Fitnesskisat maallikon silmin sekä ajatuksia siitä milloin on hyväksyttyä dietata?

Hei! Oon pitänyt lusikkani poissa tästä kaikesta fitness-sopasta, lähinnä siksi, että aihe on aika arka ja koska mulla ei ole mitään kovin suurta tietämystä, saati kokemusta asiasta, oon päättänyt pysyä hiljaa…ainakin tähän asti, sillä täytyyhän nyt jokaiseen ”muoti-ilmiöön” ottaa jonkinlaista kantaa vai mitä? 😉

Viettelin eilen löhöilypäivää kotosalla ja näin ollen myös minulla oli aikaa tsekkailla kilpailupäivityksiä, kuvia ja tuloksia. Mua kiinnosti lähinnä tuttujen vaasalaisten sijoitukset ja lookit, mutta kyllä sitä tuli plärättyä useampinki kuva läpi tuolta body-lehden kuvagalleriasta. Mä en siis ole koskaan ollut kovin kiinnostunut fitneksestä lajina, enkä sen myötä tiedä säännöistä tai tuomaroinnista juurikaan mitään. En tiedä oliko näissä kisoissa millainen taso, mutta mun silmään meininki näytti ainakin vähintään hyvinkin kirjavalta. Tällä tarkoitan siis suuria tasoeroja kilpailijoiden välillä. Tietysti aina, kun on paljon kisaajia, on niitä kisaajia myös laidasta laitaan. Mielestäni myös pituusluokkien välillä oli isoja (?) eroja, eli toisissa oli kovempi taso kuin taas toisissa, vai oonko mää nähnyt ihan omiani? 😀 Nämä on siis ihan maallikon silmin tehtyjä päätelmiä. Niin…ja vihree väri taitaa olla tän vuoden hittiväri kisabikineissä! 😉

IMG_5527

Kisoja (tai siis kuvia ja tuloksia) seuratessa aloin miettimään tätä koko hommaa. Itsekin melko paljon kritiikkiä saaneena, mua joskus ärsyttää, että ihan ”tavalliset” kisaamattomat ihmiset luokitellaan hyvin usein ”sairaiksi” tai ”huonoksi esikuvaksi” jos on vaikka dietillä tai haluaa muokata ulkonäköään ihan muuten vaan. Auta armias jos normaalipainoinen tai vaikka hyvässä kunnossa oleva ilmoittaa muokkaavansa itseään vielä parempaan kuntoon, herää heti kysymys onko hänellä syömishäiriö tai vaikkapa ongelmia itsetunnossa? Jos taas sama henkilö ilmoittaa osallistuvansa kevään fitneskisoihin, on koko homma hyväksytympää, vaikka todellisuudessa kisaaminen, diettaaminen, valmistautuminen ja kaikki siihen kuuluva on hyvin usein kropalle paljon pahempi rääkki kuin vaikka lyhyt, järjellä suunniteltu kiristely. Milloin on siis ns. hyväksyttyä dietata?

DSC01571

Mua on joskus huvittanut, kun oon (esim. kuluneen vuoden aikana) saanut kauheesti negatiivistakin palautetta mun kropasta ja ”liian matalasta” rasvaprosentista, vaikka oon aina syönyt hyvin ja riittävästi. En ole siis todellakaan kärsinyt tai nälkiinnyttänyt itseäni. Samaan aikaan toisessa blogissa, vähintään yhtä kireässä kunnossa (ellei kireämmässä) olevaa hehkutetaan ja tsempataan jaksamaan nälkäkuuria, vaikka tyyppi ei enää pysty nukkua, eikä aivotkaan toimi kunnolla liian vähäisen energian vuoksi. Tämä vain siksi, että hän on menossa kisaamaan. Tekeekö se kaikesta terveellisempää?

