RAVINTO & TREENI – NÄITÄ OLEN MIETTINYT VIIME AIKOINA!

09.02.2020
0

Sunnuntaisin on hyvä heittää ilmoille ajatuksia ravinnon ja treenin ympäriltä. Viime aikoina mielessä on pyörinyt taas kaikenlaista aiheeseen liittyvää ja ajattelinkin jakaa niistä kolme teille.

1. Moni kuntoilija harjoittelee samoilla määrillä ja tehoilla kuin huippu-urheilija, mutta ei syö lähellekään samalla metodilla kuin ammatikseen urheilevat. Huippu-urheilijan pääsääntöinen tavoite on riittävä energiansaanti. Kehittyminen nimittäin vaatii riittävästi energiaa. Toki on olemassa lajeja, joissa painolla tai ulkomuodollakin on oma osuutensa, mutta pääsääntöisesti urheilijat eivät hifistele mikromakrojen kanssa, vaan syövät ruokaa niin, että treenit kulkee, keho palautuu ja tuloksia näkyy.

Mitään ei voi yleistää ja poikkeuksia on aina molempiin suuntiin, mutta kovilla määrillä ja tehoilla treenaavat kuntoilijat taas usein nipistävät aivan turhaan ruokavaliosta kaikkea mahdollista siinä kuvitelmassa, että niin kuuluu tehdä jos haluaa elää terveellisesti ja kehittyä. Diettaaminen ja laihduttaminen (normaalipainon sisällä) ei kuitenkaan edistä terveyttä, eikä rasvaton keho ole merkki siitä että on kovassa kunnossa suorituskyvyllisesti. Uskon, että moni saisi niin paljon enemmän tuloksia treenistään jos vain uskaltaisi syödä riittävästi ruokaa.

2. Tiede vastaan kokemus? Viime aikoina somessa on ollut puhetta siitä kehen uskoa. Pseudotiede leviää etenkin somessa eri vaikuttajien toimesta, joka johtaa juuri siihen, että ollaan pihalla kuin lumiukko kun ei tiedetä enää mitä syödä ja ketä uskoa. Tiedekin on ollut joskus väärässä, eikä tieteellinen tutkimus tietenkään aina tarkoita sitä että se on absoluuttinen totuus ja oikea keino kaikille. Siltikin tiede on paras tapa selvittää, kuinka asiat todella ovat. Pitkän ajan muuttumattomana oleva tieto on myöskin luotettavaa, koska muuten tieteen itseään korjaava menetelmä olisi jo parannellut niitä. Tarkoittaa, että kun asioita tutkitaan jatkuvasti niin uusi tutkimus korjaa edellistä tietoa. 

Mistä sitten tietää mikä on tieteellisesti tukittua tai mikä on omaa kokemusta? No aina ei tiedäkkään, ellei sitä missään mainita, mutta kannattaa luottaa mielummin asiantuntijaan kuin somestaraan joka vannoo omiin kokemuksiin pohjautuvaan tietoon. Netissä on paljon vaikuttajia, joilla ei ole mikäänlaista koulutusta alalta jonka parissa työskentelevät ja silti he saattavat myydä esimerkiksi tuhansia ravinto-ja treenivalmennuksia kuukausittain. Pelkkä koulutuskaan ei ole aina tae hyvästä osaamisesta, mutta kannattaa aina kyseenalaistaa etenkin silloin jos ohjeet tai säännöt tuntuvat erikoisilta noudattaa.

Esimerkiksi ravintolisäbisnes on hyvä esimerkki tähän. On olemassa muutama lisäravinne, josta on tutkitusti hyötyä treenissä/kehittymisessä ja miettikää kuinka paljon erilaisia tuotteita nykyään kaupataan. Esimerkiksi tämän hetken trendinä on nuo erilaiset BCAA-juomat ja valmisteet, jotka ovat paitsi hyvin hintavia, mutta myös hyödyttömiä. Kolmen euron tölkin sijaan kannattaakin juoda mielummin ihan vaan vaikka vettä. Jos ravinnosta ei saa riittävästi proteiinia (mikä on aika epätodennäköistä) kannattaa panostaa mielummin esimerkiksi tutkitusti toimivaan heraproteiiniin.

