9 x TÄLLÄ VIIKOLLA

03.01.2020
7

..Alkoi olla jo sellainen fiilis, että nyt on oltu ja lomailtu riittävästi. Viimeiset kolme viikkoa menneet suurimmaksi osaksi lomaillessa, joten nyt on todellakin sellainen fiilis, että arki tänne jo kiitos!

..Olen kuitenkin käynyt ohjaamassa tunteja niinä päivinä kun ei ole ollut pyhiä ja vitsi kuinka kivaa on ollut, kun porukkaa on tunneilla enemmän kuin aikoihin! Ensi viikkoa ootellessa! 😀

..Tein uuden työsopimuksen ja mun työkuviot muuttuvat hieman kevään aikana, vaihtelu virkistää!

..Keskustelin henkilön kanssa, joka kertoi olleensa mukana suositussa nettivalmennuksessa. Hän oli tullut raskaaksi ja kysynyt valmentajalta neuvoa. Valmentaja oli kehottanut vain jatkamaan dieettiä pienillä muutoksilla. Siis mihin tämä maailma on menossa? Valmennettavalla on vastuu, mutta niin on valmentajallakin, ainakin silloin kun kysytään henk.koht neuvoa tällaiseen asiaan.

..Totesin olevani jo 16. raskausviikolla! 38% Raskaudesta takana ja edelleen tuntuu epätodelliselta koko asia. 😀

..Sain ensimmäiset ennustukset (nub-teoria) siitä tuleeko meille tyttö vai poika! 😉

..Olen käynyt todellista pohdintaa itseni kanssa siitä, haluanko toimia enää tällä niin kutsutulla hyvinvointialalla valmennuksen aspektista. Pakko myöntää, että itseäni ahdistaa järkyttävä markkinoinnin määrä ja joka puolelta tuputettavat erilaiset verkkovalmennukset. Tiedän, että asiat voi tehdä hyvin ja markkinoilla on tarjolla myös laadukasta valmennusta, mutta jotain uudistusta kaipaisin! Yksilövalmennukset ja henkilökohtaiset ohjelmoinnit innostavat kyllä edelleen!

..Olen leiponut ja kokannut enemmän kuin aikoihin. Harmi kun inspiraatioita on enemmän kuin syöjiä. 😀 Tänään valmistin astetta terveellisemmän punajuurisalaatin, nam! Punajuurisalaatti on mun lemppari, mutta kaupasta ostettavien ravintosisällön vuoksi ei viitti ihan joka päivä vedellä.

..Mietin taas, että pitäisi tehdä se reseptikirja! Osaako joku neuvoa miten tässä asiassa kannattaisi edetä?

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


SORTUMISTA JA RUOTUUN PALAAMISTA

27.12.2019
5

Tällä ja ensi viikolla tuhannet ihmiset palaavat takaisin ”ruotuun”. Joulu on taas tehnyt tehtävänsä, jolloin dieettien ja kuntokuurien kulta-aika kukoistaa. Olo on turvonnut ja housunkaulusta kiristää. Luultavasti heitit hanskat tiskiin jo loppusyksystä tai joulukuun alussa, sillä joulu tulee kuitenkin ja tammikuussa voi sitten palata ruotuun.

Monien ihmisten elämä on kahdessa vaiheessa elämistä, on ruotu ja sitten on sortuminen. Juhlapyhät korostavat näitä vaiheita eniten, sillä ajatus siitä että saa luvan kanssa mättää menemään ja korjata asia sitten myöhemmin, tuntuu hyvältä. Toiset jojoilevat näiden kahden vaiheiden välillä arjesta viikonloppuun, toiset pysyvät ruodussa jopa kuukausia putkeen ja saavat mielihyvää siitä, että suorittavat täydelliseksi miellettyjä elintapojaan. Joku tätä hyvinvoinniksikin kutsuu.

