VOIKO OMA PEILIKUVA HUIJATA?

14.04.2016
5

Millainen sinä olet?

Se, miten kuvailisit itseäsi  ulkoisesti tai sisäisesti voi poiketa käsityksestä, miten muut ihmiset sinut näkevät ja kokevat. Mielestäni kaikista tärkeintä on tietysti se, että on sinut itsensä kanssa, eli minäkuva on terveellä pohjalla. Minäkuva kehittyy ja muuttuu koko elämän ajan, kun olemme vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa ja saamme palautetta omasta persoonasta ja toiminnasta. Terveeseen minäkuvaan kuuluu myös se, että pystyy katsoa omaa itseään ja tekemisiään kriittisestä kulmasta, mutta silti haastavinta taitaa olla se, että pystyy löytää itsestään niitä positiivisia juttuja.

On harmillista, että löydämme usein helpommin virheet kuin hyvät jutut. Ulkonäöllisesti voi olla tyytymätön itseensä, koska keskittyy liikaa virheisiin. Ja toisaalta, onko edes olemassa virheellistä ulkonäköä? Persoonalliset jutut ovat monen muun silmässä siisti juttu, vaikka itse ei välttämättä fiilistele ihan täysillä omia pisamia tai erikoisen mallista nenää.

Collage_Fotor1

Idea tähän tekstiin lähti siitä, että lähdin siirtämään vanhoja kuvia erilliselle levylle, sillä kone on jatkuvasti täynnä ja uusien kuvien lisääminen aina yhtä hankalaa. Selailin muutaman vuoden takaisia kuviani ja lähetinkin Evelle pari kuvaa meistä, missä ollaan mun mielestä molemmat tosi hyvässä kunnossa. Muistan taas tuohon aikaan olleeni ihan tyytyväinen, mutta silti en kokenut olevani mitenkään erikoisen timmissä kunnossa. Ihmettelin aina jos joku kommentoi ulkonäköäni liian rasvattomaksi tai hoikaksi.

Collage_Fotor

IMG_5641 IMG_5624 IMG_5609 IMG_5527 IMG_5489

Oon ennenkin kirjoitellu tyytyväisyydestä ja siitä kuinka loppupeleissä omalla ulkonäöllä on hyvin vähän yhteyttä siihen onko hyvä itsetunto ja tyytyväinen itseensä. Voi olla, että yrittää muokata kroppaa ja ulkonäköä luonnollisin (ja usein myös luonnottomin) keinoin vuosia ja silti tuntee olonsa huonoksi/tyytymättömäksi. Kaikkia näitä muutoksia tärkeämpää on opetella olemaan sinut itsensä kanssa juuri nyt. Ei sitten kun on laihduttanut viisi kiloa tai laittanut silikonirinnat, vaan juuri nyt. Kehittyminen ja itsensä kehittäminen on aina hyvä juttu, mutta sitä voi tehdä itesään inhoten tai itseään rakastaen, joista jälkimmäinen on huomattavasti mukavampaa ja vie parempiin tuloksiin.

IDCollage_Fotor2 Collage_Fotor3 IMG_5736

Harmi että en osannut olla tyytyväinen siihen, kuinka ahkera ja reipas olin. Käytiin salilla viidesti viikossa kaiken jumppaamisen lisäksi, myös joka lauantai-ilta, kun sali oli jo suljettu. Tästä huolimatta sitä vaan halusi tavoitella vielä parempaa tulosta, eikä nähnyt mihin oli jo päässyt. Kuten aikaisemmin mainitsin, olin tyytyväinen, mutta en ehkä antanut itseni nauttia tuloksista riittävästi, sillä aina oli seuraava päämäärä mielessä. 😀

Muistetaan siis välillä katsoa sitä matkaa mikä ollaan tultu tähän saakka, eikä aina mietitä vain sitä minne pitää seuraavaksi päästä. Tavoitteet on hyvästä, mutta välillä on ihan ok vain olla ja elää tätä hetkeä, ilman seuraava päämäärää. 🙂


