PILAAKO HERKKUPÄIVÄ DIEETIN?

09.11.2016
5

Herkkupäivä, karkkipäivä, mättöpäivä, tankkauspäivä… rakkaalla lapsella on monta nimeä ja jokainen tietää varmasti mistä puhun. Siitä lapsenakin odotetusta lauantaista, jolloin sai vihdoinkin odotetun karkkipussin käsiinsä. Käsittelen tätä aihetta nyt dieetin näkökulmasta, eli jos halutaan pudottaa painoa, voiko silti pitää herkkupäiviä silloin tällöin vai meneekö koko tehty työ hukkaan yhden päivän ansiosta?

food

Herkkupäivän ideana on siis pitää poikkeuksellinen päivä, jonka aikana syödään vapaammin enemmän kaloreita ja niitä ruokia joita ruokavalio ei muina päivinä salli. Urheilijat käyttävät tästä nimeä tankkauspäivä, jolloin myös makroravinteiden jako on hieman tarkempi – syödään runsaammin hiilihydraatteja ja vähemmän rasvaa, jolloin saadaan kehon glykogeenivarastot täyteen, aineenvaihdunta toiminaan tehokkaammin ja paremmat tehot treeneihin. Normaali diettaaja voi kuitenkin pitää mättöpäivän melko vapaana päivänä ja syödä myös niitä rasvaisia herkkuja.

Herkkupäivällä on usein positiivisia vaikutuksia etenkin psyykkiselle puolelle, sillä kyllähän sitä jaksaa painaa viikon tehokkaasti jos tietää, että viikonloppuna odottaa rennompi päivä ja hyvät sapuskat. Herkkupäivän avulla on usein helpompi pysyä ruodussa, kun mielessä ei pyöri jatkuvasti ajatus että en saa enää koskaan mitään hyvää 😀. Myös fyysisestä näkökulmasta tällä on merkitystä, etenkin pidemmässä juoksussa aineenvaihdunta saattaa toimia tehokkaammin tankkauksen ansiosta. Kun keho on pitkään miinuskaloreilla, voi kaloritankkauksella huijata aineenvaihduntaa toimimaan tehokkaammin. Kun riittävän pitkään energiaa ei tipu enää tarpeeksi, keho alkaa pitää tiukemmin kiinni sen tärkeimmästä energianlähteestä – rasvasta. Tämän säästöliekkinäkin tunnetun ilmiön pystyy välttää silloin tällöin tapahtuvalla tankkailulla ja riittävällä palautumisella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos luit tähän saakka, olet varmasti vakuuttunut siitä, että herkkupäivä kannattaa sisällyttää myös dieettiin? Tässä tulee kuitenkin yksi aika suuri mutta. Painonpudotus on kuitenkin loppuepeleissä pitkälti matematiikkaa. Mikäli syöt vähemmän kuin kulutat, eli olet miinuskaloreilla – painosi putoaa. Normaalisti painoa pudottaessa päivittäinen kalorivaje on noin -500 kaloria, joka tarkoittaa siis, että kuuden päivän aikana kerätään – 3000 kaloria. Yksi rasvakilo on 7000 kcal, sen pudottamiseen menee yleensä tällä tahdilla pari viikkoa. Kannattaa muistaa, että painoa pudottaessa nesteaineenvaihdunta lähtee myös rullaamaan, jonka vuoksi puntarilla saattaa näkyä myös suurempi lukema.

Ongelmia alkaa ilmaantua silloin jos  kuuden päivän aikana ollaan syöty tarkasti niin, että keho on miinuksella ja sitten kun se herkkupäivä koittaa, homma lähteekin niin sanotusti käsistä! 3000 kaloria on loppupeleissä melko helppoa syödä, etenkin jos lähtee sillä ajatuksella, että nyt muuten vedetään!