3. Suomalaisia ravitsemussuosituksia dissataan paljon ja erilaiset erikoisruokavaliot valtaavat markkinoita luvaten vaikka ja mitä. Ongelma tässä asiassa on se, että ravitsemussuosituksia ei juurikaan noudateta, eli silloin ei voida laittaa ravinnosta aiheutuvia ongelmia suosituksien piikkiin.

Esimerkiksi hiilihydraatteja parjataan hurjasti ja viitataan mm. ravitsemussuosituksien sisältämiin viljatuotteisiin huonona asiana. Usein viitataan siihen, että hiilihydraatit nostavat insuliinitasoja, mutta niin nostaa myös proteiinikin, joka kumoaa sen harhaluulon on että ainoastaan hiilihydraatit nostavat veren insuliinitasoja ja näin ollen ”lihottavat”. Mikäli insuliini lihottaisi, silloin proteiinikin lihottaisi.

Proteiinilla on havaittu samanlaista veren insuliinitasojen nousua kuin hiilihydraateilla. (lähde) Tätä insuliini lihottaa argumenttiä käytetään paljon mm. ketogeenisen ruokavalion markkinoinnissa. Totuus on kuitenkin, että liika energia suhteessa kulutukseen lihottaa.

Proteiinin liikasaannista onkin alettu puhua enemmän ja enemmän, mikä on hyvä asia. Monet syövät tarpeeseensa nähden liikaa proteiinia, joka saattaa rasittaa esimerkiksi munuaisia. Liiallisesta proteiinista ei siis ole hyötyä. Siltikin usein käy niin, että kun jokin asia ”trendaa”, viedään se äärimmäisyyksiin. Törmäsin kuluneella viikolla mm. väittämään että jos syö kerralla enemmän kuin 20 g proteiinia, muuttuu se rasvaksi kehossa.

Tämä on sitten toinen ääripää, joka aiheuttaa vain turhaa hysteriaa siitä miten paljon mitäkin ruokaa voi syödä. Mikään ruoka-aine ei yhtäkkiä muut rasvaksi tietyn grammamäärän ylittämisen jälkeen, vaan jälleen kerran, energiatasapaino on se mikä ratkaisee. Tämän kun sisäistää, helpottaa ihan hurjasti omaa elämää! 🙂

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


PAINO NOUSEE & KEHO MUUTTUU – MILTÄ SE TUNTUU?

06.02.2020
2

Tänään tuli mittariin raskauden puoliväli, eli nyt on 50% raskaudesta takana. Saako sanoa taas, että meneepä aika nopeaa. En olisi muutenkaan aiemmin tiennyt että voit olla jo näin pitkällä raskaana, ilman että sitä sen suuremmin edes huomaa (riippuu toki vaatetuksesta)!

Tuntuu, että oon viime aikoina kirjoittanut paljon raskauteen liittyvistä jutuista, mutta koska se on tällä hetkellä aika iso osa omaa arkea ja elämää niin joudutte nyt kestää tätä! 😀

Tällä viikolla oon alkanut huomata enemmän kehon muutoksia ja olo on ollut välillä jopa kömpelö, kun oon yrittänyt nousta ripeästi ylös lattialta tai vaikka sängyltä, heh. Vatsakin on pullahtanut enemmän ulos ja painoa kertynyt jo 4 kg lisää. 4 kiloa tähän kroppaan on jo sen verran, että sen huomaa ja tuntee. Vaikka suurin osa on tuossa keskivartalon paikkeilla, on olo ollut hieman pullukampi viime päivinä! 😀 Huomasin myös viikon alussa selkeän eron vatsalihaksien tuntumassa, eli niissä ei ole enää samalla tavalla pitoa kuin aiemmin. Hassua, että viikon aikanakin voi tapahtua melko suuria muutoksia edelliseen viikkoon verrattuna!

Treenatessa huomaan joissakin liikkeissä, että vatsa tulee hieman tielle (esim. askelkyykkyhypyt) ja olo ei ole enää ehkä niin räjähtävä ja ketterä kuin normaalisti! Aika luonnollistahan tämä on ja oli tiedossa, että jossain vaiheessa raskauden alkaa tuntea myös fyysisesti. Oon kuitenkin iloinen, että pystyn edelleen liikkua näinkin paljon ja tehokkaasti ilman ongelmia. Keho toimii varsin hyvin ja olo on ollut energinen!

