Sanotaan, että liike on lääke. On totta, että liikunta auttaa hyvin moneen vaivaan, niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin. Oikein säännösteltynä liikunta tuo lisää energiaa, antaa positiivisen mielen ja ehkäisee kehon rapistumista, jumituksia sekä niistä johtuvia ongelmia, kuten päänsärky/selkäkivut jne. Liikunnan lisäksi myös ruokavaliolla voi edesauttaa omaa terveyttä – tai sabotoida sitä. Tiedätte, että olen puhtaan ja ravintorikkaan ruuan puolestapuhuja, sillä omakohtaiset kokemukset ja työni kautta näkemäni tulokset ovat olleet niin loistavia, etten voi muuta.
Mietin usein, miten monet ongelmat voitaisiin parantaa pelkästään elämäntapoja muuttamalla. Sen sijaan, useimpiin sairauksiin etsitään helpompaa pikatietä, kuten lääkkeet. Ja nyt en tosiaan tarkoita, etteikö lääkkeitä tarvittaisi, tai etteikö olisi olemassa sairauksia, joita varten lääkkeet ovat tärkeimmässä asemassa. Pointtini koskee lähinnä ns. elintasosairauksia, niiden aiheuttamia ongelmia ja myös pienempiä juttuja, jotka korjaantuisivat ihan vain katsomalla onko ruokavalio tasapainossa. Usein kun ihminen marssii lääkärille, saa hän kouraansa reseptin lääkkeisiin, joiden avulla vaivan oireet helpottavat. Ongelma on siinä, että jos syytä ei hoideta, ei oireet lopu, ne vain poistuvat väliaikaisesti lääkkeiden käytön vuoksi. En kritisoi lääkäreitä, sillä ymmärrän, ettei heillä aina ole resursseja alkaa pohtia jokaisen vaivan syntyjä syviä. Vastuukin on sen verran suuri, että arvuuttelu ja hoidotta jättäminen voi johtaa ongelmiin.
kuva täältä
Näkisin, että ratkaisu on meissä itsessämme. Ongelma on kuitenkin edelleen tietämättömyys. Vaikka monien tieto on lisääntynyt paljon viime vuosien aikana, on kyseessä silti hyvin pieni prosentti esim. Suomen kansasta. Fitnessbuumista pauhataan jo ties kuinka monetta vuotta, mutta uusimmat tutkimustulokset todistavat silti, että suurin osa suomalaisista lapsista ja aikuisista on rapakunnossa. Edelleen on paljon ihmisiä, jotka eivät erota hiilareita ja proteiineja toisistaan, tai luulevat että hedelmäkarkit sisältävät hedelmiä. Tähän kun lisätään vielä joka tuutista tuleva erinäinen ohjeistus siihen, miten pitää syödä, niin ei ihme ettei oo mennyt ihan kuten strömsössä. Iso ongelma, jota on vaikea hoitaa.
Mulla on tällä hetkellä asiakas, joka on kärsinyt säännöllisestä migreenistä 10 vuoden ajan. Migreenikohtaukset ovat olleet kausittain jokaviikkoinen riesa, etenkin keväällä. Ongelmaa on hoidettu luonnollisesti lääkkeillä. Kun aloin suunnitella asiakkaani ruokavaliota, kiinnitin huomiota tähän asiaan ja kyselin asiasta jonkun verran. Huomasin, että hän oli jo ns. tottunut asiaan, eikä uskonut että se voisi johtua jostain. Migreeni nyt vain on joillakin, eikö niin? Suunnittelin asiakkaalleni ruokavalion ja tutkin migreeniasiaa paljon. Lisäsin ruokavalioon tätä tukevia ruoka-aineita ja lisäravinteita. Magnesium on näistä yksi olennainen, ja tiedättekö mitä? Migreeni on pysynyt poissa sen jälkeen, eikä lääkkeitä ole tarvittu. Asiakkaan omin sanoin ”ihan uskomatonta”. 🙂
Toinen asiakkaani on sairautensa vuoksi kärsinyt hyvin kipeästä selästä ja jumituksista. Liikunta tai salitreenit eivät ole onnistuneet, sillä niiden jälkeen kroppa on ollut niin kipeä ettei mitään järkeä. Ruokavalion ja liiketekniikan tarkastamisen jälkeen (myös oikeat liikkeet ovat tärkeät) jo lyhyessä ajassa, olotila on kuulemma muuttunut jo nyt hurjasti parempaan ja hän pohti itse kipujen johtuneen lähinnä käyttämättömistä lihaksista.
Nämä ovat pieniä esimerkkejä, enkä väitä, että osaisin parantaa sairauksia pätevämmin kuin lääkärit, mutta haluaisin herätellä ihmisiä miettimään lääkkeiden tarpeellisuutta? Johtuuko päänsärky käyttämättömistä, heikoista hartioista ja olisiko reipas kävelylenkki ja keppijumppa parempi kuin pari buranaa? Pitkällä aikavälillä salikortti ja salilla ihaksien vahvistaminen tulee halvemmaksi kuin jatkuva hierojalla ramppaaminen. Ravinneköyhä ruokavalio pikaruokineen limonaadeineen johtaa yleensä ennemmin tai myöhemmin ongelmiin terveyden kanssa. Kannattaa muistaa, että ruokavalio vaikuttaa olennaisesti myös psyykkeseen. Kiukkuisuus, väsymys, epämotivoitunut olo tai agressiivisuus voivat kaikki johtua siitä mitä syö, tai ei syö. Koskaan ei kannata ajatella, että mä nyt vaan oon tämmönen, vaan miettiä mistä asia johtuu. Kaikea ei toki voi korjata, mutta hyvä juttu on, että monet isot vaivat voivatkin hoitua ihan pienellä korjauksella, täytyy vain osata etsiä oikeasta paikasta. 🙂
Mitä mieltä olette asiasta? Olisiko kansan rapistuva terveys pelastettavissa oikeanlaisella ravinnolla ja liikunnalla, vai ovatko ihmiset jo niin laiskoja, etteivät jaksa hoitaa itseään ja on helpompi napata nappi purkista kuin liikkua ja syödä hyvin?
