Viimeinen raskauskolmannes jo hyvässä vauhdissa ja muutenkin raskauden loppusuoralla mennään. Arki on ollut hyvin erilaista kuin olin sen ajatellut olevan, mutta toisaalta hyvä puoli on se, että olen pystynyt ottamaan iisimmin kuin ilman lomautusta.

Olisin mieluusti ollut töissä ”loppuun asti”, mutta toki on tullut mietittyä, että 13 kovan ryhmäliikuntatunnin ohjaus viikkoon olisi voinut ottaa koville, tai sitten ei. Sitä en saa koskaan tietää, mutta olen kyllä huomannut, että vaikka jaksan edelleen hyvin niin kyllä nuo treenit kuormittaa normaalia enemmän, joten tuollaiset kovat määrät olisivat voineet olla palautumiskapasiteetille liikaa.

Tuttuun tapaan summaan tässä postauksessa kehon muutokset, treenin, ravintopuolen ja yleiset fiilikset läpi. Tänään lisäsin jokaiseen kategoriaan myös teidän lähettämiä kysymyksiä!

Kehon muutokset:

Viikko sitten tapahtui ihan yhdessä yössä suuri muutos, sillä vatsa tuntui jotenkin eri malliselta ja suuremmalta ihan yhtäkkiä. Vatsan koon on alkanut huomata myös pukeutumisessa, sillä oon tähän asti pystynyt käyttämään ihan normaaleja vaatteita, mutta nyt eivät kaikki paidat enää riitä peittämään vatsaa! Olen ostanut tasan yhden ”raskausvaatteen” ja ne ovat korkeat legginsit. Aika vähällä on siis pärjätty tähän mennessä.

Painoa mulla on tällä hetkellä noin + 8 kg lähtöpainoon verrattuna, joten kyllä sekin alkaa jo näkyä! En ole kärsinyt turvotuksista ja muutenkin kroppa on tuntunut hyvältä. Pystyn tehdä ihan samoja asioita kuin normaalisti, eikä vatsa tunnu rajoittavan jaksamista tai muitakaan meininkejä. Jos syön liian suuren annoksen, silloin olo on ärsyttävän pinkeä ja tuntuu että pötsi repeää kohta. Oon kuitenkin huomannut, että se mitä syön, vaikuttaa tosi paljon olotilaan. Kevyttä, terveellistä safkaa säännöllisesti on toiminut mulla kaikista parhaiten!

Olet ollut tosi tikissä, miten pääkoppa suhtautuu muuttuneeseen vartaloon?

Oonkin tästä maininnut ennenkin, mutta mulla ei ole ollut mitään ahdistuneisuutta tai huonoa fiilistä kehon muutoksista. Mun mielestä on maailman luonnollisin asia, että keho muuttuu raskauden aikana ja on jopa surullista, että monilla menee energiaa asiasta stressaamiseen.

Raskauden alusta asti olen valmistautunut siihen, että keho muuttuu hetkellisesti ja se on täysin ok. En epäile yhtään, ettenkö pääsisi haluamaani kuntoon raskauden jälkeen, millainen se kunto sitten ikinä tuleekaan olemaan. Oon elänyt koko raskauden omien arvojeni mukaan ja omalla mittakaavalla hyvin terveellisesti ja se on vaikuttanut paljon positiiviseen mielialaan ja suhtautumiseen kehon muutoksia koskien. Jos olisin maannut sohvan pohjalla karkkia syöden, uskon että olo omassa kehossa olisi paljon kurjempi tällä hetkellä.

Onko ollut henkisesti ahdistavaa kun kroppa ei pysty/jaksa tehdä niin kovia vetoja?

Ei ole ollut, koska mielestäni olen voinut tehdä kaiken olosuhteisiin nähden todella hyvin. Tietysti tietyt jutut ovat jääneet pois ja suorituskyky ei ole ihan siellä missä normaalisti, etenkään nyt kun vatsa alkaa oikeasti olla aika suuri. Oon ehkä enemmänkin ollut tyytyväinen ja jopa ylpeä itsestäni, että oon tsempannut tähänkin asti näin hyvin treenien suhteen, enkä lyönyt hanskoja tiskiin esim. silloin kun työt loppuivat.