Mä oon ollut elämäni aikana monta kertaa fit ja rasvaton ja vaikka mitä, että tää on ihan mukavaa vaihtelua! Haha. Oon lukenut niin paljon stressaavia juttuja siitä kuinka pelätään raskauskiloja ja sitä, että ne jämähtää kroppaan, mutta itse en kyllä jaksa olla huolissaan tästä. Tiedän, että halutessani saan muokattua kehoni sellaiseen kuntoon kuin tahdon ja uskon, että nämä semihyvät elämäntavat raskauden aikana edesauttavat sitä, että keho palautuu uomiinsa synnytyksen jälkeen.

Olo tulee varmasti olemaan vielä tukevampi tässä lähikuukausina, mulla kuitenkin mahtuu vielä toistaiseksi omat vaatteetkin päälle. Tosin kuljen suurimmaksi osaksi urheilullisissa kuteissa, jotka joustavat muutenkin kivasti.

Enemmän mua ehkä huolestuttaa se, miten liikkuminen tulee vaikeutumaan. Huolestunut on aavistuksen liian voimakas sana, mutta kun omalla kohdalla keho ja sillä liikkuminen on se väline jolla työskentelen ja jonka avulla pystyn toteuttamaan itseäni. Ehkä juuri ne liikkumisen rajoitteet tuntuvat mulle vaikeammalta kuin vaikka painonnousu tai muuttunut ulkomuoto.

Loppupeleissä raskaus on lyhyt aika ja täytyy sanoa, etten olisi uskonut että voisin nauttia tästä ajasta näin paljon. Kuten jo monesti oon maininnut, oon elänyt niin kauan itsekästä, kontrolloitua ja säntillistä elämää ja tällainen muutos tuntuu ainoastaan hyvältä. Itse asiassa viime vuodet olen ollut jo hieman kyllästynyt siihen jatkuvaan samaan. Kehon muuttumiset ja muut on kuitenkin loppupeleissä aika pieniä juttuja. Mulle numero 1 prioriteetti on tietysti se, että vauva (joko sitä voi kutsua sillä nimellä :D) voi hyvin ja se ajatus on ohjannut ja tulee ohjaamaan kaikkea mun tekemistä!

Tää oli siis mulle se oikee hetki kokea tällainen elämänmuutos. Muistan, että esimerkiksi viisi vuotta sitten ajattelin kuinka ”kamalaa” olisi menettää oma täydellinen vapaus tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa. Tiedän ettei lapsen saaminen automaattisesti sitä tarkoita, mutta kyllä se tietynlaista elämänmuutosta tarkoittaa silti!

Tällaisia ajatuksia tähän torstaihin, joka on muuten ollut toivoa täynnä! Sain tänään maaliin erään asian, jonka parissa on säädetty edes ja takas yli puoli vuotta. Nyt saan asian kanssa rauhan, vihdoin. Ostin siis 100% omistukseeni asunnon, josta omistin aiemmin 50%. Nyt mulla on 2 asuntoa ja pitäisi päättää, että kummassa halutaan itse asua! 😀

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


PÄIVÄ JOLLOIN MIKÄÄN EI MENNYT PUTKEEN

04.02.2020
2

Herään yöllä siihen, että lennähdän ilmaan ja säikähdän sitä. Luulen, että mies on käynyt vessassa ja rojahtanut sänkyyn voimalla, mutta myöhemmin tästä kysyessäni, ei kuulemma käynyt vessassa yöllä. Tiedä sitten mitä siinä tapahtui, mutta kelloa katsoessani se näyttää hieman yli 4.oo aamuyöstä. Raahaudun vessaan ja sen jälkeen olenkin täysin hereillä. Olen harrastanut näitä yövalvomisia sen verran paljon, että tiedän kun on se tilanne, että uni ei tule vaikka kuinka yritän. Tiedän senkin, että se tulee noin 2 tunnin kuluttua uudelleen. Makoilen sängyssä ja selailen somet läpi, luen artikkeleita ja uutisia, kunnes kuuden jälkeen alkaa väsyttää uudelleen. Nukahdan ja herään uudelleen 9.30. Voi paska, nyt tulee kiire!