kuva vuodelta 2015

Kaiken tämän takana on toivo siitä, että voisi olla tyytyväinen itseensä. Omaan kehoonsa. Päästä eroon tukalasta tunteesta, joka painaa eniten henkisellä tasolla. Nyt minä onnistun! Palaan vihdoinkin ruotuun ja teen kaiken kuten kuuluu! Tällä kertaa jaksatkin ehkä kuukauden tai pari. Pääset tavoitteeseen ja siitä se lipsuminen taas alkaa. Pikkuhiljaa. Treenikerrat vähenevät, herkkuillat lisääntyvät ja mietit, että no maanantaina otan itseäni niskasta kiinni. Onnistuinhan viimeksikin, teen vain täysin samalla tavalla. Toukokuun lopussa heräät siihen, että olet samassa tilanteessa kuin joulun jälkeen ja uudet challenget ja dieetit lävähtävät verkkokalvoille instagramia selatessa. Ei kai tässä auta, kun repästä itsensä ruotuun, koska kesä tulee.

Tällainen elämä on hyvin voimia vievää ja raskasta. Negatiivisuus kasvaa parhaiten juuri tällaisessa tyytymättömyyden ympäristössä. Negatiivisuus valtaa mielen ja altistaa siihen, että jälleen kerran annetaan periksi, koska ei tästä tuu yhtään mitään. Miten tästä pääsee pois niin että voisi elää normaalia elämää ja olla tyytyväinen itseensä?

Vuodelta 2014. Mullakin oli tapana aina aloittaa jokin kuuri tai juttu vuoden alussa ja syksyllä.

Siinä varsin hyvä kysymys. Sen verran voin sanoa, että ei ainakaan sillä tavalla, että teet kaiken juuri samalla tavalla, mikä on johtanut sinut tähän pisteeseen. Uuden dieetin, valmennuksen tai kuntokuurin aloittaminen johtaa juuri siihen samaan tilanteeseen, missä olet nyt. Itsensä rankaisu kolmen päivän joulunvietosta on juuri se mitä ei kannata tehdä. Älä palaa ruotuun, äläkä kutsu normaalia elämää sortumiseksi. Voit olla paremmassa kunnossa kuin ikinä aloittamatta enää yhtäkään laihdutuskuuria.

Asioita voi muuttaa ja uusia elämäntapoja ottaa mukaan rutiineihin. En suosittele, että aloitetaan jotain, koska yleensä se tarkoittaa että se myös loppuu. Liiku siksi, että voit ja pystyt. Liiku sillä tyylillä josta pidät ja josta tiedät tulevan hyvä olo.

Älä aseta rimaa liian korkealle, sillä jokainen hyvä valinta on kotiin päin. Jos haluat muutosta, älä odota ensi viikon keskiviikkoon, älä  edes maanantaihin, vaan tee jotain muutoksen eteen nyt heti. Vaikka olisit syönyt jo tänään suklaata, voit silti tehdä terveellisen lounaan. Vaikka olisit maannut viimeiset kaksi päivää sohvalla, 20 minuutin kävelylenkki riittää alkuun. Vaikka tiedät että uuden vuoden vietossa tulee syötyä taas enemmän, voit silti nyt jo syödä myös terveellisiä annoksia ja liikkua.

Avain tasapainoon ja hyvään oloon on siinä ettei aseteta liian jyrkkiä rajoja ja sääntöjä. Asioita ei tarvitse tehdä täydellisesti tai ei ollenkaan. Kannattaa kokeilla, lopputulos voi olla mieleinen. 🙂

instagram: ainorouhiainen 

Facebook

 


EI TÄNÄÄN.

24.12.2019
0

Onko siivottu riittävän hyvin? Onko kaikki tarvittavat ruuat hankittu, entä onko kaikille varmasti ostettu lahjat? Ehditäänkö nyt sitten käydä kaikissa tarvittavissa paikoissa? Ei saa unohtaa hautausmaata, eikä joulukirkkoa. Täytyy muistaa hakea varastosta viimeiset tarvikkeet joulukattaukseen! Muistinko siivota saunan joulusaunaa varten? Moneenkohan kaupat ovat auki, jos jotain on unohtunut? Tulikohan sitä nyt lähetettyä joulutoivotukset kaikille joille piti? 

