KEVYTTÄ JA HYVÄÄ – PARHAAT SALAATTIRESEPTIT!

Salaatti, mikä nerokas keksintö! Salaattiin voi sekoittaa melkein mitä tahansa ja sen lisäksi, että siitä saa tehtyä terveellistä ja ravitsevaa, on se myös todella herkullista. Salaattia voi syödä aamulla, päivällä tai illalla, sillä se muokkautuu niin kevyemmäksi välipalaruaaksi kuin myös täyttäväksi pääateriaksi. Hyvän kastikkeen tai kostukkeen avulla salaattiannos voi olla mitä ihanin nautinto!

Mulla on itsellä tapana tehdä suuri kulhollinen salaattia kerralla, näin jääkapissa on muutaman päivän aina hätävara, jota voi syödä kiireessä tai napata rasiaan mukaan. Tänään jaankin teille mun lemppareimmat salaattisekoitukset…

Kana-persikkasalaatti on todella simppeli ja nopea valmistaa, joskus vähemmän on enemmän ja tässä onkin vain yksinkertaisia, mutta yhteensopivia raaka-aineita. Avocado tuo salaattiin kosteutta ja toki niitä hyviä rasvoja!

  • Jäävuori – tai friseesalaattia (mulla oli 3 valmispussillista friseetä)
  • 400 g Vuolu kanafileetä maussa pehmeä savu
  • 415 g Persikanviipaleita (mehussa)
  • 200 g mozzarellajuustoa
  • 200 g pennepastaa
  • (avocadoa)

Keitä pasta kypsäksi, pilko mozzarella, persikat ja salaatit, sekoita kulhossa. Tarjoile avocadon kanssa!

Herkullinen lohi-rapusalaatti 

  • 1 pussi Perhesalaatti – sekoitusta (250 g)
  • pari suurta kourallista kaali-porkkanaraastetta
  • puolikas kurkku
  • 250 g hunajatomaatteja
  • 2 keltaista suippopaprikaa
  • 1 prk 3% Fetajuustoa
  • 1  tölkki ananaspaloja (~ 200 g)
  • noin 300 g loimulohta ( 2 pakettia kalaonni loimutettu kirjolohifileepala)
  • noin 300 g katkarapuja (2 pussia Rainbown pakasterapuja)
  • 2 prk Valio dippi & kastike valkosipuli jogurtti

Tämä sama taipuu pienillä muutoksilla ihanaksi kana-ranch-salaatiksi, eli lohi ja ravut vaihdetaan kanaan ja Dippi & kastike valitaan maussa Ranch!

Pilko ja sekoita kaikki ainesosat suureen kulhoon, sekoita dippikastikkeet sekaan ja mausta vielä yrttisuolalla halutessasi.

Täyttävä Kana-pekonisalaatti on hieman tuhdimpi salaatti ja sopii loistavasti treenipäivien ruuaksi. Neljä ensimmäistä ainesosaa voi korvata valmiilla salaattisekoituksilla halutessaan!

  • ruukullinen tammenlehtisalaattia
  • ruukullinen romainesalaattia
  • ripaus tuoretta basilikaa
  • kaksi kourallista pinaattia
  • iso pala kurkkua
  • 1-2 tomaattia
  • 1 keltainen paprika
  • 2 pientä punasipulia
  • 200 g halloumjuustoa paloiteltuna ja paistettuna pannulla
  • 1 vihreä omena
  • 2 pakettia vuolu kanafileetä
  • paketti pekonia (jos pekoni maistuu, valitse 320 g perhepaketti)
  • noin 150 g linsseistä tai kikherneistä valmistettua fusillipastaa

Keitä pasta. Pilko salaatit, vihannekset, sipuli, juusto ja omena suureen kulhoon. Paista pekonit ja pilko ne paloihin, anna jäähtyä hetki. Sekoita kaikki sekaisin kulhossa. 

Valkosipulikastike:

  • 2 purkkia kermaviiliä
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1 rkl sitruunan mehua
  • 1 tl steviasokeria
  • suolaa & pippuria

Pilko valkosioulinkynsi, sekoita kaikki ainesosat yhteen, mausta ja maistele. Anna tekeytyä hetki jääkaapissa ennen tarjoilua.

