SUN ENSI VIIKOSTA TULEE SAIRAAN HYVÄ!

Huomenna alkaa uusi viikko, eli sama juttu joka tapahtuu joka sunnuntai. Maanantai on usein se päivä kun sunkin suupielet valuu väkisinkin vähän alemmas ja mielessäsi siintää jo tuleva viikonloppu. Ootko miettinyt mistä tää johtuu? Ootko itse vain luonut päässäsi ajatuksen, että maanantai on paska päivä? Kokeillaanko muuttaa sitä ajatusmallia? Tehään se yhdessä, eikö!

Mitä jos ensi viikko, siis ihan normaali viikko, olisikin astetta parempi kuin normaalisti. Mitä jos ainaisen odottamisen sijaan, keskittyisikin jokaisessa päivässä muutamaan kivaan juttuun. Vaikka kuinka väittäisit vastaan, niin lupaan, että jokaisesta päivästä löytyy muutama positiivinen asia. Usko pois, oon itse kokeillut monta kertaa ja tiedän, että asia on näin. Unohdetaan siis heti alkuun paskat ja hyvät päivät, eikä pelätä tai stressata asioista, joita ei ole edes tapahtunut vielä. Jep, me kaikki tehdään niin. Itseasiassa suurin osa mieltä stressaavista asioista ei koskaan edes tapahdu. Sitä vaan valmistautuu pahimpaan, ihan vaan siksi, koska pessimisti ei pety ja niin edelleen. Bullshit, sanon minä!

Oot ehkä miettinyt päässäsi, että haluaisit tehdä jotain uutta, ehkä aloittaa uuden harrastuksen tai vaikka muuttaa elämäntapoja paremmaksi. Sulla on se haave tai ajatus mitä tahtoisit, mutta se tuntuu vaan jotenkin niin saavuttamattomalta. Tiesitkö, että oot itse asettanut sen ajatuksen sen haaveen tielle ja mikä pahinta, oot itse alkanut uskoa niitä ajatuksia. Ajatuksia, jotka ei siis mitenkään päin ole totta! Hullua vai mitä?

Eli jos mä nyt kerron sulle, että se asia, oli se pieni tai iso, se on vain sen askeleen päässä, että päätät aloittaa. Ei tarvita muuta. Sulla on täysin samat mahdollisuudet kuin muillakin, kukaan ei ole parempi kuin sä, eikä sulla oikeesti ole mitenkään huonompi itsekuri kuin muilla. Kun aloitat, huomaat jo todella nopeasti, että mä olin ihan oikeessa. Toinen vinkki on vielä muistaa sen matkan aikana, että sä et voi epäonnistua, jos et lopeta.

Kelaa sitä! Voit siis saada ja saavuttaa ihan mitä itse haluat, kun vaan annat itsellesi luvan siihen. Aloita siis nyt, ja mä lupaan ettet tuu katumaan. Joulu tulee joka vuosi ja se ei ole mikään syy aloittaa vasta tammikuussa. Asiat eivät ole mustavalkoisia, eikä joulun tulo muuta mitään mihinkään suuntaan. 🙂 Itseasiassa, joulun tienoilla, et voisi olla onnellisempi että päätit aloittaa jo kolme viikkoa sitten.

Sen sijaan, että makaisit vielä tämän päivän sohvalla pizzalaatikon kera (vaikka ei siinäkään mitään väärää ole 😀) ja siirtäisit kaikki velvollisuudet isona möykkynä huomiselle, niin tee jotain jo tänään. Kirjaa ylös, mitä treenaat ja milloin. Hanki kaappiin terveellisiä ruoka-aineita, käy kävelyllä tai treenaamassa ja mene aikaisin nukkumaan. Huomenna kiität itseäsi, nimittäin sun ensi viikosta tulee ihan huikeen hyvä. Alat vihdoin tehdä ja tavoitella niitä juttuja joiden tekemistä oot vaan siirtänyt ja siirtänyt. Ja muista, sulla ei ole kiire mihinkään. Aika kuluu joka tapauksessa, joten miksei käytä sitä tekemällä jotain mikä aiheuttaa itselle hyvää fiilistä!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


VALMENNUS PAKETISSA – MITÄ KAIKKEA SAAVUTIN?

