Vielä on aikaa pitää perinteistä kiinni ja järjestää vuoden 2017 treenihaaste. Jo vuodesta 2014 on blogissa ollut erilaisia treeniin ja kehon muokkaukseen liittyviä haasteita ja nyt oonkin sulatellut tätä asiaa ja tovin ja päätin pistää hommat käyntiin! Jos tänne on eksynyt joku aivan uusi tyyppi niin summaillaan vielä aiemmat treenihaasteet:
2014 BIKINI BODY BOOTCAMP – Supersuosittu haaste, johon osallistui tuhansia lukijoita. Myöhemmin lanseerasin tästä treenistä ihan oman ryhmäliikunta-tunnin, jota ohjasin yli 2-vuoden ajan, joka perjantai. Sisältää 2 erilaista treeniohjelmaa sekä 2 erilaista ruokavaliota!
2015 BEACH BODY – Haaste painottui enemmän salitreeneihin, joissa hyödynnettiin erikoistekniikoita, erityisesti supersarjoja. Tehokkaat treenit yhdessä ruokavalion kanssa sai huimia tuloksia aikaiseksi.
2016 SUMMER FIT – HIIT-huuman aikaan päätin rakentaa haasteen erilaisten HIIT-treenien ympärille. Treenejä oli 6, joista sai valita mieleiset 2-3 treeniä viikon harjoituksiin. Ohjelma sisältää myös ruokavalion sekä salitreenit, joita tehtiin 1-2 krt viikkoon.
Tämän vuoden haaste keskittyy, mihinkäs muuhunkaan kuin pyöreämmän, vahvemman ja paremman hanurin kasvatukseen! Tuun jakamaan kolme erilaista, supertehokasta treeniä, joiden avulla treenit menee suoraan sinne minne kuuluukin. Treeneissä hyödynnetään perusjuttuja, mutta myös erikoistekniikoita. Oon itse tietysti kokeillut ja todennut nää toimivaksi!
Treenejä tehdään (2-) 3 kertaan viikossa, jolloin tuloksien saanti on taattua. Jotta treenit eivät jäisi liian yksipuoliseksi, voi ohjelmaan liittää omia ylävartalon treenejä, tai vaikka ryhmäliikuntaa. On toki täysin ok myös keskittyä lyhyempiä ajanjaksoja yksittäisten ominaisuuksien kehittämiseen ja jättää muut vähemmälle tai ainoastaan ylläpitää niitä!
MITÄ? MISSÄ? MILLOIN?
Haaste alkaa maanantaina 2.10 ja kestää aina jouluun saakka. Treenit tehdään kuntosalilla ja ne tulevat kirjallisesti sekä tietysti videoiden muodossa. Koska lihaskasvuun tarvitaan myös riittävästi ravintoa, on ruokavaliolla oma merkityksensä. Jos teitä osallistuu iso lauma, tuun jakamaan ohjeet myös ruokavaliopuolella, joten nyt komenttiboksi laulamaan jos sellaisia kaipaatte! Näistä lisää vielä maanantaina, jolloin julkaisen treenit ja ohjeet! 🙂
instagram: ainorouhiainen
snapchat: ainopaino
Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.
Vitsi mikä mahtava syyskeli täällä on tällä hetkellä. Nyt on menossa ne viimeiset hetket kun ulkotreenit onnistuu vielä ilman jäätäviä vaatekerroksia ja mun mielestä se fiilis mikä tulee kun on urheillut raikkaassa ilmassa on ihan parasta. Ajattelin itsekin startata tämän hieman tahmeen tuntuisen maanantain menemällä pitkälle kävelylenkille ulos! Vaikka treenailen suurimmaksi osaksi sisätiloissa, on mulla silti muutama lempparitreeni mitä teen ulkona aina silloin tällöin. Nykyään tykkään käydä useamman kerran viikkoon ihan vaan kävelyllä, koska se on hyvää vastapainoa syketreeneille. Mitä enemmän kovatehoisia treenejä tekee, sitä enemmän pitäisi harrastaa myös palauttavaa liikuntaa. 🙂
Oon käyttänyt tuota mun Polar A370 – fitnessmittaria jumpissa, salitreeneissä ja ihan vaan palauttavissa treeneissä. Mittari on siitä hyvin kätevä, että se mittaa sykkeen ranteesta, joten ei tarvitse käyttää ylimääräisiä sykevöitä. Varmistaa vain, että hihna on riittävän kireällä kun treeni käynnistyy ja muuten homma on valmis. Treenin jälkeen mittari antaa myös tuloksen, että mitä osa-aluetta treeni kehitti, oliko kyseessä esimerkiksi palauttava harjoitus vai vauhtikestävyystreeni!