Kastikkeita voi varioida maun mukaan, itse on myös helppo valmistaa kevyempiä soosseja, jos haluaa nipistää kaloreista löytyy Walden Farmsin (saa mm. fitnesstukusta) valikoimista täysin kalorittomia, hyvän makuisia kastikkeita. Nuo Valion Dippi&kastikeet ovat myös kevyitä, mutta herkullisia! Tuo salaatti, jossa on valmiina kastike seassa onkin mun all time favorite, nam!

Tällä hetkellä tuoreita mansikoita ei ole helposti saatavilla, mutta tässä reseptissä mansikat voi korvata esimerkiksi tuoreella ananaksella!

Halloumi-mansikkasalaatti:

  • 500 g vihersalaattia (käytin itse valmissekoituksia)
  • 2 punaista suippopaprikaa
  • 250 g minitomaatteja
  • 1 kurkku
  • 2 pakettia ~400 g vuolu kana fajitas (myös vuolu possu sweet’n smoke toimii)
  • 250 g halloumijuustoa
  • 1 prk (200 g)  3% fetajuustoa
  • 300 g ananasta paloina
  • 200 g mansikoita

Pilko halloumit viipaleiksi ja paista pannulla niin että pinta on kullanruskea. Anna jäähtyä sen aikaa kun valmistat salaatin. Pilko kaikki pilkottavat aineet paloiksi ja sekoita salaatiksi. Lisää kana, feta ja lopuksia pilko vielä jäähtynyt halloumi salaatin sekaan. Sekoittele ja nauti! 🙂

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


FITNESS- JA RAVINTOTRENDIT 70-LUVULTA TÄHÄN PÄIVÄÄN

Hittidieetit ja fitness-trendit tulevat ja menevät! Jälkeenpäin onkin mukavaa naureskella milloin millekkin trendille, mutta yllättävän usein nämnä trendit palaavat aina uudelleen, hieman uudistetussa muodossa. Tiesitkö, että nykypäivän hitti, eli ketogeeninen ruokavalio keksittiin jo 1970-luvulla? Kyseessä on siis Lääketieteen tohtori Robert Atkinsin kehittämä ruokavalio, jota pidetään myös karppauksen esi-isänä. Vuonna 1972 julkaistu dieettikirja myi yli 10 miljoonaa kappaletta!

”heroin chic” oli 90-luvun ihanne kroppa

1970 – luvulla villitsi siis Atkinsin dieetti, jossa syödään ainoastaan proteiineja ja rasvoja ja jätetään hiilihydraatit minimiin. Atkinsin dieetti aloitetaan kahden viikon mittaisella induktiolla, jossa hiilihydraatteja syödään alle 20 grammaa päivässä ja tavoitellaan ketoositilaa. Sen jälkeen hiilihydraattimäärää nostetaan vaiheittain, kunnes löydetään sopiva ylläpitotaso. Proteiineja ja rasvoja syödään sen verran kuin kylläisyyden saavuttamiseksi tarvitsee. Tuohon aikaan tämä tarkoitti monien kohdalla pekonin, kanamunien ja lihan suurta kulutusta.

1970- luvulla Suomeen rantautui monille tuttu Painonvartijat. Kyseinen konsepti perustui pisteiden laskentaan, eli eri ruuilla oli pistearvo ja päivän aikana piti pysyä tietyssä pistemäärässä. Painonvartijat toimi myös ryhminä, jotka kokoontuvat kerran viikossa järjestön kouluttaman ohjaajan johdolla tapaamisiin. Itse muistan äitini olleen painonvartijoissa 90-luvulla ja itsekin tutkin noita pistetaulukoita jo silloin! 😀

70-luvulla ihannoitiin hoikkaa vartaloa, joten liikuntatrendeinä nousivat pintaan lenkkeily ja erilaiset härvelit, kuten hierova vyö, tasapainolauta, jonka päällä keinuteltiin edes ja takas, laihduttavat asut ja vyöt sekä kuntopyöriä muistuttavat monitoimilaitteet.