Tällä viikolla tuli täyteen neljä kuukautta valmennuksen alla ja tästä eteenpäin jatkan taas omin päin. Sain vinkkejä ja neuvoja miten jatkaa eteenpäin ja toki oma tieto-taitokin on sen verran hyvällä mallilla, ettei tässä ole huolen häivää. Tässä on tullut raportoitua fiiliksiä pitkin kevättä ja ei ole varmasti jäänyt epäselväksi, että olen hyvin tyytyväinen, että lähdin testailemaan tällaista vaihtoehtoa. Kuten sanottua, mikään ei muutu jos mikään ei muutu. Joskus täytyy kokeilla uusia juttuja ja sitä kautta voi joko onnistua tai vähintäänkin oppia. Oon sitä mieltä, että ennakoluulot, odotukset ja pelot ohjaa ihan liikaa meidän valintoja ja jopa estää unelmia toteutumasta.

Lähdin tähän hommaan sillä mielin, että kokeilen avoimesti uusia juttuja jos sellaisia on luvassa. Mulla oli tavoitteena niitä ulkoisia muutoksia, mutta myös sisäisiä juttuja, jotka ovat nousseet tän matkan aikana paljon tärkeämmäksi. Joku voisi ajatella että vaikeessa elämäntilanteessa ei kannata stressata itseään liikaa, mutta mun tilanteessa tää on ollut ehkä koko kevään pelastus. Oon saanut keskittyä projektiin ja mulla on ollut joku päämäärä. Tuntuu, että oon saanut taas mun kehon takaisin, eli ainakin tällä hetkellä se toimii taas kuin ennen. Mystiset vaivat ja ongelmat ovat loistaneet poissaolollaan jo hetken. Mitä nyt viime viikolla kärsin oudoista turvotuksista, mutta nekin katosivat kun lisäsin ruokamäärää radikaalisti.

Koko tämän valmennuksen ajan mulla on ollut vähän sellainen fiilis, että en ole kehittynyt niin paljon kuin olisin halunnut. Oon käynyt säännöllisissä mittauksissa Jyväskylässä ja niiden mukaan eteneminen on ollut juuri sopivaa. Silti pääkoppa on väittänyt, että ei tapahdu riittävästi. Oon taistellut tämän ajatuksen kanssa ja myös stressannut siitä hieman. Välillä on toki ollut hyvä buugi ja oon huomannut muutosta. Sitähän se on, pikkuhiljaa tapahtuvia juttuja ei ehdi itse huomata, vaikka niitä tapahtuu.

Mun ulkoiset tavoitteet olivat siis saada lisää muotoa etenkin pakaroihin sekä olkapää/käsivarsi akselille. Halusin myös kiristellä rasvoja alas niin, että lihaserottuvuus olisi hyvällä mallilla. Mittanauhan mukaan senttejä on lähtenyt juuri oikeista paikoista ja lisääntynyt sinne minne piti. Rasvakiloja lähti lopulta noin 4 kiloa, mikä on aika paljon jos miettii, että lähötilanne ei ollut mikään kovin huono. Treenipainot ovat kasvaneet pitkin matkaa, eli voimatasot ovat parantuneet huomattavasti. Pystyn vetää 15 leukaa kevyesti, nostan maasta 150 kiloa ja penkkaan vähintään 65 kilolla! Jaksaminen ryhmäliikunnassa on pysynyt ennallaan, tosin mulla on nyt taas se vaihe ettei mikään tunnu missään. 😀 Eli on jopa vaikea hengästyä ja vetää itsensä kunnolla hapoille. Tää on ihan tuttua juttua silloin kun treenimäärät ovat korkeat ja kovatehoista aerobista tulee isoja määriä.

Koko projekti on sujunut rutiinilla, oon toki tehnyt hommia ja paljon oon tehnytkin. Vaikeita hetkiä on ollut monia, mutta oon vaan hokenut itselleni, että mä en hitto vie luovuta vaikka mitä esteitä tulisi eteen. Kaiken pystyy ratkaista jos vaan haluaa. Oon luopunut monista jutuista ja panostanut tähän ajallisesti. Oon noudattanut ruokavaliota 6 kuukautta (aloitin omatoimisesti tammikuun alussa), ilman että oon syönyt mitään ylimääräistä (2 kertaa olen suunnitellusti syönyt ”ohi”). En oo jättänyt yhtäkään treeniä väliin ja samaan aikaan oon hoitanut 2 duunia ja yhden yrityksen.