ELÄMÄN AALLOT

12.04.2016
13

Eilen oli sellainen päivä, jonka voi hyvin heittää superonnistuneiden päivien joukkoon. Ei mitään ihmeellistä, mutta silti aamusta saakka hyvä fiilis, joka jatkui koko päivän. Tuli myös mietittyä, kuinka harvoin sitä osaa arvostaa miten hyvin omat asiat ovat. Oon vähän sitä mieltä, että useimmilla meillä on asiat niin hyvin, että on aikaa marista jostain pikkuasioista, kuten siitä että on kertynyt kaksi kiloa vyötärölle tai kuinka ei rahat riitä ostamaan 400 euron nahkatakkia. On tietysti ihan turhaa lähteä vertailemaan mitkä ongelmat ovat todellisia, tai kenellä asiat on huonoiten. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että omassa elämässä on hyvin paljon asioita, jotka ovat todella hyvin, ellei loistavasti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olin eilen kävelyllä ja mietin itsekseni asioita, joista olen kiitollinen ja onnellinen. Se onko nämä asiat saatu onnella, ahkeruudella, nerokkuudella vai kaikkien näiden yhdistelmällä, on loppupeleissä aivan sama. Olen iloinen, että olen tässä pisteessä nyt ja tästä on hyvä kehittyä ja kasvaa eteenpäin. Olen huomannut, että elämässä tulee aaltoja, kun välillä kaikki asiat ovat päin pyllyä. Aallot saattavat kestää vähän aikaa tai joskus useita vuosia, mutta jossain vaiheessa suunta vaihtuu ja asiat tasaantuvat. Tasapainoinen elämä tuntuu tällä hetkellä tosi hyvältä ja voin myös sanoa, että vaikutan omilla valinnoilla siihen itse. Mulla ei ole nyt mitään tarvetta hakea uusia haasteita, tai aiheuttaa itselleni stressiä. Jossain vaiheessa tulee taas hetki, kun tasaisuus on tylsää ja silloin kaivataan jotain joka vähän haastaa ja horjuttaa.

Jos elämä on valmiiksi hullunmyllyä, mielestäni on hyvä miettiä, millaisia valintoja tekee oman olotilan eteen? Mulla oli joskus kuutisen vuotta sitten juuri tällainen paska-aalto. Olin eronnut ja siihen päälle elin vaihetta jolloin syöminen ja treenaaminen aiheutti hirveästi stressiä. Mitä tein? Aloin juhlia ihan hulluna ja tein niin paljon töitä, ettei vapaapäiviä ollut juuri koskaan. Muistan tuon ajan jotenkin todella ahdistavana ja epämiellyttävänä ajanjaksona, mutta toisaalta taas opettavaisena. Seuraavalla kerralla tiedän ainakin miten ei kannata toimia. Mielestäni rankkoina vaiheina tulisikin tehdä valintoja, jotka vie omaa hyvinvointia eteenpäin, ei taaksepäin. Usein vaan tällaisessa vaiheessa ne pikakeinot tuntuvatkin yhtäkkiä paremmalta idealta, kuin vaikka lepääminen tai asioiden käsittely.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ajattelen nykyään niin, että juuri ne elämän peruspilarit tekevät elämästä tasapainoista. On ihan ok unelmoida ja tavoitella suuria, mutta arki on kuitenkin sitä aikaa mitä me eletään 80% kaikesta ajasta. Jos elää vain viikonlopuille, lomille ja tapahtumille, menee suurin osa ajasta vain ohi. Arjesta nauttiminen voi olla joskus hankalaa, mutta löytämällä ne asiat joista on kiitollinen, tekee tästä asiasta helpompaa. Jos joku asia tökkii niin paljon, että se aiheuttaa pelkkää inhotusta ja stressiä niin miksi ei poista tätä asiaa kokonaan? Elämä on valintoja täynnä, aina voi lähteä opiskelemaan uutta alaa tai hakea toista työpaikkaa.

Olen kiitollinen siitä, että meillä on hieno, oma koti, joka sijaitsee tosi kivalla alueella. Täällä kelpaa käydä kävelyillä ja nauttia ulkoilmasta rauhallisessa ympäristössä. Olen kiitollinen, että mulla on auto ja pyörä joilla pääsen liikkumaan töihin.

