Tieto lisää tuskaa ja koska nykyään tietoa putoaa lähes jokaisesta tuutista, sekoittaa se helposti omia ajatuksia. Yksi sanoo, että hiilarit ovat pahasta, kun taas toinen kehottaa lisäämään niitä, kolmas uskoo siihen, että voi syödä mitä tahansa ”if it fits your macros”. Mitä oikein uskoa ja miten löytää tasapaino? Vaikka mulla on aika paljon ravintoa koskevaa tietoa sekä omaan paljon kokemusta erilaisista ruokailutavoista, en silti kiellä etteikö omakin pää meinaa joskus mennä pyörälle tästä kaikesta. Käsittelin eilen lyhyesti alla näkyvää kysymystä ja ajattelin pohtia aihetta hieman laajemmin tänään.
Itse olen miettinyt jo pitkään energiansaantiin ja -kulutukseen liittyviä asioita pitkällä aikavälillä tehtynä, mutta löytänyt vain ristiriitaista tietoa.. Aina sanotaan, että liian vähillä ruokamäärillä ei saisi olla liian pitkään. Paljonko on tämä ”liian vähän” ja kauanko on ”liian pitkään” esim. 60 kg painavan ja aktiivisesti kuntosalia+aerobista tekevälle naiselle? Mitä esim. 1700 kcal päivittäinen energiansaanti tekee esim. vuodessa/kahdessa kropalle yhdistettynä 5 pv viikossa keskikovaan-kovaan treeniin?
Ihan ensimmäisenä tulisi aina miettiä, mikä on se oma tavoite? Onko tavoitteena pelkästään laihtua vai keskittyä nimenomaan rasvanpolttoon, eli parempaan lihaserottuvuuteen. Onko tavoitteena kasvattaa lihasta vai kenties voida vaan hyvin ja jaksaa arjessa? Uskon, että juurikin tämä sekoittaa monien ajatuksia, sillä helposti sitä hakee motivaatiota toisista ihmisistä ja ehkä kopioi jonkun tekemisiä tietämättään mitä kyseinen ihminen tavoittelee.
Uskon, että monilla urheilevilla naisilla suurin ongelma on se, ettei syödä riittävästi. Tämä kuulostaa hullulta, koska eikö tämän pitäisi aina johtaa laihtumiseen? Tämä monien vuosien jojo-laihduttaminen, tai eläminen liian pienellä energialla liian pitkään voi aiheuttaa aineenvaihdunnan hidastumista ja hormonitoiminnan häiriöitä. Elimistön tärkein tehtävä on pitää keho hengissä ja jos ajaudutaan tilanteeseen, jossa elimistö kokee, ettei energiaa riitä kaikille elintoiminnoille, pitää se kiinni kaikista mahdollisista energioista, jotta tärkeimmät elintoiminnot pysyisivät toiminnassa.
Rasva taas on parasta energiaa elimistölle ja yleensä keho pitää kiinni kynsin ja hampain rasvavarastoista. Rasva pysyy tai jopa lisääntyy ja lihaskudosta pilkotaan energiaksi käyttöön. Kun lihasmassan määrä pienenee, samalla aineenvaihdunta hidastuu ja täytyy syödä entistä vähemmän jotta ei liho. Tästä muodostuukin todella epämieluisa oravanpyörä, josta on vaikea päästä pois. Elimistömme kestää aika paljon, joten ihan hetkessä tällaiseen tilaan ei jouduta, vaan usein vuosien laihdun – lihon uudelleen – laihdun taas tapahtumat saavat hormonitoiminnan sekaisin. Tämäkin on kuitenkin yksilöllistä, sillä toiset kestävät enemmän kuin toiset. Myös psyykkinen kuormitus vaikuttaa jaksamiseen. Liian paljon kaikkea johtaa usein siihen, että jossain vaiheessa kaikki kaatuu päälle.
iltapuuro <3
”Itsellekin on nimittäin vaikea hahmottaa sitä että miten paljon oikein tulisi syödä, kun ei kuitenkaan mikään ruokien punnitseminen ja tarkka kalorien laskeminen (todellakaan) kiinnosta. Ja tavoitteena siis vaan terve, toimiva, sporttinen ja hyvinvoiva kroppa, ei niinkään etupäässä mikään lihasten kasvatus tai laihtuminen, mutta vielä vähemmän lihominen (:D).”
Sitten päästäänkin pääkysymykseen, eli paljonko on liian vähän ja paljonko on liikaa. Fakta on se, ettei ole olemassa lukua, joka sopisi kaikille vaan hyvä tapa on lähteä laskemaan omaa perusaineenvaihduntaa ja lisätä siihen oma aktiivisuus. erilaiset kehonkoostumusmittarit laskevat pa:n, mutta sen voi laskea myös netistä löytyvillä laskureilla. Tämä antaa kuitenkin vain osviittaa siitä, paljonko on juuri sopiva määrä. Jos on elänyt 1500 kalorilla pitkään, on selvää ettei kaloreita voi nostaa kertarykäyksellä ylös, vaan paras tapa on lähteä nostamaan maltillisesti määriä ylös. Mikäli tällainen elämäntyyli on kestänyt useita vuosia, ei kannata odottaa että ongelma korjaantuisi ihan hetkessä. Tärkeimmät asiat ovat tietysti lepo, hormonitoiminnan tasapainottaminen sekä energian lisääminen maltilla.
Jos ongelmana ei ole liian vähäinen ravinto, vaan halutaan yllä olevan kommentoijan lailla löytää tasapaino syödä riittävästi, kannattaa luottaa perusaineenvaihdunnan ja kulutuksen antamaan lukuun ja lähteä kokeilemaan sillä. Itse en laske kaloreita, vaan luotan oman kehon antamiin viesteihin ja syön sen verran että olen kylläinen ja niin että oloni on energinen aamusta iltaan. Normaalissa arjessa suurin energiamäärä tulee hiilihydraateista, sillä olisi silkkaa tyhmyyttä syödä niitä liian vähän, sillä teen suurimmaksi osaksi aerobista treeniä, jossa hiilarit ovat ensisijainen energianlähde.
Vastasinkin ihan ensimmäiseen kommenttiin, että miksi ihmeessä söisi jatkuvasti liian vähän, jos suuremmalla ruokamäärällä saa jopa parempia tuloksia. Kilpailudieetit ja lyhyemmät kiristelyt ovat toki asia erikseen.