Yhdellä isolla karkkipussilla saa kerrytettyä jo lähemmäs 2000 kaloria (375 x 5 = 1875 kcal) ja jos sen jälkeen vetelee poskeen vähän pizzaa ja sipsiä, on tuo 3000 kcal aika nopeasti täytetty. Herkkupäivänä on tietysti ”käytössä” myös sen päivän kulutus, joka ilman sen suurempaa aktiivisuutta voisi olla keskimäärin noin 2000 kcal (nainen). Useinhan kuitenkin tulee syöytyä muutakin kuin nuo edellä mainitut esimerkit.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos silloin tällöin vetelee ns överit, ei se kaada projektia, mutta jos joka viikko syö miinuskalorinsa plussalle, voi painonpudotus muuttua pahimmassa tapauksessa painonnousuksi. Paljon treenaavat saavat tässä hieman anteeksi, sillä usein säännöllisesti urheileva ja dieetillä oleva saa aikaiseksi hieman suuremman vajeen kuin tuo 3000 kcal. Jos haluaa vedellä niin sanottuja överipäiviä, voi toki tehdä myös niin, että kiristää energiansaannin vielä pienemmäksi viikon muina päivinä, liikkuu paljon ja tankkailee sitten huolella yhtenä päivänä.

Kokemuksen syvällä rintaäänellä en kuitenkaan suosittele tätä, etenkään jos tavoitteena on löytää tasapaino tai saada pysyviä tuloksia. Pitkään miinuskaloreilla eläminen saa aina aikaan myös voimakkaita ruokahimoja, joka johtaa siihen, että muina päivinä elää haaveillen kaikenmaailman herkuista ja sitten syö itsensä kipeäksi kun se päivä koittaa. Pidemmän päälle tämä ei tee todellakaan hyvää kenekään elimistölle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miten sitten tehdä, mikäli tahtoo dietata, mutta herkutella? Oma ”käytäntöni” on ollut, että pidän aina dieetin alussa vähintään kolmen viikon vaiheen, jonka aikana en tankkaa. Tällöin pääsen ns. suuremmille miinuksille ja kun otan tankkauspäivän käyttöön, on kropalla enemmän varaa ottaa energiaa vastaan ja projekti ei kaadu herkuttelusta huolimatta. Toisaalta esimerkiksi viime viikolla treenasin todella runsaasti, eli treeniä kertyi 3-4 h per päivä, jolloin viikon lopussa vaje oli sen verran suuri, että otin kevyen tankkailun lauantaina. Toinen vaihtoehto on tietysti kohtuus, eli herkkupäivänä valitsee vain yhden ”cheat mealin”, eli esimerkiksi aterian jälkkäreineen ja pitää muun päivän ajan homman suhteellisen siistinä.

Epäterveellisiä herkkuja vai terveysherkkuja? Periaatteessa kalorien kannalta katsottuna on ihan sama syökö fazerin sinistä vai raakasuklaata, mutta jos haluaa saada tankkailun aikana myös ravinteita kehoon, toimivat terveysherkut parempana vaihtoehtona. Toisilla sokeri voi olla sen verran koukuttavaa kamaa, että herkkupäivä ei jääkkään vain siihen yhteen päivään, vaan seuraavat päivät himoitsee kaikkea makeaa. Tällöin kannattaa miettiä, onko se karkin mättääminen sen arvoista, että kärvistelee aina useamman päivän sen jälkeen. Itse tapaan ”tankkailla” raakasuklaan, raakakakkujen ja popcornien avulla, jolloin homma ja fiilis pysyy suhteellisen siistinä, mutta joskus vaan se makuunin mättösäkki tai benkkujenkku himottaa niin paljon, että niiden syöminen on todellakin sen arvoista, että saa hieman liikaa sokeria kehoon! 😀


MITEN MINIMOIDA HERKUTTELUN & ALHOKOHOLIN VAIKUTUS KEHONKOOSTUMUKSEEN

25.10.2016
2

Jos haluaa herkutella sokerisilla mätöillä, milloin se kannattaa tehdä, jotta pystyisi minimoida sokerin haitat mahdollisimman hyvin? Onko olemassa aika, jolloin kannattaa herkutella? Entäs miten kannattaa syödä silloin kun lähtee juhlimaan alkon voimalla? Nämä ovat aiheita, joita harvemmin käsitellään hyvinvointiin suunnatuissa blogeissa, mutta koska melkein jokainen meistä kuitenkin harrastaa näitäkin asioita, niin miksei niistä voisi raapustaa ajatuksia. Olen kiinnostunut tällaisista poikkeavista tilanteista sekä myös testaillut erilaisia metodeja ja huomannut, että joillakin jutuilla pystyy vaikuttaa positiivisesti kehon toimintaan, vaikka söisi/joisi epäterveellisesti.unknown