Tällä kirjoituksella en halua dissata fitnestä, en kisaajia tai ketään muutakaan. Joskus vain asioiden arvoselukriteerit muuttavat muotoa ihan olemattomienkin juttujen vuoksi. On hyvin vaikea lokeroida mikä on terveellistä ja mikä epäterveellistä, monet asiat vaikuttavat ja eri ihmiset kokevat niitä eri tavoilla. On varmasti olemassa terveellisiäkin tapoja noudattaa kisadiettiä ja varmasti sellainen suhteellisen hyvässä kunnossa pysyminen ympäri vuoden on myös kropalle helpompaa, kuin suuret jojoilut suuntaan ja toiseen.

Onnittelut kuitenkin kaikille jyväskylän kisoissa kisanneille ja erityisesti vaasalaisille, ylpeänä sai katsella kuvia eilen! 🙂

Nyt meikäpoika lähtee jumpaahommiin tuuraamaan Bodysteppiä!


Makaronilaatikko goes 2014

Moikka! Lauantai on hyvä päivä pyhittää kokkailemiseen ja uusien reseptien kokeiluun. Mulla on juuri jäähtymässä päärynä-kinuski raakakakku. Katsotaan mitä siitä tulee ja laitetaan reseptiä jakoon, jos maistuu hyvälle! Aamulla oli taas perinteiset jumppaohjaukset ja voitteko kuvitella, että mulla venähti kämmenessä jotain, niin että sormia on vaikee suoristaa. Ja tämä tapahtui spinning-tunnin venyttelyosuudessa. 😀 Hahaa, Bodyssä oli hieman vaikea pitää käsipainoa kädessä, mutta kyllä se jotenkin sujui. Nyt tuntuu jo hieman paremmalta, toivottavasti menee ohi yhtä nopeasti kuin tulikin.

Jumppien jälkeen oon vietellyt aikaa hellan ääressä ja päätin tuosta noin vaan kokeilla tehdä hieman erilaista ”makaronilaatikkoa”. Hain Ekosopista Esse highland luomujauhelihaa ja torstaina kauppareissulla mukaan tarttui myös kanttarelleja. Siitä se ajatus sitten lähti…

DSC02893

En tapaa käyttää paistamiseen mitään rasvaa. Mulla on sen verran hyvä pannu, että sujuu ilmankin. Paistoin siis ensin nuo jauhelihat ja sen jälkeen paistoin jaukkiksesta jääneellä rasvalla kantarellit. Isoon uunivuokaan meni noin 900 g jauhelihaa, 250 g kantarelleja, 200 g herkkusieniä, 250 g parsakakaalia, saman verran porkkanaa sekä yksi paketti (250g) riisi-kvinoa spaghettia. Maustoin koko homman suolalla, valkosipulijauheella, cayennepippurilla ja chilillä.

DSC02895

Munamaidon valmistin kolmesta luomumunasta, neljästä desistä proeggo valkuaista ja makeuttamattomasta mantelimaidosta, jota meni melkein litra. Mulla on tuo kätevä smoothie twister, jonne sekoitin nämä kaikki aineet + mausteita. Blendasin hetken ja kaadoin seoksen vuokaan. Munamaitoa tulisi olla sen verran, että muut aineet peittyvät kevyesti, mutta ei kokonaan nesteen alle. Paistoin vuokaa uunissa 250 asteessa noin 30 minuuttia. Mulla oli tosiaan todella suuri vuoka, joten vuoan koon mukaan sitten noita määriä sekaisin.

DSC02898

Oli kuulkaa hyvää! Pidän kovasti kantarellien mausta ja ne sopivat erittäin hyvin tähän ruokaan. 🙂 Sienissä on muuten myös jodia, joka on kilpirauhasen toiminnalle välttämätön hivenaine. Yleinen jodin saantisuositus on 150 mikrogrammaa/vrk. Jos käyttää raffinoimatonta suolaa, kuten merisuolaa tai ruususuolaa, kannattaa kiinnittää huomiota jodin saantiin. Jodia löytyy runsaasti myös merilevästä, jota voi ostaa vaikka jauheena tai rouheena, ellei esimerkiksi sushin syöminen kiinnosta. 🙂