MUN TOP3 ULKOTREENIT:
Mäkivetotreeni – Vihaan ja rakastan samaan aikaan, jokaisen vedon aikana mietin aina että miks ihmeessä taas teen tätä, mutta jälkeenpäin on niin hyvä fiilis, että pikku kipu on sen arvoista. Näitä treenejä voi muokata erilaisiksi sen mukaan mitä osa-aluetta haluaa kehittää. HIIT-treenin, eli kovatehoisen intervallharjoituksen saa aikaiseksi, kun käytössä on riittävän jyrkkä ja pitkä ylämäki. Hyvän lämmittelyn jälkeen:
10 x 45 sekunnin pituisia vetoja niin kovaa kun jaloista lähtee. Jokaisen vedon jälkeen palautuksena rauhallinen kävely mäkeä alas.
Loikkatreeni – Alavartaloa pystyy treenata muuallakin kuin kuntosalilla ja erilaiset loikat ja pomput ovat loistava tapa muokata reisiä ja peppua. Itse oon tavannut lisätä jokaisen loikkasarjan jälkeen jonkun lihaskuntoliikkeen ylä/keskivartalolle, jolloin treenistä tulee monipuolinen kokovartalon treeni. Jokaisella loikalla on siis oma supersarja pari esim. vuoroloikka + etunoapunner. Loikkatreenit kehittävät pomppua ja räjähtävyyttä, jolloin suoritustapa on aina maksimaalinen, mutta jokaista loikkaa tehdään vain 8-12 kertaa hyvin edellisestä sarjasta palautuneena. Oon joskus kuvaillut erilaisia pomppuja videolla, josta voi hakea inspoa mikäli loikkiminen alkoi kiinnostaa! yhtä loikkaa voi tehdä esim 3 x 12.
Peruskuntotreeni kävellen tai juosten – Okei, aika simppeli treeni, mutta haluaisin muistuttaa myös kevyempien treenien merkityksestä. Moni ryhmäliikunnan suurkuluttaja treenaa aina vauhtikestävyysalueella, joka johtaa helposti siihen, että syke nousee tosi nopeasti VK-alueelle. Eli peruskunto ikään kuin puuttuu kokonaan. Itsekin paljon syketreeniä tekevänä, joudun ihan katsoa mittarista ettei syke lähde liian korkealle heti jos alan juosta. Oonkin tehnyt viime aikoina jonkun verran lenkkejä, joissa yhdistän sekä kävelyä että hölkkää niin että treenin lopussa keskisyke olisi alle 140.
instagram: ainorouhiainen
snapchat: ainopaino
Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.
Sitä on itsekin tullut kirjoiteltua hienoja ohjeita, miten tulla hyväksi ryhmäliikuntaohjaajaksi. Nykyään kuitenkin ajattelen asiasta hieman eri tavalla kuin ennen, sillä aikaisemmin juuri tällaiset tietyt asiat, kuten koreografian täydellinen osaaminen oli esimerkiksi hyvinkin tärkeää. Tottakai tietyt perusasiat täytyy olla hallussa ja se kuuluu luultavasti useimpien ellei kaikkien ohjaajien prosessiin, että tiettyihin asioihin panostaa ja keskittyy tietyissä vaiheissa. Ohjaaminen on ollut mulle aina tosi suuri osa elämää ja sen vuoksi myös tosi tärkeä juttu, jossa oon halunnut olla hyvä. Oon ohjaillutkin tässä jo yli kymmenisen vuotta erilaisia jumppia lähes päivästä toiseen, joten on kai aika selvääkin, että ne perusasiat ovat kunnossa. Tässä ammatissa nimittäin kaikista tehokkain keino kehittyä on harjoitella, eli ohjata.