Päivän to do – lista on romaanin pituinen ja tarkoituksena oli tehdä iso osa hommista aamulla ennen ensimmäistä jumppaohjausta. Lisäksi kyseiseen jumppaan piti suunnitella uutta ohjelmaa. Syön aamupalaa ja yritän saada uutta ohjelmaa kasaan. Kun biisit on valittu ja miksattu yhteen, pitää vielä keksiä sisällöt ja voin kertoa, että kiireessä tämä on todella vaikeaa. Kello käy ja lopulta se on niin paljon että on pakko lähteä. En ole pessyt hampaita, pukenut, saati edes harjannut hiuksia. Pesen leegot, heitän äkkiä kuteet niskaan ja pipon päähän ilman hiusten harjaamista.

Tietokone ei tee yhteistyötä, eikä synkkaa biisejä puhelimeen. Ei muuta kuin koko kone messiin ja tuhatta ja sataa autoon. Automatkalla pänttään edellisen viikon tunnille suunnitellut jutut, sillä ne ovat päässeet unohtumaan kokonaan. Säntään henkilökunnan pukkariin vauhdilla, samalla musiikkien soidessa koneelta. Vedän lenkkarit jalkaan ja huomaan että unohdin ottaa hiusharjan mukaan. Hiukset ovat aivan takussa yön jäljiltä. No ei auta kun vetää ne jotenkin ponnarille ja jumppaan. Olen salissa minuutin ennen tunnin alkua ja aloitan kuin aloitankin jumpan ajallaan.:D

Ohjaus menee ihan ok, vaatii kuitenkin pientä säätöä vielä uusien pätkien suhteen. Jumpan jälkeen aamun kaaos tuntuu astetta pienemmältä pahalta. Salilta lähtiessä muistan, että koiran ruoka on loppu ja jääkaappi tyhjänä. Ajan Mustiin&Mirriin hakemaan hauvalle ruokaa ja nappaan itselle salaatin mukaan viereisestä kahvilasta. Nyt en vaan jaksa eikä ehdi ruokakauppaan, saati valmistamaan mitään ruokaa.

Kotiin päästyäni salaatin kimppuun ja tietokone auki. Mistähän sitä alottaisi, kun hommaa olisi vaikka muille jakaa. Kello on 13.00 ja seuraava lähtö illan ohjauksiin on 17.00. No ei auta kun alkaa hommiin, yksi kerrallaan!

Jossain vaiheessa muistan, että illan Bodyattackia pitäisi miksata, lisäksi spinningiin olisi pakko saada muutama uusi kappale mukaan. Päätän, että klo 16 käyn koiran kanssa pienellä kävelyllä, kuuntelen attackin musiikkeja ja sitten tullessa hoidan loput. Muut työt jääköön iltaan jumppien jälkeen.

Neljältä lähdetään ulos, mutta kuulokkeiden akku loppuu minuutin kuluttua. Kiva, se siitä kuuntelusta. Kävellään lyhyt lenkki ja palataan kotiin. Pitää muuten muistaa syödä jotain ennen lähtöä.

Alan selata bodyattack-musiikkeja ja yhtäkkiä huomaan, että Obelix säntäilee hätääntyneenä pitkin kämppää. Koiralla on selkeästi jokin hätä ja huomaan, että hänen vatsa kramppaa ja hän ei pysty istua, koska takapuoleen sattuu. Soitan eri eläinlääkäreitä läpi. Kenelläkään ei ole enää vapaita aikoja, ainoa vaihtoehto soittaa päivystykseen. Työt alkaa kohta ja mun olisi pakko alkaa lähteä, mutta en voi mitenkään jättää Obelixia yksin. Onneksi exäni pääsee paikalle ja ottaa hänet mukaansa.