Olen tietysti sitä mieltä, että oli kyseessä bulkkaus, diettaus tai vain terveellinen elämäntyyli, kannattaa ravinto hankkia pääosin hyvistä lähteistä. Ravinto vaikuttaa moneen muuhunkin asiaan kuin ainoastaan kehonkoostumukseen ja ulkomuotoon. Kaikki tietävät, että sokeri saati alkoholi ei ole energianlähde parhaasta päästä, itseasiassa molemmat ovat hyvin huonoja sellaia, koska sisältävät vain paljon tyhjää energiaa (ei ravintoaineita, vain energiaa). Tästä huolimatta, joskus se karkkipussi houkuttaa tai erilaiset sosiaaliset tilanteet vaativat omasta ruokavaliosta poikkeamista. Miten kannattaa suunnitella, jos tällaisia tilanteita tulee eteen?

Ensinnäkin haluan mainita sen, että tiedän ettei kaikkea aina pysty tai halua suunnitella tarkalleen sen mukaan mikä olisi ihanteellista. En itsekään pysty siihen, mutta aina välillä käytän näitä kikkoja, jotta voisin sekä herkutella silloin tällöin ja pysyä kondiksessa. 😀 Yhdessä vaiheessa elin niin, että pidin viikolla hiilarit sen verran matalalla, jotta glykogeenivarastot vetelivät tyhjillään lauantain saapuessa, jonka jälkeen suoritin tankkauksen, eli vetelin mättöä naamaan. Nykyään koen, että tällainen tapa johtaa helposti siihen, että viikolla energiat menee liian alhaalla mikä vaikuttaa olotilaan ja energisyyteen ja sitten ruokahimot pamahtavat päälle ja vedellään huonoon oloon saakka roskaa. En koe, että herkuttelu olisi sen arvoista.

Huomaan, että kun syön riittävästi jatkuvasti, ei ruokahimotkaan vaivaa lainkaan. Jos tekee mieli makeaa päivittäin, kannattaa kokeilla lisätä hyvien hiilarien määrää ruokavalioon ja luultavasti huomaa eron hyvinkin nopeasti. Monilla liikkuvilla naisilla on tapana elää viikot kevyillä salaateillä sekä maitorahkalla ja sitten herkkupäivänä lähtee homma hanskasta.

mg_4103-683x1024

Jos yritetään pysyä jotenkin aiheessa, niin…On siis olemassa tilanne, jollon nopeat hiilarit ovat tärkeitä elimistölle. Tämä tila on pari tuntia treenin jälkeen. Mikä tahansa sunnuntailenkki ei valitettavasti nosta hiilarin tarvetta huomattavasti, vaan tarvitaan tila, jossa lihaksien glykogeenivarastot tyhjenevät ja tarvitsevat täytettä. Tehokas voimatreeni tai vaikka kova intervalliharjoitus sopii loistavasti aiheuttamaan tämän kaltaisen tilan. Valitettavasti kovinkaan treeni ei aiheuta sellaista tilannetta, että tarvittaisiin 500 g:n karkkipussi tasapainottamaan tilanne, mutta kun suuntaa tällaiset herkkuhetket treenien jälkeiseen tilanteeseen, minimoidaan sokerin kerääntyminen vyötärölle.

Anabolinen ikkuna on käsite ajasta treenin jälkeen jolloin palautuminen, eli kehittyminen lähtee käyntiin, jos keho saa tarvittavat ravinto-aineet. Tässä tilassa kova treeni ikäänkuin herkistää lihakset insuliinin vaikutukselle, jolloin siis koholla oleva insuliini kohdentaa ravinteet erittäin hyvin juuri lihaksiin eikä esim. rasvakudokseen. Anabolinen ikkuna on auki noin 1-2 h treenin jälkeen, jolloin olisi tärkeää syödä monipuolisesti etenkin proteiinia ja hiilaria. Energiat menevät suurimmaksi osaksi lihaksien vauroiden korjaamiseen sekä glykogeenivarastojen täyttöön. Eli jos pistelee karamellit poskeen kovan treenin jälkeen, menee niistä energioista osa tähän prosessiin, kun taas jos vetelee sokerisäkin napaan silloin kun aktiviteetti on ollut sohvalla makoilua kokopäivän, on suurempi riski siitä että jenkkakahvat saavat lisää täytettä. Tietysti kokonaisuus ratkaisee aina, mutta hifistelyllä pystyy pelailemaan hieman asian kanssa.