1980 – luvulla ruokavalion osalta siirryttiin vähärasvaisuuden ihannointiin. Terveellinen ruokavalio oli yhtä kuin vähärasvainen ruokavalio. Esimerkiksi Valio toi ensimmäiset kevyt-tuotteet markkinoille jo 70 – luvulla, mutta 80-luvulla tuotteiden määrä laajeni ja kiinnostus niitä kohtaan alkoi kasvaa. Kevyempien tuotteiden kysyntä oli selkeää, mistä johtuen Valiolla oli 80-luvun puolivälissä oma tuotesarja kevyt-tuotteita. Lähes jokaisessa tuoteryhmässä alkoi olla oma kevyt-tuotteensa, sillä kuluttajakysyntä oli suurta. Myös uusia jugurtteja ja viilien makuja tuotiin markkinoille runsaasti 80 – luvulla!

80-luvun kroppaihanne muuttui laihasta hieman bodatummaksi! Miehet alkoivat näyttää enemmän ja enemmän kehonrakentajilta löysissä salihousuissaan, naiset taas edelleen kapoisia ja monesti vartaloltaan V-mallisia. Salihousut, vyölaukut, jumppapuvut (korkealle leikatut sellaiset) ja värikkäät kokonaisuudet olivat in. Vaikka miehet olivat lihaksikkaita, suurin osa naisista treenasi edelleen pikkuruisilla lisäpainolla pitkiä sarjoja hoikkuutta tavoitellen.

Muita hittilajeja olivat mm. lisääntynyt juoksuharrastus, sillä mm. ensimmäinen Helsinki City Marathon järjestettiin 1981, juoksun lisäksi 1980-luvulla kaikki halusivat käyrätankoisen pyörän. Aerobic-alkoi nostaa päätään 80-luvulla, josta päästäänkin seuraavaan kohtaan!

1990-luvulla keveys sai rinnalleen terveysvaikutukset ja uusia terveystuotteita alkoi tulla markkinoille. Silti kevyiden ruokien trendi näkyi edelleen esimerkiksi vähärasvaisten juustojen suosion nousuna. Myös Zone-dieetti oli tuohon aikaan suosittua. Kyseisessä dieetissä syödään 30 prosenttia proteiinia, 30 prosenttia rasvaa ja 40 prosenttia hiilihydraatteja. Erityisesti sokeria tulee välttää. Myöskään leipä, peruna, pasta tai riisi eivät saa olla ruokavalion perustana. 1990-luku oli Ruukkuyrittien, ksylitolipurkan, juustokakkujen ja tex mexin vuosikymmen. Tuohon aikaan kotiruokaa syötiin edelleen paljon ja esimerkiksi kasvisruokavaihtoehotja ei juurikaan löytynyt ravintoloiden menuista!

Ysärillä aerobic ja esimerkiksi spinning nousivat suosioon. Alaspäin levenevät jazzhousut, napapaidat ja adidas näkyivät treenipukeutumisessa. 90-luvulla siis aerobicattiin, tehtiin Cindy Crawfordin jumppavideoita, rullaluisteltiin ja ostettiin ostos-tv:n höpöhöpö laitteita, jotka lupasivat kuun taivaalta.

Kuka muistaa Thighmasterin tai Abtronicin, eli vyön, joka antaa pieniä sähköiskuja aktivoidakseen vatsalihaksia? Oli laihduttavat housut ja Orbitrek-crosstrainer, joiden avulla päästiin siihen ihanne kondikseen, joka oli solakka, mutta lihaksettoman näköinen.  Myös heroin chicistä tuli trendikästä. Olivathan mallit aikaisemminkin olleet hoikkia, mutta tämä trendi veti hoikkuuden ihannoinnin äärimmilleen (postauksen ylin kuva)

2000 – luvulla proteiini alkoi kiinnostaa enemmän, oli PH-dieettiä ja GI-dieettiä, mutta 2000-luvun kovin buumi oli karppaus,  jolloin esimerkiksi Antti Heikkilä julkaisi useita kirjoja tästä ruokavaliosta. Karppausinfo levisi nopeasti internetin kautta, ja jo vuonna 2007 tarjolla oli maksullisia karppaukseen keskittyviä painonhallintapalveluja. Karppaus on siis vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta yleisesti käytetty nimi. Nimi on alunperin peräisin sanasta low carb. Vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa vähennetään tai jätetään pois kaikkein tärkkelys- ja sokeripitoisimmat ruoat. Ne korvataan kasviksilla ja rasvoilla

2000 -luvulla myös kolesterolia alentavat levitteet keksittiin ja muutenkin terveysvaikutteiset tuotteet alkoivat menestyä paremmin ja paremmin! Lisäravinteita alettiin käyttää enemmän ja niitä alkoi tippua markkinoille enemmän ja enemmän.

