”thigh gap” ja muut fiksut kauneusihanteet

Heippa kaverit! Voi hitsi vie miten paljon aikaa yksi muuttaminen voi viedä. Tuntuu, että tässä ei nyt oikeesti riitä vuorokauden tunnit työn teon ohella. Oonhan mä tehnyt myös kaikkea muutakin järkevää, kuten käynyt seinäjoella ostamassa itselleni uuden auton. Olen nyt hopeisen Mini Cooperin ylpeä omistaja. Tämä kyllä helpottaa tulevan talven liikkumisia, sillä muuton myötä työmatkat pitenee aika reippaalla kädellä. Oon ollut menossa aamusta iltaan ja aina syödessä on hetki aikaa naputella konetta, joten toivottavasti ymmärätte, miksi en ole ehtinyt vastata viime päivien kommentteihin. Teen sen illalla. 🙂

DSC02409

kuva: Eve

Aiempaan minkäkuvaa käsittelevään postaukseen monet kommentoivat kärsineensä myös ”liian suuret reidet” – kompleksista ja aloin funtsia mistä tällainen johtuu. No, ei tarvinut kauaa ajatella, sillä vastaus lienee tämä järjetön thigh gap – ihannointi. Suomeksi sanottuna reisivako-fanitus. Kun alkaa miettiä asiaa tarkemmin, tajuaa kuinka typerästä asiasta on kyse. REISIVAKO?! Whatta f*ck? Kaikkeen meitä kans aivopestään.

Ensinnäkin reisivako ja sen saaminen on paljon kiinni ihmisen rakenteesta. Kehon muokkauksessa kaikki on ehkä mahdollista, mutta joillekin tämä ei vaan ole fysiologisesti mahdollista, ennen kuin on aivan liian laiha, meinaan siis ihan luurankoasteella. Asiaan vaikuttaa tietysti rakenteen lisäksi, lihasmassa, luut ja nivelet. Mielestäni kenenkään treenitavoite tai motivaationlähde ei tulisi olla thigh gap. Joillakin ihmisillä tulee tämä vako (kuinka tyhmä sana?) ihan luonnostaan, ihan kuten joillakin on luonnostaan leveät hartiat tai ohuet pohkeet. Vartalon malliin pystyy vaikuttaa todella paljon, mutta toisille ihmisille esim. kapean vyötärön saaminen on todella kovan työn takana. Tällaisissa projekteissa kannattaa miettiä, onko se todella työn arvoista? Kuten sanoin, melkein mikä tahansa on mahdollista, mutta onko se lopulta sen arvoista on toinen juttu. Kolmas juttu on sitten kuinka niitä tuloksia pystyy ylläpitämään.

keep-calm-dont-eat-and-you-will-get-that-thigh-gap

Siinäpä fiksu ohje.. kuva täältä

Selasin nettiä tämän asian tiimoilta ja voi pyhä sylvi mitä kaikkea sitä Googlen ihmeellisestä maailmasta löytyykään. ”How to get a thigh gap” – haun alle tuli ihan muutama artikkeli. Onneksi urheilullista vartaloa ihannoidaan nykyään jo enemmän kuin laihaa. On kuitenkin tylsää, että aina on jokin ”ihanne” mihin pitäisi pyrkiä. Kaikki eivät ole urheilullisia, eivätkä välitä treenaamisesta, eikä minkään ihanteen pitäisi olla motivaatio aloittaa liikkuminen. Toki terveelliset elämäntavat ja liikunta tekee hyvää kenelle tahansa, mutta mielestäni ensisijaisesti motivaatio kaikkeen tähän täytyisi löytyä jostain muualta kuin ulkonäöstä. Enkä väitä, että itse treenaisin vain voidakseni hyvin, treenaan toki myös ulkonäkömotiivien vuoksi, mutta suurin motivaatio tulee kyllä hyvinvoinnista ja kyvystä tehdä paljon asioita väsymättä. 🙂 Blogia pitkään lukeneet tietävät mun sixpäk-pakkomielteen. Oon yrittänyt päästä siitäkin eroon pikkuhiljaa. Siis tottakai mulla on edelleen tavoitteita pysyä timminä ja hyvässä kunnossa, mutta jatkuva pötsin kyylääminen saa nyt riittää. Kyllä se vatsa (ja ne lihakset..) siellä pysyy vaikka niitä ei kuvaisikaan joka päivä. En silti lupaa, että pötsikuvat katoaisivat for good. 😉

Selailin äsken näitä viime keväänä napsittuja kuvia ja katsokaas mikä helmi löytyi arkistosta…haha!