Treenistä riippuen, palautuminen jatkuu toki vielä muutaman päivän treenin jälkeen, jolloin aineenvaihdunta rullaa hieman normaalia vauhdikkaammin. Myös kovat intervall/HIIT treenit ovat oivia keinoja nostaa energiankulutusta pidemmäksi ajaksi treenin jälkeen. Jos siis haluaa nostaa ylipäätään kulutustaan, kovat treenisetit ovat siihen oikea vastaus. Tässä on kuitenkin sellainen mutta, että keho ei kestä päivittäistä ylikuormitustilaa, vaan kovista treeneistä pitää myös palautua. Myös riittävän tehokas voimaharjoittelu nostaa perusaineenvaihduntaa.

bw1

Sain kommentin, jossa kysyttiin alkoholin käytön ympärillä syömisestä ja oman kokemuksen mukaan, paras tapa minimoida ikävät pöhötykset ja rasvan kerääntyminen kehoon on vähentää hiilarien käyttöä alkon käytön aikana. Lisäksi kannattaa valita aina mahdollisimman vähäsokerinen juomavaihtoehto. Kannattaa myös syödä riittävästi & säännöllisesti juhliessa, sillä usein ruokaväli pääsee venähtämään, jolloin jossain vaiheessa iskee jäätävä ruokahimo, jolloin kynnys kääntyä mäkkärin ja pizzerian suuntaan on melko suuri! 😀 Itse tankkailen aina runsaasti viherjauhettta ja vihreitä vihanneksia sekä ennen että jälkeen alkon käytön, sillä ne auttavat maksaa toimimaan hieman tehokkaammin. Mun mielestä urheileminen kannattaa jättää ihan muille päiville kuin tällaisille, etenkin krapulassa treenaaminen on todella huono idea!

Toivottavasti jokainen ymmärtää, että jatkuva mässääminen, oli se sitten treenin jälkeen tai ei, alkaa luultavasti näkyä kropassa ennen pitkää. Kun pitää homman kohtuudessa, voi tällaisilla jutuilla saada pientä hyötyä herkuttelemalla! 🙂


MATKANI SOKERISYÖPÖSTÄ KOHTUUKÄYTTÄJÄKSI

06.09.2016
1

Kuukauden haasteena on siis #SOKERITONSYYSKUU2016 ja ajattelin kirjoitella sen tiimoilta tarinaa suhteestani sokeriin. Omien muistikuvieni mukaan en ollut lapsena mikään kova karkin kuluttaja, eikä ruoka tai syöminen ollut muutenkaan mikään ongelma. Harmillista myöntää, mutta olen itse aiheuttanut omat ongelmani tämän asian kanssa. Jossain vaiheessa aloitin erilaisia (liian tiukkoja) laihdutuskuureja, joiden aikana karkit ja herkut olivat tietysti kiellettyjä. Tällainen kieltäminen on sitten tietysti saanut aikaan sen, että himoitsee kaikkea mitä ei saa syödä. En ole koskaan ollut mikään sokerihiiri siinä mielessä, että olisin syönyt päivittäin herkkuja, mutta karkkipäivä(t) lähtivätkin sitten käsistä ihan huolella. Vaikka mässyt olisi rajattu yhteen tai kahteen päivään, en näe kuitenkaan mitään järkeä siinä, että syödään itsensä siihen hirveään olotilaan. Mun kohdalla puolen kilon karkkisäkki ei tunnu missään ja sen jälkeen maistuu yleensä vielä jotain muutakin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nämä karkkipäivät eivät sinänsä vaikuttaneet ulkomutoon kovinkaan paljoa, sillä urheilin kuitenkin niin paljon, ettei muutaman päivän kalorien ylitys haitannut, mutta se olotila.. Olen ennenkin kertonut että sokerin syöminen saa minussa aikaan epämotivoitunutta, masentavaa ja ärtyisää oloa. Pystyn ja pystyin kyllä katkaisemaan syömingit siihen yhteen tai kahteen päivään, mutta lopulta en nähnyt siinä enää mitään järkeä, että kärsin pari päivää hirveästä sokeri-darrasta jälkeen päin.

