JUHLAVUOSI – 10 VUOTTA LES MILLS OHJAAJANA!

Tiiättekö mitä, tämä vuosi on mulle tavallaan juhlavuosi, sillä tasan 10 vuotta sitten (!!!) kävin ensimmäiset Les Mills – peruskoulutukset! Moni ei ehkä tiedä, mutta ensimmäinen lajini oli Bodypump ja siitä sitten parin kuukauden välein kävin Bodystepin ja Bodyattackin peruskoulutukset. Bodycombatin kävin seuraavana vuonna.

Itse asiassa Facebook ilmoitti, että tasan 10 vuotta sitten tänä päivänä olin Bodystepin peruskoulutuksessa Helsingissä. Koulutus oli tuolloin kolmepäiväinen ja muistan kuinka fiiliksissä olin, että pääsen vihdoinkin ohjaamaan rakastamaani lajia. Koulutuksen jälkeen olenkin ohjannut jokaikisen ohjelman, eli 40 BODYSTEP-ohjelmaa. Mulla ei ole ollut koko ohjausurallani taukoja, lukuunottamatta kesälomia ja satunnaisia sairastumisia. Aloitin ohjaajaurani vuonna 2006, eli jumppia olen ohjannut jo 13 vuoden ajan. Vielä 13 vuoden jälkeenkin olen yhtä fiiliksissä tästä touhusta ja rakastan työtäni!

Muistan ikuisesti ensimmäisen ohjaukseni ja sen, että mikrofoni ei toiminut tunnilla. Se oli aivan kamalaa ja halusin vain, että tunti loppuisi mahdollisimman nopeasti! :D Kyseessä oli vielä vatsa-selkä jumppa, jossa ollaan paljon makuuasennossa, jolloin ohjaaminen ilman ääntä on vielä haastavampaa.

Muistan myös ensimmäisen BOSU-tunnin (puolipallo) ohjaukseni. Olin tehnyt tunnin aivan liian nopeatempoiseen musiikkiin ja jengi ei pysynyt millään menossa mukana ja hyvä kun itse pysyin. :D 

Bodypump – peruskoulutukseni päättyi sunnuntai-iltana ja maanantai aamuna herätessäni kuulin, ettei aamun pumppiin ollut ohjaajaa. Pääsinkin hommiin samantien herättyäni. Onneksi oltiin vedetty ohjelma läpi sata ja yksi kertaa viikonlopun aikana. :D 

Moni ei tiedä, mutta olen käynyt myös Fitness Pilates – koulutuksen ja ohjannut sitä muutaman vuoden. Täytyy sanoa, että tuo homma oli mulle aivan liian rauhallista. :D

Muistan kuinka meidän naisten salilla oli vielä ohjaajaurani alussa vain yksi ryhmäliikuntasali, johon mahtui maksimissaan 40 henkilöä. Tunneillani kävi todella paljon ihmisiä ja siellä me mentiin 60 hengen voimin monia monia jumppia. 

Uuden, suuremman salin tekeminen ja remontointi lähti minun ajatuksestani ja ideasta kysyä, saisimmeko lisätilaa käyttöön. Voi sitä iloa kun uusi sali avattiin ja kaikki oli uutta ja ihanaa! 

Parhaita ohjausmuistoja on yhteis-ohjaukset ystäväni Jennin kanssa. Siellä me vedettiin Bodyattack-maratoneja ja muita hulluja vetoja niin että katto paukku peilit oli huurussa. :D

Meillä oli aikoinaan myös jatkuva kilpailu siitä kumman tunnilla oli eniten jengiä, ja niin hyvässä kuin pahassa, tämä kilpailu kehitti meitä molempia varmasti todella paljon, sillä silloin sitä pisti kaiken peliin omiin ohjauksiin ja tuntien tasoon. Ohjasin myös määrällisesti aivan hurjan paljon. Mitä enemmän ohjasin, sitä enemmän kehityin.