Valitettavasti tätä päivää ja ajanjaksoa kohtaan meillä on usein kovasti odotuksia. Niin paljon odotuksia ja toiveita, että lopulta koko joulun ajatus katoaa ja päivä hujahtaa ohi suorittaessa kaikkea mitä pitää olla ja tehdä. Lopulta ollaan vain niin puhki kaikesta hommasta, että lopullinen fiilis voi olla jopa pettymys. Miten tässä näin kävi, kun kaiken piti olla täydellistä?

Pysähdy, istu alas tai heitä pieni kävelylenkki raikkaassa ilmassa. Mieti kaikkea mistä saat olla kiitollinen. Anna täydellisten lahjojen sijasta läsnäoloa ja sen sijaan, että stressaisit sotkusta tai aikataulusta, laita rennot kuteet niskaan ja tee just kuten huvittaa. Ei tänään. Tänään ei nimittäin tarvitse suorittaa yhtään mitään, tai kenenkään vuoksi.

Rauhallista joulua kaverit!

instagram: ainorouhiainen 

Facebook


MITÄ JOS JOTAIN SATTUU?

20.12.2019
2

Niinpä! Kannattiko raskaudesta kertoa näinkin aikaisin? Mietin tätä asiaa aika paljon ja mielessä kävi usein juuri tuo ajatus, mitä jos jotain sattuu? Samaa pohtivat varmaan monet muutkin ja monessa muussakin asiassa. Asiat pidetään itsellä niin kauan, kunnes ollaan niistä täysin varmoja, tai ainakin sinne päin.

Miksi itse kerroin tästä jo näinkin aikaisessa vaiheessa? Ensinnäkin tämä helpottaa elämääni hurjasti, sillä työni vuoksi olen aika paljon esillä ja tuntui siltä, että pitäisi pidätellä ajatuksia ja fiiliksiä. Ohjaajana koin myös, että on kivempi että asiakkaat (ainakin suurin osa) tietää asiasta ja näin mun on helpompi myös tarvittaessa ottaa iisimmin. En usko, että kukaan olisi mitään huomannut vielä hetkeen, sillä oon pystynyt tehdä jumpissa kaiken normaalisti, mutta mielestäni on myös hyvä esimerkki, että tulevaisuudessa voi tehokkaita treenejä tehdä välillä myös toisella tavalla. Kaikilla tulee elämässä vaiheita, kun ei voi esimerkiksi treenata sata lasissa, mutta se ei tarkoita etteikö voisi silti treenata.

rv13+0

Jos palataan itse aiheeseen ja siihen, että jos jotain tosiaan tapahtuisi, olisi tietysti tavallaan helpompi käsitellä asiaa, kun ei tarvisi koko maailmalle kertoa, että nyt kävi näin ikävästi. Toisaalta, elämä on sellaista että kaikki ei aina mene kuten oli odottanut ja toivonut ja mielestäni on ihan inhimillistä kertoa myös niistä todella paskoistakin asioista. En todellakaan oleta, että mulle ja tälle minityypille jotain tapahtuu, mutta ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan.

Jos toisimme esiin myös niitä ikäviäkin tapahtumia elämässä, ehkä muutkin tekisivät sitä enemmän ja ehkä silloin epäonnistumiset tai vastoinkäymiset eivät tuntuisi siltä, että niitä pitää salailla.

En tosiaan tarkoita, että kaikkien pitäisi tuoda salaisuutensa julki, saati kertoa esimerkiksi raskaudestaan. Jos olisin vaikka täysin eri alalla, luultavasti olisin pitänyt asian vielä itselläni. Mutta toisaalta, jos palaa halusta jakaa ilouutisen, oli se mikä tahansa, go for it!

rv13+0

Olen keskustellut monen ystävän ja tutun kanssa tästä murehtimisesta ja tulin siihen tulokseen, että sanonta pessimisti ei pety, on täysin väärin. Vaikka kuinka valmistautuisi ikävään, on se silti tapahtuessaan ikävää. Jos taas nauttii tilanteesta ja pysyy positiivisena, mutta jotain sattuu, on se silloinkin ikävää. Murhetiminen ja stressaaminen ei siis tässäkään tapauksessa auta oikeastaan yhtään! Sama pätee niin moneen muuhunkin asiaan.