Nyt kun mietin tätä koko prosessia niin pahinta tässä herkuista irtautumisessa oli se ajatus, ettei enää olekaan karkkipäivää joka viikko. Omia tapoja on vaikea muuttaa, kun on tottunut johonkin ja toistanut sitä riittävän pitkään. Tuntuu turvalliselta tehdä kuten aina ennenkin. Tämä pätee molempiin suuntiin, sillä sitten kun uskaltaa ottaa sen askeleen että päästää irti huonosta tavasta, huomaakin ettei se ollut sen kummempaa. Luopuminen tuntuu pahemmalta ajatuksen tasolla kuin se oikeasti on.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Omalla kohdalla tähän muutokseen meni suunnilleen vuosi ja nykyään joka viikkoiseen ähkyyn vetäminen tuntuu lähinnä utopistiselta ajatukselta. Tottakai sitä tulee joskus syötyä ”ohi ruokavalion”, mutta nykyään homma on enemmän satunnaista kuin säännöllistä. Mun mielestä kaikista tärkeintä on löytää se tapa, mikä sopii itselleen parhaiten. Itse tykkään kokkailla ja leipoa, joten viikonloppuisin olenkin valmistanut jotain terveellisempää hyvää, jolloin ei tarvitse luopua siitä, että viikonloppu ja arki eroaisi jollain tavalla.

Vaikka kyseessä on loppupeleissä melko harmiton asia, voi pienillä muutoksilla olla suurikin vaikutus omaan olotilaan. Usein tämän huomaa vasta kun tekee sen muutoksen ja kokeilee uutta.

Mun vinkit sokerikoukusta irtautumiseen:

  • Syö säännöllisesti ja riittävästi terveellistä ruokaa, jolloin mieliteot pysyy hallinnassa.
  • Harrasta liikuntaa, se vie ajatukset pois syömisestä ja usein liikunnan jälkeen haluaa syödä terveellisesti.
  • Erilaiset ruokahimot voivat johtua ravintoaineiden puutteesta, jolloin terveellinen ja monipuolinen ruokavalio on avain asemassa kun halutaan irtautua sokerikoukusta.
  • Valmista vaihtoehtoisia herkkuja ja muista että kestää hetken, ennen kuin makuaisti tottuu uusiin makuihin.
  • Nuku riittävästi, väsyneenä keho alkaa huutaa nopeaa energiaa!

MAKEUTUSAINEET MINIMIIN

17.03.2016
21

Täällä entinen makeutusaineiden suurkuluttaja ja nykyinen niin sanottu kohtuukäyttäjä. Kuten tiedätte, valkoisen sokerin käyttö ei kuulu mun tapoihin, joten oon käyttänyt vaihtoehtoisesti sekä luonnollisia makeuttajia, mutta myös niitä keinotekoisia ”myrkkyjä”. Nyt olen kuitenkin ajatellut ottaa seuraavan askeleen ja ainakin kokeilla minimoida kaikki keinotekoiset makeuttajat. Vaikka niitä ei itse ripottelisi ruokiin tai käyttäisi leivonnassa, on moniin tuotteisiin lisätty juurikin aspartamiinia, jota kutsutaan jopa hermomyrkyksi. Olen tiennyt tämän ja silti käyttänyt ainetta, sillä mun metodi on aina ollut se, että muutan asioita parempaan pikkuhiljaa, yksi asia kerrallaan. Nyt olisi sitten aika ottaa next step ja kokeilla elämää ilman näitä aineita, tai sanotaanko että minimoida niiden käyttöä.

P3170373

Makeutusaineita on esimerkiksi kevyt limsoissa ja mehuissa, jugurteissa, rahkoissa, maustetuissa proteiinijauheissa ja patukoissa. Aspartamiinia voi olla myös makeisissa, purukumissa sekä joissakin lääkkeissä (kurrkupastillit yms.) vitamiini- ja hivenainevalmisteissa (maulliset).

Oikeastaan makeutusta on lähes kaikessa makeassa kevyt tai light tekstillä varustetussa tuotteessa. Omalla kohdalla tämä tarkoittaa siis proteiinijauheen ja patukoiden vaihtoon laittamista. Olen käyttänyt heraa lähestulkoon kaikkeen vaihtoehtoiseen leivontaan, joten nyt saankin sitten kokeilla jotain muuta. Aikaisemmin oon pyrkinyt minimoimaan myös fruktoosin, kookosnektarin, hunajan ja agaven käyttöä niiden runsaan sokerimäärän vuoksi, mutta nyt ajattelin sitten kuitenkin kokeilla näitä edellä mainittuja ainakin testimielessä. Voisi olla aika tylsää, jos ei voisi syödä mitään makeaa. 😀