Olen kiitollinen, että mulla on hyvä parisuhde ja saan olla aina oma itseni vikoineen päivineen. Kumppanini on myös paras kaveri, jolle voin kertoa kaikki ne asiat mitä en muille halua/kehtaa/pysty. Meillä on myös maailman söpöin hauva, Obelix. 😀

Olen kiitollinen, että mulla on kaksi täydellistä työtä. Eikö se ole jo lottovoitto jos saa yhden työn mitä rakastaa, mutta mulle niitä on siunaantunut kaksi! En voisi kuvitella itselleni parempaa yhdistelmää kuin blogi ja jumpan ohjaaminen. Tienaan hyvin ja silti mulla on rutkasti vapaa-aikaa. Saan istua mukavasti omassa keittiössä, siemailla kahvia ja raapustella näitä juttuja teille. Saan treenata parhaalla mahdollisella tavalla ja siitä maksetaan. Vähän aikaa sitten netissä pyöri paljon ajatuksia siitä mikä on oikeaa työtä ja mulla ei periaatteessa ole tarvetta todistella kenellekkään omia valintojani. Teen työtä joka mahdollistaa elämisen ja nautin siitä, se riittää mulle tällä hetkellä. Eikö se ole vain hyvä juttu jos työ on helppoa, eikä vie paljoa aikaa? Miksi ”oikean työn” pitäisi olla rankkaa raatamista ja kärsimistä?

Olen kiitollinen ystävistä, perheestä ja ihmisistä ympärilläni. Koen, että elämässäni ei ole tällä hetkellä yhtäkään energiasyöppöä, eli sellaista ihmistä joka vain vie energiaa ja ahdistaa. 

Olen kiitollinen terveydestä ja hyvin toimivasta kehosta. Joskus mietin, että mun kroppa on jollain tavoin erilainen kuin muilla, kun se kestää vaikka ja mitä. 😀 Ilman terveyttä, en voisi tehdä työtäni, joten yritän vaalia tätä asiaa ja pitää huolta asioista jotka vaikuttavat terveyteen. Näitä ovat ravinto, lepo, uni ja psyykkinen hyvinvointi. 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nuo asiat eivät ole missään tärkeysjärjestyksessä ja on myös muita asioita joista olen onnellinen, mutta nämä tulivat ensimmäisenä mieleen. En usko, että mun tarvii edes sanoa että kyllä täälläkin on päiviä kun kaikki menee päin pyllyä, mikään ei nappaa ja bloggaaminen aiheuttaa harmaita hiuksia. Tämä on juuri sellainen teksti, jonka voin tulla lukemaan sellaisina päivinä.

Mieti mielessä kolme asiaa joista olet kiitollinen, jätä ne mieleen tai kerro kommenttiboksiin. <3

vaatteet: Kari Traa


LUULETKO SYÖVÄSI PUHTAASTI?

10.04.2016
17

Eat clean on sanonta jota meistä kukaan ei ole varmasti missannut. Sosiaalisessa mediassa tämän hashtagin alta löytää lukuisia terveellisiä ja ”terveellisiä” ruokia sekä ruoka-aineita. Eat clean tarkoittaa siis puhtaasti syömistä, joka minun mielestäni tarkoittaa puhtaita ja luonnollisia ruoka-aineita.

Aamupalaksi puuroa mehukeitolla ja kahvia aspartaamilla, lounaalla muovikulhosta salaattia kalorittomalla kastikkeella, välipalaksi skyr/rahka tai proteiinipatukka. Treeniä ennen vähän keinotekoista buusteria kehiin ja illallinen kulautetaan pepsi maxilla alas. Iltapalalla nautitaan protskupannaria, jossa on maustettua heraproteiinia.