Mun päivän ajatus onkin tänään, että ennen kuin tiedät varmaa lopputulosta, oleta aina että kaikki tulee menemään hyvin!

Kivat viikonloput! <3

Instagram: ainorouhiainen 

Facebook


ALKURASKAUS – OIREET & FIILIKSET

16.12.2019
17

Kiitos, kiitos, kiitos! Ette ymmärräkkään miten lämmin fiilis on tullut kaikista onnitteluista eilisen paljastuksen jälkeen! Oon vaan lukenut kommentteja ja yhteydenottoja hymyssä suin ja ajatellut kuinka ihania ihmisiä olette. <3

Sain tietää olevani raskaana lokakuun loppupuolella ja vaikka tiesin sen olevan mahdollista, oli tuo melkoisen iloinen yllätys ja tietynlainen shokki. Monen muun tavoin, piti tehdä useampi testi ja lopulta uskoa sen olevan totta. Ensimmäiset viikot menivät pienessä epäuskon tilassa. Sanoinkin kaverille, että alkuraskaus on ollut yhtä murehtimista, sillä ensin sitä murehtii onko ylipäätään oikeasti raskaana, sen jälkeen sitä pelkää, että onko pikkutyypillä kaikki hyvin. Halusinkin käydä alkuraskauden ultrassa, että saisin jonkinlaisen mielenrauhan, sillä viikolle 12 odottaminen tuntui aivan liian pitkältä ajalta. Kävimme ultrassa viikolla 7 ja siellä löytyi sydänäänet ja näkyi pieni ihmisen alku.

RV 12+2

Mulla on ollut aika tavanomaisia oireita, nimittäin ensimmäisenä kipeytyi rinnat, sitten alkoi yöheräilyt ja sen jälkeen tuli pahoinvointi ja etova fiilis. Itse asiassa nuo yöheräämiset alkoivat jo ennen kuin tiesin olevani raskaana ja ihmettelinkin, kun olin yhtäkkiä viikon aikana hereillä joka yö, eikä tätä ollut tapahtunut pitkiin aikoihin. Täytyy sanoa, että nukkuminen on ollut koko 12 viikkoa vähän sellaista haipakkaa, että ei kehumista sen osalta.

Herään siis kello 3-5 välillä, olen täysin virkeänä 2-3 tuntia ja sitten yleensä nukahdan uudelleen 7 aikoihin aamusta. Välillä tätä on joka ikinen yö, välillä on ollut hieman parempia viikkoja. Onneksi saan vedellä sikeitä 9-10 saakka aamulla, niin on saanut hieman univajetta karsittua. Lisäksi päiväunet aina silloin tällöin niin jaksaa!

Pahoinvointi alkoi viikolla 6 ja on alkanut helpottaa nyt viime aikoina. Kyseessä ei ollut aamupahoinvointi, vaan jatkuva koko päivän kestävä, iltaa kohti pahentuva etova ja kamala fiilis. 😀 Itse asiassa aamut olivat parasta aikaa, kun taas illalla olo oli aivan karsea. Nuo pahimmat viikot olivat kuin selvitymistaistelua päivä kerrallaan, yritin vain keksiä jotain mitä pystyn syödä, sillä jos en syönyt, se kostautui pahempana olona. Jumppien jälkeen mulla oli omenamehua laukussa, että sain vain nopeasti verensokerin ylös! 😀 Pahimman vaiheen jälkeen, pahoinvointi alkoi vasta iltapäivällä ja jatkui iltaan saakka.

Ainoa hetki päivässä kun en voinut pahoin, oli silloin kun treenasin. Olo saattoi olla aivan hiton paska ja mietin vaan ennen ohjauksia, että miten ikinä selviän näistä. Kun treeni alkoi, olot katosivat ja treenit ovatkin kulkeneet ihan älyttömän kevyesti ja hyvin. Tuntuu, että kuntotasoni ja jaksaminen on ollut jopa parempaa kuin normaalisti, siis itse treenin aikana. Kun opin tähän, että olot katoaa treenatessa, oli helpompaa lähteä töihin ja olenkin ohjannut jokaisen tuntini ja jopa muutaman tuurauksen tässä alkuraskauden aikana.