P3170371

Muistan lukeneeni joskus agavesiirapin haitoista ja sen jälkeen takaraivoon on jäänyt negatiivinen mielikuvaa siitä, joten nappasinkin mukaani raakahunajaa ja kookosnektariinia. Käytän myös taateleita leivonnassa ja herkuttelussa. Ajattelin leipoa viikonloppuna jonkinlaista raakaherkkua ja nämä pääsevätkin testiin saman tien. Ostin myös erilaisia raakapatukoita ja tuon kuvassakin näkyvän Get Raw merkin lakritsimaku oli todella jees! Myös toffee & hasselpähkinä kuulostaa hyvältä. Käytän patukoita niin sanottuna hätävarana kun pieni nälkä iskee ja ruokapöydän ääreen on vielä matkaa.

Mulla löytyy kaapista myös steviaa, joten sitä tulen käyttämään pienissä määrin tarvittaessa. Stevian laadullakin on merkityksensä ja uskon että tuo mun markettipussi ei ole ehkä ihan puhtaasta päästä, mutta menköön toistaiseksi.

Olisi kiva kuulla teidän ajatuksia etenkin keinotekoisista makeutusaineista ja miten itse makeutatte tarvittaessa?


HERKUTTELU GALLUPIN YHTEENVETO – TOTUUS TEKEE KIPEÄÄ

20.02.2016
23

Viikko sitten kyselin, miksi ruokailutavat ja etenkin toisten ihmisten ruokailutavat nostavat niin paljon tunteita pintaan. Vastauksia ja hyviä mielipiteitä tuli sen verran kivasti, että ajattelin tehdä aiheesta pienen yhteenvedon. Nämä ajatukset pohjautuvat siis kommentteihin, joita tähän postaukseen jätettiin. Tarkoitus oli siis miettiä ihan yleisesti, mikä siinä ottaa niin pannuun, jos joku toinen päättää muuttaa ruokailutapojaan terveellisemmäksi, eli jättää ne kuuluisat herkut pois. Kommenttien pohjalta, lyhyt ja ytimekäs yhteenveto voisi olla, että ärsyttää, koska toinen pystyy ja itse ei pysty, tai ei jaksa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Uskon, että tämä asia tulee esiin paremmin tietyissä porukoissa. En tiedä meneekö ihan syteen, mutta olen useampaan otteeseen kuullut, että etenkin tällaisissa äiti-lapsi porukoiden tapaamisissa saa kyllä kuulla kunniansa, mikäli ei koske leipomuksiin. Tuo pikkulapsiaika on varmasti hyvin raskasta aikaa ja monille on haastavaa pitää terveelliset elämäntavat yllä. Tiedetään, että se ei tee hyvää, mutta huonosti nukuttujen öiden jälkeen ei vaan kiinnosta. Ärsytystä lisää sitten tietysti se, jos joku toinen on tehnyt muutoksen ja vaikka laihtunut hurjasti jne. Otan tähän vertauksena vaikkapa oman työpaikkani, missä kukaan ei koskaan kyseenalaista sitä mitä syö tai ei syö. Saattavat joskus kysyä haluanko minäkin laskiaispullan, kun kaikille tilataan sellainen, mutta eivät kysele sen kummempia kun kiitän ja kieltäydyn. 🙂

Kommenteissa tuli myös ilmi se, kuinka netissä on helpompi tuoda mielipiteensä ilmi. Tämähän on se nykypäivän vitsaus myös muissa asioissa. Netissä kehdataan lisäillä kaveriksi ja jättää anonyymisti rumia kommentteja, mutta kun nähdään livenä, ollaan kuin ei tuntisikaan.

Vaikka terveelliset ruokailutottumukset ovat jokaisen oma asia, kannattaa muistaa asia myös toiseen suuntaan. Kaikkia ei vain kiinnosta elää ns.kriteerien mukaan terveellisesti, jolloin suunnatonta ärsytystä aiheuttaa, jos kommentoidaan jokaista asiaa ja dissataan kaikki muut kuin gluteenitonmaidotonviljatonsokeritonlihaton – ruuat. Myös itsensä nostaminen jalustalle, koska olen nyt ollut herkkulakossa niin ja niin kauan, aiheuttaa monille harmaita hiuksia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joku otti esiin bloggaajien esikuvana olon ja oli huolissaan siitä, miten paljon paineita liian tarkka ruokavalio aiheuttaa. Se on kyllä ihan totta, että tieto lisää myös tuskaa. Lapsille ja nuorille liian pitkä kieltolista voi aiheuttaa vain hallaa ja pahimmillaan syömishäiriöitä. Tämä tuli esiin myös kommenteissa ja minunkaan mielestä lapsilta ei tulisi tieten tahtoen kieltää kaikkea, sillä juuri silloinhan niitä kiellettyjä halutaan vain entistä enemmän. Tärkeämpää on opettaa hyviä tapoja ja näyttää omalla esimerkillään niitä terveellisiä ruokailutottumuksia. Äidin ainainen laihduttaminen siirtyy melko varmasti myös tyttärille, etenkin jos siitä tehdään iso asia kotona.