Edellä mainitut annokset voi hyvin kuvitella #eatclean tägin alle, mutta jos todellisuudessa ajatellaan, niin nämä eivät ainakaan minun mielestäni lukeudu puhtaaksi ravinnoksi. Usein nimittäin ajatellaan edelleen, että ruuat joissa on vähän kaloreita tai sokeria on puhdasta ruokaa, mutta todellisuudessa kaikki kevyttuotteet voidaan laskea lähes yhtä epäterveelliseksi kuin sokeriset kaverinsa. Toki jos vain kaloreilla on merkitystä, silloin kannattaa suosia kevyttuotteita, mutta jos terveydellä on väliä niin kannattaa ajatella kokonaisvaltaisesti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen itsekin käyttänyt makeutusaineita ja käytän edelleen silloin tällöin, mutta vasta nyt, kun olen tietoisesti jättänyt ne pois, huomaan miten paljon niitä on tullut käytettyä huomaamattaan. Jotenkin jopa ällöttää se ajatus, miten paljon on tunkenut keinotekoisia juttuja kroppaan. Aspartaami on edelleen käytetyin makeutusaine erilaisissa kevyttuotteissa, ja sitä kutsutaan myös hermomyrkyksi. Jos treenaa paljon ja hermosto on muutenkin kovilla, kysymys kuuluukin että kannattaako sitä rasittaa vielä erikseen tällaisilla jutuilla? Nämä ovat nyt puhtaasti mun omia ajatuksia, mutta voisiko esim. uni- ja palutumisongelmat johtua myös siitä, että kroppaa kuormitetaan liikaa hermomyrkyillä ja muilla epäluonnollisilla aineilla, joita se ei tunnista?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jätin itse noin kuukausi taaksepäin kaikki makeutusaineet minimiin. Olen käyttänyt tarvittaessa taateleita ja kookosnektariinia makeutukseen ja silloin tällöin ripotellut steviaa ruokiini. Viikonloppu limsat on jätetty kauppaan (Pepsi Max), mutta olen saattanut silti juoda kevyt limsaa jossain erikoistilanteessa. Valitsen edelleen mielummin maxia kuin tavallista pepsiä, jos tilanne vaatii. Olo on jollain tavoin puhtaampi ja olen alkanut maistaa makuja paremmin. Alussa aamun smoothie maistui ihan hirveälle ilman valkosuklaan makuista heraa, mutta nyt olen oppinut jopa nauttimaan siitä jollain tavoin. Tuntuu, että makeanhimo on entistä pienempi, sillä sitähän sanotaan että keinotekoiset makeutusaineet vain yllyttävät makeanhimoa, koska kroppa ei kuitenkaan saa todellista himoa taltutettua niillä. Voi olla, että käyttää (keinotekoisia) makeutusaineita ja silti himoitsee makeaa enemmän ja enemmän ja alkaa käyttää niitä jatkuvasti suurempina määrinä. Näin kävi allekirjoittaneella ja onneksi olen nyt päässyt siitäkin eroon.

Kävin eilen jälleen kehon skannauksessa ja kuukausi sitten näkynyt tulehdus vatsasta oli kadonnut.  🙂


KUN HYVINVOINTI SAA VOIMAAN HUONOSTI

03.04.2016
7

Se, että netistä löytyy nykyään tietoa lähes kaikkeen on lisännyt ihmisten tietämystä myös ravinto- ja treenijuttuihin liittyen. Blogeissa ja artikkeleissa jaetaan paljon myös niin sanottua hifistelytietoa, eli pienempiä juttuja, joilla voi viilata esimerkiksi ruokavaliota vieläkin tarkempaan suuntaan, mikäli haetaan jotain tiettyä tavoitetta. Kuulen välillä hyvinkin hämmentäviä juttuja treeniin ja ravintoon liittyen, jossa ollaan nimenomaan luettu näitä juttuja, jotka eivät keskity kokonaisuuteen vaan yksityiskohtaisempaan makrojen käyttöön tai treeniohjelman suunnitteluun.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuten kaikessa, myös tässä on se huono puoli, että helposti unohdetaan ne perusasiat ja aletaan keskittyä liikaa siihen, voiko yhdistää rasvoja ja hiilareita samalle annokselle, tai miten rakentaisi mahdollisimman hyvin imeytyvän palautumisaterian itselleen. Fakta on se, että jos alkaa keskittyä liikaa jokaiseen pieneen yksityiskohtaan, tulee se aiheuttamaan ihan varmasti stressiä. On hyvin haastavaa rakentaa ruokavalio niin, että se olisi joka kulmasta katsottuna täydellinen kehityksen ja palautumisen kannalta. On hyvä että perusrunko on kunnossa, mutta mun mielestä ei kannata liikaa keskittyä näihin pikkujuttuihin, sillä se ei luultavasti jälleen kerran ole se pitkäaikainen ratkaisu. Ennen kuin omasin tämän verran tietoa, kehityin hyvin myös ilman makrojen täsmäkäyttöä, tai treenien täydellistä optimointia.