Mitä vartaloihanteeseen tulee, 2000-luvulle siirryttäessä treenin painopiste siirtyi alemmas eli peppubuumi alkoi nostaa päätään. Jos ennen ihannoitiin todella kapeaa vartaloa, nyt piti olla hoikka, mutta muodokas. 2000-luvun terveystietoinen nainen oli solakka ja terve. Hän omisti lenkkikengät tai kuntosalin jäsenyyden. Itsekin tähän aikaan jo aktiivisesti treenanneena kävin paljon lenkillä, ryhmäliikunnassa ja myös salilla. Muistan kuinka joskus 2007-2008 juoksutrikoista tuli pop, niitä käytettiin kaikissa treeneissä ja aiemmin käytössä olleet matalavyötäröiset jazz-pöksyt jäivät kaapin perukoille makaamaan. 

vuodelta 2005, ennen tiukkojen treenitrikoiden rantautumista!

2010 – luvulla tuli maitorahkabuumi, hyvät rasvat, superfoodit, fitnessbuumi, hiitit, crossfit ja toiminnallinen treeni! Kaikki missä luki proteiinipitoinen oli jees! 😀

Mitä lähempänä ollaan vuotta 2020, sitä armollisempaa meininki on, hyvinvointi ja tasapaino on pop ja erilaiset pikadieetit ja systeemit alkaa olla jo so last season. Kasvisruokavalio, gluteeniton ja maidoton ruokavalio ovat olleet tämän aikakauden suosikkeja, unohtamatta tällä hetkellä vallitsevaa ketogeenistä ruokavaliota sekä pätkäpaastoa.

Naiset treenaavat kovaa, eivätkä pelkää hankkia lihaksia, peppu on edelleen pop ja fitness – ja kehonrakennus ovat suosiossa. Jos ennen piti olla vain laiha, nykyään pitäisi olla lihaksikas, mutta vähärasvainen, mehevällä perämisellä varustettuna. Lantionnostosta eli hipthrustista tuli ehkä kaikkien aikojen suosituin treeniliike.

Kehopositiivisuus ja erilaiset kehot ovat nykyään paljon hyväksytympiä kuin ennen. Erilaisuus ja inhimillisyys ovat nosteessa. Twerkkaus, tankotanssi ja muut tanssin muodot ovat nykypäivänä ihan tavanomaisia harrastuksia. Jooga ja muut kehonhuolto harjoitteet lisääntyvät jatkuvasti. Viime vuosina nettivalmennuksien suosio on ollut nousussa, nykyään on helppo ostaa edullisesti treeniohjelmia ja ravinto-ohjelmia netin välityksellä!

Onko veikkauksia mitä seuraava vuosikymmen tuo tälle rintamalle?

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


VIIME AIKOINA SYÖTYÄ

Joulukuu, uusi viikko ja aivan upea keli ulkona! Aivan ihana fiilis ja joulua ootellaan kovasti. Ruokajutut ovat jääneet vähemmälle viime aikoina, joten korjataanpa asia ja otetaan katsaus mitä kaikkea on tullut syötyä viime aikoina. Oon pyrkinyt laajentamaan ruokieni repertuaaria ja valmistanut sellaisia juttuja, joita ei ole aiemmin kovin usein tullut syötyä. Kaikesta en ole kuvia ottanut, mutta viime viikolla kuvasin yhtenä päivänä kaikki annokset, jotka tässäkin tekstissä esiintyy!

