Tänään tuli mittariin raskauden puoliväli, eli nyt on 50% raskaudesta takana. Saako sanoa taas, että meneepä aika nopeaa. En olisi muutenkaan aiemmin tiennyt että voit olla jo näin pitkällä raskaana, ilman että sitä sen suuremmin edes huomaa (riippuu toki vaatetuksesta)!

Tuntuu, että oon viime aikoina kirjoittanut paljon raskauteen liittyvistä jutuista, mutta koska se on tällä hetkellä aika iso osa omaa arkea ja elämää niin joudutte nyt kestää tätä! 😀

Tällä viikolla oon alkanut huomata enemmän kehon muutoksia ja olo on ollut välillä jopa kömpelö, kun oon yrittänyt nousta ripeästi ylös lattialta tai vaikka sängyltä, heh. Vatsakin on pullahtanut enemmän ulos ja painoa kertynyt jo 4 kg lisää. 4 kiloa tähän kroppaan on jo sen verran, että sen huomaa ja tuntee. Vaikka suurin osa on tuossa keskivartalon paikkeilla, on olo ollut hieman pullukampi viime päivinä! 😀 Huomasin myös viikon alussa selkeän eron vatsalihaksien tuntumassa, eli niissä ei ole enää samalla tavalla pitoa kuin aiemmin. Hassua, että viikon aikanakin voi tapahtua melko suuria muutoksia edelliseen viikkoon verrattuna!

Treenatessa huomaan joissakin liikkeissä, että vatsa tulee hieman tielle (esim. askelkyykkyhypyt) ja olo ei ole enää ehkä niin räjähtävä ja ketterä kuin normaalisti! Aika luonnollistahan tämä on ja oli tiedossa, että jossain vaiheessa raskauden alkaa tuntea myös fyysisesti. Oon kuitenkin iloinen, että pystyn edelleen liikkua näinkin paljon ja tehokkaasti ilman ongelmia. Keho toimii varsin hyvin ja olo on ollut energinen!

Mä oon ollut elämäni aikana monta kertaa fit ja rasvaton ja vaikka mitä, että tää on ihan mukavaa vaihtelua! Haha. Oon lukenut niin paljon stressaavia juttuja siitä kuinka pelätään raskauskiloja ja sitä, että ne jämähtää kroppaan, mutta itse en kyllä jaksa olla huolissaan tästä. Tiedän, että halutessani saan muokattua kehoni sellaiseen kuntoon kuin tahdon ja uskon, että nämä semihyvät elämäntavat raskauden aikana edesauttavat sitä, että keho palautuu uomiinsa synnytyksen jälkeen.

Olo tulee varmasti olemaan vielä tukevampi tässä lähikuukausina, mulla kuitenkin mahtuu vielä toistaiseksi omat vaatteetkin päälle. Tosin kuljen suurimmaksi osaksi urheilullisissa kuteissa, jotka joustavat muutenkin kivasti.

Enemmän mua ehkä huolestuttaa se, miten liikkuminen tulee vaikeutumaan. Huolestunut on aavistuksen liian voimakas sana, mutta kun omalla kohdalla keho ja sillä liikkuminen on se väline jolla työskentelen ja jonka avulla pystyn toteuttamaan itseäni. Ehkä juuri ne liikkumisen rajoitteet tuntuvat mulle vaikeammalta kuin vaikka painonnousu tai muuttunut ulkomuoto.

Loppupeleissä raskaus on lyhyt aika ja täytyy sanoa, etten olisi uskonut että voisin nauttia tästä ajasta näin paljon. Kuten jo monesti oon maininnut, oon elänyt niin kauan itsekästä, kontrolloitua ja säntillistä elämää ja tällainen muutos tuntuu ainoastaan hyvältä. Itse asiassa viime vuodet olen ollut jo hieman kyllästynyt siihen jatkuvaan samaan. Kehon muuttumiset ja muut on kuitenkin loppupeleissä aika pieniä juttuja. Mulle numero 1 prioriteetti on tietysti se, että vauva (joko sitä voi kutsua sillä nimellä :D) voi hyvin ja se ajatus on ohjannut ja tulee ohjaamaan kaikkea mun tekemistä!

Tää oli siis mulle se oikee hetki kokea tällainen elämänmuutos. Muistan, että esimerkiksi viisi vuotta sitten ajattelin kuinka ”kamalaa” olisi menettää oma täydellinen vapaus tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa. Tiedän ettei lapsen saaminen automaattisesti sitä tarkoita, mutta kyllä se tietynlaista elämänmuutosta tarkoittaa silti!

Tällaisia ajatuksia tähän torstaihin, joka on muuten ollut toivoa täynnä! Sain tänään maaliin erään asian, jonka parissa on säädetty edes ja takas yli puoli vuotta. Nyt saan asian kanssa rauhan, vihdoin. Ostin siis 100% omistukseeni asunnon, josta omistin aiemmin 50%. Nyt mulla on 2 asuntoa ja pitäisi päättää, että kummassa halutaan itse asua! 😀

instagram: ainorouhiainen 

Facebook