Treeni:

Treenejä on kertynyt nyt lomautuksen jälkeen noin 5 krt viikkoon + hyöytyliikunnat päälle. Oon ohjannut 3 x live ohjausta viikkoon ja tehnyt muutaman oman treenin siihen päälle. Porrastreenit ovat olleet raskausajan liikunnaksi tosi jees, lisäksi oon varinoinut erilaisia voimaharjoituksia ihan täällä kotona, noilla painoilla mitä meiltä löytyy. Tällä viikolla olisi tarkoitus ohjata vielä Bikini Body Bootcamp sekä Bodyattack, eli mitään satujumppaa ole nämä ohjaukset olleet edelleenkään.

Mietityttääkö palautuminen synnytyksen jälkeen? Ahdistaako jos kestää pitkään?

Toivottavasti en kuulosta ylimieliseltä, mutta rehellisesti sanottuna ei mietitytä saati ahdista. Tiedostan kyllä, että palautumiseen menee aikaa, mutta uskon että tulen palautumaan hyvin.

En tiedä tarkoitettiinko tässä ulkoista habitusta vai suorituskykyä, mutta mun elämäntavat ovat niin tiukasti selkärangassa kiinni, että en epäile etteikö niiden avulla palautuisi molemmilla osa-aluilla ajan kanssa. Kiire mulla ei ole ja ymmärrän että ajan käyttö tulee muuttumaan radikaalisti. Siltikin olen sitä mieltä että oli tilanne mikä tahansa, aina voi tehdä hyviä valintoja oman hyvinvoinnin eteen.

Aika näyttää kauanko palautumiseen menee ja se on ihan fine!

Ahdistaako mahdollinen tauko treeneistä synnytyksen jälkeen?

Ei ahdista. Vaikka rakastan urheilemista ja olen hyvin aktiivinen persoona, mulla ei ole ongelmia olla treenaamatta mikäli tilanne sitä vaatii. Oon ajatellut, että alan liikkua sitten sen mukaan miten keho palautuu ja miten jaksan. Siinä vaiheessa ykkösprioriteetti ei ole mun treenit, vaan vauva ja muut asiat sitten tulee sen ehdoilla! 🙂

Pystytkö vielä tekemään hyppyjä sun muuta treeneissä?

Pystyn kyllä, itse asiassa oon tehnyt kaikkea muuta paitsi vatsarutistuksia ja kovia kerähyppyjä yms. Mielestäni liikeäly ja kehonhallinta on todella suuressa roolissa ja esimerkiksi hyppiessä. Tekniikka ja alastulot täytyy hallita, koska niillä on merkitystä. En tokikaan ole mitään korkeita hyppyjä tai loikkia tehnyt, mutta jumpat oon vetänyt aika lailla normaalisti!

Milloin lopetit vatsalihasten tekemisen?

Viikolla 16 lopetin kokonaan vatsarutistuksien tekemisen. Staattisia pitoja oon tehnyt lyhyesti edelleenkin, mutta ihan vaan niin, että näytän liikkeen ohjattaville.

Mistä oot ottanut parhaat raskausajan vinkit liikuntaan vai ootko mennyt omilla tuntemuksilla?

Raskauden alussa luin paljon tutkimuksia ja artikkeleita raskausajan liikuntaan liittyen. Totesin, että tietoa ja mielipiteitä on joka lähtöön. Oon aina ollut sitä mieltä, että mitä treenaamiseen tulee, tiedän itse kaikista parhaiten mikä sopii mulle. Halusin varmistaa tietyt asiat lukemalla, mutta pääosin oon kyllä mennyt omien tuntemuksien mukaan ja hyvin on mennyt.

Miten neuvolassa on kommentoitu sun huikeisiin liikunta määriin?

Ihan positiivisesti. Sain oikeastaan ainoan ohjeen tehdä tätä niin kauan kun se tuntuu hyvältä ja jaksan.

Millä viikolla on ollut hankalinta fyysisen jaksamisen kanssa? Ei ole välittynyt tänne sitä. 🙂

Hankalinta oli viikot 26-28 kun sairastin keuhkoputkentulehduksen. Tuo oli ihan kamalaa aikaa, sillä en pystynyt nukkua saati tehdä mitään järkyttävän yskän vuoksi. Noilla viikoilla koin myös ekat ja tähän mennessä ainoat kolotukset kehossa, johtuen siitä, että en pystynyt liikkua juurikaan. Selkä väsyi ja kipeytyi, joka onneksi kuitenkin loppui heti kun paranin ja pystyin alkaa taas urheilemaan!

Ravinto:

Eipä oikeastaan mitään uutta auringon alla. Syömingit ovat menneet rutiinilla edelleen. Ainoa asia mikä on muuttunut on makuaisti tiettyjen ruokien suhteen. Kaikki proteiinipatukat ja jäätelöt ovat no go.