Fakta on kuitenkin se, että vaikka teet kuinka kaikki ns ulkoiset asiat täydellisesti, ei se kuitenkaan erota sua vielä kovinkaan monesta muusta. Kuka tahansa pystyy opetella koreografian, hienon tekniikan sekä sanomaan asiat oikeissa kohdissa jne. En väitä, että nuo edellä olevat olisivat helppo homma, mutta tulevat harjoittelun mukana, jos jaksaa hieman panostaa. Usein tässä harjoittelussa mennään kuitenkin siihen, että aletaan hakemaan täydellisyyttä. ”Haluan olla hyvä, joten en saa mokata. Haluan olla hyvä, joten mun täytyy miellyttää kaikkia. Haluan olla hyvä, joten mun on pakko saada hyvä fiilis aikaiseksi.”
Edellä mainitut haluamiset johtavat taas usein siihen, että aletaan suorittamaan. Suorittamista tapahtuu nykyään niin monella elämän osa-alueella, että sitä ei enää edes huomaa kuinka suoritellaan päivää aamusta iltaan ja sitten taputetaan itseä olalle illalla, että hienosti sait taas kaiken hoidettua ja huomenna uudelleen. 😀 Mä oon ainakin huomannut, ettei ne asiat lopu suorittamalla ja harvemmin mikään asia on niin tärkeä, että sen takia tarvitsee stressata hulluna. Kai se on kuitenkin nykyään aika normaalia, että pyritään suoriutumaan kaikesta mahdollisimman hyvin, aika tylsää jos en sanois.
Muutamia vuosia sitten ollessani Bodystepin AIM-koulutuksessa sain paljon palautetta juuri tästä ”täydellisyydestä”, eli ohjaukseni olivat sellaisia hiottuja settejä ja tein jokaisen koreografian oikein ja vedin itsekin täpöllä, totta kai, koska ohjaajan pitää olla täydellinen esimerkki. Tuolloin en oikein ymmärtänyt, että mitä muka tein väärin kun tein kaikki kuitenkin oikein. Mulle sanottiin muutamaankin otteeseen, että mokaa jotain, se olisi hauskaa. En vaan tajunnut, että miks ihmeessä mokaisin, kun kerran osaan olla mokaamatta. 😀 Koulutuksen jälkeen sain toki paljon uutta ohjauksiini, mutta suurin osa jäi kyllä vielä leijumaan sinne ajatuksen tasolle, enkä osannut ottaa vinkkejä käyttöön.
Myöhemmin oon vasta tajunnut, että läsnäolo on tärkeämpi asia kuin mikään täydellinen koreografia tai ennakointi. En väitä, että tämäkään olisi vielä jokaisessa ohjauksessa mukana, mutta koen että oon mennyt asiassa eteenpäin. Välillä sitä huomaa vetävänsä pelkkää koreografiaa, varsinkin jos on väsynyt tai ollut muuten vaan raskasta. Nyt kun oon vähentänyt hieman tunteja, tuntuu että pystyn olla paremmin läsnä niillä tunneilla mitä ohjaan. Yksi tärkeä asia mitä mietin paljon on se, että katson mitä siellä mun edessä tapahtuu ja reagoin siihen, enkä siihen että sanon jokaisen tekniikkaohjeen vaan koska se pitää sanoa.
Usein kysytään, että miten ohjaaja jaksaa aina olla iloinen ja energinen ja vastaus on ettei kukaan ohjaaja ole aina sellainen. Välillä on päiviä, kun jumppaan lähtö kiinnostaa yhtä paljon kuin kilo paskaa. Se, että väsyttää tai on ollut huono päivä, ei kuitenkaan tarkoita ettei pystyisi hoitaa ohjausta kunnialla läpi. Itseasiassa joskus tuollaiset fiilikset kääntyvätkin energiaksi ja tunnista tuleekin ihan huippu. Jos ennen tuntia on huono fiilis niin mun mielestä ei tarvi vetää mitään megapirteetä feikkiolemusta päälle, vaan keskittyä silloin ihan vaan olemaan läsnä ja vaikka olla enemmän hiljaa ja antaa musiikille tilaa.
