Moikka! Huomasin (kiitos lukijan ilmoituksen) että vanhojen postauksien kuvat ovat kadonneet. Tämä johtuu siitä, että Fitfashionilla ollut blogi on nyt kokonaan poistettu. Kuva-asia pitäisi korjaantua huomenna, joten kuvat ovat kyllä tulossa takaisin.
Sitten takaisin otsikon aiheeseen. Mikään ei varmasti ole turhauttavampaa, kuin tehdä töitä ilman tuloksia. Käsittelen tässä asiaa treenaamisen kannalta, eli treenataan vuodesta toiseen, ilman että huomaa juurikaan tuloksia asian tiimoilta. Treeniin ja tuloksiin liittyy toki myös ruokavalio, mutta jätän sen nyt pois ja käsittelen puhtaasti asioita pelkän treenaamisen kannalta
Työskentelen päivittäin liikunnan parissa, sekä ryhmä- että yksilöohjauksien parissa, joten näen todella paljon erilaisia treenitapoja ja tekniikoita. Uskon, että suurimmat syyt tuloksettomuuteen ovat tehottomuus sekä tekniikka. Vain pieni osa tavallisista liikkujista omaa kilpaurheilutaustan, tai ylipäätään taustan jossain urheilulajissa. Yleensä tällainen tausta on jo kasvattanut henkilön liikunnallista älykkyyttä, eli kehon tuntemusta, tai tietoa, miten tehokas treeni suoritetaan. Normaaleilla aktiiviliikkujilla ei ole välttämättä tietoa, miten ”kuuluu treenata oikein”. Vaikka saisi netistä/ystävältä valmiin saliohjelman, se ei tuo vielä tuloksia, sillä tärkeintä on miten treeni suoritetaan.
Monet voivat varmasti yhtyä siihen, että salilla ja jumpissa näkee jos minkälaista treenitapaa ja tekniikkaa. Vaikka suoritustekniikka ei olisi vaarallinen, se voi olla melko turha, ellei työskentelevään lihakseen saa minkäänlaista kontaktia. Esimerkiksi teet ylätaljaa, mutta ainoastaan kämmenien puristusvoima väsyy. Kannattaa siis aina miettiä, että jos liike ei tunnu siellä missä kuuluu, se tuskin myöskään tehoaa. Tämän vuoksi aloittelijoilla olisi aina hyvä olla ammattilainen opastamassa liikkeet, tekniikat ja painot. Joskus näkee myös kaveruksia, joissa toinen, ehkä hieman kokeneempi kaverus opastaa toista, täysin väärällä tekniikalla. Kerran kun vedin omaa treeniä meidän suuremmalla salilla, vieressä oleva tyttö ohjeista toista tekemään jotain vipunostoihin suuntaavaa liikettä ja kertoi kuinka hyvää se tekee hauikselle. Eli kannattaa aina kyseenalaistaa, keneltä ottaa neuvoja vastaan. Itseoppinut voi toki olla hyvä opettaja, mutta näin ei aina ole.
Olen työskennellyt Personal Trainerina kohta 4-vuotta ja jokainen asiakkaani on kokenut ”ahaa elämyksiä” yhdessä suoritettujen treenien aikana. Eli asiakas on luullut tekevänsä oikein tai tehokkaasti, mutta kun olen korjannut liikkeen tai vaikka painot, luulot ovat muuttuneet. Tämä kertoo siitä, kuinka moni tekee ns. turhaa työtä treenatessaan. Tai ei ehkä kokonaan turhaa työtä, mutta samalla työllä ja ajalla voisi saada paljon enemmänkin tuloksia aikaiseksi. En tietenkään tarkoita, että kaikki liikkujat treenaisivat väärin, mutta uskon että aika suuri osa, etenkin naispuolisista liikkujista voisi saada enemmän tulosta, jos hommassa olisi oikea tatsi.
Toinen asia tuloksettomuuden takana on treenin teho. Sanotaanko näin alkuun, että kaikkia treenejä ei tarvitse vetää veren maku suussa, maksimit paukkuen, mutta jotta siellä kropassa tapahtuu jotain, täytyy tehoja olla. Salitreenien puolella olen nähnyt kaksi ääripäätä – liian levyet painot ja liian suuret painot. Jos pystyt heilutella painoja ja miettiä tulevan kauppareissun ostoslistaa, on aika lisätä painoja. Tästä painoasiasta on toitotettu niin paljon, että on syntynyt toinen ääripää, eli aivan liian suurilla painoilla treenaavat. Jos istumasoudussa on isketty sellaiset painot, että taljaa repimällä, talja liikkuu 5 sentin liikerataa, ei siitä ole sen enempää hyötyä kuin liian kevyistä painoista. No, ehkä puristusvoima ja kämmenien lihakset vahvistuu, mutta selkään tuskin saa tuntumaa, jos liikerataa ei ole mahdollista tehdä oikein. Painoja siis pitää olla, niin että liike tuntuu ja toistot on haastava tehdä, mutta ei tekniikan kustannuksella. Monesti voi myös luulla tekevänsä jonkun liikkeen oikein, mutta todellisuus on ihan muuta. Tätä voi sattua ja sattuu ihan kaikille, sen vuoksi olisi hyvä tarkistaa aika ajoin tekniikkaa ja todellakin miettiä, voisinko parantaa jotain, jos niitä tuloksia ei ole näkynyt?
Myös ryhmäliikuntatunneilla näkee monenlaista tallaajaa, eikä ohjaaja tokikaan voi tietää onko liikkuja tullut vain hengailemaan tunnille, vai onko hänellä tarkoituksena tehdä treeni. Oletan kuitenkin, että useimmiten ja suurimman osan kohdalla kyseessä on jälkimmäinen. Olen huomannut yhden asian kovien treenien yhteydessä. Monesti, kun homma menee oikeasti rankaksi ja alkaa tuntua toden teolla, osa treenaajista lopettaa. Siis keventää spinning-pyörän vastuksen tai kävelee juomaan. Uskon, että tämä on automaattinen reaktio sellaisille, jotka eivät ole tottuneet koviin treeneihin, eli kun alkaa sattua, säikähdetään ja lopetetaan. Sattumisella tarkoitan kovan treenin aikana tulevaa inhottavaa olotilaa kehossa, mukavuusalueelta poistumista. Tätä kannattaa miettiä, teetkö sinä niin? Olen käyttänyt joskus omilla tunneilla aika villejäkin mielikuvia, eli kun ollaan tilanteessa, että tuntuu mahdottomalta jatkaa ja siinä tilanteessa joku laittaisi aseen sun ohimolle ja vaihtoehtoina olisi jatkaa tai pum! Mitä tekisit? Toinen vertauskuva on, että jos jatkat saat miljoona euroa. Mitä luulette, kuinka moni jatkaisi? Tämä kertoo siitä miten paljon parempaan sitä pystyy tietämättään.
Treenaamiseen liittyy toki paljon muitakin asioita, erilaiset toistomäärät ja painot tukevat erilaisia tavoitteita, mutta tämä teksi käsittelee treenaamista ”ihan yleisesti”. Toivottavasti tämä postaus ei kuulosta paasaamiselta, halusin vain herätellä miettimään omaa treenityyliä ja ehkä jopa haastamaan tekemään hieman kovempaa! 🙂
