Pitääkö raskaanakin käydä töissä? Heh. No ei vaiskaan, mutta tämäkin aihe on tietysti pyörinyt mielessä viime aikoina ja ajattelin raapustella hieman omia ajatuksia. Raskaana tietysti käydään töissä, eikä esim. pahoinvointi ole syy hakea sairaslomaa. Toki silloin jos pahoinvointi rajoittaa liikkumista tai oksu lentää jatkuvaan tahtiin, on luonnollista ettei silloin voi kun maata pöntön läheisyydessä.
Se millaista työtä tekee, vaikuttaa tietysti siihen miten koko työnteko vaikuttaa raskauteen. Esimerkiksi toimistotyö, jossa vietetään 8-16 ja saadaan vakiopalkka joka kuukausi on ehkä aavistuksen stressittömämpi vaihtoehto kuin esim yrittäjän työ tai todella fyysinen työ, jossa palkka määräytyy usein oman tekemisen ja jaksamisen mukaan.
Äitiysrahan määräkin lasketaan nykyään niin, että päivärahan määrä perustuu vuosituloon. Vuositulo lasketaan 12 kalenterikuukaudelta, jotka ovat edeltäneet etuusoikeuden alkamista edeltävää kalenterikuukautta. Suomeksi tämä tarkoittaa, että viimeisen vuoden aikaiset tulot ratkaisee. Tämä siis muuttui nyt 1.1.2020.
Toisin sanoen, mitä enemmän duunia painat ennen lapsen syntymää, sitä paremman päivärahan saat. Niille, joilla on vakitulot, tällainen ei vaikuta paljoakaan, mutta jos palkkasi määräytyy sen mukaan, miten paljon töitä teet, saattaa tämä aiheuttaa hieman stressiä. Etenkin jos työ vaatii jaksamista ja on fyysistä. Enkä puhu nyt itsestäni vaan ihan yleisesti! 🙂
Olen saanut jonkun verran kysymyksiä siitä, kauanko meinaan ohjata jumppia ja osa ehkä jopa siihen malliin esitettyjä, että onko järkevää urheilla noin paljon tässä vaiheessa. Sanotaan näin, että en minä ihan muuten vaan treenaile noilla määrillä, vaan se on nimenomaan mun työ ja jumpat esimerkiksi suuri osa mun tuloja. Mun palkka perustuu siihen, miten paljon töitä teen. Teen töitä sekä palkallisena, että myös yrittäjänä, mutta liksaa tulee tasan sen verran kun painan hommia! Enkä missään nimessä valita tästä, itse olen työni valinnut ja tämä työ antaa myös paljon vapauksia sekä palkitsee, silloin kun on ollut ahkera.
Ohjaukset ovat olleet mulle enemmänkin voimavara kuin voimien viejä! 🙂
Nyt on toki tilanne, että täytyy kuunnella kehoa paljon enemmän kuin aiemmin ja mennä sen mukaan. Kuten olen sanonut, menen päivä kerrallaan ja toimin sen mukaan millainen olo on. Tilanne on siinä mielessä uusi ja erilainen, että en osaa yhtään ennustaa miten vointini ja jaksaminen tästä muuttuu, vai muuttuuko. Tähän mennessä olen jaksanut hyvin ja tehnyt hommia ihan normaaliin malliin. Välillä (usein :D) mulla on yli 10 tunnin työpäiviä, mutta välillä myös päiviä kun voin tehdä hommia vaan pari tuntia ja vaihtaa vapaalle.
Tässä on vielä taloudelliselta kannalta hieman mietittävää muidenkin kuin työhön liittyvien juttujen suhteen, mutta onneksi on vielä aikaa ja uskon vahvasti, että kyllä kaikki järjestyy!
Onko siellä muita, jotka ovat miettineet samoja asioita? Entäs yrittäjiä? Oletteko pitäneet äitiysvapaata vai painaneet hommia myös heti vauvan syntymän jälkeen?
instagram: ainorouhiainen