Ai hä? Kuva: Eve

Ai hä? Kuva: Eve

Mä en näe, että jonkin yksittäisen ruumiinosan muokkaus olisi pidemmän päälle järkevä tavoite. Toki voi treenata saadakseen pyöreämmät pakarat tai sixpäkin esiin, mutta liika keskittyminen yhteen ruumiinosaa voi aiheuttaa sokeutumisen asialle. Puhuin aikaisemmassa postauksessa, että kun keksii itsestään vian, jota alkaa muokata ja kehittää, ei helposti edes huomaa kehitystä, kun keskittyy ainoastaan siihen kuinka ”läski vatsa mulla on” ..Toki näin ei aina ole, mutta hyvin usein kuitenkin. Järkevintä olisi treenata yleisen hyvinvoinnin, terveyden ja oman olotilan vuoksi, yleensä tällöin ne kaikki muutkin tulokset tulevat kaupanpäällisinä.

Mulla on ollut viime aikoina näitä pohdiskeluja aika paljon, en tiedä mistä nämä kumpuaa, mutta koittakaa kestää! Treenivinkkejä ja muita tipsejä on kyllä tulossa, kunhan kiireiltäni ehdin saada ajatukset tekstin muotoon. 🙂


18 Responses to “”thigh gap” ja muut fiksut kauneusihanteet”

  1. Tiina sanoo:

    Ei hyvänen aika sentään! 😀 Mun piti oikein googlata, että mikä halvatun thigh gap, koska en ollut moisesta koskaan kuullutkaan. Tämän postauksen innoittamana katsoin itseäni peilistä ja totesin, että ei muuten löydy thigh gapia tästä kropasta eikä tuu muuten milloinkaan löytymäänkään, hyvä niin! Jestas, kaikkea ne keksii. 😀 Kiitos Aino, sain tästä thigh gapista päivän parhaat naurut, vaikka postauksen syvällisempi osuus ei missään nimessä naurettava ollutkaan. 🙂

    • ainorouhiainen sanoo:

      heheheh 😀 ehkä tää ei sitten oo suomessa vielä niin iso juttu kuin esim ruotsissa tai muissa maissa..Me tullaan vähän jäljessä, ja tässä tapauksessa hyvä niin! 😀

  2. iines sanoo:

    Nämä ”pohdinnat” on tosi kivoja! tuo vähän jotenkin inhimillisyyttä enemmän tähän blogiin 😀 ehkä siksi kun nää on sun henk.koht. mielipiteitä, eikä vain faktoja niin kuin monet treenivinkit sun muut. Ja toki muistuttaa myös kaikkia tätä blogia niiden vinkkien takia lukevia siitä, milloin menee yli ja oliko elämässä nyt tärkeintä sittenkään se reisivako tms. 😀 ihmeellinen ilmiö btw, en ollu kuullutkaan..

  3. HenriikkaV sanoo:

    Thigh gap-ihannointihan on ollut jo todella pitkään syömishäiriöisten juttu, joten vähän ehkä mautonta arvostella sairaiden ihmisten ajatuksia. Ei tää oo mikään uusi juttu…

    • ainorouhiainen sanoo:

      Tiedän, että ei ole mikään uusi juttu, mutta mä oon kyllä eri mieltä että tää olisi vain syömishäiriöisten juttu. Jos seuraa esim jonkun mallin tms julkisen henkilön instakommentteja, on siellä ihan muutama kysymys kuinka saada thigh gap. Mautonta tai ei, aika yleisestä ilmiöstä on kyse ja halusin tuoda mielipiteeni ilmi. 🙂

  4. Böö sanoo:

    Vähän aiheen ohi, mutta ei paljolti.. Tuli tässä mieleen, että mitä mieltä oot ohjaajana sairaanlloisen, anorektisen laihoista ryhmäliikuntatunneilla? Salilla, missä itse käyn, kuhisee anorektisen laihoja naisia 🙁 tekee niiiiiii pahaa katsoa heitä urheilemassa :/ ja aina mietin, että onko ohjaajilla/salin henkilökunnalla oikeutta puuttua näihin?