Oon opettanut meidän pennulle ”istu” käskyn ja nyt hän on niin hassu, että kävelee kokoajan mun vieressä/jaloissa ja heti kun katson häntä, niin menee istumaan. 😀 Toivoo varmaan saavansa jotain ”palkintoa”, raasu. 😀

DSC02892

Obelix

 


Huijaa itsesi syömään terveellisemmin

Heippa! Mihin nämä viikot oikeen kuluvat? Ollaan jo syyskuun puolessa välissä ja edessä on paljon kaikkea kivaa! Huomenna kannattaa tulla kurkkaamaan tänne, sillä paljastan vihdoinkin ”salaisuuden”, josta olen epämääräisesti höpöttänyt aina välillä. 🙂

Torstaisin joudun heräämään hieman normaalia aikasemmin ja sen kyllä huomaa näin päivällä. Vaikka nukuin viime yönä 8 tuntia, tuntuu että on pakko vetästä vielä päikkärit ennen illan jumppaa. Olen jotenkin ihan koomassa aina kun kello herättää 7.30 (tää on mulle aikaisin), mutta kun aamun RPV on takana, on ihan tosi hyvä fiilis. Aamutreenaaminen on kyllä todella jees tapa laittaa päivä käyntiin. Kroppa ja pääkoppa herää ja aineenvaihduntakin hurahtaa kivasti käyntiin! RPV:n jälkeen vetäsin vielä viikon viimeisen salitreenin, eli rinta&selkätreenin. Mulla on ollut tällä viikolla erityisen hyvä treeniflow, tuntuu että salipainoja saa vaan lisätä kokoajan ja entiset tuntuu ihan höyhenen kevyiltä. 😉 Jumppafiiliksetkin on olleet korkealla, uudet lesmillsit nappaa, jokainen ohjelma on mielestäni hyvä. Omilla tunneillakin on mennyt kivasti ja huomaa kuinka syksy alkaa houkutella jengiä paremmin salille, jopa aamun 8.30 tunnilla oli melkein 30 osallistujaa. Tein eilisellä TBC-tunnilla jotain mitä en yleensä tee, eli nappasin kuvan koko jengistä, sillä näky viimeisen kappaleen aikana oli niin huippu! Kaikki vetivät ihan täpöllä ja meidän superkovan treenin loppuasento näytti tältä! (En saanut koko salia kuvaan ja näköjään on vähän kädetkin heilunut kun on taas niin laadukas otos :D)

IMG_6901

Niin ja mitäs tuolla otsikossa lukikaan… Meinaa lähteä vähän sivurateille nämä mun jutut aina välillä. Sain eilen paketin Fitnessgurulta, paketti sisälsi muunmuassa täydennystä proteiinivarastoihin. Kesällä en käyttänyt mitään proteiinilisiä, mutta nyt kun treenit on taas hurahtaneet kunnolla käyntiin, olen ottanut kerran päivässä protskua myös jauheena. No miten tämä liittyy terveellisempään syömiseen? Olen kuullut useasti, kuinka vihannekset eivät vain maistu, etenki salaatti ja erilaiset lehtivihreät maistuvat puulta. No mulla on pikku tipsi! Itse juon aamuisin smoothien mihin ”piilotan” aimoannoksen mm. lehtikaalta ja pinaattia. Jos käyttäisin vain näitä, maku olisi melko mauton. Lehtivihreiden lisäksi sekaan tulee mustikoita, puolikas banaani, mantelimaitoa, viherjauhetta ja proteiinijauhetta, josta tulee todella herkullinen maku. Okei, näissä gurun protskuissa on makeutusaineita, mutta itse henkilökohtaisesti käytän niitä niin vähän muuten, että en koe maailmani kaatuvan yhteen kauhalliseen. Mulla on myös vaihtoehtona ”puhtaampia” protskuja, mutta ne häviää kyllä maussa aika isoin luvuin.