Ennätykseni taitaa olla seitsemän ohjausta yhden päivän aikana. 3 Bodypumppia, 2 spinning-tuntia, 1 Bodystep ja 1 Bodyattack. Kaikki täysillä – tottakai! :D

Mitä ohjauksiin ja kehittymiseen tulee, oon aina ollut todella vaativa itseäni kohtaan. Alussa keskityin ehkä jopa liikaa täydellisyyteen ja siihen, ettei mitään mokia tapahdu. Nykyään en stressaa ”mokaamisesta”. Mulla on aina ollut sellainen ajatus, että on ok mokata kerran, mutta saman asian mokaaminen useasti kertoo välinpitämättömyydestä.

Muistan ja tiedän todella monen jumpissa käyvän asiakkaan nimen. Asiakkaat eivät ehkä ajattele sitä, mutta tiedän monien viikko-ohjelmat ulkoa ja huomaan heti jos joku vakkari puuttuu. :D

Olen aina pitänyt tärkeänä, että ohjattavien tuntien repertuaari on riittävän laaja. Ohjaan maksimissaan 2 krt vkoon samaa lajia. Tuuraukset ja poikkeukset ovat tietysti asia erikseen, mutta jos ohjaan samaa jumppaa liian usein, motivaatio ja ohjauksen laatu kärsii.

Olisi ihan huippua nähdä joku videopätkä steppiohjauksestani 10 – vuotta sitten. Muistan, että ohjelmien opettelu vei aluksi aika paljon aikaa, mutta silti mulla on sellainen fiilis, että mulla oli homma hallussa aika lailla alusta saakka. Voi tietysti olla, että muuttaisin tätä mielipidettä jos näkisin jonkun pätkän tuolta ajalta! :D

BODYSTEP – peruskoulutus 14-16.8.2009

instagram: ainorouhiainen 

Facebook

 

 

 

 


MILLAISIA TULOKSIA RYHMÄLIIKUNNALLA VOI SAADA?

Tänään paneudutaankin ensimmäisen toiveen pariin ja useampi teistä toivoi ryhmäliikuntaan liittyvää juttua, joten otetaan sellainen käsittelyyn.

Hei! Mua kiinnostais joku syväluotaava analyysi lesmills -jumppien hyödyistä lihaskasvun, yleisen sporttisen olemuksen ja terveellisen treenaamisen näkökulmasta. Lisäksi vielä, että monessako jumpassa viikossa olisi keskimäärin järkevää
käydä, että kehittyminen olisi vielä mahdollista mutta ehtisi hyvin palautua? Nuo ulkonäölliset seikat tosiaan kiinnostaa lähinnä siksi, kun tämän hetkisestä elämäntilanteesta johtuen ei riitä kiinnostus tai henkinen energia treenata salilla painojen mutta jumppiin jaksaa juuri ja juuri vaivautua. :D Etenkin attackin ja combatin hyödyt kiinnostavat. Muistaakseni joskus kirjoittelit jotakin analyysiä näistä mutta en muista mitä postaukset sisälsivät (jos muistat niin saa laittaa linkkiä). Tsemppiä blogihommiin! :)

Oon kirjoittanut aikaisemminkin juttuja ryhmäliikunnan puolesta ja olen sitä mieltä, että myös pelkällä ryhmäliikunnalla voi päästä hyvään kuntoon, niin ulkoisesti kuin fyysisesti. Kehittyminen on tietysti hyvin laaja käsite ja aina tulisi ottaa huomioon se mitä tavoitellaan. Jos ainoana tavoitteena on kasvattaa lihasmassaa, kannattaa tietysti silloin mennä kuntosalille nostamaan painoja jumppaamisen sijaan. Toisaalta nyt fitnessboomin aikana on noussut ehkä liikaakin sellainen ajatus, että salitreeni on ainoa oikea tapa treenata tai kehittyä. En todellakaan väheksy voimaharjoittelua, mutta toisaalta olen sitä mieltä, että pitäisi myös löytää urheilumuoto josta nauttii, sillä se johtaa yleensä säännölliseen liikkumiseen, mikä on pidemmällä tähtäimellä tärkeämpää myös terveyden kannalta. Kommentissa toivottiin lesmills – jumppien hyötyjä, mutta sivuan tässä hieman muitakin ryhmäliikunnan muotoja. Lisäksi täytyy muistaa että kaikissa kehoon liittyvissä tavoitteissa ruokavaliolla on myös oma roolinsa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

