Heippa ystäväiset! Viime viikkojen aikana en ole pystynyt olemaan ihan täysin oma itseni, mulla on nimittäin vilissyt päässä niin paljon asioita, että vähemmästäkin menee kuupa sekasin. Blogitekstien aikaansaaminen on vaatinut normaalia enemmän, kun aivot on lyöneet ihan tyhjää ja jumppien suunnitteluista ei ole meinannut tulla mitään. Olen ihminen, joka tykkää tutusta, turvallisesta ja rutiineista. Kaikki muutos ja uudet jutut tuntuvat pelottavilta, mutta samalla kiinnostavilta. Tapaanhan itsekin aina sanoa, että jos ei yritä, ei voi tietää. Olen kertonut jo aiemmin, että mulla on ollut paljon päätettävää tässä viime aikoina ja voin kertoa, että helppoa ei ole ollut. Nyt kaikki päätökset on kuitenkin tehty ja olo on tavallaan helpottunut, mutta jossain takaraivossa pelottaa, teinkö minä oikean ratkaisun?
Juttelin eilen erään vanhan ystävän kanssa elämän muutoksista ja siitä, miten paljon sitä miettii liikaa turhia asioita. Useasti miettii mitä muut ihmiset ajattelevat, jos teen niin tai näin. Loppupeleissä muiden ajatuksilla ei sinänsä pitäisi olla niin paljon merkitystä, jos kyseessä on sinun elämäsi ja ratkaisusi. Useesti sitä kuvittelee vielä muiden miettivän enemmän kuin he todellisuudessa tekevät. Kaikilla meillä on kiire miettiä niitä omia juttuja ja tekemisiä, eikä muiden.
Vaikeiden päätöksien yhteydessä, kysellään usein mielipiteitä ulkopuolelta, läheisiltä ja ystäviltä. Uskon kuitenkin, että kun antaa omille ajatuksille hetken aikaa muhia, sen ”oikean vastauksen” tietää jossain syvällä sisällään. Silti sitä kyselee muilta ja toivoo heidän tukevan omia ajatuksiaan. 🙂 Usein suuriin päätöksiin ja muutoksiin sisältyy aina riski. Mitä jos uusi juttu onkin huonompi kuin vanha? Mutta mitä jos aina jää vanhaan, ei voi koskaan tietää mitä olisi ehkä voinut saavuttaa uusilla jutuilla? Jos ajatellaan vaikka työpaikkaa, on helppia jäädä siihen tuttuun työhön, jonka osaa ja jota on tehnyt pitkään, vaikka työ ei edes olisi itselle mieluista. Uusi ala tai toisessa työssä aloittaminen voi tuntua todella pelottavalta, koska monilla meillä on valitettavasti pessimistinen ajattelutapa – mitä jos kaikki meneekin ihan pieleen? Vaikka järkevämpi ajatustapa olisi ennemminkin ”mitä kaikkea uutta ja hienoa voin saavuttaa”.
Joskus kannattaa tavoitella kuuta taivaalta…tai aurinkoa 😉
Joskus toki vanhassa vara parempi – sanonta toimii, mutta jos yhtään tuntuu siltä, että kaipaa muutosta, mielestäni riskinotto kannattaa. Elämä on kuitenkin melko lyhyt jumittuakseen sellaiseen mihin ei ole tyytyväinen. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus, ota riski ja voit yllättyä mitä siitä seuraa. Jos kaipaat muutosta, ota ensimmäinen askel ja muuta elämääsi, ei se ole sen kummempaa. 🙂
Palatakseni vielä omiin mietteisiin, olen itse ollut täysin tyytyväinen kaikkeen elämässäni, jonka vuoksi on ollut vaikea tehdä niitä päätöksiä. Kannattaako hyvää vaihtaa? Availen tätä aihetta teille vielä enemmän, kun pystyn. On tosi ärsyttävää että olen näin salaperäinen, mutta kaikki ajallaan! Täytyy vielä mainita, että en ole lopettamassa työtäni, jos joku niin luuli. 😀
Nyt täytyy lähteä toisen ison asian pariin, sillä olemme juuri menossa pankkiin hoitamaan käsirahaa uudesta asunnostamme! 😉
<3