Sanotaan, että tieto lisää tuskaa ja välillä itseänikin ärsyttää se, että tiedän mitä kaikki sisältää ja paljonko energiaa jossain ruoka-aineessa on. Tiedän, että treenin jälkeen olisi ihanteellista syödä nopeasti imeytyvää hiilaria ja proteiinia ilman rasvaa, mutta en todellakaan tee aina niin. Olen kuitenkin ”vain” tavallinen treenaaja, ilman mitään sen suurempia tavoitteita, joten en koe että mun jokainen ateria ja suupala tulisi olla tarkoin suunniteltu. Haluan myös muistuttaa, että vaikka jaan tietoa jostain, se ei aina tarkoita että tekisin itse kaiken aina täydellisesti.

raippis3

Tästä päästäänkin aiheeseen nimeltä hyvinvointi ja mitä se oikeasti tarkoittaa? Kirjoittelin jossain aikaisemmassa tekstissä, että hyvinvoinnistakin on tehty suorittamista. Olet hyvinvoiva vain kun nukut 10 tuntia yössä, treenaat säännöllisesti, vältät sokeria ja syöt superterveellisesti. Jos tekee jotain toisin, pitää ryhdistäytyä ja ”palata ruotuun”. Mielestäni kannattaakin kysyä itseltään, onko nämä asiat niitä joita oikeasti haluan tehdä ja onko minulla hyvä olo? Vai tekeekö niitä vain koska joka paikassa toitotetaan miten elää terveellisesti.

En toki tarkoita että pitäsi unohtaa terveelliset elämäntavat ja alkaa vetää pizzaa päivästä toiseen, sillä ei siitäkään pidemmän päälle tule hyvä olo. Jos miettii asioita joista tulee hyvä olo, kuuluu niihin aika usein muutakin kuin terveysjuttujen suorittamista. Sosiaaliset tilanteet, normaalista ruokavaliosta poikkeaminen tai crazybailausilta tekee varmasti hyvää aina silloin tällöin, eikä siitä todellakaan saisi kokeka morkkista, tai että pitää palata johonkin ruotuun. Kuka haluaa elää ruodussa koko elämänsä ja mitä se edes tarkoittaa?! 😀 Se pizzamättö on osa hyvinvointia yhtä lailla kuin treenaaminenkin. Tämä on tosin myös yksilöllistä, meillä on kaikilla ne omat jutut, joista nautitaan.

raippis1

Aika usein jos joku bloggaa esimerkiksi siitä että on vetänyt kunnon herkutteluillan tai skipannut treeninsä, tulee kommentteja että ”ihanaa kun säkin syöt suklaata” tai ”hyvä että säkin osaat ottaa välillä rennosti”. Mielestäni tämä on jollain tavoin jännä efekti. Miksi tarvitsemme tiedon, että muut eivät ole täydellisiä, vaikka tiedämme ettei kukaan ole? Oikeuttaako se silloin oman toimintamme niin, ettei tule paha mieli kun syö jäätelöä? Eikö tällainen tyyli ole kuitenkin jollain lailla omaa elämää rajoittavaa, jos kokee morkkista jostain itseä miellyttävästä asiasta vain, koska joku muu ihminen ei harrasta sitä samaa?

Mulle esimerkiksi usein selitellään omia ruokailutapoja tai vaikka karkin syömistä. Että ostan tässä nyt vaan näitä herkkuja lapsille/miehille/juhliin yms. Aivan kuin minä tuomitsisin ihmisiä siitä, että he eivät elä samalla tyylillä kuin minä. En koskaan esimerkiksi yrittäisi tunkea asiakkaitanikaan samaan muottiin missä itse elän, vaan mun rooli on auttaa heitä löytämään elämäntyyli, joka sopii heidän sen hetkiseen tilanteeseen.

PS. Söin eilen niin paljon poppareita että on taas iho kipeenä kyljistä. ;D

kuvat: Riikka


ONKO MUKA PAKKO?

20.03.2016
13

Ootteko koskaan miettineet, miten suuri osa omasta päivästä menee asioihin, joita suoritetaan sen vuoksi, että pitää. Moniko asia päivässä on loppupepeleissä oma vapaaehtoinen valinta, tai asia jonka oikeasti haluaa tehdä, eikä vain siksi että täytyy, jonkun asian vuoksi.