”Mua kiinnostais joku syväluotaava analyysi lesmills -jumppien hyödyistä lihaskasvun, yleisen sporttisen olemuksen ja terveellisen treenaamisen näkökulmasta”

Kuten tuossa ylempänä mainitsin, kestävyystreeni, mitä suurin osa ryhmäliikunnasta on, ei ole paras tai nopein keino juuri lihaskasvun kannalta. Toisaalta esimerkiksi Les Mills – tunnit ovat kehittyneet todella monipuolisiksi ja ne sisältävät ponnistuksia ja räjähtävyyttä vaativia juttuja joiden avulla saadaan myös lihaskasvua aikaiseksi (plyometrinen harjoittelu). Se lihasmassa mitä mun kropasta löytyy, on kerätty kyllä aika puhtaasti jumppaamalla. Mun tapauksessa on eroa tietysti se, että oon tehnyt tätä säännöllisesti jo kymmenen vuoden ajan. Tätä aikaa edelsi ”ura” kilpa-urheilun parissa, mutta tällä hetkellä voimatasot ja lihasmassan määrä on huomattavasti parempi kuin kilpaurheillessa. Vaikka teen pelkkää kestävyystreeniä, pystyn nostaa esimerkiksi melko suuria kuormia oman kehoonpainooni nähden. Voiman kehittyminen onkin melko monimutkainen projekti eikä tosiaan lihasmassan määrä kerro aina puhtaasti voiman määrästä.

Yleiseen sporttiseen olemukseen ryhmäliikunta toimii mielestäni loistavasti. Se on siis todella tehokasta ”kiinteyttävää treeniä” sillä useimmat tunnit ovat nykyään intervalli/HIIT- harjoittelua, jonka avulla saadaan myös sitä rasvaa palamaan tehokkaammin. Mikäli tavoitteena on sporttinen ja timmi olemus, on sellaisen saavuttaminen mahdollista pelkän ryhmäliikunnan avulla. Mitä tuohon terveelliseen treenaamiseen tulee, on ryhmäliikunnassa se hyvä puoli, että paikalla on aina ohjaaja, joka (toivottavasti) osaa ohjeistaa liikkumaan oikein. Lisäksi treeni on valmiiksi suunniteltu järkeväksi ja tehokkaaksi. Miinuspuolena voisi mainita liian suuret määrät. Useimmat tunnit ovat melko kovatehoisia nykypäivänä ja jos alkaa treenata omaan kuntotasoonsa suhteutettuna liian paljon, voi tulokset lähteä nousun sijasta laskuun.

2016-02-24-14-45-04-800x451

keväällä otetun inbodyn antama lihastasapaino

Kaikessa treenaamisessa olisi aina hyvä ymmärtää, että mitä juuri kyseisellä treenillä haetaan ja toimia sen mukaan. Kaikilla jumppatunneilla on jokin ”teema”, eli ajatus mitä siltä tunnilta haetaan ja mitä kehitetään. Osaava ohjaaja osaa haastaa kovakuntoisen ja antaa aloittelijalle vaihtoehdon, vaikka kyseiset tyypit olisivat samalla tunnilla. Valitettavasti tässäkin ammatissa on se puoli, ettei laadusta ole välttämättä takeita, ja jos on joskus käynyt huonolla tunnilla, on voinut jäädä traumoja, jonka perusteella on sitten tullut leimattua koko jumppaskene ihan paskaksi treenimuodoksi. Kannattaa siis oikeasti kuunnella hieman mitä ohjaaja sanoo, eikä välttämättä vetää 120% lasissa alkulämmittelyn ensimmäisestä minuutista saakka. Täysillä ei ole aina enemmän tai parempi.