Blogia seuranneet tietävät, että mun aamupalaksi valikoituu useimmiten munakas tai smoothie, mutta viime aikoina oon kokeillut syödä hieman tukevamman aamiaisen ja vetässyt kaksi reilun kokoista (riivi ruis) ruisleipää, kaksi kanamunaa ja ison kupin kahvia. Koin joskus aiemmin, että hiilaripitoinen aamiainen pistää väsyttämään, mutta nyt ei ole tätä ongelmaa ollut, joten tällä olen mennyt suurimmaksi osaksi, lukuunottamatta kiireisiä lähtöjä, jolloin smuutien surautus on nopein vaihtoehto!

Päätin jättää viime viikolla lihan, etenkin punaisen lihan syömisen minimiin, ihan vain koska huvitti. Lounaalla olen syönyt kikherne-bataattipihvejä kasvispihvejä, katkarapupastaa tai noita mun perinteisiä sörsseleitä! Tässä annoksessa heitin kasaan edelliseltä päivältä ylijääneet falafelpyörykät, halloumjuustoa, apetit- merkin tuoreksen wokkisekoituksen sekä riisinuudeleita. Helppoa ja hyvää!

 

Kolmas ateria on mulla yleensä se, minkä syön ennen illan jumppaohjauksia ja kiireessä syön joskus proteiinipatukan tai muun nopean jutun. Tein tietoisen päätöksen ja päätin lisäillä hedelmiä enemmän ruokavaliooni. Mä en ole koskaan tykännyt mitenkään erityisen paljon hedelmistä, mutta vaihtelun vuoksi ne ovat olleet ihan hyvä lisä. Tuo Alpron mangojugurtti on niiiin hyvää. Syön isosta purkista yleensä 2-3 kertaa, siihen kylkeen pari mandariinia ja yksi keitetty kanamuna.

Useimpina päivinä syön sekä lounaalla että päivällisellä samaa ruokaa, koska on helppo valmistaa suurempi määrä safkaa ja syödä siitä. Tänä kyseisenä päivänä piti tehdä iltasafkat erikseen, sillä falafelit menivät kaikki lounaalla. Sekoitin isoon wokkipannuun kilon vihanneksia, 350 g porsaan kinkkusuikaleita, ananasta, herkkusieniä, riisipastaa ja kevyt kookosmaitoa, mausteita unohtamatta! Isosta padasta riitti kolmeen syöntikertaan.

Päivästä riippuen tuo illallinen saattaa olla mun viimeinen ateria, sillä syön sen useimmiten 21.00 maissa. Jos nälkä vaivaa, syön iltapalaksi vielä mitä mieleni tekee. Useimmiten leipää samaan tyyliin kuin tuossa ensimmäisellä aterialla!

Näin on menty tässä jo hyvä tovi, eli lähinnä syön sitä mitä tekee mieli, enkä liiemmin stressaa ruuasta mihinkään suuntaan!

PS. Tämän päivän loppuun saakka jopa kahdeksan erilaista valmennusta hintaan 25 € kpl! Esimerkiksi:

KEVYEMPI MINÄ – RUOKAVALIO (sisältää  15 reseptiä)

Onko tavoitteenasi keventää oloa muutaman kilon verran (1-5 kg / kk), oppia säännöllinen ruokarytmi ja saada ideoita arkiruokien valmistukseen? Mikäli kana-riisi-linja tökkii, Kevyempi minä – ruokavalio sopii sinulle. Ruokavalio perustuu resepteihin sekä useisiin erilaisiin aamu-,väli -ja iltapalavaihtoehtoihin.

Kaikki valmennukset täältä.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


MILLAINEN ON MUN RENTO OTE ELÄMÄÄN?

Tällä viikolla tuli puhuttua jo aiemmin tasapainosta täällä blogissa. Jaoin myös Instagramin tarinaosiossa painolukemani ja kuvan, jossa kerroin kuinka rennompi ote elämään on saanut aikaan se, että keho toimii ihanteellisesti ja painokin on vain tippunut sitä mukaa mitä vähemmän kieltoja ja sääntöjä mulla on. Enkä nyt tarkoita, että painon putoaminen olisi aina jokin hyvinvoinnin merkki. Lähinnä sitä, että silloin kun sitä on yrittänyt pudottaa painoa / polttaa flässää keinolla millä hyvänsä niin eipä ole tippunut, ainakaan kovin helpolla!