Miten sitä läsnäoloa ja ”inhimillisyyttä” pystyisi sitten opetella? Varmaan ainakin niin, että unohtaa juuri tuon täydellisyyden tavoittelun ja ne normit mitä kenenkin ”pitäisi” olla. Enkä tokikaan tarkoita, että mennään pitämään jumppia takkia auki, ilman että opetellaan tai suunnitellaan mitään, mutta ehkä ymmärätte mitä tarkoitan. Vaikka kirjoittelin näitä ajatuksia juuri ryhmäliikunnan näkökannasta niin niitä voi mielestäni soveltaa myös muihin elämän osa-alueisiin. Täydellisyys ja sen tavoittelu on aika tylsää, sen sijaan persoonallisuus ja erilaisuus on mielenkiintoista, joten muistetaan korostaa niitä juttuja sen sijaan, että pyritään olemaan tietynlaisia. 🙂
instagram: ainorouhiainen
snapchat: ainopaino
Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.
Kaikki urheilevat tyypit tietävät, että treeni ja ruokavalio kulkevat tiukasti käsi kädessä. Usein nämä joko tukevat toisiaan positiivisella tavalla, tai sitten toisen puuttuminen saattaa sabotoida toista näistä. Omalla kohdalla ruokavaliolla on ihan hurjan suuri vaikutus siihen, että ylipäätään pystyn liikkua ammatikseni. Kun treeni on sun ammatti, et voi samalla tavalla jättää treeniä väliin jos väsyttää tai kroppa tuntuu raskaalta. Mulla on itsellä viikkorytmi, joka toistuu viikottain, vuoden ympäriinsä. Kroppa on siis ajoittain aika kovallakin rasituksella, sen vuoksi pyrin tukemaan palautumista muilla keinoilla mahdollisimman hyvin.
Ruokavalio on siis suuressa roolissa mun arjessa jaksamisen kannalta. Ajoittain tuntuu, että sitä ei melkein muuta ehdi tehdä kuin kokata, syödä tai treenata. Onneksi nuo kaikki kolme puuhaa ovat hyvin lähellä sydäntäni! 😀 Kuten oon useasti kirjoitellut, omat ruokailutottumukset muuttuvat kokeilujen ja myös kokemuksen kautta. Oon aina ollut innokas testaamaan uusia juttuja ja tapoja, joiden avulla oon löytänyt aika kivan tasapainon ravinnon ja treenin suhteen. Tällä hetkellä oon tilanteessa, jossa syön oikeestaan kaikkea, sen mukaan mikä tuntuu hyvältä.
Keväällä käydyn valmennuksen jälkeen ymmärsin vasta ihan kunnolla, mikä on hiilihydraattien merkitys omassa jaksamisessa. En ole toki aiemminkaan niitä karttanut, mutta sanotaan että makrojakaumani koki pienen muutoksen, joka on vaikuttanut positiivisesti jaksamiseen ja palautumiseen. Oon monesti ennenkin sanonut, mutta sanonpahan vielä varmaan monta kertaa, että kenekään säännöllisesti treenaavan ei kannata vältellä hiilareita. Kyse on enemmänkin makrojen suhteesta ja kokonaiskalorimäärästä. Jos tuntuu, että hiilarit iskeytyvät aina suoraan vyötärölle, kannattaa kokeilla rasvan määrän pudottamista suhteessa hiilarien nostoon.
Omat kulmakiveni arjessa jaksamisen kannalta ovat hyvin yksinkertaisia perusjuttuja, mutta joskus vaan perus on se paras:
Päivittäinen makrojakauma niin, että hiilarit ovat suhteessa suurimmassa osassa
Säännöllinen ateriarytmi – oma päivärytmini on hieman erilainen kuin ns. normaalisti, sillä syön aamiaisen aika myöhään ja viimenen ateriani saattaa olla 22-23 aikaan illalla.
Kovien treeniviikkojen jälkeen hiilaritankkaus. Toteutuksesta voi lukea enemmän täältä.