Moni yhdistää terveelliset elämäntavat laihduttamiseen. Olen itsekin saanut selittää lukuisia kertoja, että en ole millään dieetillä, vaikka en haluakaan syödä pullaa. Olen myös huomannut, kuinka yleistä on, että kannustetaan toisia ihmisiä syömään sitä pullaa, jätskiä, karkkia tms. Jos vaikka kertoo olevansa hieman väsynyt ja nälkäinen, usein kehotetaan että meneppäs kotiin lepäämään ja herkuttele oikeen kunnolla. Yhdellä tutulla oli syksyllä rankka elämänvaihe ja lähestulkoon jokainen hänen tuttunsa, terapeuttia myöten kehotti häntä syömään jäätelöä ja makaamaan sohvalla. Itse kehotin häntä pitämään kiinni liikuntarutiineista ja syömään terveellisesti, jotta olisi helpompi jaksaa vaikea vaihe. Hän oli toki itsekin samoilla linjoilla kanssani ja onneksi hän pysyi tiukkana ja teki kuten tuntui parhaalta, sillä jälkeenpäin hän totesi näiden kahden asian olleen se, mikä auttoi jaksamaan eteenpäin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

On myös jännää, että kun puhutaan vaikka uusista, ei niin tavanomaisista ruoka-aineista, herää todella suuri haloo jos niitä käytetään enemmän kuin ravitsemussuositukset suosittelevat. Otetaan esimerkkinä vaikka chia-siemenet, joita suositellaan käytettäväksi 1 rkl/vrk. Olen lukenut hyvinvointilehdistä (asiantuntijan toimesta) ja kommenttibokseista lukuisia kommentteja, joissa otetaan aina tämä asia esiin, mikäli joku on käyttänyt siemeniä vaikka sen 2 rkl päivässä. Harvoin kuitenkaan muistetaan, että esimerkiksi sen sokerin päivittäinen suositus on n. 5 % kokonaisenergiansaannista. Jos jokainen pitäisi kiinni tästä, jäisi hyvin monet leivontareseptit ja muutkin ruuat valmistettua. Miksei kukaan kommentoi ruokablogien kommenttiboksiin, että miten tässä on niin paljon sokeria kun suositus on vain 5 %? 😀

Samaan kategoriaan menee myös tyypit, jotka kritisoivat erikoisruokavaliota. Joku olikin kommentoinut hyvin, että usein vegaanista ruokavaliota ihmetellään ja mietitään, miten nyt saa kaikki ravinteet ja proteiinin ja samalla vedellään itse sipsiä ja kaljaa. Uskon, että on yleisempää, että ravinteet jää saamatta ihan perus ruokavaliolla, kuin jollain erikoisruokavaliolla. Usein (ei toki aina) erikoisruokavalioiden käyttäjät ovat hyvin tietoisia ravinnosta ja pitävät huolen riittävästä energian ja ravintoaineiden saannista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yksi ärsytyksen aihe oli kommenttien mukaan myös se, että moni jakaa nykyään omaa tietoaan ns faktana. Eli esitetyillä oletuksilla ole välttämättä mitään tutkimukseen pohjautuvaa perustaa, ja sitten osa lukijoista nielee kaiken kuten se tekstissä lukee. Tässä tulee vastaan juuri se, että nykyään moni haluaa elää ja syödä eri tavoin, kuten esimerkiksi ne ravitsemussuositukset neuvovat. Tutkimuksia on moneen eri suuntaan ja aina lähdekritiikkikään ei ole parhaasta päästä. Kirjoittajan tulisikin aina painottaa, että tavat ja neuvot ovat omia mielipiteitä, eivätkä välttämättä pohjaudu tieteeseen.

Heräsikö vielä lisää ajatuksia?


« Vanhemmat
Uudemmat »