Kello alkaa olla 17.00 ja jumppahommat jäi sitten tekemättä. Lähtiessä muistan myös, etten ehtinyt syödä. Edellisestä ateriasta on jo monta tuntia ja mulla on kova jumppasetti edessä. No, syön salilla sitten banaanin tai jotain…yeah right! 😀

Automatkalla heitän bodyattackin biisejä soimaan ja muistelen koreografioita. Onneksi mulla on varastossa paljon biisejä, jotka muistan ulkoa kun hieman kertaan ja kuuntelen. Lopulta saan ihan kivan kokonaisuuden aikaseksi ja oon salilla jopa ajoissa tällä kertaa. Jumpat menee kivasti ja kun spinning loppuu, on niin kiitollinen olo, että päivä alkaa olla pulkassa.

Lähden salilta, haen Obelixin exän luona. Koira on onneksi ollut paremmassa voinnissa ja vaikuttaa jo normaalilta. Kotimatkalla on pakko käydä vielä ruokakaupassa, koska kaapit tyhjillään. Raahaudun kotiin miljoonan kassin kera kellon ollessa jo 20.30. Ruuat kaappeihin ja ruuan laittoon. Ruoka on valmista ysin aikaan illalla ja syödessäni hoidan vielä pakolliset työjutut. Sen jälkeen pitäisi vielä viedä koira iltalenkille ja jaksaa käydä suihkussa! 😀

Onneksi mies lupaa viedä koiran ulos ja meitsi pääsee pesulle. Ei muuta kuin pää tyynyyn ja uutta päivää odottamaan. Nää maanantait ei todellakaan ole aina mitään herkkua, mutta jälleen kerran selvittiin!

PS. Kuvat ei liity kyseiseen päivään! 😉

Parempaa tiistaita ruudun sinne puolen!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


20. RASKAUSVIIKKO

31.01.2020
1

Näin vaan päästiin jo 20. raskausviikolle, joten ajattelin lyödä tiskiin summausta viime viikkojen fiiliksistä! Kirjoittelin edellisen koosteen viikolla 16 ja silloin pahoinvointi oli selätetty ja elämä alkanut taas voittaa, tosin etova olo tuntui edelleen iltaisin sekä pidempien treenirupeamien jälkeen. Nyt on pakko hehkuttaa, että oon voinut viimeisen kuukauden ajan todella hyvin. Olo on ollut energinen ja hyvä. Mulla ei tosin ole missään vaiheessa raskautta ollu mitään väsymystä, pahoinvointi oli se ikävin oire alkuraskaudessa!

Kehon muutokset

Fyysinen olo on siis ollut hyvä, ruoka maistuu ja aiemmin vaivanneet yöheräilytkin ovat poistuneet kuvioista lähestulkoon kokonaan. Painoa on tullut noin +3,5 kg lisää. Vatsan ympärys on kasvanut noin viidellä sentillä, tosin tämä lukema vaihtelee hieman riippuen mihin vuorokauden aikaan sitä mittaa, mutta yleensä oon aamuisin ottanut sekä painon että nuo mitat.

Mulle mahtuu vielä hyvin kaikki normaalit vaatteeni, tuntuu että osa istuu jopa paremmin kun on tullut vähän enemmän vatsaa, hah! 😀 En ole siis ostanut äitiysvaatteita, koska ei ole ollut tarvetta toistaiseksi. Ainoa mitä olen joutunut päivittämään useampaan otteeseen on rintsikat. Viime viikolla ihan nauratti kun lähdin kaupasta lähti F-kupin liivit mukana. Mihin asti niitä kirjaimia edes löytyy, kääk! 😀 Vatsa on vielä melko pieni, etenkin aamuisin, joten se ei haittaa menoa, enkä ole kokenut muutenkaan mitään kolotuksia tai ongelmia kehossa ja tai sen käytössä.

Treeni

Treenit kulkee edelleen ja myös ne pitkien treenien jälkeiset pahat olot ovat poissa! Olen ohjannut kaikki tuntini normaalisti, eli treeniä tulee sellainen 12 jumppaa viikkoon. Näiden lisäksi pyrin tekemään kävelylenkkejä ja hengittelemään raitista ulkoilmaa aina kun vaan ehdin! Jumppien ohjaamisessa ei ole ongelmia, eikä mikään tunnu pahalta tai huonolta. Voisin sanoa, että mulla on erityisen hyvä kehon tuntemus ja luotan tosi paljon siihen, että tiedän mitä teen.