Olen saanut yllättävän paljon viestejä IG:n puolella ja selkeästi tämä aihe herätti paljon keskustelua. Keskustelu on ollut positiivista, eli ei missään nimessä mitään huonoa. Lähinnä erilaisia ajatuksia stressistä ja esimerkiksi rennosti ottamisesta. Moni oli nimittäin sitä mieltä, että heidän kohdallaan rennompi vaihe on nimenomaan saanut aikaiseksi painon nousemisen ja huonommat elämäntavat. Osa taas oli kanssani täysin samoilla linjoilla ja kokenut saman. Tasapaino on vähän kulunut ja kliseinen sana, mutta en keksi parempaakaan niin pahoittelut, että sitä tulee viljeltyä erityisen paljon.

Mitä se rento ote elämään ja esimerkiksi ruokailuun sitten tarkoittaa? Rehellisesti sanottuna, jos olisin lukenut tällaisen ajatuksen vuosia sitten, olisin sanonut että pyh ja pah, ei pidä paikkaansa, ainakaan mun kohdalla. Se, että voin syödä mitä haluan olisi mahdollisesti tarkottanut ähkyyn vetämistä ja kaiken kielletyn syömistä. Ja täytyy myöntää, että kun päätin tietoisesti lopettaa kieltolistat, vei sen jälkeen vielä paljon aikaa ennen kuin pääsin tähän tilanteeseen. Jos on kokenut haasteita ravinnon tai treenaamisen kanssa, ei tällainen ajattelutyyli toimikkaan välittömästi, sillä mieli pitäisi olla tasapainossa ja suhtautuminen syömiseen tai liikkumiseen normaalia.

Sain tosi paljon viestejä koskien juuri sitä, että oma tekeminen on tavallaan jojoilua, ensin dietataan ja sitten lopetetaan ja sitten taas dietataan ja tuntuu ettei millään pääse sinne minne tahtoo. Haluttaisiin lopettaa tämä kierre, mutta ei tiedetä miten, sillä kontrollista irrottaminen pelottaa ja tarkoittaa monille sitä, että mennäänkin siihen toiseen ääripäähän, syödään ja lihotaan. Tämä on juuri se liiallisen kontrolloinnin oire, mennään aina ääripäihin. On vaikea nähdä, että siinä välimaastossakin voi elää ja siellä on usein paljon mukavampaa.

Kun sanon, että oon löytänyt tasapainon ja otan nykyään rennommin, ei se tarkoita, että makaisin sohvalla vedellen herkkuja. Se tarkoittaa lähinnä sitä, etten stressaa asioista tai siitä mitä söin tai en. En suorita liikuntaa tai elämää, tai jos huomaan, että hommassa maistuu taas suorittamisen maku, painan jarrua. Mulla on edelleen rutiinit, syön terveellisesti koska se tulee automaationa, treenaan paljon työn kautta ja niin edelleen. Niin kliseiseltä kuin tämäkin kuulostaa, pyrin tekemään niin liikunnan kuin ravinnonkin osalta asioita joista tulee hyvä olo. Okei, treenille lähteminen ei aina tunnu etukäteen parhaalta idealta, mutta jälkeenpäin aina. Jos treeniä taas tekee liiaksi, laimentaa se myös niitä hyvän olon fiiliksiä jossain vaiheessa. Jos treeniä vain suorittaa aina jonkun ulkoisen motivaattorin kautta (ulkonäkö,kalorit, laihtuminen) on todella vaikeaa löytää pysyvää suhdetta liikuntaan.