Sen lisäksi että saapuu sinne jumppatunnille, yksi hyvin tärkeä pointti on myös treenata kunnolla. Ei siis riitä että saapuu tunnille, vaan tässäkin treenimuodossa teknisellä tekemisellä sekä juuri treenin idean ymmärtämisellä on hyvin suuri merkitys tuloksien kannalta. Itse ainakin suunnittelen tunnit niin hyvin kuin oma osaamiseni riittää ja myös Les Mills – konspeti on mielestäni hyvin luotettava treenimuoto. Asiakkaan vastuulle jää siis se kuuntelu ja itsensä haastaminen sitä vaativissa tilanteissa. Jos ei ole tottunut treenaamaan kovaa, vaatii sekin hieman harjoittelua ja tsemppaamista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

”Monessako jumpassa viikossa olisi keskimäärin järkevää käydä, että kehittyminen olisi vielä mahdollista mutta ehtisi hyvin palautua?”

Sivusinkin tätä vastausta jo hieman, mutta tässä palautumisasiassa tulee aina ottaa huomioon aikaisempi liikuntakokemus, oma elämäntilanne, uni ja ruokavalio. Kaikilla ihmisillä on hyvin erilaiset lähtökohdat, joten sen vuoksi on hyvin vaikea sanoa mitään tiettyä määrää, joka toimisi kaikilla. Kuten tiedätte, itse selviän aika suuresta liikuntakuormasta hyvin, mutta toisaalta olen totutellut kroppaani tähän jo hyvin pitkään, sekä panostan paljon ruokavalioon ja esimerksi riittävän unen saantiin. Mielestäni kaikessa urheilussa kannattaa aina muistaa, että treeni on keholle aina myös stressiä. Jos elämäntilanne on haastava muutenkin, voi liika stressin määrä viedä omaa terveyttä ja jaksamista vain huonompaan jamaan. En tarkoita että liikuntaa kannattaisi missään vaiheessa lopettaa kokonaan, vaan lähinnä suhteuttaa se omaan tilanteeseen sopivaksi.

Sellainen perustoimiva jumpparin kaava voisi olla 3-5 kovempaa treeniä ja 1-3 kevyempää/huoltavaa jumppaa viikkoon. Mitä noihin Les Millseihin tulee, itse ohjaan viikkoon kaksi attackia, yhden combatin, yhden stepin ja yhden sprintin. Sen lisäksi sitten läjän omia tunteja päälle. En kuitenkaan lähtisi tekemään mitään Les Mills – lajia yli kolmesti viikkoon. Mielummin tekee monipuolisesti eri lajeja kuin pelkästään yhtä ja samaa, jolloin myös ylirasituksien riski kasvaa. Ryhmäliikunta on suurimmaksi osaksi todella alavartalopainotteista, joten kannattaa valita myös lajeja, joissa ylävartaloakin rasitetaan. Bodycombat on esimerkiksi ihan loistava tapa muokata ja vahvistaa keski- ja ylävartaloa. Koko tunti on loistava core-treeni, kunhan saa tekniikan vain kuntoon.