DSC02891

Vaikka väri on punertava on tämä silti enemmän vihersmoothie kuin marjasmoothie 🙂

Meidän perheen mieshenkilö on erittäin nirso kaiken suhteen mitä minä syön. Mitä ravintoon tulee, ollaan kuin yö ja päivä. Hän ei siis mun seoksista välitä, eikä nykyään suostu edes maistamaan pakottamatta. 😀 No, jopa hän tykkäsi tästä smoothiesta, kun en kertonut että seassa on enemmän salaattia kuin muita aineita. Vinkkinä siis kasvisnirsoilijoille, hujatkaa itsenne syömään enemmän parempaa. 😉

Kasvikset ovat todella ravintorikasta ruokaa ja olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota erityisesti kalsiumin saantiin, sillä en tosiaan käytä kovinkaan paljon maitotuotteita. Alla on lueteltu kasviksia, jotka ovat samalla hyviä kalsiuminlähteitä! Kalsium tarvitsee D-vitamiinia imeytyäkseen, joten aamiaissmoothien kyljessä voi huuhdella deetä alas pillerin muodossa tai nauttia salaattinsa vaikka lohen kaverina. Aikuisen kalsiumintarve on 800 mg/vuorokausi.

(kalsiumia per 100g kohti)

  • Nokkonen 594 mg / 100g
  • Tuore basilika 250 mg / 100g
  • Sipuli (kuivattu) 216 mg / 100g
  • Porkkana (kuivattu) 145 mg / 100g
  • Persilja 135 mg / 100g
  • Mangoldi 88 mg/ 100g
  • Pinaatti 88 mg/ 100g
  • Ruohosipuli 77 mg/ 100g
  • Raparperi 77 mg/ 100g
  • Tuore tilli 77mg/ 100g

Lähde: Fineli

Näiden lisäksi kalsiumia saa esim. parsakaalista, viikunoista, appelsiineista ja lehtikaalista. Itse suosin lehtikaalta, jossa on lisäksi runsaasti kaliumia ja magnesiumia, jotka ovat taas tärkeitä hivenaineita urheilijoille. Lihasten alhaiset magnesiumtasot lisäävät lihasten haponmuodostusta, mikä aiheuttaa lihaskipua ja kireyttä. Lihaksen alhainen kaliumitaso aiheuttaa “suonenvetoja”, joten krampit eivät häviä kunnolla ilman kaliumia ja toisaalta liiallinen magnesiumin käyttö kuluttaa kaliumia. Siksi onkin viisasta saada molempia riittävästi.

DSC02890Nyt taidan painua piikkimaton päälle ja peiton alle hetkeksi ennen illan Bodysteppiä!

 


Paljon sun rasvaprosentti?

Rasvaprosentti, se mieltä askarruttava mielenkiintoinen luku. Moni hyvässä kunnossa oleva ei ole varmasti välttynyt kysymykseltä ”paljon sul on rasvat?” Rasvaprosentti kertoo siis rasvan prosenttuaalisen määrän kehossa. Mitä vähemmän rasvaa, sen tiukempi vartalo. Vähällä rasvamäärällä myös lihakset erottuvat paremmin ja tämä luo kuvan lihaksikkaasta vartalosta, vaikka lihakset olisivat hyvin pienet. Esimerkiksi kuvia katsellessa fitnesskisaajat voivat näyttää hyvinkin suurikokoisilta, sillä kireä ulkomuoto ja erottuvat lihakset luovat illuusion suuresta koosta. Todellisuudessa kisakunnossa olevat ovat hyvinkin pienikokoisia, kireitä paketteja. 🙂 (enkä nyt tarkoittanut että kisaajilla olisi pienet lihakset)