Nyt kun kirjoitan näitä konkreettisesti ylös, niin en voi kuin olla tyytyväinen ja ennen kaikkea ylpeä itsestäni! Jos saa kehua niin nyt kehun, että oon kyllä saatanan kova muija, kun ottaa huomioon mistä tilanteesta lähdettiin ja mitä kaikkea tässä on saanut käydä samalla läpi. Kuten kirjoitin mun päivän instapostaukseen:

”You won’t get much done, if you only grind on days you feel good.”  

Kuulin ton biisin tänään salilla ja vaikka kyseessä on vanha kappale niin se iski kunnolla! Pakko heittää mukaan huomiselle spinning-tunnille. Huomenna on luvassa muutakin kivaa, sillä meillä on luvassa Bodyattack-maraton. Spinningin jälkeen tankkailen vähän energiaa ja sitten riipaistaan kahden tunnin attack-tykitys Wasa Sports Clubilla. Mukaan pääsee myös ei jäsenet hintaan 5 €. Tunti alkaa k 13:00.

Muistakaa, että ihan kaikki on mahdollista kun vaan pistää hommia tapahtumaan!

instagram: ainorouhiainen 

snapchat: ainopaino

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


MIELUUMMIN MUUTTUNUT KUIN JUUTTUNUT

Pohdiskeltiin tänään yhden mun PT-asiakkaan kanssa, että miksi sitä on aina niin vaikeaa tehdä muutoksia tai aloittaa uusia juttuja. Muutos tuntuu haastavalta, koska usein silloin joutuu tehdä asioita eri tavalla verrattuna siihen mihin on tottunut ja se taas vaatii ylimääräistä suunnittelua, tekemistä ja työtä. Tällä hetkellä mä oon niin hemmetin iloinen ja onnellinen, että päätin aloittaa tämän valmennusprojektin, vaikka sitä aluksi pohdinkin pitkään. Syyt olivat se, että tarvitsenko valmennusta, koska osaan itsekin ja onko järkevää laittaa rahaa sellaiseen. No, voin sanoa että todellakin tarvitsin ja todellakin oli järkevää panostaa myös rahallisesti. Muutenkin tähänastisen elämäni kokemuksella voin sanoa, että usein silloin jos pohtii jonkun asian väliltä pitkään, kannattaa valita muutos. Olen myös sitä mieltä, että ei ole olemassa vääriä valintoja, vaan ne valinnat vain määrittävät mihin suuntaan elämä seuraavaksi lähtee lipumaan.

Muutoksia tai päätöksiä tehdessä sitä monesti miettii, että mitä jos valinta alkaakin kaduttamaan? Jos taas mietit elämääsi taaksepäin, millaisia asioita kadut? Kadutko oikeasti yhtäkään sellaista, jossa emmit pitkään kahden päätöksen välillä ja valitsit toisen? Itse voin rehellisesti sanoa, että kadun elämässäni joitakin asioita, mutta en sillä tavalla, että miettisin niitä sen kummemmin. Nämä kaduttavat asiat ovat taas sellaisia päätöksiä, joita on tullut tehtyä niin sanottua hetken huumassa. Kun joku hetkellinen ”nautinto” on mennyt pitkäaikaisen hyvän edelle. Tähän voisi sanoa, että ”Never make permanent decision on temporary feelings.”

Jos palataan tuohon aloittamisen vaikeuteen, mun mielestä ainoa tapa on vain lopettaa turha jahkailu ja laittaa homma käyntiin. Ensitöikseen on hyvä unohtaa ”maanantaina”, ”huomenna” tai ”ensi viikolla” aloittamiset ja tehdä se samantien. Usein se, että päättää aloittaa on ensimmäinen askel, jonka jälkeen asiat alkaa rullaamaan ihan itsestään.

Tämä kyseinen asiakkaani on esimerkiksi pudottanut painoa 10 viikon aikana 12 kiloa! Noin lyhyt aika ja noin suuri tulos. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään pikakuuri, sillä kuten tiedätte, mun metodin mukaan ruokaa syödään paljon ja kun asiat tehdään oikein, myös tulosta tulee. Meillä on vielä yli puolet paketista jäljellä, joten tullaan tekemään aika tajuton lopputulos! Kaikki on mahdollista, kun vain tekee sen pienen päätöksen ja alkaa toimia pikkuhiljaa omaa tavoitetta kohti.