Toivottavasti tuli vastattua kommenttiin, sillä aihe on niin mielekäs ja kiinnostava, että siitä voisi kirjoitella vaikka kuinka paljon! :D

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

kuvat: Riikka


PAINEENSIETOKYKY ON TAAS TESTATTU

Tällä viikolla ei ole taas ollut tekemisestä pulaa. Nyt on se aika vuodesta, kun jumppaohjaajat istuvat nenä kiinni koneessa ja opettelevat uusia ohjelmia. Meillä vaihtui uudet Les Mills – ohjelmat tällä viikolla ja meikäläinen oli taas tuttuun tapaan jättänyt opettelut ihan viime tinkaan. Sain itseasiassa ohjelmat vasta viikonloppuna, joten ei siinä olisi muutenkaan paljon aikasemmin ehtinyt pänttäämään. Neljään päivään on tullut opeteltua ja ohjattua neljä uutta ohjelmaa ja vaikka homma on ollut melko stressaavaa kaiken muun työn ohella, suoriuduin projektista omasta mielestä ihan hyvin! :D

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänään meinasi käydä kunnon kämmi, kun en jostain syystä muistanut/tajunnut että mullahan on bodystepin lisäksi vielä sprint-tunti ja siihenkin vaihtuu ohjelma. Olen siis päntännyt tänään kaksi kokonaista ohjelmaa ja vielä ohjannut ne. Päivään on mahtunut myös HIIT-tunti, puhelinpalavereita ja muita töitä, joten nyt voisin kyllä kehua itseäni hyvin reippaaksi, ainakin tämän päivän perusteella. :D Onneksi sekä steppi että sprint olivat molemmat todella loogisia ja helppoja omaksua ja molemmat ohjaukset menivätkin tosi hyvin ensimmäiseksi kerraksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Myös bodyattackin ohjelma oli mielestäni aika basic menoa tällä kertaa. Koreografiat ovat hyvin yksinkertaisia ja loogisia, mikä tarkoittaa sitä, että jo ensimmäisillä kerroilla ohjelmasta saa hyvät tehot irti. Negatiivinen puoli tässä on aina se kyllästyminen jossain vaiheessa, mutta pien1illä jutuilla saa toki tuotua omaan ohjaukseen uusia ulottuvuuksia ja sitten kun kaikki keinot on käytetty, voi alkaa miksailemaan. Attackissa tykkäilin paljon seiska- ja kasibiisistä. Itse sytyn aina enemmänkin musiikkiin kuin koreografiaan, vaikka ne tekevät toki yhdessä aina sen viimeisen silauksen.

Combatin opettelin ja ohjasin tiistaina ja nyt tuntuu, etten edes muista enää mitä koko tunnilla on tapahtunut. Ensimmäinen viikko meneekin yleensä niin, että joka päivä keskitytään yhteen ohjelmaan ja sitten siirretään se syrjään ja otetaan seuraava käsittelyyn. Ensi viikolla saa siis taas kertailla ihan huolella kaikki tunnit läpi. Nyt on kuitenkin kaikki lajit käyty läpi ja oli muuten helpottunut olo kun lähdin salilta kotiin tänään.

Huomenna olisi vielä Bikini Bootcamp aamupäivästä ja tiedättekö mitä? Mulla on ensimmäistä kertaa ties moneenko vuoteen täysin vapaa viikonloppu! Tänä lauantaina ei siis tarvitsekaan lähteä töihin ja se tuntuu tietysti hieman oudolta, mutta pitää ottaa tästä ilo irti ja lepuutella kunnolla viikonlopun aikana. Aloin jo murehtia, että mitä muuta sitten muka teen jos en aloita lauantaita lempparijumpilla!?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos mennään asiasta kukkaruukkuun niin täytyy mainita, että viime aikoina oon innostunut ihan uudella tavalla lenkkeilystä. Tarkoitan siis kävelylenkkejä, joita on tullut tehtyä ahkerasti joka päivä. Nyt on jotenkin sellainen ilma, että ulkoilu on erityisen mukavaa, etenkin metsäpoluilla ja kivoissa maisemissa. Tänäänkin olen ehtinyt käydä hauvan kanssa kahdesti pitkällä lenkillä ja vielä olisi viimeinen jäljellä.

Tästä tuli nyt tällainen sekava kuulumis-postaus, mutta vaihtelua tämäkin. :)

kuvat: Riikka