Se, että ei ole mitään sääntöjä mitä pitäisi tehdä ja suorittaa aiheuttaa ainakin omalla kohdalla yleensä sen, että sitä saakin aikaiseksi kaikenlaista kun teen juttuja, jotka on mielekkäitä. Kun päästää irti kieltolistoista, ruoka ei pyöri enää mielessä jatkuvasti, eikä ajattele, että sitten kun on se ja se päivä, syön sitä ja tätä ja tota. Voit syödä sen suklaapatukan heti jos haluat, mutta useimmiten mun ei enää edes tee mieli mitään erikoista. Toki välillä tekee ja silloin syön tai leivon jotain hyvää! Se, että ottaa rennommin ei kuitenkaan tarkoita ettei olisi mitään rutiineja tai ”sääntöjä”. Sääntö on ehkä vähän hölmö sana, mutta mulla on ainakin asioita joihin pyrin ja joiden eteen joudun hieman tsempata välillä, mutta tiedän että niiden tekeminen tekee mulle pitkällä juoksulla hyvää. (esim. uni, vihannekset, arkiliikunta)

Aiemmin jos mulla oli herkkupäivä oli kaikki oltava viimeisen päälle täydellistä, en syönyt mitään mikä ei ollut mun lemppariherkkua, koska en halunnut tuhlata nautintoa siihen. Usein tulikin ostettua ihan liikaa kaikkea mättöä kotiin, koska piti olla lempikarkit, lempijäätelöt ja niin edelleen. Tämä on mielestäni juuri ääripää-ajattelua, että nyt vedetään kunnolla kun kerta saa.

Nykyään en varaa mitään, koska herkkupäivä. Jos tekee mieli jotain, niin usein kaapista löytyy jotain tai sitten käy hakemassa sen jutun. Kun mikään ei ole rajoitettua, vaikka siihen tiettyyn päivään, ei tarvitse mättää kaikkea mahdollista yhden päivän aikana, koska huomenna ei enää saa ja nyt on pakko nauttia.

Tähän liittyen asia jota oon miettinyt viime aikoina. Tuolla somessa kun pyörii niin ei voi olla törmäämättä ties mihin super-dieettiin ja haasteeseen, joiden aikana pyritään tiputtamaan kiloja ja rasvaa mahdollisimman paljon. Tietääkseni tällaiset tempaukset ovat edelleen hyvin suosittuja ja keräävät jatkuvasti hurjan määrän osanottajia. Moni minuunkin yhteyttä ottanut oli tavallaan joutunut juuri tällaiseen kierteeseen. Oli vedetty jokin tiukka supersetti ja paino oli tullut alas, kuurin jälkeen oli taas tehnyt mieli kaikkea sitä mikä oli ollut kiellettyä kauan ja hetken kuluttua oltiin lähtöpisteessä. No, ei muuta kuin sama kuuri alusta, sehän toimi edelliselläkin kerralla. Tämän kun toistaa tarpeeksi monta kertaa, ei kohta sama dieetti enää toimi, vaan tarvitaan rajumpia otteita ja soppa onkin valmis.

Jotenkin surullista, että on niin paljon ihmisiä, jotka jatkuvasti kokevat, että pitää vetää joku kuuri toisensa perään. Elämä on yhtä valmennuksilla menoa ja tavoitteeseen pyrkimistä. Tavoitteet eivät ole huonoja ja tällaiset haasteet voivat olla myös hyviä ponnahduslautoja parempiin tapoihin, mutta siltikin mietin, että onko tämä mennyt kuitenkin liian pitkälle jo, vai elänkö itse sellaisessa ympäristössä missä vain näen tätä aivan liikaa? Tämä mielipide ei tarkoita sitä, että kaikki kyseinen toiminta olisi huonoa, kaikissa asioissa on puolensa ja epäkohtansa. Yhtä suuri ongelma on nimittäin myös ihmisten ylipaino, terveysongelmat ja liikkumattomuus.

Onko elämän perin tarkoitus tavoitella kokoajan parempaa ulkomuotoa ja mahdollista hyväksyntää sitä kautta. Ja kaikista tärkein, vaatiiko se hyvä kunto edes mitään noin kurinalaista rykäisyä? Eikö tuo diettaamisen suuri tarve kerro siitä, että ne edellisetkään kuurit eivät kuitenkaan tuoneet sitä pysyvää tyytyväisyyttä? Tuleeko tyytyväisyys lopulta ikinä sitä kautta, että yrittää muokata itseään ulkoisesti jotain tavoitetta kohti? Mulle ei ainakaan tuonut.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että se tuo mielihyvää kun onnistuu ja pystyy johonkin joka vaati ponnisteluja. Se saa mielen uskomaan, että se tulee aina vaatimaan ponnisteluja, eikä muuta keinoa ole. Nykyään joka paikassa puhutaan tavoitteiden jahtaamisesta ja aina pitäisi olla jokin päämäärä mitä kohti menee. Omakohtainen mielipide on, että tällainenkin on tavallaan ahdistavaa, koska aina ei ole mitään haaveita tai tavoitteita joita haluaa saavuttaa ja silloin on sellanen fiilis, että pitäisi olla. Eikö joskus tai aika useinkin vois vaan olla täysin tyytyväinen nykyhetkeen ja nauttia siitä?