Monipuolisesti ravintoaineita – Makrojakauman lisäksi kiinnitän huomiota myös mikroravinteisiin, eli vitamiineihin ja mineraaleihin. Syömällä monipuolisesti eri lähteistä saa helpoiten tarvittavat ravinteet. Lisäksi käytän vitamiini- ja mineraalilisiä purkista ja syön myös omega-3 rasvahappoja.
Yöunet – riittävän tuntimäärän lisäksi unen laadulla on suuri merkitys. Oon esimerkiksi huomannut miten elektroniikan iltakäyttö vaikuttaa negatiivisesti nukkumiseen.
Päiväunet/rentoutushetki nollaa kivasti päivän, etenkin silloin kun tulee treenattua kahdesti päivässä.
Viikonlopun ja arjen erottaminen – Jaksan arjen paremmin, kun pääsen nollaamaan ajatuksia viikonloppuisin. Lepopäivät ja vapaapäivät, sekä erilaiset rutiinit muutaman päivän ajan pitävät pään kasassa ja mielen virkeenä. Oon oppinut tämänkin asian kantapään kautta, sillä ajoittain oon tehnyt 7 päivän duuniviikkoja joita höystivät ainainen treenaaminen. Tuota jaksaa jonkun aikaa, mutta lopulta tulee raja vastaan. Viikonloppujen huippuhetkiä ovat pidemmän kokkailutuokiot, leffojen katselu ja yleinen relaaminen.
Itse ajattelen, ettei terveellisesti syömisen tarvitse olla luopumista mistään. Pizzat, burgerit tai suklaa kuuluu edelleen mun ruokavalioon, mutta useimmiten valitsen näistä vaan hieman paremman vaihtoehdon. Mun mielestä itse tehty ruoka on parempaa kuin jostain pikaruokalasta haettu suolalla ja rasvalla höystetty mättö. Ihan parasta on herkullinen ruoka jonka jälkeen on vielä hyvä olo! Tehtiin yksi ilta hamppareita bataattiranuilla ja voi poijat, että yksinkertainen ruoka voi olla hyvää. Sämpylöinä käytettiin Fazerin uusia siemenleipiä, joista 1/3 jauhoista on korvattu siemenillä ja idätetyillä jyvillä.
Näistä on olemassa kolme erilaista makua; kaura, ruis ja gluteeniton. Oma lempparini on mikäs muu kuin ihanan pehmeä ja rousukuva kaura! Fazerin parempi leipä – konsepti on ollut mielestäni erittäin tervetullut lisä markkinoille ja itse oon tykännyt näiden lisäksi myös juuresleipä sekä vatsaystävällinen –tuotesarjoista. Itse käytän tosiaan eniten kauraleipiä, mutta kuvissa esiintyviin burgereihin miksailtiin ruista ja kauraa. Tein pihvit itse luomujauhelihasta, jonka sekaan lisäsin ainoastaan mausteita.
Nyt mä pyytäisinkin teitä kertomaan omat arjen vinkit jaksamiseen! Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan 2×25 €:n arvoista tuotepalkintoa. Kilpailun säännöt täällä. Kilpailu päättyy 24.9.
instagram: ainorouhiainen
snapchat: ainopaino
Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.
Mua on aina kiinnostanut mittailla liikuntasuorituksia ja kaikkea siihen liittyvää. Tykkään esimerkiksi testailla maksimipainoja tai katsoa paljonko energiaa kuluu hullun jumppapäivän aikana. Mulla on ollut kausia kun oon pitänyt sykemittaria 24/7 ja välillä on ollut pitkiä ajanjaksoja etten ole mitannut mitään. Sain testiin Polarin A370 – mittarin ja on ollut kiva tsekkailla pitkästä aikaa miten ne sykkeet nousee ja laskee treenien aikana. Lisäksi kesällä sattuneen sairastelun jälkeen oon myös tarkkaillut että tulisi tehtyä myös rauhallisempia treenejä. Ensimmäisen viikon saldo oli nimittäin 13 rankkaa tai erittäin rankkaa suoritusta, mikä herätti siihen että on alettava tekemään harjoituksia myös matalammalla sykkeellä. Juoksulenkillä jouduin nöyrästi ottamaan välillä muutaman kävelyaskeleen jotta sain pidettyä sykkeet PK (=peruskestävyys) alueella. Myös kovissa jalkatreeneissä sykkeet huitelee aika kivoissa lukemissa, vaikka kestävyyskuntoni onkin tosi hyvällä mallilla.