Kun sain tietää olevani raskaana, ajattelin että pyrin syömään hyvin samalla tavalla kuin muutenkin ja olen pitänyt tästä kiinni niin hyvin kuin olen pystynyt. Välillä on pitänyt vain keksiä joku ruoka minkä saa suusta alas, jotta saa energiaa, mutta muuten olen mielestäni syönyt suhteellisen monipuolisesti. Riittävä energiansaanti on ollut suurin haaste, sillä huono ruokahalu ja suuri kulutus ei ole ihan paras combo, sen vuoksi olen syönyt myös ns. huonompia ruokia, jotta saisin riittävästi energiaa. Herkkuja mun ei ole tehnyt juurikaan mieli ja esimerkiksi sipsit ällöttävät edelleen!

Itse asiassa noina pahimpina viikoina mua ällötti tosi paljon monet ruuat joita olin syönyt paljon lähiaikoina. En esimerkiksi pystynyt mennä Lidliin, koska mua ällötti melkein kaikki siellä myytävät tuotteet. 😀 Pahin kaikista on kanan jauheliha. Uskon, etten voi enää koskaan syödä sitä.

freesit salaatit maistuu!

Nyt kun pahoinvointi on alkanut helpottaa, välillä on iskenyt yhtäkkiä ihan jäätävä nälkä ja yhtenä lauantaina menin kotipizzaan hakemaan kotzonea. Kun pääsin tiskille, tilasin kotzonen ja monster pizzan. 😀 Ihan pikkusen mies repeili, kun istuin keittiönpöydän ääressä safkat edessä. Lopulta söin vain sen kotzonen ja palan pizzaa, mutta se nälkäfiilis on jotenkin ihan erilainen ja todella voimakas, tuntui ettei yksi kotzone riitä mihinkään. Haha!

Muita oireita on ollut voimakas liman eritys kurkussa, nenän tukkoisuus sekä vessassa ramppaaminen yöaikaan, joten aika normaaleilla seteillä on menty. Tällä hetkellä käyn yön aikana vessassa noin 5 kertaa, joten sen lisäksi että valvon useimpina öinä, on uni aika katkonaista tuonkin osalta. En tajua mistä sitä nestettä edes riittää noin paljon! 😀

Vaikka olen nukkunut huonosti, olen jaksanut yllättävän hyvin. Ajoittain on kyllä väsy painanut, mutta uskon tässäkin liikunnan olevan se asia, jonka avulla olen jaksanut ja saanut energiaa. Keho ei ole toistaiseksi muuttunut kovin paljoa, vatsa alkaa hieman pullottaa, paremmin sen huomaa iltaisin. Paino mulla on pyörinyt tutuissa lukemissa, eiköhän sekin ala pian nousta. Mitään turvotuksia (rintoja lukuunottamatta, auts!) ei ole ainakaan vielä ollut, olisko se se liikunta tässäkin ollut apuna.

Tällä kertaa ei etsitäkkään vatsalihaksia 😀 Ei siellä vielä juuri mitään näy! RV 11+4.

Nyt kuitenki tosi hyvillä fiiliksillä eteenpäin, kuuntelen kroppaa ja toimin sen mukaan. Liikunnoista kirjoittelen vielä erikseen, mutta tähän mennessä ne ovat menneet normaaliin tapaan, mitä nyt oon jättänyt sellaiset ääripää rutistukset tekemättä treeneissä. Hyvän kunnon ansiosta sykkeet pysyy kuitenkin hyvin aisoissa ja mikään ei ole tuntunut vielä huonolta!

Tsemppiä uuteen viikkoon ruudun sinne puolen, pian se joulu on jo täällä!

Instagram: ainorouhiainen 

Facebook


« Vanhemmat
Uudemmat »