Itse pidän rutiineista, mutta joskus tuntuu, että niihinkin saattaa jumittua hieman liikaa. Ajelin yhtenä päivänä töistä kotiin ja olin menossa kauppaan. Mietin ajaessani, että olis kiva käydä vaihteen vuoksi jossain toisessa kaupassa kuin missä yleensä käyn, mutta en voi….Sitten tajusin itsekin hullun ajatustyylin. Voin ihan hyvin mennä mihin kauppaan tahdon, mutta koska käyn aina samassa paikassa, tuntuu vaivalloiselta tehdä toisin. Tämä on aika pieni esimerkki, joka pätee kuitenkin hyvin moneen asiaan niillä, jotka ovat tottuneet rutiinien tahdittamaan arkeen.

graffiti

Jos palataan takaisin tekstin alkuun, niin veikkaan monen yhtyvän siihen, että oma elämä on pitkälti aikataulujen määrittämää menoa. Herätään herätyskelloon, koska pitää ehtiä töihin. Syödään aamiaista, vaikka ei olisi nälkä, ettei verensokeri heilahtele ja nälkä pääse yllättämään. Puetaan tietyn tyyliset vaatteet, koska töihin täytyy pukeutua tietyllä tavalla. Lounaalla syödään salaattia, koska pitää syödä terveellisesti. Töiden jälkeen väsyttää, mutta silti täytyy mennä salille, jotta pysyy kunnossa ja terveenä. Salin jälkeen täytyy vielä valmistaa ruokaa ja siivota, ettei olisi sotkuista.

Itse nautin arjesta ja myös noista rutiineista, mutta silti helposti sitä ajautuu rutiinien virtaan, jossa ei oikeastaan ehdi ajatella mitä oikeasti haluan tehdä, syödä tai vaikka treenata. Ei ehdi, koska täytyy jotain muuta. Nykyajan ilmiöksi on noussut myös se, että yritetään lopettaa suorittaminen suorittamalla, jolloin mennään kuitenkin taas metsään. Eli ikään kuin väkipakolla tehdään rentouttavia asioita ja nautitaan säästä/auringosta/ruuasta/herkuista jne jne. Olen ainakin itse törmännyt joskus oloon, jolloin ei oikeasti jaksaisi tehdä mitään, mutta koska ulkona on niin hieno keli, on siitä otettava kaikki irti. Kysymys kuuluukin, että minkä vuoksi? Ketä tämä teko loppupeleissä palvelee, jos alunperin ei edes haluaisi mennä sinne ulos.

Collage_Fotor

Mun esimerkit eivät ehkä ole kovin painavia asioita, mutta loppujenlopuksi pienistä asioista koostuu se rytmi ja oma arki. Joskus voi tietysti olla hyvä asia pakottaa itsensä tekemään jotain ja nauttia jälkeenpäin onnistumisen ja hyvänolon tunteesta. Ainahan ei tosiaan huvita mennä treenaamaan, mutta harvemmin sitä menemistä katuu kuitenkaan jälkeenpäin. Tämä on jotenkin niin laaja asia, että sitä on vaikea saada tekstin muotoon järkevästi. On tiettyjä asioita, joista on hyvä pitää kiinni, mutta toisaalta koko elämä ei saisi olla täytymistä. 

Mun on itse hyvin vaikea päästää irti suorittamisesta ja siitä että olisi aina langat käsissä. Myös viikonloppuisin ajatuksissa pyörii asioita, joita täytyy hoitaa ja huomioida. Oon yrittänyt miettiä mistä tämä johtuu ja tullut siihen tulokseen, että pelkään jollain tavoin epäonnistumista. Mitä jos en hoidakaan työtäni tarpeeksi hyvin ja olen muiden silmissä laiska ja kelvoton. Jos en päivitäkään blogia ja lukijamäärät tippuu ja koko blogin suosio romahtaa. Tämä on jollain tavoin outoa, sillä en kuitenkaan muuten ajattele kovinkaan paljoa sitä ”mitä muut ihmiset tekemisistäni ajattelevat”. Kai tämä on sitten se mun weak spot, pelkään olevani huono tai laiska, jos en ole jatkuvasti saatavilla. Ajattelen myös niin, että menestyäkseen täytyy uhrata paljon ja tämä ajatus voi taas joskus viedä sitä menestymistä vain huonompaan suuntaan, kun alkaa tehdä asioita väkipakolla.


« Vanhemmat
Uudemmat »