Mun mielestä yksi parhaista tunteista on, kun alkaa huomata, että tehty työ tuottaa tulosta. Oli kyseessä mun oma kuntoprojekti, asiakkaan painonpudotustavoite tai jokin työhön liittyvä juttu, niin kehittyminen tuo kyllä aivan järjettömän hyvän olon ja se mielihyvä voittaa jokaisen karkkipussin tai baari-illan.

Edellä mainitut kun usein ovat sellaisia, joilla haetaan jonkinlaista mielihyvää, kun sen voi saada asioista, jotka tekee oikeasti onnelliseksi. Enkä todellakaan tarkoita, ettei koskaan saisi syösä karkkia tai juoda olutta. Tarkoitan, että usein tyhjyyttä tai pahaa oloa korvataan ruualla/alkoholilla, kun oikeasti vatsan täyttämisen sijaan sydän kaipaa täytettä. Läheisyyttä, rakkautta tai omistautumista asioille, jotka ovat itselle tärkeitä. 🙂

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


MITÄ TAPAHTUI KUN ALOIN SYÖDÄ RIITTÄVÄSTI?

Monesti on tullut mainittua, että myös oma polkuni ravintoviidakossa on ollut aika pitkä ja myös jokseenkin kivinen. Tasaista vaihetta on toki alla jo monia vuosia, mutta voi hitto kun olisin tiennyt jo silloin 10 vuotta sitten, että ruoka ja kalorit eivät ole lainkaan huono asia, varsinkaan kun tuli treenailtua paljon jo silloin. Koska tietoa tulee jatkuvasti lisää ja esimerkiksi somen/internetin vuoksi sitä on helpommin saatavilla, ollaan nykyään jo huomattavasti paremmassa tilanteessa, kuin vaikka silloin 10-vuotta sitten. Ainakin tuntuu siltä, että ihmiset ovat valveutuneempia ja panostavat omaan ravintoon ja hyvinvointiin.

lenkkiä, jumppaa ja salaattia VS salitreeniä, jumppaa ja paljon ruokaa!

Olisi kiva tietää, miten paljon olisi voinut kehittyä nuorempana, jos ravitsemus puoli olisi ollut samassa tilassa kuin nyt. Menneitä on toki turha murehtia, mutta on kyllä mennyt turhaa aikaa ja vaivaa, kun on miettinyt kaloreita ja sitä miten niitä saisi kulumaan mahdollisimman paljon. 😀 Meikäläinenkin on siis vetänyt lenkkiä, jumppaa ja syönyt pelkkää protskua. Olin toki tosi hoikassa kunnossa, mutta en sitten paljon muuta. Heti jos tapahtui ”repsahdus”, kroppa keräsi nestettä/rasvaa ja olo oli turpea. Olo oli hyvä silloin kun jaksoi olla syömättä, mutta pidemmän päälle ei siis kovin kiva tilanne.

Mulla oli siis pitkään tilanne, että en koskaan syönyt kunnolla mitään, vaan napostelin kaikkea pientä, koska ajattelin että se on järkevämpää. Ajattelin, että kunnon ruuasta tulee liikaa kaloreita, joten oli parempi syödä leipää ja kalkkunanakkeja. 😀 Jossain vaiheessa, jostain syystä, aloin sitten kokeilla lisätä ihan kunnollisia annoksia päivääni ja kun huomasin ravinnon vaikutuksen, sille tielle jäin.

Kun aloin syödä enemmän, kiinteytyminen lähti liitoon!

Vuonna 2013 taisin aloittaa ensimmäiset salitreenit ja 2014 innostuin salittamisesta ihan kunnolla ja aloin tosissaan panostaa ruokavalioon ja riittävästi syömiseen. Sain ihan hulluna tulosta ja olo oli mahtava. Siitä saakka onkin menty pikkuhiljaa kohti tätä tilannetta missä oon nyt. Koen, että omat elämäntavat ovat aika hyvässä tasapainossa, mitä nyt tietysti välillä on ollut haasteita elämän eri osa-alueilla.

