Nyt on ensimmäiset jumpat vedetty ja heti sain idean mistä kirjoittaa tänne. Juttelin nimittäin yhden kaverin kanssa, jota en ole nähnyt nyt lomani aikana. Tyyppi on noudattanut Bikini Bootcampin ruokavaliota ja olin ihan ällikällä lyöty, miten paljon hän oli muuttunut viimeisten viikkojen aikana. Sanoinkin asiasta hänelle ja kehuin miten kroppa näytti tosi hyvältä ja sporttiselta. Henkilö itse oli taas sitä mieltä, ettei huomaa itse juurikaan mitään muutosta. Miksi ihmeessä me sokaistumme omalle peilikuvalle, etenkin silloin kun haetaan muutosta esimerkiksi kehoa muokkaamalla?

Oon viitannut ennenkin tähän samaan juttuun, mutta usein kun katselee vanhoja valokuvia, miettii että hitto kun olinkin hyvässä kunnossa tuolloin, vaikka siinä tilanteessa ei ole osannut iloita omasta kehityksestä. Tämä johtuu luultavasti siitä, että itse näkee oman peilikuvansa päivittäin, jopa useita kertoja, jolloin oma silmä ei ehdi huomata muutosta. Monella meistä on myös oma kehon malli, joka säilyy samana, vaikka kroppa kutistuisi pienempään kokoon. Itse ei huomaa tätä kutistumista, sillä kropan malli ei muutu niin radikaalisti, että se näkyisi selkeästi peilistä.

Olen itsekin ollut tilanteessa, jossa ulkopuoliset ovat antaneet palautetta muutoksesta, mutta olen silti ajatellut, ettei tässä nyt oikeen mitään ole tapahtunut. Joskus kun olen puhunut isoista reisistäni, joku kaveri on voinut revetä nauramaan ja sanoa että mitä helvettiä sä oikeen horiset. Tämä viestii paljon siitä, miten ajattelemme itsestämme. Ajatuksen voima on todellakin suuri ja sillä pystyy lähettää itselleen joko negatiivisia tai positiivisia viestejä. Multa on monesti kysytty neuvoja, että miten muuttaa omia ajatusmalleja ja mielestäni siihen on vain yksi keino, eli yksinkertaisesti päättää että hyväksyy itsensä juuri sellaisenaan ja alkaa puhua itselleen positiiviseen sävyyn. Jos joka päivä keskittyy vain siihen, miten ruma nenä on, niin tottakai se alkaa vaivaamaan ja aiheuttaa epävarmuutta.

Fakta on nimittäin se, että jos pää ei ole kunnossa, ei tule koskaan olemaan tyytyväinen itseensä. Voit laihduttaa 10 kg ja hankkia upean vartalon, mutta silti löydät aina jotain parannettavaa. Tämän vuoksi kaikessa muutoksessa olisi hyvä olla jo valmiiksi tyytyväinen itseensä ja hakea muutosta positiivisin mielin, ei ruoskimalla ja haukkumalla itseään. Edellä mainittu tapa voi pitää motivaatiota hyvin yllä hetken, mutta jossain vaiheessa pakka sekoaa ja homma kaatuu käsiin. Tyytymättömyys ei lopu ulkoisella muutoksella, vaan kaikki lähtee korvien välistä.

Muutama ajatus aiheeseen liittyen..

Usko mitä ulkopuoliset sanovat 

Vaikka käynnissä olisi dieetti/projekti, peilin edessä ei tarvitse vääntelehtiä 10 kertaa päivässä

Mittanauha kertoo parhaiten, miten keho on muuttunut

Puhu itsellesi positiiviseen sävyyn

Ulkonäkö ja ulkomuoto ei ole tärkeintä elämässä, kaunis kuori voi näyttää rumalta jos suu on aina mutrussa ja luonne mätä

Nauti prosessista ja ole ylpeä saavutuksistasi niitä vähättelemättä!

Älä etsi virheitä itsestäsi, vaan keskity parhaisiin puoliin