Vatsarutistukset jätin jo 16. viikolla ja muuten keskivartalo treenaavat liikkeet otan iisimmin tai ainoastaan näytän muutaman toiston ja ohjaan suullisesti. Hypyt, pyöräily ja juokseminen sujuu edelleen täysin normaalisti. Mulla oli viime viikolla aika äitiysfyssarille, mutta jouduin perumaan sen esteen vuoksi. Pitäisi varata uusi aika ja ottaa ainakin muutama käynti nyt raskauden aikana ja sitten uudelleen raskauden jälkeen! Lääkärintarkastuksessa sain palautteen, ettei lekuri ollut koskaan ennen ”tavannut” yhtä vahvoja lantionpohjanlihaksia, joten jos olen oikein ymmärtänyt, olisi tärkeää oppia käyttämään niitä oikein. Luulen ainakin osaavani rentouttaa lantionpohjanlihakset, mutta fyssarikäynnistä saisi varmasti lisää infoa ja haluaisin muutenkin keskustella tästä treenikuormituksesta, joka mulla on poikkeuksellisen korkea!

Ruoka

Kuten mainittua, ruoka maistuu ja oon palannut pitkälti normaaliin ruokarytmiini. Mitään ruokahimoja ei ole ollut, mutta esim. sipsit, popparit ja muut suolaiset jutut eivät oikeen uppoa. Eniten mun tekee mieli ihan vaan ruokaa. Leipä ja ruokaisat salaatit ovat maistuneet erityisen hyvin!

Nyt ei myöskään tule enää huonoa oloa, jos ruokaväli vähän venyy. Oon syönyt 4-5 kertaa päivässä ja aika vapaasti ja vaihdellen. Lisäravinteista oon käyttänyt raskausajan monivitamiinia, D-vitamiinia, omega-3 valmistetta, B- ja C-vitamiinia sekä magnesiumia. Lisäksi mulla on pinaatti- ja nokkosjauhetta (viherjauhe) joita käytän säännöllisen epäsäännöllisesti!

Mietin, että pitäisikö alkaa ottaa myös rautaa nyt lisänä kun sen tarve ilmeisesti lisääntyy näillä viikoilla. Oon toki pyrkinyt syömään paljon sellaisia ruokia, joista saisin hyvin ravintoaineita, vitamiineja ja mineraaleja.

kukkakaalicurryn resepti Instagramissa!

Yleistä

Meillä on parin viikon päästä rakenneultra ja mua jännittää ja pelottaa ja vaikka mitä. Valitettavasti oon joutunut näkemään ja kuulemaan lähipiirissä todella ikäviäkin asioita tähän asiaan liittyen ja vielä ihan hetki sitten, joten päässä on pyörinyt tietysti myös ”mitä jos” – ajatuksia. Kaikki kyselee, että kerronko sukupuolen ja halutaanko saada se tietooni, mutta mulle on ihan sama kumpi siellä on, kunhan tyypillä on kaikki hyvin ja hän on terve! Pakko pysyä positiivisena ja luottaa, että kaikki on hyvin, mutta kai tää on tavallaan ihan normaalia olla kokoajan huolissaan.

Hankintoja en ole vielä oikeestaan tehnyt. Vaunut on päätetty ja muutama muu juttu, mutta mitään sen suurempia en ole ostellut! Pitäisi vielä päättää, että missä tullaan asumaan kesällä ja muita tällaisia ”pieniä” päätöksiä.. heh!

Kaiken kaikkiaan tää raskausaika on ollut mielestäni todella antoisaa ja oon nauttinut olosta ja kaikista muutoksista myös. Olin jotenkin ajatellut tämän olevan vaikeampaa ja kaiken maailman kremppojen kuuluvan asiaan, mutta toistaiseksi siis kaikki tosi hyvin. Onhan tässä vielä aikaa kokea vaikka ja mitä! 😀

Hassua ajatella, että oon jo melkein puolessa välissä koko raskautta ja kesäkuu lähestyy vauhdilla. Oon saanut todella paljon kysymyksiä, että kauanko meinaan ohjata jumppia ja milloin jään äitiyslomalle. Pakko sanoa, että koska tämä tilanne on täysin uusi, en osaa arvioida yhtään, vaan menen oikeastaan viikko kerrallaan. Vahva fiilis, että tuun olemaan työkykyinen aikalailla loppuun saakka. Saa nähdä meneekö veikkaus oikeen!