Jos haluaa muutosta on tehtävä tietoinen päätös siitä, että muuttaa tapojaan. Toistamalla samaa, saa aina saman lopputuloksen. Tiedän myös, että nämä asiat ovat monille ihmisille itsestäänselvyyksiä, mutta ne jotka tietää, tietää. 😀

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


ITSE TEHDYT SUBIT

”Subit” eli täytetyt uunipatongit on aika yksinkertainen ruoka, mutta ah niin hyvää! Kun jaksaa väsäillä nämä herkkupatongit kotona, säästää rahaa ja saa vielä laittaa patongin väliin ihan mitä haluaa. Jos syöjiä on useampia, voi tuorekset ja täytteet asetella valmiiksi esille, jolloin jokainen voi tehdä omanlaisensa ”subin” tarjolla olevista täytteistä!

Vaikka en ole muuten kanan ylin ystävä, subissa valitsen aina kanatäytteisen leivän. Kastikkeeksi valikoituu valkosipulikastike sekä southwest-kastike. Päätin valmistaa myös omatekoisen leivän samaan tyyliin ja näitä tarvittiin!

  • esipaistettu maalaispatonki
  • jääsalaattia
  • kurkkua
  • tomaattia
  • paprikaa
  • maustekurkkua
  • punasipulia

Lisäksi voi laittaa esim. jalapenoja ja oliiveja.

  • valitsemasi päätäyte esim. paahtopaistia, kinkkua, kalkkunaa, kananrintaa, kasvispihvi jne. Minä käytin Vuolu kana fajitaa!
  • sulatejuusto viipaleita
  • valkosipulimajoneesia (Hellmann’s) , smoky chipotle chili mayo (Santa Maria)
  • suolaa, pippuria, oliiviöljyä, viinietikkaa niin halutessasi

Leikkaa esipaistetut patongit auki siten, että toinen reuna jää kiinni (ei haittaa vaikka ei onnistu :D, näin on vaan helpompi rullata subi kiinni, mutta onnistuu myös irtopaloilla). Laita päälle haluamasi päätäyte toiselle puoliskolle ja lisää päälle sulatejuustoviipaleet.

Viipaloi valmiiksi kasvikset.

Paista patonkia leivinpaperin päällä uuniritilällä 200 asteessa noin 10 minuuttia. Lisää päälle ”tuorekset” ja viimeistele kastikkeella. Rullaa patonki leivinpaperin sisään ja leikkaa keskeltä kahtia. 

Oli muuten hyvää ja täyttävää! Täytteitä varioimalla voi sitten vaikuttaa annoksen kalori -ja esimerkiksi rasvamäärään. Moni saattaa kammoksua majoneesin käyttöä, mutta jos tarkastellaan kalori aspektia niin 20 grammassa (21 grammaa on mm. se määrä mitä Subwaylla käytetään kastikkeita) käyttämääni valkosipuli majoa on 55 kcal ja esimerkiksi puolikkaassa avocadossa 120 kcal. Rasvan laadulla on toki merkitystä, mutta mun mielipide on, että hyvään ja monipuoliseen ruokavalioon mahtuu myös joskus niitä ”huonompia” valintoja!

Folioon käärittynä patonki toimii hyvin myös täyttävänä eväänä, meinaan nimittäin, että tällä 250 gramman patongilla puolikas oli jo itsessään aika riittävä annos. 🙂

PS. majoneesi on helppo tehdä myös itse ja tällöin voi vaikuttaa rasvan eli öljyn laatuun! 🙂

instagram: ainorouhiainen 

Facebook