotain ulkonäkökomplikaatioita, esim. liian paksut reidet tai liian paksu vyötärö. Jos tähän asiaan keskittyy päivittäin ja aina peiliin katsoessa miettii, kuinka rumat ja läskit nuo jalat onkaan, voi olla varma että näky peilisissä pahenee päivä päivältä, vaikka kuinka yrittäisi treenata ja tehdä hommia. Eräänä päivänä sitten päätin, että mä hyväksyn mun koivet sellaisena kuin ne on. Urheilen tunteja päivässä, joten miten mun jalat voisi olla mitkään suolatikut muutenkaan? No ehkä ne voisi, jos en söisi mitään, mutta liikunta lisää lihasmassaa ja that’s it. Ilman lihaksia en varmaan jaksaisi urheilla niin paljon kuin tahdon. Päätin olla myös ylpeä, että mulla ylipäätään on lihaksia, eikä jalat ole pelkät suorat pötkylät. 🙂 Tämä oikeasti auttoi asiaan, sillä nykyään en enää murehdi koko asiaa. Kyse ei ole siitä, onko mulla oikeasti paksut jalat vai ei, eli vaikka kuinka joku ulkopuolinen olisi sanonut, että oot ihan hyvä noin, se ei olisi vaikuttanut, jos edelleen olisin itse tyytymätön. Hyväksyntä lähtee omasta päästä, mikään ulkoinen palaute ei voi rakentaa sinun itsetuntoa ja parantaa kehonkuvaasi.
Uskon, että jokaisella meillä on jokin ”kompleksi” jostain kehonosasta. Ainakin joskus. Haluaisinkin haastaa teidät vaihtamaan ne negatiiviset ajatukset positiivisiksi. Mene peilin eteen ja etsi ensin kaikki piireet joihin olet tyytväinen ja sen jälkeen hyväksy myös ne puutteet. Mieti mitä persoonallista niissä on. Alussa tämä voi tuntua hullulta, mutta pikkuhiljaa aivot tottuvat muutokseen, kompleksi unohdettu ja elämä taas huomattavasti helpompaa!
Tässä asiassa on tietysti toinenkin puoli. Jos on jokin terveyttä vaarantava asia esim. ylipaino, suosittelen tietysti tekemään töitä muutoksen eteen. Muutoksen tielläkin voi silti olla tyytyväinen, eikä miettiä jatkuvasti ”kuinka paljon on vielä jäljellä tai ”vielä vähän ja sitten olen tyytyväinen”..Nuo taitaa olla ne kuuluisat viimeiset sanat. Vartaloa voi ja saa muokata liikunnan ja ravinnon avulla, olenhan itsekin tehnyt niin, mutta se ei saa mennä muiden asioiden edelle, siitä ei saa tulla koko maailma. Silloin ollaan jo hyvällä tiellä kohti isompia ongelmia, sillä harvemmin koskaan kukaan voi julistaa olevansa ulkoisesti täydellinen. Täydellistä ei ole olemassa, sillä kauneus on katsojan silmissä. Tyytyväinen voi kuitenkin olla kuka tahansa.
Siitä päästäänkin mielenkiintoiseen juttuun, löysin eräältä sivustolta kuvan, johon oli koottu eri julkkisten ruuminosista ”täydellinen vartalo”, ensin naisten sitten miesten makuun. Kuvat täältä.
En tiedä miten tutkimus on suoritettu, mutta uskoisin, että henkilöille on näytetty eri julkkisten ruumiinosia, joista on pitänyt valita mieleisensä. Jos ajatellaan tätä nykypäivän laihuusihannetta, josta me naistet etenkin koemme paineita, on aika hullua että itse ihannoimme juuri sellaista vartaloa. 😀 Onhan tuo miestenkin ihanne aika epätodellinen, mutta kuitenkin lähempänä normaalipainoa. Sitten se toinen kuva..
Nämä ovat mielestäni hieman lähempänä toisiaan, tosin miehet tykkäävät näköjään tässäkin tapauksessa hieman kookkaammasta ulkomuodosta. Jännää on ettei yksikään ruumiinosa ole samalta henkilöltä molemmissa kuvissa.
Aina on ollut ja tulee olemaan erilaisia kauneusihanteita, siitä ei varmasti päästä pois, mutta itse pystyy vaikuttaa siihen kuinka ne kokee ja miten näkee itsensä. Mielestäni on aika lohduttavaa, että vastaus kaikkeen tähän epävarmuuteen löytyy sieltä omasta pääkopasta. Ensimmäinen askel on vain hyväksyä itsensä puutteineen kaikkineen, jotta voi olla tyytyväinen ja onnellinen.