DSC_0236-001

Rasvaprosenttia voi mitata monilla eri menetelmillä, on bioimpedanssia (Tanita, InBody yms), pihtimittausta ja DXA-mittausta. Ongelma näissä mittausmenetelmissä on, että niiden tulokset antavat hyvin eriäviä lopputuloksia. Rasvan määrän mittaaminen on hyvin haastavaa ja täysin oikeaa tulosta on vaikeaa saada. Monet eri asiat vaikuttavat mittaustulokseen, lisäksi jotkut mittarit voivat olla kunnon arpapeliä, toisena päivänä rasvat on 15% ja seuraavana 23%. Sen vuoksi en pitäisi rasvaprosentin mittaamista kovin hyvänä mittarina kehon kuntoa kartoittaessa. Lisäksi mulla on sellainen mielikuva, että monilla, etenkin naisilla on sellainen olettamus että 20% rasvat on sellainen normaaliluku. Sitten kauhistutaan kun mittariin pamahtaa 30% tai enemmän. Taulukoitakin on varmasti erilaisia, mutta normaalin rasvaprosentin määrä naisella yltää aina 32% saakka.

DSC02493

Pitkällä aikavälillä mittaamiseen ja seurantaan rasvojen mittaaminen passaa, jos mittaustilanne, mittauslaite, mittausaika ja mittaaja on aina sama. Naisilla esim. kuukautiset vaikuttavat tulokseen, etenkin jos käytetään bioimpedanssilaitetta. Vaikka nämä kaikki edellä olevat olettamat olisivat kunnossa, voi tulokseen silti tulla heittoja, jolloin tulos ei kuitenkaan ole oikea.

Tietysti on olemassa menetelmiä (esim. DXA) jotka näyttävät hyvin pitkälle oikean tuloksen, myös pihtimittauksessa pystyy seurata ihonalaisen rasvan määrää, jos mittaaja osaa hommansa. Ongelma on siinä, että esim. DXA-mittausta ei ole kovin helposti saatavilla.

Alla olevasta kuvasta näkee keskimääräiset rasvaprosentit amerikkalaisilta ammatti-urheilijoilta.

Kuten huomaatte skaalat ovat aika suuria, esimerkiksi naislentopalloilijoiden rasvaprosentti vaihteli 16-25% välillä mikä on mielestäni aika iso heitto. Rasvaprosentti ei sinänsä kerro, kuinka hyvä urheilija on, mutta tietyissä lajeissa matalasta rasvamäärästä on hyötyä. Rasva on nimittäin ylimääräistä painoa ja esimerkiksi korkeushypyssä jokainen ylimääräinen kilo estää hyppääjää pääsemään tiettyyn korkeuteen. Toisaalta liian laihakaan ei voi olla, sillä ponnistukseen tarvitaan lihasta, jotta ylipäätään pystyy hypätä. Monilla urheilijoilla onkin laskettu ideaali paino, jolloin tehot eivät kärsi, mutta keho on kuitenkin tarpeeksi kevyt lajin vaatimalla tavalla. Toisissa lajeissa rasvasta ei ole niin paljoa haittaa, massasta voi olla jopa hyötyä, kun kyseessä on lajit kuten kuulantyöntö tai vaikka amerikkalainen futis, riippuen tietysti pelaajan roolista.

Itse olen huomannut, että mitä tiukemmassa kunnossa olen (ei kuitenkaan överiksi tämän asian kanssa), sen paremmin jaksan ja pystyn vetää tehokkaita treenejä. Rasvakilot ovat tosiaan turhaa painoa, joita pitää kantaa mukana kun hyppii, pomppii ja liikkuu. Ideaali tilanne omalla kohdallani on omata sopiva määrä lihasmassaa ja itselleni sopiva määrä rasvamassaa. Eli ulkonäkö ei todellakaan ole ainoa syy miksi syön ja treenaan kuten teen. Itseasissa se, että pystyn tehdä erilaisia juttuja, punnertaa, vetää leukoja, ponnistaa korkealle ja urheilla suuria määriä väsymättä on mun tavoite, joka myös mahdollistaa kehityksen mahdollisimman hyvänä ryhmäliikuntaohjaajana. 🙂