Mun ei oikeastaan tee lainkaan mieli karkkia tai jäätelöä, saati sipsejä sun muuta. Olen syönyt kaikkia edellä mainittuja viikonloppuisin, mutta määrät ovat tosi vähäisiä, ei vaan maistu eikä uppoa. Normaalisti en välitä kakuista tai leivonnaisista, muuta niitä sen sijaan on välillä tehnyt jopa mieli. Hyvin erikoista. Pysyispä tämä ikuisesti! 😀 Ruoka maistuu ja nimenomaan ihan tavallinen ruoka!

Onko viimeisellä kolmanneksella ollut enemmän nälkä tai mielitekoja?

Nälkä on ollut kyllä kovempi ja olen syönytkin sen mukaan. Kuten mainitsin aiemmin, en pysty syödä kovin suurta määrää kerralla, mutta syön tiheämmin nyt. Mielitekoja ei ole ollut, mutta edelleen erilaiset salaatit maistuvat hyvin. Leipä on maistunut koko raskauden ajan hyvin, kuten myös hedelmät ja marjat. Normaalisti en niin hedelmistä välitä, mutta nyt ne ovat lisääntyneet ruokavaliossani.

Yleiset:

Tänään meillä oli neuvolakäynti, jossa todettiin että vauva oli pää alaspäin. Hän voi kai vielä kääntyä miten päin tahansa, mutta seuraavalla kerralla on tästä vielä uusi tsekkaus. Sf-mitta on mulla ollut hieman käyrän alapuolella nyt kahdella mittauskerralla, mutta en ole ottanut siitäkään stressiä. Mulla on tästä kontrolli kahden viikon kuluttua ja sen mukaan mennään!

Jännittääkö synnytys? Toivotko alatiesynnystä vai elektiivistä sektiota?

Oonko ihan hullu jos sanon, että ei jännitä? Mä en oikeen ole koskaan osannut stressata asioista hirveästi etukäteen. Toivon alatiesynnytystä ja tänään olikin neuvolassa ”synnytysvalmennusta”, sillä koronatilanteen vuoksi kaikki valmennukset on peruttu. Olen kyllä ajatellut perehtyä aiheeseen vielä internetin syövereissä niin, että tiedän suunnilleen mitä tulee (oletetusti) tapahtumaan. Luotan siihen että asiat menee omalla painollaan!

Millä tavalla olet valmistautunut synnytykseen?

Vastaus tulikin tuossa edellä jo, mutta ajatuksena olisi katsella videoita ja lukea infoa netistä. Sain neuvolasta vinon pinon materiaalia johon tutustua.

Mistä olet yllättynyt eniten tähän mennessä?

Ehkä siitä miten normaalia elämää olen voinut elää raskaudesta huolimatta. Olin jotenkin valmistautunut siihen, että elämä muuttuisi ja vaikeutuisi jotenkin. Lisäksi olen yllättynyt siitä miten paljon olen nauttinut raskaudesta ja viihtynyt! Kuten oon monesti sanonut, en odota mitenkään kuumeisesti laskettua aikaa, vaan tämä saa mennä omalla painollaan ja nautin nyt tästä elämäntilanteesta kun vielä voin (toki odotan vauvan tapaamista, mutta sekin tulee kyllä!). Tämä on kuitenkin harvinaislaatuista aikaa ja kokemus joka jää mieleen ikuisesti.

Onko vika kolmannes eronnut toisesta kolmannesta jotenkin esim. henkisesti tai fyysisesti?

Fyysisesti ainoastaan siten, että vatsa on kasvanut nyt aika oleellisesti ja oma peilikuva ja vatsan katsominen saattaa välillä jopa huvittaa, että mistä tuo tuohon putkahti! 😀 En nouse sängystä enää kovin ripeästi, enkä varsinkaan steppilaudan päältä kun tehtiin siinä penkkipunnerruksia viime sunnuntaina..haha!

Henkisellä tasolla oon ollut koko raskauden ajan ihan samanlainen kuin normaalisti, ehkä aavistuksen tunteellisempi, etenkin viime aikoina. Vanhasta asunnosta muutto ja vanhojen tavaroiden läpikäynti meni vähän tunteisiin, mutta siitäkin on jo toivuttu.

Huh, tulipa pitkä teksti! Jos jaksoit tänne saakka, toivotan sulle ihanan rentoa loppuviikkoa! Mikäli jumppaaminen maistuu, tuu mukaan mun FB-liveen huomenna perjantaina tai sunnuntaina.

instagram: ainorouhiainen 

Facebook