MATKANI SOKERISYÖPÖSTÄ KOHTUUKÄYTTÄJÄKSI

Kuukauden haasteena on siis #SOKERITONSYYSKUU2016 ja ajattelin kirjoitella sen tiimoilta tarinaa suhteestani sokeriin. Omien muistikuvieni mukaan en ollut lapsena mikään kova karkin kuluttaja, eikä ruoka tai syöminen ollut muutenkaan mikään ongelma. Harmillista myöntää, mutta olen itse aiheuttanut omat ongelmani tämän asian kanssa. Jossain vaiheessa aloitin erilaisia (liian tiukkoja) laihdutuskuureja, joiden aikana karkit ja herkut olivat tietysti kiellettyjä. Tällainen kieltäminen on sitten tietysti saanut aikaan sen, että himoitsee kaikkea mitä ei saa syödä. En ole koskaan ollut mikään sokerihiiri siinä mielessä, että olisin syönyt päivittäin herkkuja, mutta karkkipäivä(t) lähtivätkin sitten käsistä ihan huolella. Vaikka mässyt olisi rajattu yhteen tai kahteen päivään, en näe kuitenkaan mitään järkeä siinä, että syödään itsensä siihen hirveään olotilaan. Mun kohdalla puolen kilon karkkisäkki ei tunnu missään ja sen jälkeen maistuu yleensä vielä jotain muutakin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nämä karkkipäivät eivät sinänsä vaikuttaneet ulkomutoon kovinkaan paljoa, sillä urheilin kuitenkin niin paljon, ettei muutaman päivän kalorien ylitys haitannut, mutta se olotila.. Olen ennenkin kertonut että sokerin syöminen saa minussa aikaan epämotivoitunutta, masentavaa ja ärtyisää oloa. Pystyn ja pystyin kyllä katkaisemaan syömingit siihen yhteen tai kahteen päivään, mutta lopulta en nähnyt siinä enää mitään järkeä, että kärsin pari päivää hirveästä sokeri-darrasta jälkeen päin.

Nyt kun mietin tätä koko prosessia niin pahinta tässä herkuista irtautumisessa oli se ajatus, ettei enää olekaan karkkipäivää joka viikko. Omia tapoja on vaikea muuttaa, kun on tottunut johonkin ja toistanut sitä riittävän pitkään. Tuntuu turvalliselta tehdä kuten aina ennenkin. Tämä pätee molempiin suuntiin, sillä sitten kun uskaltaa ottaa sen askeleen että päästää irti huonosta tavasta, huomaakin ettei se ollut sen kummempaa. Luopuminen tuntuu pahemmalta ajatuksen tasolla kuin se oikeasti on.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Omalla kohdalla tähän muutokseen meni suunnilleen vuosi ja nykyään joka viikkoiseen ähkyyn vetäminen tuntuu lähinnä utopistiselta ajatukselta. Tottakai sitä tulee joskus syötyä ”ohi ruokavalion”, mutta nykyään homma on enemmän satunnaista kuin säännöllistä. Mun mielestä kaikista tärkeintä on löytää se tapa, mikä sopii itselleen parhaiten. Itse tykkään kokkailla ja leipoa, joten viikonloppuisin olenkin valmistanut jotain terveellisempää hyvää, jolloin ei tarvitse luopua siitä, että viikonloppu ja arki eroaisi jollain tavalla.

Vaikka kyseessä on loppupeleissä melko harmiton asia, voi pienillä muutoksilla olla suurikin vaikutus omaan olotilaan. Usein tämän huomaa vasta kun tekee sen muutoksen ja kokeilee uutta.

Mun vinkit sokerikoukusta irtautumiseen:

  • Syö säännöllisesti ja riittävästi terveellistä ruokaa, jolloin mieliteot pysyy hallinnassa.
  • Harrasta liikuntaa, se vie ajatukset pois syömisestä ja usein liikunnan jälkeen haluaa syödä terveellisesti.
  • Erilaiset ruokahimot voivat johtua ravintoaineiden puutteesta, jolloin terveellinen ja monipuolinen ruokavalio on avain asemassa kun halutaan irtautua sokerikoukusta.
  • Valmista vaihtoehtoisia herkkuja ja muista että kestää hetken, ennen kuin makuaisti tottuu uusiin makuihin.
  • Nuku riittävästi, väsyneenä keho alkaa huutaa nopeaa energiaa!

One Response to “MATKANI SOKERISYÖPÖSTÄ KOHTUUKÄYTTÄJÄKSI”

  1. A sanoo:

    K i i t o s

    T. Sokeriaddikti

Kommentoi