Viikonloppuja toverit!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


TYÖNTEKO & RASKAUS

09.01.2020
10

Pitääkö raskaanakin käydä töissä? Heh. No ei vaiskaan, mutta tämäkin aihe on tietysti pyörinyt mielessä viime aikoina ja ajattelin raapustella hieman omia ajatuksia. Raskaana tietysti käydään töissä, eikä esim. pahoinvointi ole syy hakea sairaslomaa. Toki silloin jos pahoinvointi rajoittaa liikkumista tai oksu lentää jatkuvaan tahtiin, on luonnollista ettei silloin voi kun maata pöntön läheisyydessä.

Se millaista työtä tekee, vaikuttaa tietysti siihen miten koko työnteko vaikuttaa raskauteen. Esimerkiksi toimistotyö, jossa vietetään 8-16 ja saadaan vakiopalkka joka kuukausi on ehkä aavistuksen stressittömämpi vaihtoehto kuin esim yrittäjän työ tai todella fyysinen työ, jossa palkka määräytyy usein oman tekemisen ja jaksamisen mukaan.

Äitiysrahan määräkin lasketaan nykyään niin, että päivärahan määrä perustuu vuosituloon. Vuositulo lasketaan 12 kalenterikuukaudelta, jotka ovat edeltäneet etuusoikeuden alkamista edeltävää kalenterikuukautta. Suomeksi tämä tarkoittaa, että viimeisen vuoden aikaiset tulot ratkaisee. Tämä siis muuttui nyt 1.1.2020.

Toisin sanoen, mitä enemmän duunia painat ennen lapsen syntymää, sitä paremman päivärahan saat. Niille, joilla on vakitulot, tällainen ei vaikuta paljoakaan, mutta jos palkkasi määräytyy sen mukaan, miten paljon töitä teet, saattaa tämä aiheuttaa hieman stressiä. Etenkin jos työ vaatii jaksamista ja on fyysistä. Enkä puhu nyt itsestäni vaan ihan yleisesti! 🙂

Olen saanut jonkun verran kysymyksiä siitä, kauanko meinaan ohjata jumppia ja osa ehkä jopa siihen malliin esitettyjä, että onko järkevää urheilla noin paljon tässä vaiheessa. Sanotaan näin, että en minä ihan muuten vaan treenaile noilla määrillä, vaan se on nimenomaan mun työ ja jumpat esimerkiksi suuri osa mun tuloja. Mun palkka perustuu siihen, miten paljon töitä teen. Teen töitä sekä palkallisena, että myös yrittäjänä, mutta liksaa tulee tasan sen verran kun painan hommia! Enkä missään nimessä valita tästä, itse olen työni valinnut ja tämä työ antaa myös paljon vapauksia sekä palkitsee, silloin kun on ollut ahkera.

Ohjaukset ovat olleet mulle enemmänkin voimavara kuin voimien viejä! 🙂

Nyt on toki tilanne, että täytyy kuunnella kehoa paljon enemmän kuin aiemmin ja mennä sen mukaan. Kuten olen sanonut, menen päivä kerrallaan ja toimin sen mukaan millainen olo on. Tilanne on siinä mielessä uusi ja erilainen, että en osaa yhtään ennustaa miten vointini ja jaksaminen tästä muuttuu, vai muuttuuko. Tähän mennessä olen jaksanut hyvin ja tehnyt hommia ihan normaaliin malliin. Välillä (usein :D) mulla on yli 10 tunnin työpäiviä, mutta välillä myös päiviä kun voin tehdä hommia vaan pari tuntia ja vaihtaa vapaalle.

Tässä on vielä taloudelliselta kannalta hieman mietittävää muidenkin kuin työhön liittyvien juttujen suhteen, mutta onneksi on vielä aikaa ja uskon vahvasti, että kyllä kaikki järjestyy!

Onko siellä muita, jotka ovat miettineet samoja asioita? Entäs yrittäjiä? Oletteko pitäneet äitiysvapaata vai painaneet hommia myös heti vauvan syntymän jälkeen?

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


« Vanhemmat
Uudemmat »