    • ainorouhiainen sanoo:

      No tällaiset tapaukset ovat tosi ikäviä. Yleensä yritetään keskustella henkilön kanssa, jos kyseessä on alaikäinen, otamme yhteyden vanhempiin. Laillisesti esim. porttikiellon antaminen ei ole mahdollista. Yritetään siis auttaa, mutta usein tärkeintä olisi että ne läheiset ihmiset puuttuisivat asiaan. 🙂

  5. Mia sanoo:

    Voi hemmetin thigh gap… Termi on tullu mulle vasta myöhemmin tutuksi, mutta vuosia sitten ennen kuin tiesin koko käsitteestä, muistan kuinka itsekriittisenä yläasteteininä ja kiusattuna olleena puristelin reisiäni peilin edessä ja haaveilin juurikin kyseisestä vaosta..Olisihan se mukava, ettei jokaiset housut kuluis hajalle sisäreisien kohdasta, mutta minkäpä sitä ihminen ruumiinrakenteellensa voi! Itselläkin ollu aina semi lihaksikkaat jalat(joka ei itseäni aikaisemmin miellyttänyt) ja oon maailman ilosin siitä, että tänä päivänä urheilullinen kroppa on se, mitä monet ihannoi. Ihan sama jollakin thigh gapilla!

  6. Matilda sanoo:

    Siis aivan mahtavia julkaisuja viime postaukset. Täyttä faktaa, lisää tällaista! Toivottavasti oot tulevaisuudessakin hyvä esimerkki, sillä vaikutat positiivisesti monien ihmisten itsetuntoon ja ulkonäköpaineisiin sanoillasi. Minulle itsellekkin tämä postaus oli kuin kirkas valo taivaalta! Kiitos!:)

  7. Maija sanoo:

    Onkohan naiset koskaan tyytyväisiä reisiensä kokoon.. Minä taas olen haaveillut isommista reisilihaksista jo kauan, ja ihaillu kateellisena juurikin niitä jotka varmaan ovat pitäneet omia reisiään ihan liian isoina 😀

    • ainorouhiainen sanoo:

      No ei varmaan ole koskaan tyytyväisiä. 😀 Yleensähän sitä tahtoo sitä mitä ei omista! Pitäisi vaan oppia olemaan tyytyväinen itseensä!

  8. Fanny sanoo:

    Hei!

    Löysin blogisi vasta tänään ja kerkesin jo lukea kaikki sinun postaukset täällä indiedays sivulla. Onnistuit inspiroimaan minut täysin.

    Olen jo pitkään kärsinyt heikosta kehonkuvasta ja halusta oppia tykkäämään itsestäni jälleen. Innostuin alottamaan sinun Bikini Bootcampin ja en malta odottaa tuloksia, lisäksi olet todella hyvä inspiroimaan ja luomaan ihmisissä toivoa. Kiitos sinulle mahtavasta blogistasi ja blogiaiheistasi. Aion todellakin jatkossa jatkaa blogisi lukemista ja toivon että inspiroidun jatkossa yhtä paljon sinusta. KIITOS! <3

  9. Ace82 sanoo:

    Musta tää thigh gap -ihannointi on ihan käsittämätöntä. Toisaalta, löytypä iteltäkin sit joku trendikäs anatominen osio.;) En ole nähnyt asiassa lähes koskaan mitään hienoa, päinvastoin. Reidet ei osu yhteen, eli ehkä ei ole sitä omituiselta kuulostavaa reisien hiertämistä ja farkut/muut housut ehkä kestää siksi pidempään. Jos treenaan kamalasti, se käppi vaan erottuu selkeemmin kun lihakset tulee esiin ja mahdollinen rasva joka siis sijaitsee eri tavalla reisissä kiinteytyy liikaa…siksi mieluummin liikun kohtuullisesti ja säilytän niitä naisellisia muotoja edes hiukan. Eli ei me kaikki moisen omaavat edes arvosteta sitä.

Kommentoi