Mitä sitten tarkoittaa syödä riittävästi? Pitääkö suunnata mäkkiin hakemaan energiaa vai vedellä irttareita joka viikonloppu? Edellä mainittujakin voi toki harrastaa kohtuudella, mutta pääsääntöisesti kannattaa lähteä lisäämään kunnollista, puhdasta ruokaa. Oman kokemukseni mukaan monet liikkuvat naiset syövät liian vähän hiilihydraatteja ja yleisesti liian pieniä annoksia, jolloin kokonaisenergiansaanti jää helposti liian vähäiseksi.

Kuvailen tällaisen aika perus tilanteen, eli usein kyseessä on naishenkilö, joka treenaa, käy ehkä ryhmäliikunnoissa/lenkkeilee ja nostelee painoja salilla kerran pari viikossa. On ihan hyvässä kunnossa, mutta toivoisi silti hieman tulosta treeniltä, parempaa lihaserottuvuutta ja kiinteämpää kehoa. Melko runsaasta treenistä ja terveellisestä ruokavaliosta huolimatta, muutosta ei ole tapahtunut enää pitkiin aikoihin, mikä syö osiltaan motivaatiota kaikkeen. Viikonloppuisin iskee usein makeanhimo, jolloin tuleekin vedettyä karkkia ja jäätelöä, jonka jälkeen onkin sitten sokerikrapula. Maanantaina ”palataan ruotuun”, syödään puuroa, rahkaa ja salaattia sekä käydään jumppaamassa kalorit pois. Sama jatkuu usein viikosta toiseen.

Kyseisessä esimerkissä ei toisaan ole mitään väärää tai mitään vikaa, mutta jos haluaa muutosta, täytyy ymmärtää että silloin on tehtävä muutos. Kiintetymiseen ja kehitykseen tarvitaan usein enemmän treenitehoja sekä enemmän ravintoa. Liian kevyellä ravinnolla ja hiilareilla eläminen ikään kuin pitää jarrua jatkuvasti pohjassa, jolloin tila ei yksinkertaisesti muutu. Painoa voi aina pudottaa melko helpoinkin keinoin, mutta kehonkoostumuksen muutos vaatii fyysistä työtä sekä riittävää energiansaantia. Täytyy myös ymmärtää, että painoa voi pudottaa nopeasti, mutta kehonkoostumuksen muuttaminen vie aina enemmän aikaa. Ruokaa ei tarvitse alkaa vedellä älyttömiä määriä kerralla, mutta pikkuhiljaa juuri hiilihydraattien lisääminen pistää yleensä treenit rullaamaan ja aineenvaihdunnan liikkeelle. Kokeile lisätä aamupuuroon astetta enemmän kaurahiutaleita, välipalalle muutakin kuin protskupatukka ja pääaterioille enemmän pastaa/riisiä/perunaa. 🙂

Vastaus otsikon kysymykseen? Elämänlaatu parani, treenitehot paranivat, jonka ansiosta kehityskäyrä kääntyi nousuun ja palautumiskyky nopeutui. En kärsin makeanhimosta tai ruokahimoista enää samoin kuin aiemmin. Kroppa on myös vahvempi ja kiinteämpi kuin aiemmin. Eikä muuten mielialatkaan heilahtele kiukun puolelle, kun muonaa saa vedellä riittävästi! 😉

Olen kirjoittanut aiheeseen liittyvän tekstin TREENAAJA, NÄIN KIIHDYTÄT AINEENVAIHDUNTAASI SYÖMÄLLÄ!

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.


MIKÄÄN EI MUUTU JOS MIKÄÄN EI MUUTU

Yleisesti ottaen ihmiset ovat melko muutosvastarintaisia. Kun joku tuttu ja turvallinen asia muuttuu, koetaan asia usein negatiivisena juttuna. Esimerkin voisi ottaa monesta eri tilanteesta, mutta koska nyt on jumppaviikko, otetaan esimerkki sieltä. Les Mills pyrkii jatkuvasti kehittämään konseptiaan ja eri lajeja eteenpäin, jonka vuoksi monet lajit ovat kokeneet muutoksia, toiset suuria ja toiset pieniä. Bodyattackin lämmittely on nykyään täysin erilainen kuin vuosia taaksepäin, Bodycombatin koko rakenne on muuttunut melko paljon ja Bodystep menee jatkuvasti kovempaan ja tehokkaampaan suuntaan. Aina kun tulee joku uusi juttu, on palaute pääosin negatiivista, sillä jos on tykätty edellisestä kaavasta, aiheuttaa uudet kuviot harmitusta. Mitä jos tästä tuleekin nyt huonompi? Useasti kuitenkin käy niin, että hyvin nopeasti totutaankiin uusiin juttuihin ja kohta ei enää edes muisteta vanhaa. Liikuntatrendit muuttuvat ja kehittyvät jatkuvasti, joten on ihan ymmärrettävää, että myös näitä konsepteja muokataan ja kehitetään eteenpäin.