Mittarissa on vaikka minkämoisia ominaisuuksia joista tuun kertomaan enemmän tässä testailun aikana. Yksi toiminto on 24/7 sykkeenseuraus, eli mittari näyttää esimerkiksi milloin on ollut päivän alin tai korkein syke. Näitä on ollut ihan mielenkiintoista seurailla, sillä myös muut asiat kuin treeni vaikuttaa sykkeeseen. Mun leposyke on aika matala, se pyörii 40-45 paikkeilla, mikä viestii myös hyvästä kunnosta. Toinen millä voi mitata omaa kuntoa on se kuinka nopeasti syke laskee kovan suorituksen jälkeen. Yleensä hyväkuntoiset palautuvat kovistakin sykepiikeistä nopeasti ja ovat valmiita uuteen suoritukseen nopeammin. Tämän vuoksi esimerkiksi ensimmäiset kerrat ryhmäliikuntatunnilla voi tuntua kuolemalta, sillä syke ei oikein pääse missään vaiheessa alas, mikä tekee tietysti kaikesta paljon rankempaa!
Oon siis seuraillut hieman tarkemmin miten mun sykkeet nousee ja laskee päivän aikana ja oon myös pyrkinyt ottamaan päivittäin hetkiä, jolloin rentoudun ja unohdan hetkeks kaikki velvoitteet ja duunit. Mulla on mahdollisuus nukkua esim. päiväunet tai makoilla piikkimatolla, jonka avulla edesautan palautumista ja jaksamista.
Alla on esimerkiksi mun eilisen lepopäivän meininkejä. Koska en treenannut korkein syke on ollut ”vain” 138 ja tuo on tapahtunut aamusella. Eilen aamulla tuli siivoiltua, joten sykkeen nousu on seurausta siitä. 😀 Matalin syke oli taas illalla kun loikoilin sohvalla puoliunessa. On muuten jännä huomata, että lepopäivinä matalin syke on ollut matalampi kuin treenipäivinä, jolloin keho on varmasti jatkuvasti pienillä kierroksilla. Nukun myös poikkeuksetta paremmin aina lepopäivän jälkeisenä yönä.
lepopäivän aktiivisuutta
Toinen malli on torstailta sekä lauantalta, jolloin aktiivisuus on ollut aika korkea. Torstaina taisin olla liikkeessä koko päivän, jolloin matalin syke on ollut ainoastaan 60. Torstain aktiivisuus on myös ollut jopa 235% tavoitteesta. Lauantaina on taas esimerkkinä nuo askellukset, eli oon liikkunut jopa 12 km verran vaikka olin jumppien jälkeen kotona koko päivän. 😀
Sykkeen avulla pystytään siis tarkkailemaan aika paljon kehon eri tiloja, palautumista ja vointia. Omalla kohdallani tää on ainakin ollut hyvä apuri juuri siihen, että muista ottaa myös niitä iismpiä hetkiä ja treenejä välillä. Monipuolisuus on kuitenkin loppuepeleissä avainsana hyvinvoivaan kroppaan ja myös pääkoppaan!
Seuraileeko joku muu teistä aktiivisesti omia sykkeitä?
instagram: ainorouhiainen
snapchat: ainopaino
Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.
Heippa ja tervetuloa blogiini! Täällä kirjoittelee Vaasassa asuva ryhmäliikuntaohjaaja/personal trainer ja pienen vauvan äiti! Kirjoittelen blogiini vauva-arjesta, hyvinvoinnista sekä niiden yhdistämisestä.
Blogista löydät myös paljon vinkkejä terveelliseen ruokavalioon ja urheilulliseen elämäntapaan!
Haluatko tehdä kanssani yhteistyötä? Lähetä sähköpostia: aroufit@gmail.com