IMG_4662

Mikäs olisi sitten kuntoilijalle hyvä tapa mitata kehon muutoksia? Peili ja vaatteet ovat aika konkreettinen tapa huomata kropan kutistuminen, mutta mittanauha on näistä ehkä tarkin ja varmin tapa. Mittanauhahan kertoo, jos jokin kehon osa on kaventunut tai ei. Mittauskohta tulisi tietysti aina olla sama ja myös vuorokaudenajalla on jonkinverran merkitystä. Mittauskohdiksi kannattaa tietysti valita ne alueet mistä haluaa nähdä muutosta. Tässä esimerkki mistä voi ottaa mitat.

  1. rinnanympärys
  2. vyötärön kapein kohta
  3. navan kohdalta
  4. lantion levein kohta
  5. reiden tyvestä.
IMG_6382

Psyko 😀


Syönkö minä rajoittuneesti?

Moi! Oon yrittänyt pukea näitä ajatuksia sanoiksi jo hetken ja en tiedä onnistunko vieläkään, mutta yritetään. Haluan siis kirjoittaa asiasta nimeltä ruokavalio ja sen rajoittuneisuus. Saatan joskus, tai aika useinkin kirjoittaa, että olen esimerkiksi rajoittanut jonkun ruoka-aineen käyttöä. Todellisuudessa tämä ei ihan pidä paikkaansa, sillä en pidä ajatuksesta, että kieltäisin itseltäni mitään, lukuunottamatta näitä sokerittomuushaasteita, joita pidän välillä, ihan vaan haastaakseni itseäni. Blogikirjoituksista voi tosiaan saada kuvan erittäin tarkasta ruokavaliosta, mutta antakaas kun yritän selittää filosofiaani.

DSC02888

Riisi-kvinoa spaghettia + luomujauhelihaa sekä herkkusieniä tomaattikastikkeessa

Elämäni aikana olen joutunut painimaan ravintoasioiden kanssa enemmän ja vähemmän, enkä kiellä, etteikö ruualla olisi edelleen iso rooli elämässäni. Kovana treenaajana tarvitsen sitä paljon ja usein. Olen useasti kertonut, että aikaisemmin söin vain ulkonäöllisten seikkojen vuoksi, mahdollisimman vähäkalorisesti. Mulle oli ihan sama, oliko jokin terveellistä vai ei, kunhan se oli vähäkalorista, tai vielä parempi, kokonaan kaloritonta. Ajatusmaailma on muuttunut tästä paljonkin, sillä kuten tiedätte, terveys on mulle tosi tärkeää nykyään. Vaikka maukas ruoka on yksi elämän parhaimpia nautintoja, voin ja syönkin myös ruokia mitkä eivät välttämättä maistu hyvälle, mutta ovat terveellisiä ja tekevät mulle hyvää. Olen aina ollut jonkinlainen ääripäiden orja, vien tärkeät asiat aina pitkälle, jopa överiksi. 😀

DSC02887

Sunnuntaiherkuttelua parhaimmillaan!

Palataan takaisin tähän ”rajoittuneisuuteen”, sillä mä en siis ajattele, että rajottaisin jotain ruoka-ainetta ruokavaliostani, vaan mielummin haluan valita hyviä vaihtoehtoja, jolloin automattisesti ne omasta mielestä huonommat jäävät pois. Jos ajattelisin, että en saa syödä enää maitotuotteita, tuntuisi se ehkä ahdistavalta, koska negatiivinen ajattelutapa ei yleensäkkään vie pitkälle. Jos ajatellaan, että mulla on vaikka kaksi vaihtoehtoa edessäni, toisessa paketissa on täysjyväriisiä ja toisessa pastaa, valitsen mielummin riisin, enkä ajattele, että en saisi syödä sitä pastaa. Tätä on hyvin vaikea havainnollistaa kirjoittamalla, mutta ajattelen mielummin positiivisella tavalla, eli haluan syödä ja valita omasta mielestäni hyviä vaihtoehtoja. Haluan syödä paljon vihanneksia ja kasviksia, niiden suhteen ajattelenkin, että mitä enemmän sen parempi. Uskon, että nykyään yksi suurimpia elämänlaadun heikentäjiä on huonolaatuinen ja yksipuolinen ravinto. Moni ei edes tiedä mistä oma ärtyneisyys, väsymys, huono olo tai masentuneisuus johtuu. Ajatellaan vain, että menee huonosti ja se kuuluu asiaan.