Totesin tänään sprint-tunnillani tuon otsikon lauseen, eli mikään ei muutu jos mikään ei muutu. Tämä lause kiteyttää mielestäni aika tärkeän sanoman ihan elämän jokaisella alueella. Usein sitä hakkaa päätä seinään toistaen asioita samalla tavalla päivästä toiseen ja sitten miettii, että miksei mikään koskaan muutu. Oli kyse treenistä, parisuhteesta tai vaikka työstä, täytyy ymmärtää että mikäli tahtoo muutosta, täytyy tehdä asioita myös eri tavoin kuin ennen.

Jos hyvin moni meistä on muutosvastarintainen, yhtä moni on myös ns. rutiinien orja. On hyvin helppoa ja ennen kaikkea turvallista toistaa tuttuja asioita, koska silloin tietää suunnilleen miten kaikki menee. Miksi meitä pelottaa tietämättömyys tai uudet asiat? Itsekin olen hyvin vahvasti kiinni omissa rutiineissa ja oonkin miettinyt paljon, että on ihan turha odottaa mitään uutta tai erilaista lopputulosta, jos teen asiat aina kuten ennenkin. Toki sitä voi toivoa, että asiat maagisesti muuttuu, mutta hyvin harvoin näin tapahtuu. On myös tärkeää ymmärtää, että toista ihmistä ei voi muuttaa, ainoastaan itseään ja suhtautumistaan. Edellä mainitun opin kantapään kautta edellisessä parisuhteessa.

Saattaa olla hieman sekavaa tekstiä kun hypin jumpasta parisuhteeseen, mutta pointtina on herätellä miettimään tätä asiaa. Jos olet tyytymätön johonkin elämän osa-alueeseen, täytyy ymmärtää että erilaisen lopputuloksen saamiseksi täytyy olla itse valmis muuttumaan ja tekemään asioita eri tavoilla. On ihan turha manailla ja negistellä, että miksi mulle aina käy näin, jos ei ole itse edes yrittänyt mitään toisin. Mun mielestä tämä on kuitenkin aika hyvä juttu, sillä kun asian ymmärtää, huomaa että tosi moni asia on mahdollista, kun vain ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa hommiin!

Tää viikko on ollut tosiaan muutoksen aikaa, kun ollaan siirrytty uusiin Les Mills-ohjelmiin ja meikäläinen on kuluttanut suurimman osan päivästä uusien ohjelmien parissa. On aina melkoinen paukku, kun kaiken normaalin työn lisäksi pitäisi yhtäkkiä repiä vähintään 5 tuntia ylimäärästä aikaa päivään. Tämän vuoksi mun bloggailutkin ovat jääneet aina iltaan ja myös monet muut duunit on saanut hoitaa yömyöhään. Mutta hei, mitä sitä ei tekis mukavan jumppakokemuksen eteen?! Nyt on kaikki ohjelmat opeteltu ja ohjattu kertaalleen ja oon aika tyytyväinen, etenkin tämän illan settiin, josta selvisin vähintäänkin kunnialla läpi, vaikka alkuun vähä stressasi kahden uuden ohjelman vetäminen putkeen! Meitsi oli ihan liekeissä! 😀

Nyt unohdan Les Millsin kolmeksi päiväksi ja keskityn sen sijaan omiin tunteihini huomenna sekä lauantaina! 🙂

KUVAT: Anna Riska / Annmarias

Mun ruoka- ja treenipainotteisia touhuja voi seurata myös instagramista: ainorouhiainen sekä snapchatista: ainopaino.

Jos haluat tiedon uusista postauksista nopeasti, käy tykkäämässä blogin FB-sivusta TÄÄLLÄ.