DSC01644Mun ruokailutottumukset saattaa tuntua jonkun mielestä oudoilta ja hifistelyltä. Joku on joskus kysynyt, että mitä vikaa tavallisessa ruuassa on, mikset voi syödä sitä? Mikä sitten on tavallista ruokaa? Mulle tavallinen ruoka on sitä mitä valmistan ja syön päivittäin. Mulle tuntuu oudolta käyttää esim. kermaa tai vehnäjauhoja ruuanlaitossa. Nämä ovat jälleen hyvin yksilöllisiä asioita ja riippuvat siitä mihin on tottunut.  En koe ”hifisteleväni” millään lailla. Vihannesmuusi on mulle ihan normisettiä, sama kuin makaroniloota jollekin toiselle.

Vaikka ruokavaliooni ei kuulu suurissa määrin maitotaloustuotteet, gluteenia sisältävät viljat tai sokeri, en koe, että eläisin rajoittuneesti tai että joutuisin luopumaan jostain. Toki teen myös ”huonompia” valintoja aina välillä ja joskus ei ole olemassa kuin huonoja valintoja mistä valita. 😀 Hyvä tai huono valinta on taas jokaisen oma juttu. Joku toinen kokee, että maitorahka on maailman paras välipala, kun toinen saa kamalat vatsanväänteet siitä. Oon onnekas, sillä mulla ei ole koskaan ollut mitään allergioita tai ruoka-aine oireita. Voisin syödä vaikka likaista kebabbia turkkilaisen hotellin uima-altaasta, enkä silti saisi ripulia. 😀 Joku saattaa miettiä, että miksi ihmeessä et sitten syö, vaikka sitä leipää jos ei ole mitään ongelmia sen kanssa. Mä taas mietin, miksi pitäisi aina olla jokin ongelma, että hyväksytään mitä syö tai ei? Eikö se riitä, että haluaa ravita itseään niillä ruuilla millä itse haluaa?

Omenapiirakkaa sokerilla, voilla ja vaniljakastikkeella vai proteiinipitoista päärynäpiirakkaa ilman sokeria ja ylimääräistä rasvaa? Elämä on valintoja

Omenapiirakkaa sokerilla, voilla ja vaniljakastikkeella vai proteiinipitoista päärynäpiirakkaa ilman sokeria ja ylimääräistä rasvaa? Elämä on valintoja täynnä.

Sen sijaan, että miettii mistä kaikesta pitää luopua, pitäisi ajatella mitä kaikkea voisin lisätä ruokavaliooni, jotta siitä tulisi parempi. Pikkuhiljaa nämä uudet lisätyt vaihtoehdot sivuttavat niitä huonompia ja elämänlaatu toivottavasti paranee.

Mua on aina ärsyttänyt suvaitsemattomuus. Ajatelkaa kuinka paljon parempi paikka maailma olisi jos kaikki antaisivat toistensa olla sellaisia kuin tahtoo. Miksi erilaisuus ylipäätään ärsyttää niin paljon? Miksi pitää tuntea häpeää, jos kieltäytyy pullasta anopin kahvipöydässä tai haluaa ruokkia lastansa terveellisillä ruoka-aineilla, ilman sokeriövereitä? Mitä sitten jos Personal Trainer ostaa makuunista säkin karkkia? Vaikka tietää paljon ravinnosta, ei se tarkoita että olisi jokin pyhimys sen asian suhteen. Kyllä kampaajatkin varmasti joskus pesevät omat hiuksensa markettituotteilla. 😀